Kirjekaverit

Tulipa tällainen aihe mieleeni, kun sain tänäaamuna mailin Hong Kongista kotoisin olevalta kirjekaveriltani. Yllätyin erittäin iloisesti, koska ehdin jo pelätä hänen kuolleen SARSiin.

Mutta asiaan. Kirjekaverikokemuksia, ja keskustelua niistä. Niin yksinkertaista jälleen.

Itse kirjoittelen aika ahkerastikin. Oikein kirjekavereita on kotimaassa vähän vajaa kymmenen, joskin heistä vain kolme oikein kunnolla aktiivisia. Ulkomailla vain tämä heti alkuun mainitsemani. Mailikavereita sitten onkin taas. Ulkomailta kolme (Nigeria, Puola, Uusi-Seelanti), kotimaasta..plääh..monta. Kontulaisia kolme.

Äitini valittaa aina silloin tällöin kirjoitteluistani, ja kysyy että eikö minulla ole "eläviä" kavereita lainkaan. Onhan tietysti, mutta varsin eläviä ovat kyllä kirjekaveritkin. Heh, muutama vuosi sitten kävin yhden parhaan kanssa oikein kirjesodan. Ja muutenkin.

Palaan aiheeseen ehkä joskus myöhemmin.

Pienenä lähettelin ilmoituksia Teksti-TV:n tenavien sivuille ja kait vastasinkin joihinkin... (somaa, eikö). Ja sieltä on vielä kaksi kirjekaveria jäljellä. Toinen on ihan kaveri, toinen taas ystävä, jonka tekin tunnette, hän kun kuljeskelee täällä nimellä Hellas, minä hänet tänne houkuttelin.
Ai niin, ja kyllähän minä mumminikin kanssa kirjoittelen. Kirjeenvaihto on mukavaa, kyllä postilaatikosta löytyvä kirje hakkaa sähköpostin mennen tullen, mutta toisaalta siihen vastaaminenkin on paljon vaivalloisempaa.

Minulla oli ennen 18 k-kaveria kotimaasta mutta nyt on yksi.
En yksinkertaissti jaksanut kirjoitella kaikille... ops:
Mailikamuja on nyt niin paljon ettei niitä voi laskea...
Nyt ulkomailta on kaksi joista toinen on luultavasti kuollut maanjäristyksessä Turkissa

Mailikaverina minulla on Mikkelissä asuva ystäväni, kirjekavereina TaoTao entisestä Käärmeestä ja eräs Helsingissä asuva tuttuni. Kirje on ihana saada, mutta kyllä sydänalaa lämmittää myöskin, kun kone kilauttaa:"Olet saanut uuden sähköpostiviestin jonka lähettäjä on Ilona..."

Kaikenlaisia, yleensä aika lyhytaikaisia kirjekavereita on ollut. Etanapostin aikoihin tietysti Suomesta mutta myös Karjalasta (siis rajan takaisesta), Virosta ja jostain Karibian alueelta. Kummallisin oli varmaan El Salvadorissa syntynyt mutta Miamissa asuva rankkaa mättömusiikkia ja outoja sarjakuvia harrastava Danny. Yllättäen sekin loppui lyhyeen mutta vieläkin on tallessa hänen lähettämänsä piirustus
Minulla on nimittäin lahja karkoittaa kirjekaverit nopeasti. Sähköpostikirjekavereita on ollut lukuisia, hekin lyhytaikaisia yleensä. Mielenkiintoisin oli varmaan italialainen kolmikymppinen insinööri, joka lähetti mielenkiintoisen fantasiatarinansa osia. Harmittaa kun lopetti kirjoittamisen niin että tarina oli kesken. Toinen oli Singaporessa asuva fanaattinen Cure fani, hänkin katosi jonnekin. Pitkäaikaisin kesti useamman vuoden, tosin välillä oli taukoja. Hänen katoamisensa harmitti aikoinaan eniten, mutta sitten hän taas viime vuonna otti yhteyttä. Ja vaikutti täysin idiootilta. Aikuinen mies ei käyttänyt isoja alkukirjaimia ja jokaisen lauseen perässä useampi huutomerkki. Kun hän taas katosi olin vain hyvilläni.
Minulla oli jossain vaiheessa oikein kiinnostava elämä sähköpostin välityksellä Sitten löysin foorumit ja huomasin että ne ehkä sopivat minulle paremmin.
Viimeisimmät kirjeenvaihtokaverit löysin amerikkalaiselta Classifieds2000-sivulta (jos kiinnostaa niin se löytyy nykyään osoitteesta http://www.infospace.com/info.cls2k/?ran=3939), Exciten sähköpostista oli sinne joskus linkki. Oli hieno tunne kun omaan ilmoitukseen tuli vastauksia, joku huomasi minut (tosin suuri osa vastauksista oli yleensä ei kovin vakavastiotettavia, niin kuin se israelilainen joka halusi kirjoittaa minulle koska oli aina ollut kiinnostunut Skotlannista ).

