Kirjoitetaan essee virke kerrallaan: J. R. R. Tolkienin perintö

Kointähti

Koala on steroids
En tiedä, onko tässä mitään ideaa, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Eli tarkoituksena on kirjoittaa kontulaisvoimin essee jostakin aiheesta. Esseen olisi tarkoitus olla mahdollisimman pitkä ja rakenteeltaan johdonmukainen niin, että se kävisi täydestä kuin väärä raha esimerkiksi peruskoulun tai lukion ainekirjoituksessa. Esseen olisi tarkoitus edetä seuraavan kaavan mukaan.

1) Vastaaja kirjoittaa yhden ja vain yhden virkkeen, jossa esiintyy annettu sana. Annettua sanaa saa taivuttaa.

2) Virkkeensä jälkeen kirjoittaja antaa uuden sanan, jota seuraavan kirjoittajan on käytettävä. Kahta peräkkäistä vastausta ei sallita.

3) Viimeinen topiikkiin vastannut aloittaa uuden esseen uudesta aiheesta, kun uusia vastauksia ei ole tullut viikkoon.

Aloitan esimerkinomaisesti itse tämän ketjun aiheella J. R. R. Tolkienin perintö. Ensimmäinen annettu sana on paradoksaalinen.

Tolkienin tuotanto saavutti kaikesta konservatiivisyydestään huolimatta paradoksaalisesti amerikkalaisen hippiyleisön suosion.

Seuraava sana: polkea

Jatkakaa! :)

Edit: Muutetaan säännöstöä niin, että vaihe 3 jätetään pois. Tämä ketju käsitelköön ikuisesti aihetta J. R. R. Tolkienin perintö. Onhan tämä kuitenkin Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n tukema keskustelupalsta. :)
 
[Tämähän on hauska idea. Kokeillaan ihmeessä miten sujuu. Mutta eikös kuulukin parhaiten tähän Nuotio-huoneeseen.]


Tolkienin tuotanto saavutti kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta paradoksaalisesti amerikkalaisen hippiyleisön suosion. Kukkaiskansan olisi voinut kuvitella mieluummin polkevan jalkoihinsa teokset, joissa käydään runsaasti sotia eikä liiemmin yritetä löytää sopusointua toisilleen vihamielisten kansojen (kuten itäläiset ja lännen ihmiset) välillä.

Seuraava sana: aurinko
 
Tolkienin tuotanto saavutti kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta paradoksaalisesti amerikkalaisen hippiyleisön suosion. Kukkaiskansan olisi voinut kuvitella mieluummin polkevan jalkoihinsa teokset, joissa käydään runsaasti sotia eikä liiemmin yritetä löytää sopusointua toisilleen vihamielisten kansojen (kuten itäläiset ja lännen ihmiset) välillä. Sen sijaan he ottivat kirjan omakseen ja suosittelivat sitä aurinkoisesti hymyillen oravanpyörässä juokseville tavallisille ihmisillekin.

Seuraava sana: julmuus
 
Tolkienin tuotanto saavutti kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta paradoksaalisesti amerikkalaisen hippiyleisön suosion. Kukkaiskansan olisi voinut kuvitella mieluummin polkevan jalkoihinsa teokset, joissa käydään runsaasti sotia eikä liiemmin yritetä löytää sopusointua toisilleen vihamielisten kansojen (esimerkiksi itäläiset ja lännen ihmiset) välillä. Sen sijaan he ottivat kirjan omakseen ja suosittelivat sitä aurinkoisesti hymyillen oravanpyörässä juokseville tavallisille ihmisillekin.

Sormusten herran tarun viehätystä antiautoritaarisen vaihtoehtoväen silmissä selittää kuitenkin Tolkienin taustalla ollutta 1800-luvun romantiikkaa ja 1960-luvun ekspressivististä uusvasemmistolaisuutta yhdistänyt unelma hyvien ihmisten puhdassydämisyyden, autenttisuuden ja spontaanisuuden asettumisesta musertavalta näyttävän, rationalistisen sotilaallis-teknokraattisen koneiston julmuutta ja dehumanisoivuutta vastaan.

(Seuraava sana: strategia)
 
Tolkienin tuotanto saavutti kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta paradoksaalisesti amerikkalaisen hippiyleisön suosion. Kukkaiskansan olisi voinut kuvitella mieluummin polkevan jalkoihinsa teokset, joissa käydään runsaasti sotia eikä liiemmin yritetä löytää sopusointua toisilleen vihamielisten kansojen (esimerkiksi itäläiset ja lännen ihmiset) välillä. Sen sijaan he ottivat kirjan omakseen ja suosittelivat sitä aurinkoisesti hymyillen oravanpyörässä juokseville tavallisille ihmisillekin.

Sormusten herran tarun viehätystä antiautoritaarisen vaihtoehtoväen silmissä selittää kuitenkin Tolkienin taustalla ollutta 1800-luvun romantiikkaa ja 1960-luvun ekspressivististä uusvasemmistolaisuutta yhdistänyt unelma hyvien ihmisten puhdassydämisyyden, autenttisuuden ja spontaanisuuden asettumisesta musertavalta näyttävän, rationalistisen sotilaallis-teknokraattisen koneiston julmuutta ja dehumanisoivuutta vastaan. Unelma ilmenee ajatuksena, että Sauronin strategia voittaa valtavilla armeijoilla ja julmuuksilla ei voi tuhota hyvyyttä.

Seuraava sana: voitto
 
Tolkienin tuotanto saavutti kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta paradoksaalisesti amerikkalaisen hippiyleisön suosion. Kukkaiskansan olisi voinut kuvitella mieluummin polkevan jalkoihinsa teokset, joissa käydään runsaasti sotia eikä liiemmin yritetä löytää sopusointua toisilleen vihamielisten kansojen (esimerkiksi itäläiset ja lännen ihmiset) välillä. Sen sijaan he ottivat kirjan omakseen ja suosittelivat sitä aurinkoisesti hymyillen oravanpyörässä juokseville tavallisille ihmisillekin.

