Kirjavinkkaus Tolkienista!

Orvokki

Vaeltaja
Hyvää iltaa!
Tässä tällä viikolla olisi tarkoitus pitää kirjaesitelmä Tolkienista, tai no pääasiassa Taru Sormusten Herrasta- trilogiasta yläasteikäiselle luokalle. Suurin osa luokasta on tietääkseni katsonut vain elokuvat, jotkut ehkä lukeneet Hobittia, eli tulen puhumaan kuitenkin aika vieraasta aiheesta näille oppilaille.
Esittelyä olen jo suunnitellut pitkään, ja se onkin aika valmis, mutta ehkä hieman pitkäveteinen niille, jotka eivät ole aiheesta kovin kiinnostuneita entuudestaan.. En oikein tiedä mitä asioita karsia aiheesta ja mitkä ovat ne tärkeimmät asiat. Itselläni tietoa riittäisi vaikka muille jakaa Tolkienista ja hänen fantasiamaailmastaan, mutta esitelmien tekeminen on aina ollut se heikkous..
Itse olen ajatellut kertoa ensin hyvin lyhyesti Tolkienista, ja sitten siirtyä TSH-tarinaan. En ole vielä päättänyt, olisiko selkeämpää kertoa ensin Sormuksesta ja sen tarinasta vai mennä suoraan juonen alkuun ja henkilöihin, ettei asiat menisi ristiin.. Keski-Maan historiasta en ole ajatellut ainakaan paljoa kertovan, koska asiat menisivät silloin liian monimutkaisiksi (vai menisivätkö?)
Haluaisin myös lukea pienen näytteen TSH:sta, jossa näkyisi, millaista Tolkienin tekstityyli oikein on. Se on vielä hieman hakusessa. Joku kuvailunpätkä olisi kiva. Onko teillä mitään ehdotuksia? Itse olen ajatellut Sormuksen ritareista kappaleen 'Lothlorien' viimeistä sivua; ''Kukkulan juurella Frodo tapasi Aragornin, joka seisoi liikkumatta kuin puu...'' Mitä mieltä olette siitä?
Olisi siis tosi kiva ja auttavaa tietää, miten itse kertoisitte aiheesta nuorille. Sillä täällä löytyy varmasti aiheen asiantuntijoita jotka osaisivat antaa ehkä hieman neuvoja minulle pulassa. Tavoitteeni olisi saada edes joku kiinnostumaan tai edes jaksamaan kuunnella minua luokan edessä :grin: Kiitän jo etukäteen :heart:
 
Tolkienhan aloittaa kirjansa psykologisen nerokkaasti miljöössä, joka oli täynnä yhtymäkohtia sekä Hobitin lukeneille että myös useimmille keski- ja yläluokkaisille briteille hänen aikanaan ja johdattelee lukijan "tuttuuden" tunteesta sitten tuntemattomampaan, pelottavampaan ja fantastisempaan (sekä muinaisempaan) ympäristöön (vailla pikkuporvarillisia kelloja tai sateenvarjoja) — "maatilan pihalta" Ulkomaailman synkkiin metsiin.
 
Otetaan heti tarkentava kysymys: kuinka pitkä aika on varattu esitykselle?

Itse toisin joka tapauksessa esityksessä julki kirjailijan ympäristötietoisuuden, eli kuinka paljon Tolkien kuvaa tapahtumia ja tunnelmia miljöön kautta. Esim. luvusta Yrttejä ja jänispataa melko alusta parin kappaleen mittainen kohta, joka alkaa "He peseytyivät ja joivat kylläkseen lampeen laskevasta purosta" ja päättyy "Ei tuolta alhaalta. Mieluummin ylempää." Tässä kohdassa käsitellään puutarhamaista Ithilienia, jossa sodan merkit näkyvät.
 