Erittäin iloinen yllätys oli kun harvoin käyttämästäni sähköpostista löytyi roskapostin lisäksi yhteydenotto ensimmäiseltä sähköpostikirjeenvaihtokaverilta (kamala sana ). Varsinaista kirjeenvaihtoa ei ole syntynyt mutta oli mukava kuulla hänestä.

minä kanssa kirjoittelusta pidän. aikaisemmin on ollut paljonkin k-ystejä(huhhuh, yli 20!?), mutta nyt niitä on vain muutama tärkeimmiksi tullut.

kyllä musta oikea kirje päihittää sähköpostin milloin vaan, vaikka onhan siinä huonotkin puolensa. mutta se on paljon persoonallisempi ja jotenkin henkilökohtaisempi.

Hmmh. Kirjeitä on aina kiva saada, tosin olen vähän laiska vastaamaan.. Yhteen aikaan niitä oli varsin paljon, nyt vain periaatteessa kolme. Yksi on irl-kaverini, joka asuu toisella paikkakunnalla, eräs yksi nettikaverini ja yksi on Ida, jolta odotan kirjettä innolla taas :wink:

Kirjekaverit ovat kyllä vähentyneet pikkuhiljaa, mitä enemmän netistä olen tuttuja saanut. Ei, minulla on vain yksi mailikaveri, mutta nettikavereiden kanssa tulee juteltua niin paljon mesessä/irkissä/forumeilla yms, että ei koe oikein tarvetta kirjekaverille.

Kerran minulla oli yksi thaimaalainen kirjekaveri, hänen kanssaan oli mukava kirjoitella. Mutta kirjeenvaihtomme tyrehtyi. Ulkomaalaisen mailikaverin voisi hankkia, vaikka noiden ulkomaalaistenkin kanssa tulee puhuttua nykyään messengerissä/irkissä..

Niin ne kirjeet väistyvät elektronisten viestintävälineiden avulla.. Ja sitten kun en minä kirjoittele mailejakaan kuin edes yhdelle.. Toisaalta harmittaa, kirjeillä/maileilla voisi saada vähän enemmän sanottua joillekkin ihmisille, joiden kanssa tulee mesessä juteltua vain jotain "moi. mitä kuuluu?" tms.

Meni vähän aiheen viereestä, anteeksi :roll:

Kirjeitä on ihana saada. Mikään ei ole mukavampaa kuin käpertyä sohvan nurkkaan tai sängylle lukemaan toisen kirjoittamaa viestiä.

Minullakin oli nuorempana kaksi oikein läheistä kirjeystävää. Toiseen tutustuin jo 7-vuotiaana, kun luokkamme ystävyysluokka läheltä Helsinkiä otti yhteyttä ja ehdotti kirjeenvaihtoa oppilaiden kesken. Alkuperäinen kirjeenvaihtotoverini lopetti, mutta hänen siskonsa innostui kirjoittelemaan minulle, ja kirjoitimme ahkerasti vuosikausia. Kirjeitä sinkoili Kokkolan ja Helsingin välillä viikottain ja ne olivat poikkeuksetta monen kymmenen sivun paksuisia. Näimmekin pari kertaa. Sitten tuli täysi-ikäisyys, viimeinen vuosi lukiossa, opiskelu muualla... Ja kirjeenvaihto vain jäi. Minun mokani, ystäväni Jenni kyllä kirjoitteli, mutta minulta se vastaaminen vain ei onnistunut yhtä nopeasti. Ja lopulta unohtui kokonaan. Harmittaa vieläkin ihan tolkuttomasti, ei saisi ystäviään noin tiputella mennessään.