Sormusten herran tarun viehätystä antiautoritaarisen vaihtoehtoväen silmissä selittää kuitenkin Tolkienin taustalla ollutta 1800-luvun romantiikkaa ja 1960-luvun ekspressivististä uusvasemmistolaisuutta yhdistänyt unelma hyvien ihmisten puhdassydämisyyden, autenttisuuden ja spontaanisuuden asettumisesta musertavalta näyttävän, rationalistisen sotilaallis-teknokraattisen koneiston julmuutta ja dehumanisoivuutta vastaan. Unelma ilmenee ajatuksena, että Sauronin strategia voittaa valtavilla armeijoilla ja julmuuksilla ei voi voittaa hyvyyttä. Vapaiden kansojen voitto saavutetaan järkevän sotilaallisen logiikan vastaisella strategialla ja toistuvalla, spontaanilla tottelemattomuudella: Éomer, Háma, Merri, Éowyn, Faramir, Pippin ja Beregond rikkovat kaikki onnekkaasti esimiestensä käskyt ratkaisevilla hetkillä (kuten Éowyn sanoo kuninkaan käskyä uhmaavalle Merrille, "tuonkaltaista hyvää tahtoa ei sovi torjua").

(Seuraava sana: elämäntapa)
 
Tolkienin tuotanto saavutti kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta paradoksaalisesti amerikkalaisen hippiyleisön suosion. Kukkaiskansan olisi voinut kuvitella mieluummin polkevan jalkoihinsa teokset, joissa käydään runsaasti sotia eikä liiemmin yritetä löytää sopusointua toisilleen vihamielisten kansojen (esimerkiksi itäläiset ja lännen ihmiset) välillä. Sen sijaan he ottivat kirjan omakseen ja suosittelivat sitä aurinkoisesti hymyillen oravanpyörässä juokseville tavallisille ihmisillekin.

Sormusten herran tarun viehätystä antiautoritaarisen vaihtoehtoväen silmissä selittää kuitenkin Tolkienin taustalla ollutta 1800-luvun romantiikkaa ja 1960-luvun ekspressivististä uusvasemmistolaisuutta yhdistänyt unelma hyvien ihmisten puhdassydämisyyden, autenttisuuden ja spontaanisuuden asettumisesta musertavalta näyttävän, rationalistisen sotilaallis-teknokraattisen koneiston julmuutta ja dehumanisoivuutta vastaan. Unelma ilmenee ajatuksena, että Sauronin strategia voittaa valtavilla armeijoilla ja julmuuksilla ei voi voittaa hyvyyttä. Vapaiden kansojen voitto saavutetaan järkevän sotilaallisen logiikan vastaisella strategialla ja toistuvalla, spontaanilla tottelemattomuudella: Éomer, Háma, Merri, Éowyn, Faramir, Pippin ja Beregond rikkovat kaikki onnekkaasti esimiestensä käskyt ratkaisevilla hetkillä (kuten Éowyn sanoo kuninkaan käskyä uhmaavalle Merrille, "tuonkaltaista hyvää tahtoa ei sovi torjua").

Linnojen, perintömaiden ja arvonimien sijaan Tolkienin ihanteena näyttäytyy hobittien maanläheinen elämäntapa arkipäiväisine, pienine nautintoineen.

Seuraava sana: alitajunta
 
Tolkienin tuotanto saavutti kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta paradoksaalisesti amerikkalaisen hippiyleisön suosion. Kukkaiskansan olisi voinut kuvitella mieluummin polkevan jalkoihinsa teokset, joissa käydään runsaasti sotia eikä liiemmin yritetä löytää sopusointua toisilleen vihamielisten kansojen (esimerkiksi itäläiset ja lännen ihmiset) välillä. Sen sijaan he ottivat kirjan omakseen ja suosittelivat sitä aurinkoisesti hymyillen oravanpyörässä juokseville tavallisille ihmisillekin.

Sormusten herran tarun viehätystä antiautoritaarisen vaihtoehtoväen silmissä selittää kuitenkin Tolkienin taustalla ollutta 1800-luvun romantiikkaa ja 1960-luvun ekspressivististä uusvasemmistolaisuutta yhdistänyt unelma hyvien ihmisten puhdassydämisyyden, autenttisuuden ja spontaanisuuden asettumisesta musertavalta näyttävän, rationalistisen sotilaallis-teknokraattisen koneiston julmuutta ja dehumanisoivuutta vastaan. Unelma ilmenee ajatuksena, että Sauronin strategia voittaa valtavilla armeijoilla ja julmuuksilla ei voi voittaa hyvyyttä. Vapaiden kansojen voitto saavutetaan järkevän sotilaallisen logiikan vastaisella strategialla ja toistuvalla, spontaanilla tottelemattomuudella: Éomer, Háma, Merri, Éowyn, Faramir, Pippin ja Beregond rikkovat kaikki onnekkaasti esimiestensä käskyt ratkaisevilla hetkillä (kuten Éowyn sanoo kuninkaan käskyä uhmaavalle Merrille, "tuonkaltaista hyvää tahtoa ei sovi torjua").

Linnojen, perintömaiden ja arvonimien sijaan Tolkienin ihanteena näyttäytyy hobittien maanläheinen elämäntapa arkipäiväisine, pienine nautintoineen. Tolkien kykeni löytämään eri tyyppisiin lukijoihin tai vähintään näiden alitajuntaan uppoavia syöttejä: kun hippeihin vetosi sankareiden pössyttelemä piippuruoho (pipe-weed, leaf ), niin traditionalistiset katolilaiset taas eläytyivät Gandalfin ja Galadrielin tarjoamien sakramentaalisten aineiden (miruvorin ja lembasin) antamaan voimaan ja lohdutukseen.

(Seuraava sana: kuninkuus)
 
Tolkienin tuotanto saavutti kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta paradoksaalisesti amerikkalaisen hippiyleisön suosion. Kukkaiskansan olisi voinut kuvitella mieluummin polkevan jalkoihinsa teokset, joissa käydään runsaasti sotia eikä liiemmin yritetä löytää sopusointua toisilleen vihamielisten kansojen (esimerkiksi itäläiset ja lännen ihmiset) välillä. Sen sijaan he ottivat kirjan omakseen ja suosittelivat sitä aurinkoisesti hymyillen oravanpyörässä juokseville tavallisille ihmisillekin.

