KingReily-fopen pelitopikki.

Fran palaa kannelle edelleen jurottaen. Hän vilkaisee ympärilleen ja murahtaa mennessään "Se taitaa olla menoa sitten. No pääsenpähän pois tältä kirotulta laivalta. Haavurin vehkeet löytyy punkan alta ja suuren osan rohdoista vei tähystäjä. (Kun selkeesti uuden haavurin kaipaatte.)
Ja Huck, ei mitään henkilökohtasta, mutta alkaa näyttää siltä että sitä nopeemmin päästään näistä äänestyksistä mitä nopeemmin jompikumpi puoli äänestetään hengiltä. Parempi kuolla luotiin tai hirteen kun nääntyä yksin laivalla jonka koko muu miehistö on yks toisensa jälkeen otettu hengiltä"

Sitten fran painuu kolistellen kapyysiin ja muu miehistö jää katselemaan perään.
 
"Jaahas, sä siis haluatkin vaan mun parastani yrittämällä äänestää mut kuolemaan? Anteeks etten heti tajunnut sun jaloja tarkotusperiäs!" Huck huutaa keulasta, piittaamatta siitä kuuleeko Fran vai ei. Hän on istuskellut keulakuvan reppuselässä ja kaivertanut nimikirjaimiaan - nimikirjaintaan - haparoivalla käsialalla sen olkapäähän.
 
Ilta seitsemän:

”Vai että tälläinen pariskunta tällä kertaa”, Drewmann totetaa silmät välähtäen kuunnellessaan Huckleberryn ja Fran Sevillan riitelyä. Lopulta Sevilla kyllästyy ja katoaa kapyysiin. Tunnelma kannella rauhoittuu hetkeksi. Aurinko alkaa olla jo aika matalalla horisontissa, mutta valoa riittää edelleen. Sluuppi on selvästi saanut tarpeekseen siitä, että isompi laiva roikkuu sen kannoilla. Siellä lisätän vauhtia ja pian valkeiden purjeiden välke katoaa horisonttiin. Kapteeni Cordell on tarkkaillut sluuppia siitä lähtien, kun se ilmaantui näkyviin ja näkee siitä viimeisenkin vilahduksen.
”Nyt elellään sitten päivä tai pari surkealla määrällä korppuja ja rommia. Joka iikka saa kiristellä vyötään. Kunnon päätöstä kunei tullut ajallaan ja enää on turha ruikuttaa, kun saalis on tiessään. Täytyy vaan toivoa, että huomenissa tulisi edes jonkinlainen pursi vastaan. Huomisesta eteenpäin otan päätösvallan takaisin itselleni! Mielipiteitä saa kuulua, mutta ei omia päätöksiä olla osallistumatta valtaukseen! Valtaamaan mennään, kun päällystö käskee!” Lopetettuaan kapteeni viittaa Drewmannille ja tämä nyökkää. Perämies lähettää puosun hakemaan Sevillaa. Mies löytyy haavurin huoneesta häärimästä välineiden kanssa ja hän lähtee nyrpeänä puosun perässä kannelle.
Huck ja Sevilla aloittavat riitelynsä uudelleen sillä aikaa, kun muut tekevät valmisteluja. Drewmann kuuntelee solvausten vaihtoa nojaillen reelinkiin.
”Mitä hiivattia sä sitten kiukuttelet kuin pahanen kakara, jos kerran tahot kuolla, nii ettei tänne tarvii jäädä?”
Paljoa ei tarvita, ennen kuin he seisovat miekat toistensa kurkuilla. Drewmann ponnahtaa ylös tynnyriltä, jonka päällä istui ja tuikkaa oman miekkansa väliin.
”Ootte hitto vie kuin joku saamarin aviopari! Ja saatte muuten hoitaa homman niin ku muutkin! Kukaan ei tahdo ruveta irti sivallettuja sormia siivoamaan kannelta! Ne miekat hittoon nyt, vai pitääkö minun hoidella teidät kummatkin?!” Drewmann sihahtaa.
Miehet laittavat vastentahtoisesti aseensa pois ja tyytyvät vilkuilemaan toisiaan murhaavasti, vielä jonkin aikaa.
Kun Drewmannin ampuma laukaus viimein jyrähtää, veikkaavat kaikki Sevillan voittoa. Huckilla on kyllä pieni etu, mutta hän on vielä poika eikä tottunut tilanteeseen. Hän kasaa asettaan hallitsemattomasti tärisevin käsin. Sevilla suoriutuu tehtävästä selvästi rauhallisemmin. Rauhallisuus ei kuitenkaan ole se olennainen asia. Aseiden laukeamisesta aiheutuvaan pamaukseen sekoittuu Huckleberryn tuskan karjaisu ja pehmeä tömähdys.
Huck on polvillaan kannella ja pitelee veristäkorvaansa. Kyseinen ruumiinosa tosin lojuu hänen vieressään kannella. Kirkkaanpunainen veri loistaa punertuvassa auringonvalossa. Sitä kiemurtelee lattialankkujen naarmuissa muodostaen laajenevia kuvioita. Tämä veri on kuitenkin peräisin Fran Sevillan liikkumattomasta ruumiista. Mies makaa silmät lasittuneina ja mitään näkemättöminä, hiukset punaisiksi värjäytyen selästään valuvassa lammikossa.
Drewmann astelee Huckleberryn luo ja taputtaa tätä selkään. Hän on pitänyt pojasta alusta alkaen. Logan jättää puosun ruoriin ja kiiruhtaa hakemaan välineitä Huckin korvantyngän hoitoon. Hän palaa pian mukanaan sidetarpeita ja muutamia purkkeja ja purnukoita. Flores tulee auttamaan häntä.
”Älä koske niihin rasvoihin!” Drewmann ärähtää Felipalle, joka on upottamassa sormensa yhden purnukan sisältöön. Perämiehellä on kädessään pieni pullo, joka on vierähtänyt Sevillan taskusta tämän kaatuessa.
”Tämä taitaa olla tutumpi sinulle”, hän sanoo viskatessaan tyhjän pullon Helenalle. Pohjalla on muutama tippa tahmeata ruskeaa nestettä.
Haavurin lomauttajakaksikko jättää lääkkeet koskemattomiksi ja tyytyvät tyrehdyttämään verenvuodon ja sitomaan haavan paidanriekaleella.
Drewmannin, kapteeni Cordellin ja Helenan tutkittua asiaa tarkemmin haavurinvälineistä löytyy samaa ruskeata nestettä kuin Helenan pullosta. Tähystäjä myöntää aineen olevan myrkkyä ja suurin osa lääkeaineista viskataan laidan yli.
”Ei taida olla erityisemmin epäilystä siitä, että Sevilla oli niiden kapinallisten rottien leirissä”, Kapteeni sylkäisee halveksivasti. Ruumis viskataan mereen ilman purjekankaaseen käärimistä ja samoin hänen tavaransa.
Haavurin huoneesta löytyy yllättäen muutakin, kuin myrkytettyjä rohtoja. Erään laatikon pohjalta löytyy alkuperäisen haavurin, Jean de Vildemonin jättämät terveiset: kaksi sivullista koottuja solvauksia.