Toinen ystäväni oli Ranskasta, en enää muista, miten saimme toisiimme yhteyden. Aurelié oli myös ihana ihminen, kerrassaan herttainen. Ehdimme kirjoitella vajaat kymmenen vuotta, kunnes minä jälleen kerran sössin homman.

Hm. Onnistuisikohan, jos kaivaisin molempien osoitteet jostain esiin ja kirjoittaisin kirjeen? Löytäisikö posti vielä perille ja olisiko meillä vielä yhtä paljon puhuttavaa kuin ennen? Mutta miten selittäisin monen vuoden hiljaisuuden? Laiskuuttani en kirjoitellut?

Sillä laiskuutta se on tainnut lähinnä olla. Sama juttu on nimittäin nykyään s-postien kanssa. En muista, milloin viimeksi olisin kirjoittanut s-postia entiselle työkaverilleni, vaikka niin visusti lupasin pitää yhteyttä. Minulla ei siis ole uusi tekniikka lopettanut viestittelyä, vaan ihan oma saamattomuus. Yh sentään.

Joten tässä samalla voisinkin sanoa, että jos joku teistä odottaa kirjettäni, niin älkää pidätelkö hengitystä odotellessanne. Kyllä se kirje tulee perille. Joskus vielä. Ja sitten vielä kehtaan hehkuttaa, kuinka ihana kirjeitä on saada.. :roll:

Mulla on varmaan 6mailikamua, mutta vain yksi enää kirjoittelee tänään sain tietää, että minulla on Turkista kirjekaveri....siis hän lähetti minulle kirjeen ja kertoi olevansa uusi kirjekaverini. Sitten minulla piti olla Italiasta, mutta nyt tämä Turkkilainen sekoitti nyt, että onko minulla enää sitä Italialaista kirjekaveria. No en tiedä.... saan tietää sen vasta kahden kuukauden (tai aiemminkin :roll: ) päästä. Nyt olen pelästynyt, että se ainoakin mailikamuni suuttui tai loukkaantui jostain minulle, mutta tuskin... Uskon, ettei hän ole minulle suuttunut. sitten täällä Konnussa kirjoittelen parin tai kolmen kanssa.... pidän kirjoittamisesta... :twisted:

Minulla on vähän sama kuin Thalilla. Sen lisäksi että kirjeenvaihtokaverini on tehneet katoamistempun toistuvasti olen itsekin kadonnut. Yhden kohdalla tunnen siitä vieläkin syyllisyyttä, vaikka kirjeenvaihtomme loppumisesta on yli kuusi vuotta. Olen harkinnut häneen yhteyden ottamista koulukaverit.com-sivuston kautta, löysin hänet sieltä, en ole vain saanut aikaiseksi kirjoitettua.

Jos teillä on oikein hyviä kirjeenvaihtokavereita, pitäkää heistä kiinni. Se on harvinainen onni

Minä taas välillä muistan ihan tahallanikin katoamistempun tehneitä ikivanhoja kirjekavereita. Saatan hyvinkin välillä pistää kirjeen postiin tyypille, jonka kanssa kirjoittelin ehkä kahdeksanvuotiaana, ja kysyä vain, että mitäs nykyään kuuluu, muistatko kun joskus kirjoiteltiin. Ilahtuisin vain itse niin pohjattomasti, jos joku tekisi minulle niin, joten sitä tulee harrastettua.
Ja Thali, kokeile ihmeessä, ja hanki ne osoitteet. Luulisin, ettei sinun todellakaan tarvitsisi selitellä suuremmin lopettamista. Itse ainakin ilahtuisin jo pelkästä muistamisesta.