Sormusten herran tarun viehätystä antiautoritaarisen vaihtoehtoväen silmissä selittää kuitenkin Tolkienin taustalla ollutta 1800-luvun romantiikkaa ja 1960-luvun ekspressivististä uusvasemmistolaisuutta yhdistänyt unelma hyvien ihmisten puhdassydämisyyden, autenttisuuden ja spontaanisuuden asettumisesta musertavalta näyttävän, rationalistisen sotilaallis-teknokraattisen koneiston julmuutta ja dehumanisoivuutta vastaan. Unelma ilmenee ajatuksena, että Sauronin strategia voittaa valtavilla armeijoilla ja julmuuksilla ei voi voittaa hyvyyttä. Vapaiden kansojen voitto saavutetaan järkevän sotilaallisen logiikan vastaisella strategialla ja toistuvalla, spontaanilla tottelemattomuudella: Éomer, Háma, Merri, Éowyn, Faramir, Pippin ja Beregond rikkovat kaikki onnekkaasti esimiestensä käskyt ratkaisevilla hetkillä (kuten Éowyn sanoo kuninkaan käskyä uhmaavalle Merrille, "tuonkaltaista hyvää tahtoa ei sovi torjua").

Linnojen, perintömaiden ja arvonimien sijaan Tolkienin ihanteena näyttäytyy hobittien maanläheinen elämäntapa arkipäiväisine, pienine nautintoineen. Tolkien kykeni löytämään eri tyyppisiin lukijoihin tai vähintään näiden alitajuntaan uppoavia syöttejä: kun hippeihin vetosi sankareiden pössyttelemä piippuruoho (pipe-weed, leaf ), niin traditionalistiset katolilaiset taas eläytyivät Gandalfin ja Galadrielin tarjoamien sakramentaalisten aineiden (miruvorin ja lembasin) antamaan voimaan ja lohdutukseen. Yksi hänen tuotantonsa tärkeimmistä ja vetoavimmista teemoista on monessa tarinassa toistuva ylevöityminen, joka selvimmin näkyy hobittien nousussa yksinkertaisesta elämästä maailmanhistorian sankareiksi, sekä Aragornin hylätessä maanpakolaisen rooli tavoitellessaan Gondorin kuninkuutta.

(Seuraava sana: allegoria)
 
Tolkienin tuotanto saavutti kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta paradoksaalisesti amerikkalaisen hippiyleisön suosion. Kukkaiskansan olisi voinut kuvitella mieluummin polkevan jalkoihinsa teokset, joissa käydään runsaasti sotia eikä liiemmin yritetä löytää sopusointua toisilleen vihamielisten kansojen (esimerkiksi itäläiset ja lännen ihmiset) välillä. Sen sijaan he ottivat kirjan omakseen ja suosittelivat sitä aurinkoisesti hymyillen oravanpyörässä juokseville tavallisille ihmisillekin.

Sormusten herran tarun viehätystä antiautoritaarisen vaihtoehtoväen silmissä selittää kuitenkin Tolkienin taustalla ollutta 1800-luvun romantiikkaa ja 1960-luvun ekspressivististä uusvasemmistolaisuutta yhdistänyt unelma hyvien ihmisten puhdassydämisyyden, autenttisuuden ja spontaanisuuden asettumisesta musertavalta näyttävän, rationalistisen sotilaallis-teknokraattisen koneiston julmuutta ja dehumanisoivuutta vastaan. Unelma ilmenee ajatuksena, että Sauronin strategia voittaa valtavilla armeijoilla ja julmuuksilla ei voi voittaa hyvyyttä. Vapaiden kansojen voitto saavutetaan järkevän sotilaallisen logiikan vastaisella strategialla ja toistuvalla, spontaanilla tottelemattomuudella: Éomer, Háma, Merri, Éowyn, Faramir, Pippin ja Beregond rikkovat kaikki onnekkaasti esimiestensä käskyt ratkaisevilla hetkillä (kuten Éowyn sanoo kuninkaan käskyä uhmaavalle Merrille, "tuonkaltaista hyvää tahtoa ei sovi torjua").

Linnojen, perintömaiden ja arvonimien sijaan Tolkienin ihanteena näyttäytyy hobittien maanläheinen elämäntapa arkipäiväisine, pienine nautintoineen. Tolkien kykeni löytämään eri tyyppisiin lukijoihin tai vähintään näiden alitajuntaan uppoavia syöttejä: kun hippeihin vetosi sankareiden pössyttelemä piippuruoho (pipe-weed, leaf ), niin traditionalistiset katolilaiset taas eläytyivät Gandalfin ja Galadrielin tarjoamien sakramentaalisten aineiden (miruvorin ja lembasin) antamaan voimaan ja lohdutukseen. Yksi hänen tuotantonsa tärkeimmistä ja vetoavimmista teemoista on monessa tarinassa toistuva ylevöityminen, joka selvimmin näkyy hobittien nousussa yksinkertaisesta elämästä maailmanhistorian sankareiksi, sekä Aragornin hylätessä maanpakolaisen rooli tavoitellessaan Gondorin kuninkuutta. Tätä voitaneen pitää historiallisena allegoriana kansalaisoikeuksien laajenemisesta 1800- ja 1900-luvuilla Iso-Britanniassa.

(Seuraava sana: koko)
 
Tolkienin tuotanto saavutti kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta paradoksaalisesti amerikkalaisen hippiyleisön suosion. Kukkaiskansan olisi voinut kuvitella mieluummin polkevan jalkoihinsa teokset, joissa käydään runsaasti sotia eikä liiemmin yritetä löytää sopusointua toisilleen vihamielisten kansojen (esimerkiksi itäläiset ja lännen ihmiset) välillä. Sen sijaan he ottivat kirjan omakseen ja suosittelivat sitä aurinkoisesti hymyillen oravanpyörässä juokseville tavallisille ihmisillekin.

