Kirjat, joita verrataan Tolkienin teoksiin

Tämän keskustelun innoitti huomio, että sekä minulla että puolisolla on kesken kirja, joka mainostaa itseään tolkienmaiseksi tai oman aikansa Taruksi Sormusten herrasta – mutta joista kumpikaan ei tunnu yhtään sellaisilta. Voi noita mainoslauseita, onko niiden kirjoittaja edes lukenut Tarua vai pelkästään nähnyt Kaapuhemmon jonkun kirjahyllyssä!

Kerro siis kirjoista, joita on jostain syystä päätetty verrata ison T:n tuotantoon! Keskustelussa ei siis ole tavoitteena kerätä nimenomaan tolkienmaisia teoksia, vaan ihmetellä, mitä kaikkea kutsutaan tolkienmaiseksi, miksi ja mihin niitä olisi voinut verrata. Kenties jollakulla on hyllyssä kirja, joka on oikeastikin "kuin X:n Taru Sormusten herrasta" tai "Moderni Hobitti". Saa lähteä ihan leikkimielisesti liikkeelle ilmiantamaan kirjoja tai tykittää syvällistä analyysiä. Tarkoitus ei myöskään ole lytätä listattuja teoksia tai osoittaa, että mitään ei voi ikinä verrata Tolkienin tuotantoon tai muuta vastaavaa. Ihmetellään vain yhdessä, mitkä nykyteokset saavat "vähän niin kuin Tolkien" -leiman.

Esimerkiksi...

Samantha Shannon: The Priory of the Orange Tree
"The next generation of hit fantasy fiction... [A] feminist Lord of the Rings."

No, kyseessä on paksu fantasiakirja ja ilmeisesti hitti, mutta ei tämä vielä ainakaan muuten muistuta TSH:ta (en ole lukenut kokonaan). Ja harva enää muistaa, millainen oli TSH tuoreena julkaisuna. Sillä on niin vahva asema klassikkona, että en osaa verrata sitä nopeasti "hitiksi" nousseisiin.

Maria Turschaninoff: Maresi
"Teos on kuin tyttöjen oma Taru sormusten herrasta – pähkinänkuoressa."

Syrjäisen luostarin tarina versus seikkailu Keski-Maan halki kävellen? Pienen naisyhteisön vahva tarina versus useiden kansojen kohtalonhetket ja taistelut rinnakkain? No, ehkä se pähkinänkuorisuus tarkoittaa juuri sitä. Ja Maresissa on toki se yhtäläisyys Taruun, että siinä "pienet" ja heikkoina pidetyt tekevät lopulta isoja tekoja tärkeiden asioiden tähden olemalla silti ihan vain omia itsejään.

Robert Jordan: Ajan pyörä -sarja
"With the Wheel of Time, Jordan has come to dominate the world Tolkien began to reveal."
Niin siis... Ajan pyörähän ei sijoitu Ardaan tai mihinkään muuhunkaan Tolkienin kuvaamaan maailmaan. Enkä myöskään puhuisi dominoinnista, koska valtaisista myyntiluvuistaan huolimatta monille AP on lähinnä vitsailun ja naljailun kohde massiivisuudessaan, eikä kovin moni vertaa muita fantasiakirjoja Ajan pyörään.
No, yhteistäkin on. Valtava eeppisen fantasian tuotanto, jota kirjailija ei saanut valmiiksi elinaikanaan sekä vaatimattomista lähtökohdista ponnistavia hahmoja, jotka mullistavat maailmaa (plus pari kuninkaallista siinä seassa).


PS: Ymmärrän hyvin, miksi näitä vertailuja ja rinnastuksia tehdään. Ne helpottavat huomattavasti kirjan myymistä ja selittämistä, vaikka ne eivät olisi oikeasti täsmällisiä kuvauksia.

Tästäpä tulee kohta pian mieleeni Christopher Paolini ja hänen Perillinen-sarjansa, jonka ensimmäistä osaa mainostetaan mm. Amazonissa näin:


Toisaalta Paolini on tunnustautunut syvästi Tolkien-faniksi ja sen näkee hänen kirjoistaan, jotka eivät tietenkään yllä kovin lähelle esikuvaansa. Mutta amerikkalaiseksi ihan kelpo suoritus. Muistan lukeneeni ainakin ensimmäisen, ehkä jopa toisenkin osan ja ensimmäinen taisi olla aivan viihdyttävä. Elokuvakin siitä on tehty, vaan mahtoiko tulla koskaan kaikista osista?

Kotkasoturien tarun kirjoittajaa Jin Yongia on myös mainostettu "Kiinan omana Tolkienia". En ole itse kokeillut, mutta muistaakseni Pagba (?) mainitsi jossain, ettei teksti ole likimainkaan Tolkienia.

