Tuossa tapauksessa on kyseessä markkamääräinen hinta, jota verkkokauppa ei ole jostakin syystä muuttanut euroiksi.
Pitää kai kirjoittaa jotain muutakin. Kaunokirjallisuuden hinnat eivät ole kovin korkeita, jos ajattelee että kirja säilyy 500 vuotta ellei se kastu. Tällä hetkellä tosin suuri osa julkaistavista kirjoista on sellaisia, että kukaan ei kaipaa niitä enää vuoden päästä ilmestymisestä. Toinen ikävä puoli on kirjojen teollisesti valmistetun paperin happamuus, joka murentaa niitä vähitellen. Joissakin 1700-luvun kirjoissa sidokset voivat olla paremmat kuin monissa nykyisissä kirjoissa uutena.
Esimerkiksi juuri ilmestynyt Charles Dickensin Kolea talo -klassikon suomennos olisi hyvä sijoitus, 46–54 euroa ei ole liian paljon, kun kyseessä on niin paksu kirja. Kersti Juvan käännökselle voi ennustaa pitkää ikää. Opiskelijalle tai työttömälle tuo hinta vain ei sovi.
Tietokirjallisuuden kanssa on toisin, sillä informaation pitäisi päästä leviämään nopeasti. Esimerkiksi Terra Cognitan käännetyt tiedekirjat ovat 30–40 euron hintaisia. Hyvänä puolena on se että kustantaja pitää kymmenenkin vuotta vanhoja kirjoja saatavilla, kun taas kirjakaupat pyrkivät nykyisin hyvin nopeaan kiertoon ja kaikki pitäisi ostaa vuoden sisällä ilmestymisestä.
Jos kirja on oikeasti hyvä, kovakantisuudesta voi maksaa. Kirjojen kansista on oma ketjunsa, mutta pitää kyllä mainita että ostajan kannalta itse kansikuvia tärkeämpää on minusta kansien materiaali, jonka siis pitäisi toimia omillaan, ilman kansipaperia. Hieman kiiltävä mutta uurrepintainen, ohuesti laminoitu pinta on minusta paras ratkaisu. Olen kuitenkin törmännyt siihen vain kerran tavallisen kaunokirjallisuuden yhteydessä (Esko-Pekka Tiitisen Kävelevä käsi ja muita epätavallisia tarinoita). Ereine saattaisi tietää formaatin täsmällisen nimen.
Käytetyissä kirjoissa hinnat eivät antkvariaattien kannalta ole korkealla, nykyisin taskukirjamarkkinat ja Kirjatorit ovat vähentäneet menekkiä.