Sormusten herran tarun viehätystä antiautoritaarisen vaihtoehtoväen silmissä selittää kuitenkin Tolkienin taustalla ollutta 1800-luvun romantiikkaa ja 1960-luvun ekspressivististä uusvasemmistolaisuutta yhdistänyt unelma hyvien ihmisten puhdassydämisyyden, autenttisuuden ja spontaanisuuden asettumisesta musertavalta näyttävän, rationalistisen sotilaallis-teknokraattisen koneiston julmuutta ja dehumanisoivuutta vastaan. Unelma ilmenee ajatuksena, että Sauronin strategia voittaa valtavilla armeijoilla ja julmuuksilla ei voi voittaa hyvyyttä. Vapaiden kansojen voitto saavutetaan järkevän sotilaallisen logiikan vastaisella strategialla ja toistuvalla, spontaanilla tottelemattomuudella: Éomer, Háma, Merri, Éowyn, Faramir, Pippin ja Beregond rikkovat kaikki onnekkaasti esimiestensä käskyt ratkaisevilla hetkillä (kuten Éowyn sanoo kuninkaan käskyä uhmaavalle Merrille, "tuonkaltaista hyvää tahtoa ei sovi torjua").

Linnojen, perintömaiden ja arvonimien sijaan Tolkienin ihanteena näyttäytyy hobittien maanläheinen elämäntapa arkipäiväisine, pienine nautintoineen. Tolkien kykeni löytämään eri tyyppisiin lukijoihin tai vähintään näiden alitajuntaan uppoavia syöttejä: kun hippeihin vetosi sankareiden pössyttelemä piippuruoho (pipe-weed, leaf ), niin traditionalistiset katolilaiset taas eläytyivät Gandalfin ja Galadrielin tarjoamien sakramentaalisten aineiden (miruvorin ja lembasin) antamaan voimaan ja lohdutukseen. Yksi hänen tuotantonsa tärkeimmistä ja vetoavimmista teemoista on monessa tarinassa toistuva ylevöityminen, joka selvimmin näkyy hobittien nousussa yksinkertaisesta elämästä maailmanhistorian sankareiksi, sekä Aragornin hylätessä maanpakolaisen rooli tavoitellessaan Gondorin kuninkuutta. Tätä voitaneen pitää historiallisena allegoriana kansalaisoikeuksien laajenemisesta 1800- ja 1900-luvuilla Iso-Britanniassa.

Yleisimpänä tekosyynä siihen, ettei lue Sormusten herraa, käytetään teoksen kokoa, sillä moni uskoo, ettei jaksa kahlata sitä loppuun, koska se on niin pitkä.


(seuraava sana: mahdollinen)
 
Tolkienin tuotanto saavutti kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta paradoksaalisesti amerikkalaisen hippiyleisön suosion. Kukkaiskansan olisi voinut kuvitella mieluummin polkevan jalkoihinsa teokset, joissa käydään runsaasti sotia eikä liiemmin yritetä löytää sopusointua toisilleen vihamielisten kansojen (esimerkiksi itäläiset ja lännen ihmiset) välillä. Sen sijaan he ottivat kirjan omakseen ja suosittelivat sitä aurinkoisesti hymyillen oravanpyörässä juokseville tavallisille ihmisillekin.

Sormusten herran tarun viehätystä antiautoritaarisen vaihtoehtoväen silmissä selittää kuitenkin Tolkienin taustalla ollutta 1800-luvun romantiikkaa ja 1960-luvun ekspressivististä uusvasemmistolaisuutta yhdistänyt unelma hyvien ihmisten puhdassydämisyyden, autenttisuuden ja spontaanisuuden asettumisesta musertavalta näyttävän, rationalistisen sotilaallis-teknokraattisen koneiston julmuutta ja dehumanisoivuutta vastaan. Unelma ilmenee ajatuksena, että Sauronin strategia voittaa valtavilla armeijoilla ja julmuuksilla ei voi voittaa hyvyyttä. Vapaiden kansojen voitto saavutetaan järkevän sotilaallisen logiikan vastaisella strategialla ja toistuvalla, spontaanilla tottelemattomuudella: Éomer, Háma, Merri, Éowyn, Faramir, Pippin ja Beregond rikkovat kaikki onnekkaasti esimiestensä käskyt ratkaisevilla hetkillä (kuten Éowyn sanoo kuninkaan käskyä uhmaavalle Merrille, "tuonkaltaista hyvää tahtoa ei sovi torjua").

Linnojen, perintömaiden ja arvonimien sijaan Tolkienin ihanteena näyttäytyy hobittien maanläheinen elämäntapa arkipäiväisine, pienine nautintoineen. Tolkien kykeni löytämään eri tyyppisiin lukijoihin tai vähintään näiden alitajuntaan uppoavia syöttejä: kun hippeihin vetosi sankareiden pössyttelemä piippuruoho (pipe-weed, leaf ), niin traditionalistiset katolilaiset taas eläytyivät Gandalfin ja Galadrielin tarjoamien sakramentaalisten aineiden (miruvorin ja lembasin) antamaan voimaan ja lohdutukseen. Yksi hänen tuotantonsa tärkeimmistä ja vetoavimmista teemoista on monessa tarinassa toistuva ylevöityminen, joka selvimmin näkyy hobittien nousussa yksinkertaisesta elämästä maailmanhistorian sankareiksi, sekä Aragornin hylätessä maanpakolaisen rooli tavoitellessaan Gondorin kuninkuutta. Tätä voitaneen pitää historiallisena allegoriana kansalaisoikeuksien laajenemisesta 1800- ja 1900-luvuilla Iso-Britanniassa.

Yleisimpänä tekosyynä siihen, ettei lue Sormusten herraa, käytetään teoksen kokoa, sillä moni uskoo, ettei jaksa kahlata sitä loppuun, koska se on niin pitkä. Yksi mahdollinen todellnen syy lukemattomuudelle lienee se, ettei kirjaa ole helppo lokeroida lasten-, nuorten- tai aikuisten kirjallisuuteen.


(seuraava sana: huokailla)
 
Tolkienin tuotanto saavutti kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta paradoksaalisesti amerikkalaisen hippiyleisön suosion. Kukkaiskansan olisi voinut kuvitella mieluummin polkevan jalkoihinsa teokset, joissa käydään runsaasti sotia eikä liiemmin yritetä löytää sopusointua toisilleen vihamielisten kansojen (esimerkiksi itäläiset ja lännen ihmiset) välillä. Sen sijaan he ottivat kirjan omakseen ja suosittelivat sitä aurinkoisesti hymyillen oravanpyörässä juokseville tavallisille ihmisillekin.