Toisaalta yllättäen en ainakaan googlettamalla löytänyt mitään mainintaa siitä, että Guy Gavriel Kayn kirjoittamaa Fionavarin kuvakudosta olisi aikoinaan markkinoitu Tolkienin nimeä käyttäen, vaikka se jos mikä on varsin suora (minun mielestäni myös varsin heikkotasoinen) Tolkien-plagiaatti. Ehkä vasta Jacksonin massayleisölle suunnatut spektaakkelielokuvat tekivät Tolkienin nimestä hyvän markkinointikikan? Joka tapauksessa tuntuu, että nykyään melkein mitä vain fantasiaa saatetaan markkinoida sillä, että se on muka jollain tavalla "tolkienia".

Muoks Poistin kummalliset lihavoinnit, jotka olivat ilmestyneet aamukiireessä kännykällä kirjoittamaani tekstiin.

Muoksmuoks Paolinista sen verran, että hänen Eragoniaan kuvaa mielestäni parhaiten sana Keski-Maa-fanfic. Siinä on hyvin vähän mitään omaperäistä, sekin mikä ei ole Tolkienilta lainattua on sellaisenaan tuttua muista geneerisistä fantasiakertomuksista. Fanficin arkkityyppiä se lähestyy siinä, että päähenkilökin on varsin selkeä Mary Sue (tai tässä tapauksessa ehkä Gary Stu) -hahmo - missä ei tietenkään ole sinänsä mitään pahaa, sehän on todella tyypillistä teini-ikäisten kirjoittamille fanficeille. Oli vain aika huvittavaa törmätä moiseen hahmoon painetussa kirjassa. Epäilen, olisiko teosta julkaistu ollenkaan, jos Paolinin vanhemmat eivät olisi olleet kustannusyrityksen omistajia. Kirja on teini-ikäisen suoritukseksi todella kunnioitettava, mutta sinänsä fantasiakirjana keskinkertainen, jos sitäkään.

Hyllystäni ponnahti esiin Ursula Le Guinin "Pimeyden vasen käsi", toinen suomenkielinen painos vuodelta 1986. Wikipedian mukaan ensimmäinen suomenkielinen painos olisi vuodelta 1976, veikkaan että takakansitekstiä ei oltu muutettu. Takakannesta löytyy lause jonka voisin kyllä allekirjoittaa.

"Tätä jännittävää romaania on mielikuvituksen loistossa verrattu Tolkienin Taruun Sormusten Herrasta."

Tosin nykyään monenlaista laadukasta spefiä on julkaistu Suomessakin niin paljon, että juuri tätä nimenomaista rinnastusta ei välttämättä tehtäisi, ovathan nämä kirjat myös joillain tavoin melko erityyppisiä. Toki yhtäläisyyksiä kerronnassa löytyy, esimerkiksi varsinaisen tarinan lomaan upotetut katkelmat vanhemmista paikallisista taruista, jotka Le Guin tekee todella hyvin. Tarinan loppupuolella on myös kahden päähenkilön vaarallinen, uuvuttava vaellus kuolettavien olosuhteiden läpi. Ja lopussa kuvatulle maailmalle avautuu uusi, kukoistavampi aikakausi. Liiteapparaatti on melko vaatimaton verrattuna Sormusten herraan, mutta löytyyhän Le Guiniltakin kirjan lopusta "Getheniläinen kalenteri ja kellonajat".

Muistaakseni Le Guin antoi myös joissain yhteyksissä tunnustusta Tolkienille fantasiakirjallisuuden kehittäjänä, ja pohti suhdettaan tämän tuotantoon. Minulla ei nyt ole Maameren tarinoita suomenkielisinä versioina, en muista viitattiinko niiden takakansissa Tolkieniin.

Eipä olisi tullut omaan mieleeni verrata sellaista scifikirjaa kuin Pimeyden vasen käsi Tolkieniin, mutta tottahan nuo mainitut piirteet kyllä yhdistävät tarinoita. Enemmän niillä kuitenkin mielestäni on eroavaisuuksia - tosin siitä on pieni ikuisuus kun olen Pimeyden vasemman käden lukenut. Muistaakseni kiinnitin siihen huomioni Kallion kirjastossa luilkioaikana pyöriessäni, lainasin sen ihan vain koska kirjoittaja oli sama kuin Maameren tarinoilla, ja olin sitten lähinnä hämmentynyt koko kertomuksesta. Ehkä pitäisi tehdä uudelleen tuttavuutta sen kanssa, tällä kertaa erityisesti siitä näkökulmasta, että sitäkin on rinnastettu Tolkienin kertomuksiin.

Riittääkö jos vain yhtä hahmoa verrataan? "For those who wish that Tolkien had explored the character of Aragorn more deeply, Marillier provides the next best thing.", Juliet Marillierin hienosta Shadowfell-sarjasta. Tuosta vertauksesta voi olla montaa mieltä mutta tuo henkilö teki kyllä vaikutuksen minuun vanhaan Aragorn-faniin. Kirjoissa on ehkä jotain yhtäläisyyksiä, ainakin se miten pienet olennot/henkilöt voivat nousta pahaa vastaan ja mytologian käyttö innoituksena.