absolutisti, advokaatti, alppiapina, anakombi, anakronismi, analfabeetti, ameeba, antropofagi, apashi, atsteekki, autodidakti, autokraatti, bandiitti, barbaari, bazzibazuki, brontosauruksen sivupersoona, cercopithechi, cromagnonlainen, diplomaatti, diplomaattiääliö, dipsomaani, egoisti, ektoplasma, ektoplasman varjokuva, elikko, epelin kuvatus, eläinrääkkääjä, gangsteri, guanokauppias, gyroskooppi, harhauttaja, halstari, harlekiini, heittiö, herkkukurkku, hiilivety-yhdisteen kuvatus, hiirulainen, hippiäinen, hirtettävä merirosvo, hirviö, hominidi, hominidikuvatus, huijari, hullu, hunajavohveli, hurjastelija, hydrologi, hylky, hylynryöstäjä, hyppyrotta, hyrysysy, hyypiö, häntäheikki, häpäisijä, härkäpää, hömppä, höyhenillä koristettu kannibaalin kuvatus, höyryjyrä, ihmisapina, ihmiskauppias, ikonoklastin irvikuva, itkuiikka, jauhokuono, jesuiitta, juippi, juopporatti, juutas, jänis, jästipää, kaakunpohja, kaalinkupu, kaljamaha, kanalja, kan
nibaali, kapusiini, karitsainen, karnevaali-intiaani, karnevaalimerirosvo, karvanaama, keppikerjäläinen, kerettiläinen, kerjuri, kirottu elikko, kivisimppu, kleptomaani, koliikki, kollo, konna, koppakuoriainen, kornetti, ku-klux-klanilainen, kulkutauti, kummeliturska, kurja, kurpitsa, kuvainkaataja kuvainraastaja, kuvatus, kyy, kyyhkynen, kärpäsentoukka, käymälälaivan kapteeni, käärme, lainsuojaton, langobardi, lapsenryöstäjä, lasipää pölvästi, laverteleva papukaija, lehtikirva, lerppakorva, lettupannu, liero, lipevä liero, loinen, lotjauuno, lumppujussi, luolamies, luopio, lurjus, länsi-gootti, lättäjalka, lörpöttävä papukaija, maakrapu, maantiekiitäjä, maantierosvo, maidonjuoja, makaki, makean veden piraatti, makkabealainen, mamelukki, marakatti, markkinakaappari, mattokauppias, maegalomaani, megasykli, merisissi, mestaritunari, mokoma kärsäkuoriainen, mullinkuikelo, mullisaukon poika, musikka, märkähattu, mölyapina, mörkö, nahkiainen, nau
riinnaatti, nelijalkainen cyrano, nieriäinen, nilkkimäinen, rotanpoikanen, nutipää, nyktalooppi, nylkyri, olmi, orjapiiskuri, ornitologi, paatunut panettelija, pahan ilman lintu, pahkapää, paljasjalka, palkkarenki, pallopää, paranoidi, parasiitti, patagonialainen, paukkupää pomminheittäjä, paviaani, pelkuri, pelle, piraatti, pirulainen, pithecantronus, planeettainvälinen taivaanrannanmaalari, potomaani, pottivalas, protoplasma, psykopaatti, pulivaivari, punapyllyinen paviaani, punkero, puoliapinan varjokuva, putkisierainlepakko, puukkojunkkari, puukuula, puurohaude, pyroforkki, pyromaani, pässinpää, pääpyöveli, pölvästi, raadonsyöjä, raakalainen, rakkari, rantaryöväri, rattijuoppo, rautamöykkyriivattu, roisto, rotanloukku, rotanruoka, rottalauma, rumaisen ruttotauti, ruoja, rupikonna, ruttolainen, ruumiinryöstäjä, räähkä, rääpäle, rääviö, rötkäle, saastainen peto, saksiravun ektoplasma, salakyttä, samean veden kala, sarvijaakko, satra
appi, semafori, siansuoro, siivoton kirpunsyömä öykkäri, silakanperkeet, sillinihrassa kieritetty kermaleivos, sillinihrassa käristettävä herkkukurkku, sinappihaude, sinappilaastari, sirkus-mussolini, skitsofreeni, skorpioni, sontiainen, sykloni, synkeä pasilisko, syöpäläinen, sähläri, säkkipilli, taikinanhapatus, takkuinen merinorsu, teknokraatti, tiskin alle kätkijä, tolvana, torvelo, troglodyytti, tseremissi, turpeenpuskija, turvenuija, tuulenpieksijä, täyttämätön tarhapöllö, törkiö, törkyturpa, ukkopaha, undulaatti, upottaja, vaapsahainen, vandaali, vanha ryhävalas, vampyyri, varas, vauhtipyörä, vegetariaani, verenimijä, viheliäinen olento, vihoviimeisen meteoriitin veljenpoika, villi-ihminen, villipeto, vätys, väärä kauppias, ylitsevuotisen klimppisopan sattuma, zapoteekkijoukko, zapoteekkilauma, zulu, zulukafferi, älykääpiö, älykääpiön sivupersoona, ämmä, ääliö, öykkäri!