Sormusten herran tarun viehätystä antiautoritaarisen vaihtoehtoväen silmissä selittää kuitenkin Tolkienin taustalla ollutta 1800-luvun romantiikkaa ja 1960-luvun ekspressivististä uusvasemmistolaisuutta yhdistänyt unelma hyvien ihmisten puhdassydämisyyden, autenttisuuden ja spontaanisuuden asettumisesta musertavalta näyttävän, rationalistisen sotilaallis-teknokraattisen koneiston julmuutta ja dehumanisoivuutta vastaan. Unelma ilmenee ajatuksena, että Sauronin strategia voittaa valtavilla armeijoilla ja julmuuksilla ei voi voittaa hyvyyttä. Vapaiden kansojen voitto saavutetaan järkevän sotilaallisen logiikan vastaisella strategialla ja toistuvalla, spontaanilla tottelemattomuudella: Éomer, Háma, Merri, Éowyn, Faramir, Pippin ja Beregond rikkovat kaikki onnekkaasti esimiestensä käskyt ratkaisevilla hetkillä (kuten Éowyn sanoo kuninkaan käskyä uhmaavalle Merrille, "tuonkaltaista hyvää tahtoa ei sovi torjua").

Linnojen, perintömaiden ja arvonimien sijaan Tolkienin ihanteena näyttäytyy hobittien maanläheinen elämäntapa arkipäiväisine, pienine nautintoineen. Tolkien kykeni löytämään eri tyyppisiin lukijoihin tai vähintään näiden alitajuntaan uppoavia syöttejä: kun hippeihin vetosi sankareiden pössyttelemä piippuruoho (pipe-weed, leaf ), niin traditionalistiset katolilaiset taas eläytyivät Gandalfin ja Galadrielin tarjoamien sakramentaalisten aineiden (miruvorin ja lembasin) antamaan voimaan ja lohdutukseen. Yksi hänen tuotantonsa tärkeimmistä ja vetoavimmista teemoista on monessa tarinassa toistuva ylevöityminen, joka selvimmin näkyy hobittien nousussa yksinkertaisesta elämästä maailmanhistorian sankareiksi, sekä Aragornin hylätessä maanpakolaisen rooli tavoitellessaan Gondorin kuninkuutta. Tätä voitaneen pitää historiallisena allegoriana kansalaisoikeuksien laajenemisesta 1800- ja 1900-luvuilla Iso-Britanniassa.

Yleisimpänä tekosyynä siihen, ettei lue Sormusten herraa, käytetään teoksen kokoa, sillä moni uskoo, ettei jaksa kahlata sitä loppuun, koska se on niin pitkä. Yksi mahdollinen todellnen syy lukemattomuudelle lienee se, ettei kirjaa ole helppo lokeroida lasten-, nuorten- tai aikuisten kirjallisuuteen. Mikä siis neuvoksi rivakkaa fantasiaseikkailua odottaneelle, pitkästyttävän tuntuisen esipuheen ääressä huokailevalle lukijalle?

(Seuraava sana: elokuvasovitus)
 
Viikko viime viestistä on kulunut, joten essee "J. R. R. Tolkienin perintö" on päättynyt. Kokeileeko Telimektar aloittaa uutta esseetä jostakin aiheesta?
 
Luovutan vuoron mielelläni jollekin halukkaammalle. Sitäpaitsi minua ärsyttää että edellinen essee loppui selvästi kesken, vaikka joku olisi voinut helposti kirjoittaa minun virkkeeni jälkeen edes yhden pienen lauseen LoTR-elokuvista. :|
 
RE:

Liki kaksi vuotta on kulunut, mutta uutta esseen aihetta ei ole tullut. Kokeillaanpa elvyttää tätä ketjua hivenen muutetuin säännöin. Eli ketjun aiheena on aina ja ikuisesti J. R. R. Tolkienin perintö. Jäimme siis seuraavaan viestiin, jota kuka tahansa voi aloitusviestin sääntöjen mukaan jatkaa. Telimektar oli varmaankin oikeassa siinä, että essee loppui tarpeettoman lyhyeen.

Telimektar sanoi:
Tolkienin tuotanto saavutti kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta paradoksaalisesti amerikkalaisen hippiyleisön suosion. Kukkaiskansan olisi voinut kuvitella mieluummin polkevan jalkoihinsa teokset, joissa käydään runsaasti sotia eikä liiemmin yritetä löytää sopusointua toisilleen vihamielisten kansojen (esimerkiksi itäläiset ja lännen ihmiset) välillä. Sen sijaan he ottivat kirjan omakseen ja suosittelivat sitä aurinkoisesti hymyillen oravanpyörässä juokseville tavallisille ihmisillekin.

Sormusten herran tarun viehätystä antiautoritaarisen vaihtoehtoväen silmissä selittää kuitenkin Tolkienin taustalla ollutta 1800-luvun romantiikkaa ja 1960-luvun ekspressivististä uusvasemmistolaisuutta yhdistänyt unelma hyvien ihmisten puhdassydämisyyden, autenttisuuden ja spontaanisuuden asettumisesta musertavalta näyttävän, rationalistisen sotilaallis-teknokraattisen koneiston julmuutta ja dehumanisoivuutta vastaan. Unelma ilmenee ajatuksena, että Sauronin strategia voittaa valtavilla armeijoilla ja julmuuksilla ei voi voittaa hyvyyttä. Vapaiden kansojen voitto saavutetaan järkevän sotilaallisen logiikan vastaisella strategialla ja toistuvalla, spontaanilla tottelemattomuudella: Éomer, Háma, Merri, Éowyn, Faramir, Pippin ja Beregond rikkovat kaikki onnekkaasti esimiestensä käskyt ratkaisevilla hetkillä (kuten Éowyn sanoo kuninkaan käskyä uhmaavalle Merrille, "tuonkaltaista hyvää tahtoa ei sovi torjua").