Minä ottaisin hahmoista hobitit tarkempaan syyniin ja aloittaisin heidän elämäntavastaan. Ei liian pitkää sepustusta, mutta sellainen jossa yrittäisin saada kerrottua näiden normaalien piirteiden, kuten lyhyyden ja ruokahalun yms. lisäksi rakkauden luontoon, piippukessuun ja rauhalliseen elämään. Yrittäisin luoda heistä tutun ja turvallisen tunteen ja tehdä Tolkienin tapaan Samin ja Frodon mahdollisimman läheisiksi kuulijoille. Siitä olisi luonteva siirtymä tarinaan. Muut kansat ja hahmot esittelisin vain parilla sanalla sitä mukaa kun heitä tarinassa tulee vastaan. Juontakaan en alkaisi selostaa turhan yksityiskohtaisesti ja viimeistään saattueen hajotessa pysyisin todella yleisellä tasolla kertomatta kuka meni minnekin ja mitä tapahtui, mainiten kuitenkin pikaisesti örkit, liikkuvat metsät, ratsuruhtinaan, uljaat hallitsijat, rohkeat naiset, kuolleiden armeijan ja suuret taistelut. Kaikki jännittäviä asioita joiden tarkoituksena olisi herättää kuulijoiden mielenkiinto ja samalla kuvata tarinan monimuotoisuutta. Yhteen kirjaan mahtuu todella paljon kaikkea.
Minusta olisi todella vaikeata valita vain yhtä pätkää kirjasta. Tahtoisin esitellä kirjan herkän sekä julman puolen. Minulla ei nyt ole kirjaa käsissä, mutta olisiko Kointähdenkin mainitsemasta Ithilienistä mahdollista löytää pätkää jossa olisi paitsi kaunista maisemakuvausta, myös jonkin verran taistelua? Pitkähän tuo pätkä varmasti olisi enkä tosiaan tiedä esityksen aikarajoja. Tai olisiko mahdollista lukea vaikka pari lyhyempää pätkää? Toisessa kaunis maisemakuvaus ja toinen vaikka Moriasta? Joka tapauksessa yrittäisin herättää kuulijan mielenkiinnon valitsemalla kohdan jonka voi jättää ärsyttävän kutkuttavaan kohtaan ja valita tekstipätkät niin että ne vetoaisivat sekä toiminnasta innostuviin että kauniista maisemista ja rauhallisesta elämästä nauttiviin.
 
Ehkä voisi tuoda esiin juuri sitä, miten kirja eroaa elokuvista, jos voi olettaa useimpien nähneen Jacksonin vision. Juonen perinpohjainen selittäminen on minusta yleensä huono ratkaisu varsinkin kuulijoiden tietäessä sen ennalta. Luontokuvaus yhtenä lukupalana ja toiminnallinen ote toisena kuulostaa hyvältä, mutta yksityiskohtaista toimintaahan ei Iso-T:ltä oikein ole muuten kuin Samin ja Klonkun matsien osalta, suurista taisteluista kuvataan lähinnä tunnelmia ja yksiköitä. No ehkä Pelannorin kenttien taistelusta pätkä, jossa Éowyn pudottaa Nazgûlin lentävältä ratsulta pään ja Noitakuningas on lähellä surmata tämän. Siinä voisi olla sopivaa jännitettä.
 
Otetaan heti tarkentava kysymys: kuinka pitkä aika on varattu esitykselle?

Itse toisin joka tapauksessa esityksessä julki kirjailijan ympäristötietoisuuden, eli kuinka paljon Tolkien kuvaa tapahtumia ja tunnelmia miljöön kautta. Esim. luvusta Yrttejä ja jänispataa melko alusta parin kappaleen mittainen kohta, joka alkaa "He peseytyivät ja joivat kylläkseen lampeen laskevasta purosta" ja päättyy "Ei tuolta alhaalta. Mieluummin ylempää." Tässä kohdassa käsitellään puutarhamaista Ithilienia, jossa sodan merkit näkyvät.
Kiitos vastauksistanne ja ideoistanne! Minulle ei ole annettu esitykseen mitään aikarajaa, mutta arvelisin 20-30 minuuttia. Tuossa ajassa suunnilleen pitäisi saada kerrottua mahdollisimman monipuolisesti aiheesta...
Ithiel onkin hyvä ehdotus teiltä molemmilta, pitäisi ihan lukea se kohta uudelleen, sillä joka kerta olen lukenut sen jotenkin hajamielisesti... Eikös siinä luvusta Yrttejä ja jänispataa ole myös jonkinlainen kuvaus missä Sam näki Haradin (?) armeijan taistelevan ''Sam näki ensi kerran ihmisien taistelevan ihmisiä vastaan eikä hän pitänyt pitänyt näkemästään'' tai jotenkin noin se meni. Muistaakseni siinä näkyi olifantteja myöskin. En tiedä sopiiko tuo kohta kirjasta hyvin yhdeksi katkelmaksi kun ei kirjaa ole tässä käsissä..
Elokuvista olenkin ajatellut kertoa; jos kertoisin kirjan ja elokuvan eroavaisuuksia sekä hieman hahmoista jotka eivät vastaa elokuvassa lainkaan kirjaa, tai niistä hahmoista jotka on jätetty kokonaan pois elokuvista tai mitä on lisätty. Olisi hauskaa jossain välissä kertoa Tom Bombalidista, joka on mielestäni yksi Keski-Maan mielenkiintoisimmista hahmoista.
 
arvelisin 20-30 minuuttia. Tuossa ajassa suunnilleen pitäisi saada kerrottua mahdollisimman monipuolisesti aiheesta...

Mahdollisimman monipuolisesti ei tarkoita sitä että pitäisi yrittää mainita mahdollisimman monta asiaa. Varsinkaan henkilöiden nimiä ei mielestäni pitäisi luetella kovin montaa.