”Haavurin välineiden myrkytyksestä päätellen Sevilla oli ainoa, joka kapinallisista oli enää hengissä. Ei hän olisi pilannut lääkeaineita, jos epäilisi toveriensa tarvitsevan niitä vielä. Onnittelut kapteeni! Onnistuitte sittenkin pääsemään eroon kapinallisista, vaikka tapanne hoitaa olikin vähällä tappaa meidät kaikki”, Drewmann sanoo taputtaen kapteenia selkään, ”Vielä hengissä oleville tiedoksi, että äänestykset loppuvat tähän! Se niistä kaksintaisteluista. Ikävä kyllä juhlia ei ole tiedossa ennen kuin päästään satamaan, tai saadaan saalista.”
Miehistö vaikuttaa hetkessä iloisemmalta ja kaikki ovat huojentuneita mahdollisesti lynkatuksi tulemisen aiheuttaman uhan kadottua.
”Mitä sellaista minä muka sanoin, joka antaa luvan laiskotella!?” Drewmann karjaisee miehistölle, joka liikuskelee huojentuneena kannella.
”Tahdon viimeisenkin pisaran Sevillasta irti kannesta! Huckleberrykin saa korjata korvansa talteen ja hinkata verensä hittoon! Laiskottelijat hilataan edelleen mastoon!” Drewmann huutaa ja saapastelee ympäri kantta jaellen käskyjä korjata sitä ja kuurata tätä.
”Sinussa on potenttiaalia neiti. Minä muistan sen”, Drewmann sanoo hiljaa Helenalle ja taputtaa tätä selkään, ”Kaverisi taas ovat olleet aikamoisia vätyksiä. Kannattaa vaihtaa parempiin.”
Kapteeni Cordell seisoo ruorissa tuijotellen horisonttiin, minne auringon säteet katoavat ja hymyilee tyytyväisenä. KingReilyllä raikuu merirosvojen juomalaulu, kun muutamat innostuvat Drewmannin hyräilemästä kappaleesta.


Äänet:


Fran Sevilla (Jaamar): 3
Huckleberry (douv): 1

Kuolleet:

Fran Sevilla (Jaamar.)

Huomioita:

Kapinalliset kuolleet.
 
Pidellen veristä korvaansa Huck katsoo, kun mereen lasketaan Sevillan ruumis.

"Mä oikeasti luulin, että se oli mun puolella. En tiiä mitä sitten kävi, miksi se vaihto puolta. Ehkä se luuli saavansa enemmän mainetta ja naisia silleen. Naisista on paljon harmia. Ei pahalla, rouvaleskitähystäjä, eikun tähystäjärouvaleski, tai siis leskirouvatähystäjä."

Kun korva on saatu edes karkeaan pakettiin, Huck alkaa hinkata kantta. "Tää saa kyllä olla viimenen kerta kun putsaan verta tältä kannelta. Tästees veri vuotakoon muilla kansilla kuin meidän laivan", hän vannoo itselleen ja kaikille, jotka haluavat häntä kuunnella. Juhliin Huck ei viitsi osallistua, haava särkee sen verran, vaikka hänelle annettiinkin ripaus ooppiumia lääkevarastoista. Huck tuijottelee merelle ja lähestyvää rantaa ja miettii kaikkia niitä, jotka eivät enää ole heidän mukanaan. Muutamaa vanhaa kiusankappaletta hän saattaa jopa kaivata, osaa ei sitten tippaakaan.
 