Linnojen, perintömaiden ja arvonimien sijaan Tolkienin ihanteena näyttäytyy hobittien maanläheinen elämäntapa arkipäiväisine, pienine nautintoineen. Tolkien kykeni löytämään eri tyyppisiin lukijoihin tai vähintään näiden alitajuntaan uppoavia syöttejä: kun hippeihin vetosi sankareiden pössyttelemä piippuruoho (pipe-weed, leaf ), niin traditionalistiset katolilaiset taas eläytyivät Gandalfin ja Galadrielin tarjoamien sakramentaalisten aineiden (miruvorin ja lembasin) antamaan voimaan ja lohdutukseen. Yksi hänen tuotantonsa tärkeimmistä ja vetoavimmista teemoista on monessa tarinassa toistuva ylevöityminen, joka selvimmin näkyy hobittien nousussa yksinkertaisesta elämästä maailmanhistorian sankareiksi, sekä Aragornin hylätessä maanpakolaisen rooli tavoitellessaan Gondorin kuninkuutta. Tätä voitaneen pitää historiallisena allegoriana kansalaisoikeuksien laajenemisesta 1800- ja 1900-luvuilla Iso-Britanniassa.

Yleisimpänä tekosyynä siihen, ettei lue Sormusten herraa, käytetään teoksen kokoa, sillä moni uskoo, ettei jaksa kahlata sitä loppuun, koska se on niin pitkä. Yksi mahdollinen todellnen syy lukemattomuudelle lienee se, ettei kirjaa ole helppo lokeroida lasten-, nuorten- tai aikuisten kirjallisuuteen. Mikä siis neuvoksi rivakkaa fantasiaseikkailua odottaneelle, pitkästyttävän tuntuisen esipuheen ääressä huokailevalle lukijalle?

(Seuraava sana: elokuvasovitus)
 
Tolkienin tuotanto saavutti kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta paradoksaalisesti amerikkalaisen hippiyleisön suosion. Kukkaiskansan olisi voinut kuvitella mieluummin polkevan jalkoihinsa teokset, joissa käydään runsaasti sotia eikä liiemmin yritetä löytää sopusointua toisilleen vihamielisten kansojen (esimerkiksi itäläiset ja lännen ihmiset) välillä. Sen sijaan he ottivat kirjan omakseen ja suosittelivat sitä aurinkoisesti hymyillen oravanpyörässä juokseville tavallisille ihmisillekin.

Sormusten herran tarun viehätystä antiautoritaarisen vaihtoehtoväen silmissä selittää kuitenkin Tolkienin taustalla ollutta 1800-luvun romantiikkaa ja 1960-luvun ekspressivististä uusvasemmistolaisuutta yhdistänyt unelma hyvien ihmisten puhdassydämisyyden, autenttisuuden ja spontaanisuuden asettumisesta musertavalta näyttävän, rationalistisen sotilaallis-teknokraattisen koneiston julmuutta ja dehumanisoivuutta vastaan. Unelma ilmenee ajatuksena, että Sauronin strategia voittaa valtavilla armeijoilla ja julmuuksilla ei voi voittaa hyvyyttä. Vapaiden kansojen voitto saavutetaan järkevän sotilaallisen logiikan vastaisella strategialla ja toistuvalla, spontaanilla tottelemattomuudella: Éomer, Háma, Merri, Éowyn, Faramir, Pippin ja Beregond rikkovat kaikki onnekkaasti esimiestensä käskyt ratkaisevilla hetkillä (kuten Éowyn sanoo kuninkaan käskyä uhmaavalle Merrille, "tuonkaltaista hyvää tahtoa ei sovi torjua").

Linnojen, perintömaiden ja arvonimien sijaan Tolkienin ihanteena näyttäytyy hobittien maanläheinen elämäntapa arkipäiväisine, pienine nautintoineen. Tolkien kykeni löytämään eri tyyppisiin lukijoihin tai vähintään näiden alitajuntaan uppoavia syöttejä: kun hippeihin vetosi sankareiden pössyttelemä piippuruoho (pipe-weed, leaf ), niin traditionalistiset katolilaiset taas eläytyivät Gandalfin ja Galadrielin tarjoamien sakramentaalisten aineiden (miruvorin ja lembasin) antamaan voimaan ja lohdutukseen. Yksi hänen tuotantonsa tärkeimmistä ja vetoavimmista teemoista on monessa tarinassa toistuva ylevöityminen, joka selvimmin näkyy hobittien nousussa yksinkertaisesta elämästä maailmanhistorian sankareiksi, sekä Aragornin hylätessä maanpakolaisen rooli tavoitellessaan Gondorin kuninkuutta. Tätä voitaneen pitää historiallisena allegoriana kansalaisoikeuksien laajenemisesta 1800- ja 1900-luvuilla Iso-Britanniassa.

Yleisimpänä tekosyynä siihen, ettei lue Sormusten herraa, käytetään teoksen kokoa, sillä moni uskoo, ettei jaksa kahlata sitä loppuun, koska se on niin pitkä. Yksi mahdollinen todellnen syy lukemattomuudelle lienee se, ettei kirjaa ole helppo lokeroida lasten-, nuorten- tai aikuisten kirjallisuuteen. Mikä siis neuvoksi rivakkaa fantasiaseikkailua odottaneelle, pitkästyttävän tuntuisen esipuheen ääressä huokailevalle lukijalle?

Elokuvasovitus mahdollistaa kahlaamisen läpi Sormusten herran ilman pitkästyttäviä alkutekstejä selostuksia.


Hups ( seuraava sana on: loistava)
 
Tolkienin tuotanto saavutti kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta paradoksaalisesti amerikkalaisen hippiyleisön suosion. Kukkaiskansan olisi voinut kuvitella mieluummin polkevan jalkoihinsa teokset, joissa käydään runsaasti sotia eikä liiemmin yritetä löytää sopusointua toisilleen vihamielisten kansojen (esimerkiksi itäläiset ja lännen ihmiset) välillä. Sen sijaan he ottivat kirjan omakseen ja suosittelivat sitä aurinkoisesti hymyillen oravanpyörässä juokseville tavallisille ihmisillekin.

