Kirjoitatko koneella vai käsin?

Kuinka kontulaiset mahtavatkaan rustata runoja ja tarinoitaan? Tietokoneella, antiikinaikaisella kirjoituskoneella, käsin vihkoon, kännykällä...?

Minä olen ehdottomasti tietsikan kannalla, koska sillä on helppo ja nopea kirjoittaa ja muokata aiempaa tekstiä ja ranne harvemmin väsyy. Huono käsialakaan ei ole esteenä. Mutta siitä päivästä, jolloin tietsikka hajoaa ja teksti haihtuu taivahan tuuliin, näen painajaisia... Siksi Dracaena on fiksu ja tallentaa tekstin välillä muistitikulle. Mutta siitä päivästä, jolloin muistitikku katoaa, näen painajaisia...

Joskus jos mieleen tulee tärkeä asia, eikä ole mukana muistiinpanovihkoa (sellainen pitää olla, vaikka koneella kirjoittaakin), niin silloin kirjoitan sen kännykällä ja tallennan luonnoksiin, jos kännykkä on mukana. Enpä tosin tiedä, onko se yhtään yleinen käytäntö muiden keskuudessa.

Mie oon tuossa suhteessa ihan sekakirjoittaja. Kirjoitan käsin silon, kun inspiraatio iskee ja kone on varattu, mutta muuten koneella. Sitten kun niitä käsinkirjotettuja laittaa koneelle, niin ne aina muuttuu. Toisaalta hyvä kirjoittaa kahteen kertaan, niin virheet huomaa helpommin.

Kun vedin Pomppiva Poni -fopea, kirjoitin uusia juttuja ensin käsin kun nukutin poikaani ulkona. Vaunut vain penkin vierelle parkkiin, repusta paperia ja kynä ja edessä oli toista tuntia lähes häiriötöntä kirjoitusaikaa. Kirjoitin jutut sitten puhtaaksi täällä. Se oli kuitenkin ihan käytännön sanelemaa. Jos olisin voinut valita, olisin kirjoittanut kaiken suoraan nettiin.

Minäkin kirjoitan vähän millä sattuu. Tietokoneella ehkä nykyään eniten, vaikka käsin kirjoittaminen onkin kivempaa, kun voi selailla niitä papereita ihan fyysisesti. Joskus innostun kirjoittelemaan musteella ja sulkakynällä, mutta harvoin mitään muutamaa sivua pidempää. Olen myös miettinyt sellaisen antiikkikirjoituskoneen hankkimista.

Tietokoneelle käsinkirjoitettua tekstiä kopioidessa tulee juu yleensä tehtyä paljonkin muutoksia ja korjauksia, mutta se on oikeastaan vain hyvä asia.

Useimmiten itselläni ei ole mahdollisuutta tehdä koneella tekstejäni, ja kouluaineet olenkin aina kirjoittanut käsin, sillä se on jotenkin enemmän tehdymmän näköistä, ja sitä on helpompi selata konkreettisesti, mutta kyllä siinä alkoi seiskaluokan eka aineessa käsi väsymään, sillä siitä tuli 20 A-4 paperia täyteen

En osaa kirjoittaa kunnolla koneelle. Itsesensuurini menee epäkuntoon ja höpisen kaikkea melodramaattista ja tylsää. Paperilla pyrin karsimaan kaiken turhan mikä on yleensä hyvä. Lisäksi jonkun kuitutussikynän tuntu paperilla tuntuu paljon oikeammalta kuin jotkut säntilliset merkit ruudulla. Paperilla voi leikitellä enemmän muodolla, ulkonäöllä. Ja pidän käsialastani, se pomppii ja sitä on kivempi katsella kuin fontteja.
Yksi merkittävä syy on myös muistikirjat. Olen hulluna kauniisiin muistikirjoihin, tosin kauneimpiin en edes uskalla kirjoittaa, siksi ostelen sekaisin liian kauniita ja kalliita ja sitten kasoittain halpoja alennusmuistikirjoja joita kannan mukanani.
Nyt tosin ei ole pitkään aikaan tullut mitään ulos, mutta varmaan sekin muuttuu kunhan pääsen keskittymään omaankin elämään.