Miehistön liikkuessa kannella työn touhuissa, Saapas huomaa jotakin erikoista. Hän näkee edesmenneen isäntänsä suoraan edessään. Apinan silmät ovat täyttyneet hämmästyneisyydestä ja ilosta. Miehen hahmo näyttää kuitenkin jotenkin oudolta, ihan kuin miehen läpi voisi juuri ja juuri nähdä. Mies ottaa askeleita lähestyäkseen Saapasta.

"Hei karvakasa! Oletkos ollut kiltisti?" Jackin sanoo hiljaisella äänellä.
"Natiti tatata! Huiheta ti tatana!"
"Kyllä vain, tulin takaisin. Tosin vain käymään." Curly sanoo painottaen viimeistä sanaansa. Apina näyttää ymmärtävän miestä.
"Nata.."

Jack ottaa saappaan syliinsä, rapsuttaa apinaa korvan takaa ja kävelee tyynen rauhallisesti kantta pitkin. Curlyn naamalle ilmestyy hymyn poikanen nähdessään tuttuja naamoja. Yhtäkkiä mies nousee ilmaan kevyen oloisesti. Apinan kiljaistessa he nousevat nousemistaan, kunnes Jack ja Saapas pääsevät märssykorin korkeudelle.

"Hei Helena." Jack sanoo. Helena säpsähtää ja kääntyy ympäri. Hän näyttää hämmästyneeltä.
"Ei hätää, olen vain läpikulkumatkalla. Olen kiitollinen jo siitä mitä olet tehnyt minun puolestani, pitänyt Saappasta huolta. Mutta minulla olisi vielä yksi pyyntö." Curly sanoo.
"Minne ikinä menetkään, voitko viedä Saappaan mukanasi? Hän tuntuu pitävän sinusta vähintään yhtä paljon kuin minustakin. Pidä siitä hyvää huolta. Niin ja tosiaan.. Onnea! Onnea sinulle ja Kelpielle."

Jack antoi Saappalle pähkinän, ja astui pois märssykorista tyhjän päälle. "Hyvästi!"

Sekuntia ennen katoamistaan Jack katsahti Helenaa suoraan silmiin sanoen:

"Niin ja muuten.. Kiva pitsi.."
 
Viimeinen päivä:

Viikko on vierähtänyt nopeasti sen jälkeen, kun kapinalliset on saatu kuriin KingReilyllä. He ovat saaneet vallattua vielä muutaman kilpikonnanpyyntialuksen ruokavarastojen täydennykseksi. Ruumassa on mukavanlainen lasti saalista ja kaikkien mieltä syyhyttää päästä tuhlaamaan oma osansa siitä.
Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja tuuli puhaltelee suotuisasti sinä päivänä, kun KingReily pysähtyy vihdoin ja viimein laituriin. Paras satama tuo ei ole merirosvoille, mutta lähin sai tässä tapauksessa kelvata. Tuuli tuo mukanaan sekalaisen sekoituksen sataman hajuja. Auringossa mätänevän kalan haju yhdistettynä hikeen, suolan hajuun ja mausteisiin. Miehistö on innoissaan saadessaan vaihteeksi kovaa maata jalkojensa alle. Kun laiva on kiinnitetty ja muutama mies jätetty vahtiin, kiirehtii miehistö rantaan taskut pullollaan rahana saatua ryöstösaalista. Kankaita, mausteita ja muita arvotavaroita täytyy myydä niukasti, kunnes päästään Tortugaan tai muuhun putsaamattomaan merirosvokaupunkiin. Tässä satamassa pyörii liikaa laivaston miehiä, jotka saattavat tulla epäluuloisiksi. Itä-Intian kauppakompania on hitto vie tunkemassa saippuaa suuhun tämänkin kaupungin asukkaille. Kapteeni lähettää puosun tekemään kauppaa ja hankkimaan KingReilylle muonavarastoja. Drewmann kuljeskelee satamassa rommipullo kädessään ja yrittää kaikessa hiljaisuudessa värvätä uutta miehistöä. KingReily-nimi on peitetty kyljestä ja se esitellään QueenEleanor-nimisenä espanjan kauppalaivana.
Illemmalla koko miehistö on kerääntynyt sataman ainoaan kapakkaan rommia ryyppäämään. Miehet ovat saaneet kukin naisen polvelleen ja pullon toiseen käteensä, eräässä tapauksessa koukkuunsa. Helena päässyt pitkästä aikaa pukeutumaan hameisiin ja molemmat naiset ovat tuhlanneet osan rahoistaan kunnon kylpyyn. Naiset ovat aina naisia.
Kapakassa on iso joukko kaupungin asukkaita ja merimiehiä ja KingReilyläiset uppoavat mukavasti sekaan. Juopuneet miehet hoilottavat epävireisesti merimiesten juomalauluja ja onpa monikin tunnistettavissa merirosvorallatuksiksi.
”Vaan ei merirosvon elämää voita mikkään!
Sillä meikäläiset rellestää ja rommia juapi!
Tuokaas naikkonen ja rommia tuoppi!
Kultaa ja helyjä rosvoilla maksuksi riittääpi,
ruuma on lastia täynnä, ruuma lastista ratkeaapi!”
Drewmann hyräilee lievästi päissään.
Jotkut riehakkaimmista innostuvat pistämään jalalla koreasti ja kiipeävät pöydälle. Yksi vanhempi mies liimaantuu Helenan kylkeen hönkimään pahanhajuisen hengityksensä kera edotuksiaan. Pian hän saa kuitenkin todeta, että nainen ei ole turhan hieno lady, vaan saa kyllä miehelle luun kurkkuun. Syrjemmällä istuva vaaleahiuksinen nuorimies sen sijaan vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta. Hän muistuttaa jonkin verran erästä toista ihastuttavaa poikaa, jonka tähystäjä ehti tuntea hetken aikaa.
Kapteeni Cordell ja muut naureskelevat veikkaillen Huckleberryn löytäneen miellyttävää naisseuraa, sillä kloppi on kadonnut aikaisin. Pääsee poikakin tutustumaan naisen suloihin.
Kapakan ovi paukautetaan auki ja kauppakomppanian univormujen puhtaat värit ilmaantuvat riitelemään kapakan resuisen värien sekamelskan kanssa. Ristiriita on silmille hyppäävä.
Sotilaat tukkivat jäjestelmällisesti oviaukon ja jokaisella on ase käsissään. Kapakan rommihuuruinen väkijoukko on hetkessä jaloillaan. Monilla heistä ei kuitenkaan ole huolta. Sotilaat löytävät etsimänsä ja piirittävät KingReilyn miehistön. Koko joukolla on hetkessä aseet kädessään, mutta ylivoima on turhan ilmeinen.
Sotilaiden rivistö raottuu hetkeksi päästäen komentajan läpi. Miehen tunnistaa jos minkälaisista helyistä, napeista ja präniköistä. Vielä yksi hahmo tunkee sotilaiden ohi. Miehellä on siistit, uutuuttaan koreat vaatteet ja hän on selvästi varakas. Kylvyssä käynti, hiusten harjaaminen ja puhtaat vaatteet tekevät hänestä lähes tunnistamattoman, mutta puuttuvat korva paljastaa estämättömästi sen, että kyseessä ei ole kukaan muu kuin KingReilyn oma Huck. Tämän seikan selviäminen aiheuttaa muussa miehistössä sarjan älähdyksiä ja sadatuksia, jotka saisivat Edward Teachinkin tuntemaan olonsa epämukavaksi.
Huckeberry avaa suunsa ja puhuu paljon varmemmin kuin aikaisemmin:
"Pahoitteluni kapteeni, älkää ottako tätä epäluottamuslauseena. Teistä vain on minulle enemmän hyötyä näin. En minä alusta asti aikonut ilmiantaa teitä, mutta ikävä kyllä laivalla ei ollut minulle enää varteenotettavia mahdollisuuksia. Ja välit muihin miehistössä olivat ikävän kireät."
Huck virnistää itsetyytyväisen näköisenä kauppakompanian sinetillä varustettu kirje ja kaapparikirja kädessään. Hän on jo kääntymässä poispäin ja jättämässä miehistön käsittelyn sotilaiden hoidettavaksi, mutta huikkaa vielä olkansa yli:
"Ei muistella pahalla kaverit, helvetissä nähdään ", Huckleberry sanoo tyytyväinen virne naamallaan. Hän kääntyy ja katoaa sotilaiden ohi katujen sokkeloihin. Pojan kloppi ei ole enää pelkkä karannut maaorja, joka hyppäsi merirosvojen matkaa, kun ei muutakaan keksinyt. Hän on rikas mies nyt.