Sormusten herran tarun viehätystä antiautoritaarisen vaihtoehtoväen silmissä selittää kuitenkin Tolkienin taustalla ollutta 1800-luvun romantiikkaa ja 1960-luvun ekspressivististä uusvasemmistolaisuutta yhdistänyt unelma hyvien ihmisten puhdassydämisyyden, autenttisuuden ja spontaanisuuden asettumisesta musertavalta näyttävän, rationalistisen sotilaallis-teknokraattisen koneiston julmuutta ja dehumanisoivuutta vastaan. Unelma ilmenee ajatuksena, että Sauronin strategia voittaa valtavilla armeijoilla ja julmuuksilla ei voi voittaa hyvyyttä. Vapaiden kansojen voitto saavutetaan järkevän sotilaallisen logiikan vastaisella strategialla ja toistuvalla, spontaanilla tottelemattomuudella: Éomer, Háma, Merri, Éowyn, Faramir, Pippin ja Beregond rikkovat kaikki onnekkaasti esimiestensä käskyt ratkaisevilla hetkillä (kuten Éowyn sanoo kuninkaan käskyä uhmaavalle Merrille, "tuonkaltaista hyvää tahtoa ei sovi torjua").

Linnojen, perintömaiden ja arvonimien sijaan Tolkienin ihanteena näyttäytyy hobittien maanläheinen elämäntapa arkipäiväisine, pienine nautintoineen. Tolkien kykeni löytämään eri tyyppisiin lukijoihin tai vähintään näiden alitajuntaan uppoavia syöttejä: kun hippeihin vetosi sankareiden pössyttelemä piippuruoho (pipe-weed, leaf ), niin traditionalistiset katolilaiset taas eläytyivät Gandalfin ja Galadrielin tarjoamien sakramentaalisten aineiden (miruvorin ja lembasin) antamaan voimaan ja lohdutukseen. Yksi hänen tuotantonsa tärkeimmistä ja vetoavimmista teemoista on monessa tarinassa toistuva ylevöityminen, joka selvimmin näkyy hobittien nousussa yksinkertaisesta elämästä maailmanhistorian sankareiksi, sekä Aragornin hylätessä maanpakolaisen rooli tavoitellessaan Gondorin kuninkuutta. Tätä voitaneen pitää historiallisena allegoriana kansalaisoikeuksien laajenemisesta 1800- ja 1900-luvuilla Iso-Britanniassa.

Yleisimpänä tekosyynä siihen, ettei lue Sormusten herraa, käytetään teoksen kokoa, sillä moni uskoo, ettei jaksa kahlata sitä loppuun, koska se on niin pitkä. Yksi mahdollinen todellnen syy lukemattomuudelle lienee se, ettei kirjaa ole helppo lokeroida lasten-, nuorten- tai aikuisten kirjallisuuteen. Mikä siis neuvoksi rivakkaa fantasiaseikkailua odottaneelle, pitkästyttävän tuntuisen esipuheen ääressä huokailevalle lukijalle?

Elokuvasovitus mahdollistaa kahlaamisen läpi Sormusten herran ilman pitkästyttäviä alkutekstejä selostuksia. Tämä on toki loistava tapa tutustua Tolkienin keskeisimpään teokseen etenkin niille, joille lukeminen muutenkin on vaikeaa tai vastentahtoista, mutta koska elokuvasta on käytännön syistä jätetty pois useita tärkeitä kohtauksia, se ei anna trilogian monitahoisuudesta kattavaa kuvaa.

(Seuraava sana: pelottava)
 
Tolkienin tuotanto saavutti kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta paradoksaalisesti amerikkalaisen hippiyleisön suosion. Kukkaiskansan olisi voinut kuvitella mieluummin polkevan jalkoihinsa teokset, joissa käydään runsaasti sotia eikä liiemmin yritetä löytää sopusointua toisilleen vihamielisten kansojen (esimerkiksi itäläiset ja lännen ihmiset) välillä. Sen sijaan he ottivat kirjan omakseen ja suosittelivat sitä aurinkoisesti hymyillen oravanpyörässä juokseville tavallisille ihmisillekin.

Sormusten herran tarun viehätystä antiautoritaarisen vaihtoehtoväen silmissä selittää kuitenkin Tolkienin taustalla ollutta 1800-luvun romantiikkaa ja 1960-luvun ekspressivististä uusvasemmistolaisuutta yhdistänyt unelma hyvien ihmisten puhdassydämisyyden, autenttisuuden ja spontaanisuuden asettumisesta musertavalta näyttävän, rationalistisen sotilaallis-teknokraattisen koneiston julmuutta ja dehumanisoivuutta vastaan. Unelma ilmenee ajatuksena, että Sauronin strategia voittaa valtavilla armeijoilla ja julmuuksilla ei voi voittaa hyvyyttä. Vapaiden kansojen voitto saavutetaan järkevän sotilaallisen logiikan vastaisella strategialla ja toistuvalla, spontaanilla tottelemattomuudella: Éomer, Háma, Merri, Éowyn, Faramir, Pippin ja Beregond rikkovat kaikki onnekkaasti esimiestensä käskyt ratkaisevilla hetkillä (kuten Éowyn sanoo kuninkaan käskyä uhmaavalle Merrille, "tuonkaltaista hyvää tahtoa ei sovi torjua").

Linnojen, perintömaiden ja arvonimien sijaan Tolkienin ihanteena näyttäytyy hobittien maanläheinen elämäntapa arkipäiväisine, pienine nautintoineen. Tolkien kykeni löytämään eri tyyppisiin lukijoihin tai vähintään näiden alitajuntaan uppoavia syöttejä: kun hippeihin vetosi sankareiden pössyttelemä piippuruoho (pipe-weed, leaf ), niin traditionalistiset katolilaiset taas eläytyivät Gandalfin ja Galadrielin tarjoamien sakramentaalisten aineiden (miruvorin ja lembasin) antamaan voimaan ja lohdutukseen. Yksi hänen tuotantonsa tärkeimmistä ja vetoavimmista teemoista on monessa tarinassa toistuva ylevöityminen, joka selvimmin näkyy hobittien nousussa yksinkertaisesta elämästä maailmanhistorian sankareiksi, sekä Aragornin hylätessä maanpakolaisen rooli tavoitellessaan Gondorin kuninkuutta. Tätä voitaneen pitää historiallisena allegoriana kansalaisoikeuksien laajenemisesta 1800- ja 1900-luvuilla Iso-Britanniassa.