Useiden muiden tähän vastanneiden tapaan minäkin lähtisin hobittinäkökulmasta. Mainitsisin että kirjan hahmoista nämä muistuttavat luonteenlaadultaan ja arkiselta elinpiiriltään eniten nykyihmisiä, ja että kirjassa kerrotaan oudommista ja hurjemmista asioista nimenomaan hobittien näkökulmasta. Elokuvissa tämä ei ehkä niin paljoa tule esille, vaan kaikki hahmot ovat enemmän jonkinlaisia yleisiä toimintafantasiahahmoja.
Hobittien vastapainona mainitsisin haltiat jotka ovat "Tarussa" se hienouden ja ihmeellisyyden perikuva. Haltiat näyttävät elävän ikäänkuin omassa, hohtavassa ulottuvuudessaan, johon yleiset luonnonlait eivät koske. ("Hobitissa" ja "Silmarillionissa" haltiat ovat paljon enemmän osa muuta maailmaa ja luonteenlaadultaan normaalimman inhimillisiä.)

Kertoisin rehellisesti tarinan hitaudesta, mutta esittäisin että se liittyy tarinankerronnan yhteyteen luontoon: hyvin suuren osan kirjaa henkilöt käyttävät kävelemällä vaihtelevassa säässä erilaisten maisemien läpi. Jollain tapaa yrittäisin kertoa siitä miten "Taru" liittyy muuhun kirjallisuuteen, siis yhtäältä Tolkienin lähteisiin ja esikuviin, toisaalta hänen saamiinsa lukuisiin seuraajiin ja jäljittelijöihin. Jos haluaisi korostaa Tolkienin merkitystä, niin voisi esimerkiksi sanoa että "Taru" on fantasiakirjallisuuden historiassa ikäänkuin tiimalasin kapea keskikohta, jonka kautta erilaiset vaikutteet Tolkienia edeltäneestä kirjallisuudesta puristuvat yhteen ja sirottuvat sitten laajemmalle jälkitolkienilaisessa kirjallisuudessa. En kuitenkaan neuvo sinua sanomaan näin, ellei sinusta oikeasti tunnu tältä.
 
Minä en ehkä lähtisi vertailemaan elokuvia ja kirjoja kovin yksityiskohtaisesti ja pitkään jos on pienikin vaara että joukosta joku ei ole leffoja nähnyt. Jos ei ole mitään kosketuspintaa aiheeseen niin mielenkiinto katoaa hyvin nopeasti. Jos taas vaikka joku leffoista olisi katsottu yhdessä ennen tätä niin vertailu toimisi varmasti paremmin.
 
Puoli tuntia on lyhyt aika. En lähtisi minäkään kuvaamaan juonta, lähinnä lähtökohdat ja perusvastavoimat. Hobiteille ja heidän elämäntavalleen antaisin aikaa, sillä koko kirja kertoo sen elämäntavan säilyttämisen halusta.

Ehkä yrittäisin löytää useita syitä, miksi yläasteikäisten kannattaisi tarttua opukseen. Jos kerrot koko juonen ja loppuratkaisun, miksi joku tarinaa tuntematon enää viitsisi lukea samaa uudelleen? Ja heille, jotka juonen tuntevat, kertaus on tylsää.

Miksi siis Tolkien? Koska siitä lähti liikkeelle koko fantasiakirjallisuuden haara. Ja koska se on uskomattoman monimutkainen ja yksityiskohtaisesti suunniteltu maailma, johon voi palata kymmeniä kertoja uudelleen ja löytää aina jotain uutta. Koska siinä pienet sattumukset kutoutuvat nerokkaasti lopulta yhteen niin, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja mitättömälläkin olennolla voi olla huikea merkitys.

Tällaista ehkä?
 
Miksi siis Tolkien? Koska siitä lähti liikkeelle koko fantasiakirjallisuuden haara.

Tämä menee valitettavasti jo vähän ohi aiheesta, mutta ei Tolkien sentään koko fantasiagenreä luonut, vaan lähinnä vain nykyaikaisen "high fantasyn", mutta se on kyllä totta, että hän on yksi tärkeimpiä syitä fantasiakirjallisuuden suosion nousussa myös tavallisen kansan keskuuteen.

Ennen sota-aikaa se oli paljon pienemmän piirin juttu, ja moni nykyisin jo klassikoksi noussut fantasiakirja saattoi ilmestyä aluksi vain lehtien jatkotarinoina, eli olivat periaatteessa vain kioskikirjallisuuden asemassa, muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Kuuluisia Tolkienia edeltäviä "fantasiakirjailijoita" ovat esimerkiksi Lordi Dunsany, Mervyn Peake, R.E. Howard, Lewis Carroll, H.P. Lovecraft, Fritz Leiber ja Edgar Rice Burroughs. Osa näistä on luultavasti toiminut jonkin sortin esikuvana myös Tolkienille.
 
Ylös