Nykyisin kirjoitan suurimman osan teksteistä suoraan koneella. Vaillinainen kymmensormijärjestelmän hallinta tosin hankaloittaa kirjoittamista silloin, kun kyseessä on jonkun vaikeaa asiaa sisältävän tekstin laatiminen. Silloin yleensä kirjoitan käsin, koska pystyn keskittymään itse asiaan, kun kirjoittaminen sujuu automaattisesti.

Olen joskus muinoin käynyt konekirjoituskurssin, mutta minulla ei ollut silloin kotona edes kirjoituskonetta, joten harjoittelu jäi todella vähäiseksi. Kirjoitusnopeuteni on myös aivan surkea ja sokkona kirjoittaessani väärin kirjoitettuja sanoja on yleensä enemmän kuin oikein kirjoitettuja.

Tekstinkäsittelyohjelma on kyllä varsinainen siunaus verrattuna perinteisellä kirjoituskoneella kirjoittamiseen. Tekstit on helppo korjata, kopioida ja siirtää tarvittaessa parempaan kohtaan. Olen vielä 80-luvun loppupuolella kirjoittanut opinnäytetyöni tavallisella kirjoituskoneella ja ihmettelen vieläkin, että sain sen ylipäätään puhtaaksi kirjoitettua valmiiksi. Virheiden korjaaminen korjauslakkaa apuna käyttäen oli viedä viimeisenkin jäljellä olevan hermon riekaleen.

Kirjoitan suoraan wordilla, ihan siksi kun käsi ei kestä.. Ammatin vaaroja tämäkin. Toisaalta kelaan tarinani päässäni niin valmiiksi, että saan ne yleensä muutamassa tunnissa/päivässä ulos ja koneella on helppo leikata ja liimata ja muokata tekstiä, jos tarvitsee.

Kirjoitan käsin, sillä konetta ei ole saatavilla kuin viikonloppuisin ja iltaisin, kun on kaikkea muutakin tekemistä. Siksi mulla on ihan hirveet määrät erilaisia vihkoja, joista en kaikkia ole edes käyttänyt niitä vaan on pahan päivän varalle ihan tolkuton määrä hih
Koneelle kirjoitan sitten, kun olen varma ettei tekstiä tartte muokata enää. Ja kirjottaessa sitten kuitenkin muutan tekstiä

Minä kirjoitan nykyään sen vähän mitä kirjoitan melkein poikkeuksetta koneella jotakin laululyriikoiden riipustelua ja päiväkirjaa lukuunottamatta. Koneella kirjoittaminen on nopeampaa ja huolettomampaa (ja minähän harrastan vain NaNottamista, missä molemmat ovat valttia ). Koneella kaikki tekstit kun ovat samassa paikassa eivätkä kaikenmaailman vihkoissa ympäri taloa kuten lyriikkani, ja koneella on myös paljon helpompi korjata, muokata ja muuta vastaavaa.

Laajentaisin aihetta lähinnä niiden osalta, jotka kirjoittavat koneella.

Siis: kuinka luonnistuu 10sormijärjestelmä?

Minulta luonnistuu kyllä, mutta sormia käytössä korkeintaan kuusi. Vasurin etusormi ja nimetön, oikean etusormi, keskisormi ja nimetön, ja joskus peukalokin [14] (tuo on kyllä vasurin peukalo ). Nopeus kuitenkin tyydyttää minua varsin hyvin, nopeammin ei enää ehdi ottaa kahta samaa kirjainta peräkkäin. Nykyäänkin tulee liian usein "etä" ja "muta" kun pitää viuhtoa niin nopeasti.