Minulla on vain 1 kirjekaveri..
On ollut enemmän mutta ne kai ovat kyllästyneet (tai jotain)..
Olisihan ihan kiva jos olisi enemmän kirjekamuja, mutta mistä löytää pitkäaikaisia k-kamuja?
Onhan niitä kivoja ilmoituksia nähty mutta silti on jäänyt vastaamatta jostain syystä...Kai pitää vain päättää vastata..

Kulttuurievoluutio jo sen verran pitkällä, että kirjekaverini ovat muuttuneet IRC-ja erilaisten muitten viestiohjelmien kavereiksi Lisäksi syitä tähän ovat se, että olen hyvin huono kirjoittamaan kirjeitä, ja muutenkin laiska kirjoittamaan "oikeasti" ilman erittäin hyviä syitä.

Juh onhan minulla muutama kirjekaveri ulkomailta (voisi kai Suomestakin joskus harkita etsiä). Kirjeitä on tosiaan ihana saada ja aivan yhtä ihanaa on kirjoittaa niitä Mailikaveruudet yleensä kuolevat nopeasti kun olen tolkuttoman laiska vastaamaan maileihin. Itse asiassa jäljellä on tällä hetkellä vain yksi mailikaveri ja sekin johtuu vain siitä että kyseinen ihminen on liian jääräpäinen antaakseen minun kuivattaa ystävyytemme. Sydämiä hälle <3 <3 Ja voisin jopa sen mailinkin lähettää... *avaa uuteen ikkunaan sähköpostinsa ja alkaa naputtelemaan*

Minulla on ööh, seitsemän kirjekaveria, kaksi Australiasta, ja sitten on espanjasta, venäjältä, saksasta, englannista ja usasta. Harmi vain ettei ole yhtään täältä suomesta. Olisikin loitavaa saada kirjekavereita ihan suomenstakin. Täytyypä ruveta tekemään asian hyväksi jotakin.
Mutta kuitenkin, minusta kirjekaverit ovat omalla tavallaan rikastuttava kokemus. Onhan se sekin omanlaisessa tapa oppia tuntemaan toista kulttuuria ja maata?
Mutta kuitenkin, olen samaa mieltä siitä että postilaatikkoon kolahtava kirje hakkaa sähköpostit ihan mennen tullen.

Minulla on aina ja tulee varmaan aina olemaankin yksi etanapostikirjekaveri, ellemme sitten muuta niin läheelle toisiamme että kirjeiden kirjoittelu on turhaa. Hän asui aikoinaan naapurissani mutta muutti pois, pari vuotta kului että en en tiennyt mitään hänestä (olin alle kouluikäinen kun hän muutti pois) mutta sitten sain häneltä kirjeen ja aloimme kirjoitella. Nykyään tietenkin mailaamme ja kännykällä pidämme yhteyttä, mutta silti, on ne kirjeet aika mukavia Tosin meillä on parhaimmillaan ollut varmaan 4-5 kuukautta että emme ole pitäneet minkäänlaista yhteyttä, mutta sitten aina jompikumpi kirjoittaa sen kirjeen (minä tällä hetkellä, noh, ei se ole vielä minulla ollut kuin.. kolme kuukautta kirjoittamatta.. ) tai mailaa tms. Edelleen meillä on välimatkaa aika paljon, ja näinkin hänet viimeksi vappuna -02, mutta semmosta se on.

Sähköpostikavereita minulla on ollut muutama, nykyään kaikki vaan ovat enemmän tai vähemmän siirtyneet messengeriin tai heillä ei ole mahdollisuutta olla netissä, eli hiljaista on inboxin puolella. Onneksi on kuitenkin kännykätkin keksitty. Ja joidenkin kanssa on sitten vaan ollut niin vähän puhuttavaa, että ne ovat lopahtaneet.

