Ensiksi mainitun kirjan luin suurin odotuksin kun pidin toiseksi mainittua parhaana koskaan lukemanani kirjana (luonnollisesti ennen TSH:ta), mutta petyin. Se ei vain kiehtonut yhtä paljon kuin Tom Sawyerin seikkailut, jota nyt arvuuttelin. Tom oli määrätty maalaamaan aitaa kuumana kesäpäivänä, jolloin muut pojat olivat matkalla uimaan ja pitämään hauskaa. Joku toinen olisi puurtanut hammasta purren, mutta Tom teki työstä taiteilua ja sai muut kadehtimaan itseään. Eihän sitä joka päivä pääsekään aitaa maalaamaan. Lopulta hän istuskeli kaikessa rauhassa rahastaen maalaamaan jonottavia poikia ja aita tuli maalatuksi kolmeen kertaan. Mark Twain oikeasti teki niin omassa lapsuudessaan. Sitä taas en tiedä, yllyttikö hän kavereitaan ryhtymään merirosvoiksi Mississipin saarelle, josta he seurasivat, kuinka heidän hukkuneiksi otaksuttuja ruumiitaan etsittiin joesta. He palasivat sivistyksen pariin dramaattisimmalla mahdollisella hetkellä eli omiin hautajaisiinsa.
Vuoro Rotalle.