Lisäksi haluan morkata Windows Worksia. Minä olin aina Worksin puolella, monta vuotta ja pidin Wordia snobien tekstinkäsittelyohjelmana, mutta sitten Works petti minut totaalisesti. Tuhosi tekstiäni sivukaupalla eikä riviväliä voinut muuttaa pienemmillä eroilla kuin "hyvin tiheä" ja "liian harva". Rankasti kiroillen sen tekstin katouttamisoperaation jälkeen siirsin stoorin Wordille ja olen ollut tyytyväinen. Anteeksi, että koskaan epäilin sitä, sehän taitaa itsekin tallennella tekstiä välillä!
Works sucks, Word rulez!
Ps. Olen viime aikoina innostunut lihavoimaan

Kymmensormijärjestelmää voi opetella ihan kirjasta - tai sellaiset meillä ainakin oli koulussa tukena kun sitä yläasteella ja sitten myöhemmin AMKissa opetettiin. Oikeasti pelkkä teoria (mikä sormi millekin näppäimelle) ei kuitenkaan riitä vaan niitä tylsiä toistoharjoituksia pitäisi jaksaa tehdä ihan älyttömästi (niitä on kanssa niissä kirjoissa). Itsellänikin tuntuu kyllä että varsinkin oikea pikkurilli on ihan työtön (nimetön varastaa sen hommat) ja oikea etusormi ja vasen keskari tekevät muita enemmän töitä - tekniikkaa pitäisi siis käydä taas hiomassa.

Minä käytän oikeastaan kaikkia sormiani, mutta en silti ole mitään oikeaoppisia järjestelmiä opetellut. Sormet vain menevät sellaisille näppäimille missä niille riittää työtä. Esimerkiksi välilyöntiä painaa yleensä vasen peukalo (tai joskus myös oikea, jos oikealla kädellä sattuu olemaan asiaa näppäimistön keskiosissa) ja oikealla peukalolla saa aika kätevästi kirjoitettua pilkun ja pisteen. Pikkusormetkaan eivät jää ihan työttömiksi, kun vasen hoitelee a:n ja s:n (sekä §-näppäimen tilalle säätämäni -näppäimen. ()) ja oikea shiftin ja end-näppäimen, joka on tällä koneella siis on näppäimistön oikeassa reunassa. Kun kerran kaikille sormille riittää tekemistä, niin olisikohan oikeaoppisempi kymmensormijärjestelmä silti nopeampi?

Kymmenen sormeani ovat vähitellen ajautuneet lähemmäs muodollisen kymmensormijärjestelmän käyttöä ihan itsestään. Koskaan en ole tätä tavoitellut, mutta minkäs teet. Opin siis lukemaan ja kirjoittamaan ensin näppäimistöllä ja sitten vasta kynällä ja tähän hätään takana on melkein kolmekymmentä näppäiltyä vuotta...

Noin vinkkinä näppäilyn hankaluudesta tuskaileville:
katse kannattaa kohdistaa ruudulle eikä näppäimiin.

Ei meidän koulussa vaan ole 10sormijärjestlemää opetettu! Hirveän epäreilua. Tosin muistan, että yhden kerran olisin ikään kuin pelannut sellaista, että näytöllä näkyi näppäin ja täytyi toimia tämän mukaisesti. Kuten temmi_hoo sanoikin, helpottaa kyllä, että katsoo ruutuun. Kirjoitus nopeutuu, kun sormet löytävät oikeat näppäimet luonnostaan.

Meillä napsaistiin tosiaan yläasteella opinto-ohjauksen tunneista yhtenä vuonna osa "tietotekniikan alkeisiin" (hei netti oli silloin jotain uutta ja ihmeellistä ja Altavista ainoa järkevä hakukone! ) ja osa "näppäilytekniikkaan" eli kymmensormijärjestelmän perusteisiin. Ja tämä ei tietenkään tapahtunut niillä muutamalla tarkoin varjelluilla tietokoneilla vaan ihan oikeilla kirjoituskoneilla! Arvatkaa ärsyttivätkö hutilyönnit ja typot hiukan enemmän kun ei ollut delete-nappia.