Mulla on yksi mailikamu, mutta sitäkin rakkaampi!
Olen aina ja ikuisesti kiitollinen, että olen löytänyt tämän ihmeen...
On minulla sitten eräs kaveri joka muutti pois, ja nykyisin kirjottelemme kirjeitä ja lähettelemme tekstiviestejä!
Oli minulla eräs kirjekaveri Amerikasta, mutta hän vain jäi jonnekin...
Kaipa he eivät päästäneet paketissa rajojen yli! (oliko tuo olevinaan vitsi??)

Minulla oli pienenä muutama kirjekaveri, mutta he eivät olleet minulle mitenkään tuntemattomia, vaan läheisiä ystäviä tai serkkuja.
Nykyisin minulla on hyvin rakas kirjeystävä Englannissa, jonka kanssa olen ollut kirjeenvaihdossa nyt 5 vuotta. Kaikenlisäksi ystäväni menee tänä vuonna naimisiin joten olisi ollut ihanaa nähdä hänet! Olen päättänyt että joku päivä aion tavata tämän kirjekaverini, sillä haluaisin tutustua häneen oikeastikin. Kirjeystävä on kiva omistaa ja haluaisin jatkossakin pysyä ystäväni kanssa kirjeenvaihdossa.

Nykyisin kyllä muuten mailaan kaikille frendeilleni, koska se on tosi paljon kätevämpää ja nyt käytän IRC:tä mahtavin tuloksin kun kaksi ihmistä ovat addiktoineet minut siihen. kiitti pojat!

Mutta onhan se niin, että oikean kirjeen saanti on kyllä hitsin mukavaa.

Minulla kirjekavereita on ollut ja on yhä muutamia. Joskus nuorempana suomalaisia, mutta ne vain 'lopahtivat' jostain syystä kaikki. Sittemmin kirjoittelin hyvän ystäväni kanssa ns. kirjevihkoa. Olen vain aina kokenut kirjoittamisen helpoimmaksi tavaksi ilmaista tunteitani.

Nyt noin vuosi sitten uskaltauduin ja lähdin mukaan kirjoittelemaan ulkomaalaisille nuorille. Se on ollut ehdottoman positiivinen kokemus, joka on antanut paljon. Olen oppinut ymmärtämään muita ihmisiä, maita, kulttuureita ja itseäni. Nykyiset kirjekaverini ovat Irlannista, Turkista ja Australiasta. Esimerkiksi turkkilainen kirjeystäväni sai minut miettimään syvällisemmin omaa uskontoani ja uskoani, koska hänelle oma uskonto merkitsi niin paljon. Edes rippikoulu ei saanut tälläistä vaikutusta esiin minussa.

Suosittelen siis ehdottomasti kaikille kirjeenvaihtoa ja varsinkin kun se tapahtuu ulkomaille. Kirjeet voivat tuntua 'tönköiltä' ja vieras kieli voi ensin pelottaa, mutta muistakaa silloin että ihmisiä siellä toisessakin päässä vain on. Kyllä he ymmärtävät ja myös tekevät omat virheensä. (Yksi tyttö kirjoitti jokaisen kirjeensä perään isolla I love you, ja vielä moneen kertaan. Ymmärrän silti, ettei hän tarkoittanut sitä niinkuin joku suomalainen sen ehkä ymmärtäisi... ).

hobiitti sanoi:

Olisihan ihan kiva jos olisi enemmän kirjekamuja, mutta mistä löytää pitkäaikaisia k-kamuja?

Click to expand...

Katselee erityisesti ilmoituksia, joissa tahdotaan pitkäaikaisia, tai jättää itse sellaisen. Sitten kun kirjoittaa ensimmäistä kirjettä, yrittää antaa itsestään hyvän ja kiinnostavan kuvan, ja vastauksen varmistukseksi vielä jättää joku asia sillätavalla kysymystä/kiinnostusta herättävästi auki. Tuota viimeistä en itse en ole käyttänyt, kun olen saanut kirjekavereini aikoja sitten, eikä silloin ole tullut mieleen. Mutta muuten pohjittain tuolla tavalla minä olen ne kirjekaverit hankkinut.