Merirosvot isketään rautoihin ja marssitetaan jonossa ulos kapakasta. Heitä ollaan viemässä säilöön, kunnes heidät kuljetetaan Port Royaliin hirtettäväksi. Komentaja valvoo vankien marssitusta ovesta. Pian hän pysäyttää ohi marssivan sotilaan.
”Kuka kuljetti perämiehen? En antanut käskyä viedä hänet erikseen”, komentaja tiukkaa ja sotilas näyttää levottomalta.
”Ketään ei viety erikseen, sir. Hän meni muiden mukana”, sotilas vastaa.
”Kuulehan nyt pojankloppi! Pidätkö sinä minua typeränä. Tämä ei ole ensimmäinen tapaamiseni Rav. Drewmannin kanssa ja tunnistan kyllä sen lieron, kun näen hänet. Hän ei ollut muiden mukana”, komentaja sanoo suoni tykyttäen otsalla.
”Joku on tappanut yhden sotilaistamme, sir! Mies makaa takahuoneessa täysin alastomana!” toinen sotilas huudahtaa pysähtyen asentoon komentajan eteen.
”Kukapa muukaan”, Komentaja murahtaa ja hänen raivonsa kiehuu yli, ”NO PAINUKAA ETSIMÄÄN HÄNET SAMPERIN TUNARIT! AIVAN SAMA ONKO SE MIES ELÄVÄ VAI KUOLLUT! KUNHAN TUOTTE HÄNET!”
Sotilaat juoksevat häkeltyneinä ulos kapakasta ja alkavat tutkia katuja.
”Missä se ilmiantaja on? Huckleberry mikälie”, Komentaja kysyy hieman rauhoituttuaan. Mies haluaa tietysti rahansa takaisin. Ei perämiestä. Ei rahoja perämiehestä.
”Hän lähti jo sir”, Sotilas vastaa. Komentajan muuttuessa taas punaiseksi ja hänen ohimonsa sykkiessä vaarallisesti sotilas päättää paeta paikalta ja lähtee karkurin perään.

Epilogi:


PORT ROYAL 16.12.1718.


Ping! Pong! Ding! Dong!...
Ping! Pong! Ding! Dong!...

”Hyi minkä laista roskasakkia!”
”Äiti tästä ei näe kunnolla, äiti! Äiti!”
”Minulle ei olisi edes voinut mieleenkään tuonlainen alentuminen rosvon halventavaan asemaan!”
”Noin käy jos on tuhma lapsi. Silloin joutuu samalle tielle kuin nuo tuolla. Olehan siis kiltti tyttö Aleksandra.”
”Oho! Kaksi niistä on naisia! Katsokaa!”
”Tuolla yhdellä on hassu hattu.”
”Katso tuota joka on tuon puutyypin kanssa! Sillä ei oo käsiä ollenkaan”
”Isä, onko tuo ni-niiden kapteeni?”