Yleisimpänä tekosyynä siihen, ettei lue Sormusten herraa, käytetään teoksen kokoa, sillä moni uskoo, ettei jaksa kahlata sitä loppuun, koska se on niin pitkä. Yksi mahdollinen todellnen syy lukemattomuudelle lienee se, ettei kirjaa ole helppo lokeroida lasten-, nuorten- tai aikuisten kirjallisuuteen. Mikä siis neuvoksi rivakkaa fantasiaseikkailua odottaneelle, pitkästyttävän tuntuisen esipuheen ääressä huokailevalle lukijalle?

Elokuvasovitus mahdollistaa kahlaamisen läpi Sormusten herran ilman pitkästyttäviä alkutekstejä selostuksia. Tämä on toki loistava tapa tutustua Tolkienin keskeisimpään teokseen etenkin niille, joille lukeminen muutenkin on vaikeaa tai vastentahtoista, mutta koska elokuvasta on käytännön syistä jätetty pois useita tärkeitä kohtauksia, se ei anna trilogian monitahoisuudesta kattavaa kuvaa. Tolkienin kirjalliseen tuotantoon keskittyvien vanhojen fanien näkökulmasta on hämmentävää, jopa pelottavaa, kun tarinaa aletaan kuljettaa Tolkienin nimen alla ja nykyisen digitaalisen median ehdoilla.

(Seuraava sana: oma)
 
Tolkienin tuotanto saavutti kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta paradoksaalisesti amerikkalaisen hippiyleisön suosion. Kukkaiskansan olisi voinut kuvitella mieluummin polkevan jalkoihinsa teokset, joissa käydään runsaasti sotia eikä liiemmin yritetä löytää sopusointua toisilleen vihamielisten kansojen (esimerkiksi itäläiset ja lännen ihmiset) välillä. Sen sijaan he ottivat kirjan omakseen ja suosittelivat sitä aurinkoisesti hymyillen oravanpyörässä juokseville tavallisille ihmisillekin.

Sormusten herran tarun viehätystä antiautoritaarisen vaihtoehtoväen silmissä selittää kuitenkin Tolkienin taustalla ollutta 1800-luvun romantiikkaa ja 1960-luvun ekspressivististä uusvasemmistolaisuutta yhdistänyt unelma hyvien ihmisten puhdassydämisyyden, autenttisuuden ja spontaanisuuden asettumisesta musertavalta näyttävän, rationalistisen sotilaallis-teknokraattisen koneiston julmuutta ja dehumanisoivuutta vastaan. Unelma ilmenee ajatuksena, että Sauronin strategia voittaa valtavilla armeijoilla ja julmuuksilla ei voi voittaa hyvyyttä. Vapaiden kansojen voitto saavutetaan järkevän sotilaallisen logiikan vastaisella strategialla ja toistuvalla, spontaanilla tottelemattomuudella: Éomer, Háma, Merri, Éowyn, Faramir, Pippin ja Beregond rikkovat kaikki onnekkaasti esimiestensä käskyt ratkaisevilla hetkillä (kuten Éowyn sanoo kuninkaan käskyä uhmaavalle Merrille, "tuonkaltaista hyvää tahtoa ei sovi torjua").

Linnojen, perintömaiden ja arvonimien sijaan Tolkienin ihanteena näyttäytyy hobittien maanläheinen elämäntapa arkipäiväisine, pienine nautintoineen. Tolkien kykeni löytämään eri tyyppisiin lukijoihin tai vähintään näiden alitajuntaan uppoavia syöttejä: kun hippeihin vetosi sankareiden pössyttelemä piippuruoho (pipe-weed, leaf ), niin traditionalistiset katolilaiset taas eläytyivät Gandalfin ja Galadrielin tarjoamien sakramentaalisten aineiden (miruvorin ja lembasin) antamaan voimaan ja lohdutukseen. Yksi hänen tuotantonsa tärkeimmistä ja vetoavimmista teemoista on monessa tarinassa toistuva ylevöityminen, joka selvimmin näkyy hobittien nousussa yksinkertaisesta elämästä maailmanhistorian sankareiksi, sekä Aragornin hylätessä maanpakolaisen rooli tavoitellessaan Gondorin kuninkuutta. Tätä voitaneen pitää historiallisena allegoriana kansalaisoikeuksien laajenemisesta 1800- ja 1900-luvuilla Iso-Britanniassa.

Yleisimpänä tekosyynä siihen, ettei lue Sormusten herraa, käytetään teoksen kokoa, sillä moni uskoo, ettei jaksa kahlata sitä loppuun, koska se on niin pitkä. Yksi mahdollinen todellnen syy lukemattomuudelle lienee se, ettei kirjaa ole helppo lokeroida lasten-, nuorten- tai aikuisten kirjallisuuteen. Mikä siis neuvoksi rivakkaa fantasiaseikkailua odottaneelle, pitkästyttävän tuntuisen esipuheen ääressä huokailevalle lukijalle?

Elokuvasovitus mahdollistaa kahlaamisen läpi Sormusten herran ilman pitkästyttäviä alkutekstejä selostuksia. Tämä on toki loistava tapa tutustua Tolkienin keskeisimpään teokseen etenkin niille, joille lukeminen muutenkin on vaikeaa tai vastentahtoista, mutta koska elokuvasta on käytännön syistä jätetty pois useita tärkeitä kohtauksia, se ei anna trilogian monitahoisuudesta kattavaa kuvaa. Tolkienin kirjalliseen tuotantoon keskittyvien vanhojen fanien näkökulmasta on hämmentävää, jopa pelottavaa, kun tarinaa aletaan kuljettaa Tolkienin nimen alla ja nykyisen digitaalisen median ehdoilla. Tolkien on itse sanonut että Taru sormusten herrasta on kirja jota on mahdotonta pistää elokuva muotoon, vaikka siitä onkin jälkeenpäin tehty monia enemmän tai vähemmän onnistuneita tulkintoja.

(seuraava sana: hyväksyä)
 
Ylös