Meilläkin oli seiskalla osa oposta lähinnä kymmensormijärjestelmän opiskelua. En tiedä kyllä vieläkö kyseistä asiaa opettavat siellä, mutta ei siitäkään nyt niin kauan ole kun minä siellä olin

Itse opettelin kyllä kymmensormijärjestelmän (ainakin suunnilleen) jo ala-asteella, jossa TypingMasterin hakkaaminen oli parhaita kuviteltavissa olevia ajanvietteitä. Ei ollut ihan yksi kerta kun jäätiin luvatta välitunnilla sisälle TM:n pariin ja kamala valitus siitä kun ihmiset halusivat opetella hyödyllisiä taitoja . Yläasteella meillä puolestaan oli käytössä jonkinlaiset aataminaikuiset kirjat, joissa oli niitä toistettavia harjoituksia. Itse tietysti selvisin kaikesta kauheaa vauhtia koska hallitsin asian jo ennalta.

Nykyinen kirjoittamiseni on varmaan aika lähellä virallista kymmensormijärjestelmää, ja ihan tarpeeksi nopeaa minulle. Huomaan aika usein pelkän lihasmuistin perusteella jos kirjoitan väärin, vaikka en katsoisi ruutuakaan. Itse asiassa kyllä taidan kirjoittaa ihan jatkuvalla syötöllä väärin, mutta olen aika harjaantunut käyttämään askelpalautinta Oikeastaan vain vasen peukaloni on toimeton, en ole koskaan oppinut painamaan sillä välilyöntiä, ja alttia harvemmin tarvitsen.

Itse kirjoitan runot ja tarinat käsin sekä tietokoneella.

Varmempaa on kummatkin tavat, jos tietokone sekoaa ja kirjoitukseni häviävät bittiavaruuteen, niin on varmuudeksi myös kirjoitettu versio.

Kirjoitan myös joitakin ideoita kännykkään, paperilapuille ja käteenkin on joskus tullut kirjoitettua äkillisen inspiksen saattelemana. En enää kylläkään kirjoita käteen paljon mitään. Erään kerran olen kirjoittanut kaverin olkapäähän runon sanat, jota kummasteltiin seuraavana aamuna, että siitä ei meinannut saada selvää. En ole sitäkään tehnyt sen ainoan kerran jälkeen.

Käsin kirjoitan yleisesti kaikki tarinat, novellit ja runot, mutta esim. Nimimerkkihenkilöni tarina.. sitä en lähde kirjoittamaan käsin. Tulostan sen mieluummin. Se on liian pitkä kirjoitettavaksi käsin.

Kymmensormijärjestelmä on kyllä parasta, mitä peruskoulussa tuli opittua. Sähkökirjoituskoneet olivat silloin käytössä ja edelleen kuuli tarinoita mekaanisten kirjoituskoneiden vaatimasta näppäilyvoimasta. Vanha aika näkyi kujeissakin: toista pyydettiin laittamaan kätensä puuskaan ja sitten näppäiltiin käsivarsille vaihtaen lopuksi riviä läimäyttämällä toista poskelle. Se taisi olla eräänlaista murrosaikaa. Vähän myöhemmin tekstinkäsittelykoneet ja lopulta tietokoneet sekoittivat lisää pakkaa.

Miten nykyään opetetaan kirjoittamaan virheettömästi vai saako tehdä loputtomasti virheitä? Sähkökirjoituskoneella yhteen arkkiin sai tehdä kymmenen kirjoitusvirhettä ja sitten tehtävä meni uusiksi. Se kyllä kouli virheettömyyteen, joskin turhaan: nykyään on niin helppoa korjata virheitään välittömästi että kirjoittamisesta tulee huolimatonta.

Empä osaa minäkään 10sormijärjestelmää. kirjoittaessa tulee käytettyä oikean käden keskisormea, etusormea ja peukaloa. Vasemman käden keski- ja etusormea. olisihan se varmaan ihan kätevää opetella se järjestelmäkin..