Kun vangit on marssitettu päivänvaloon, hiljenevät pärisevät rummut hetkeksi. Tuomari nousee hirttolavalle ja avaa käärön kakaisten kurkkuaan. Seuraa lista asioista, joista tuomittuja syytetään. KingReilyläiset eivät suinkaan ole ainoita vankeja. Jonossa on muitakin merirosvouksesta syytettyjä. Tuomion jälkeen pappi tulee Raamattuineen saarnaamaan rosvojen sielujen puolesta.
”Kyllä ne jaksaa jauhaa”, Meathook murahtaa nyreästi.
”Painu nyt pois siitä! Anna mennä nyt! Curly käski ottaa sinut mukaan minne vaan, mutta et sinä tällä kertaa tahdo minun mukaani tulla. Painu etsimään Kelpie ja muuttakaa maalle”, Helena sihahtaa olkapäällään sitkeästi istuvalle apinalle. Lopulta Saapas hyppää vinkaisten alas tähystäjän kyydistä ja vilistää muurin harjalle.
”Hah! Eivät osaa edes kunnon hirttolavaa aikaiseksi. Tekisin itse paremman. Siihenhän saisi vaikka mitä rakennettua”, Felipa virnistää.
”Ensi kerralla valitsen sitten jonkin toisen laivan”, Micquint ”Hurja” toikaisee itsekseen.
Rummut pärähtävät uudelleen soimaan ja tuomitut marssitetaan paikoilleen. Köysi kiepsautetaan itsekunkin kaulaan rumpujen pärinän jatkuessa. Katsojatkin ovat hiljentyneet odottamaan ja hälinä on lakannut.
”Olisiko vielä viimeisiä sanoja?” Tuomari kysäisee kasvot vastenmielisyyttä loistaen.
”ME OLLAAN OMALLA LAIVALLA HELVETTI JO KOETTU! VALTAAJAT VALMIINA!” Kapteeni Cordell, joka on tähän mennessä seissyt hiljaa, karjaisee rumpujen yli. Sitten rumpujenkin ääni lakkaa.
KLIK!

Muurin harjalla yksi sotilaista nostaa hattuaan ja tekee kunniaa merirosvoille. Hänen olallaan istuu apina ja sen vieressä kiiluvasilmäinen rotta.
Muutaman päivän päästä teloituksesta sotilaiden kesken kysellään, että minne se mustatukkainen vasta palkattu sotilas on kadonnut. Kukaan ei näytä nähneen häntä muutamaan päivään. Edes hänen partiotoverinsa eivät tiedä hänestä mitään. Mies ei edes koskaan kertonut nimeään.
”Se niitten merirosvojen laiva on muuten häipyny laiturista. Upotettiinko se vai? Siitä olisi saanut hyvän purren laivastolle.”

”Reivatkaa reivatkaa suolasillit!
Ei neideille tulevaisuutta laivalla oo.
Jos rommia tahdotte kapiset rakit,
saa hommia paiskoa kunnolla joo.
Hai hou ruttoiset rotat!
Lippu mastoon nostakaa!
Piraatit merelle seilataan!

Takilat kuntoon kirppuiset kanat!
Ei kapu hevillä tykinsuita sulje!
Kuullu ootteko KingReilystä?
Sille laivalle ei moni mukaan lähde.
Hai hou ruttoiset rotat!
Lippu mastoon nostakaa!
Piraatit merelle seilataan!

Hai hou kapiset piskit!
Vapaina miehet merellä seilataan!
Merirosvot kuole ei koskaan!”


”Hitto vieköön jauhoaivot! Mistä hitosta te tuon surkean lastenlorun reipäisitte?! Seuraava sen aloittaja nostetaan mastoon! Enkö minä jo takonut teidän umpiluisiin rommin mädättämiin kalloihinne, mitä laulua tällä laivalla hoilataan?!”

”Vaan ei merirosvon elämää voita mikkään!
Sillä meikäläiset rellestää ja rommia juapi!
Tuokaas naikkonen ja rommia tuoppi!
Kultaa ja helyjä rosvoilla maksuksi riittääpi,
ruuma on lastia täynnä, ruuma lastista ratkeaapi!”
 
Ylös