Kirppikset

Mehtis

Kissatäti
En löytänyt aiheesta omaa keskustelua! :o Ehkä en vain huomannut.. *hmm* Tämän voi sitten poistella, tai yhdistää, jos keskustelu on jo olemassa.

Ajattelin herätellä ihan vain yleistä keskustelua kirppiksistä. Kuinka monet niissä käy? Mitä ostatte? Onko jotain (esim. alusvaatteet), mitä ette missään tapauksessa osta kirppikseltä? Onko joku, joka ei osta MITÄÄN kirppiksiltä? Parhaita löytöjä? Hintakeskustelua yms. :)

Itse kiertelen aika paljon kirppiksillä ja työpaikallanikin on pieni kirppis, josta vastaan. (Se tosin on työpaikkani oma kirppis, joka myy sinne lahjoitettua tavaraa.) Nykyisin en enää ostele pahemmin vaatteita kirppiksiltä, mutta kenkiä joskus. Kun olin 'teini', kirppikset olivat muodissa ja silloin piti ostaa aina kaikki vaatteet sieltä. :D
Nykyisin ostelen sieltä enemmänkin kirjoja, lehtiä, koriste-esineitä, 'keräilytavaraa' (mm. leluponeja ja TSH-juttuja ;)) ja katselen jos nyt jotain 'sopivaa' ostettavaa löytyy. Hassua kyllä, viimeisin kirppisostokseni on kuitenkin vaate! Työpaikkani kirppikseltä löytyi liivi, joka on juuri onnen omiaan Hobitin ensi-iltaan. *heh-heh*

Olen huomannut, että nykyisin kirppiksilläkin tuotteiden hinnat pyörii usein aika ylhäällä. Monet yrittävät tienata siellä vähän turhankin paljon. Tosin eipä nuo pöytävuokratkaan näytä olevan mitään halpoja. Itse en ole koskaan vuokrannut kirppispöytää, kun tuntuu että hyvä jos pöydän hinnan tienaisi takaisin.. :roll:
 
Mehtis sanoi:
Kuinka monet niissä käy?
Minä, minä, minä! Pitkään aikaan en ole käynnyt, mutta kirppareilla käyn kumminkin ostelemassa mitä silmiin sattuu. Yleensä kun menen kirpparille, etsin jotain (nytkin etsin viuhkaa wanhojen tansseihin), jonka saisi halvemmalla kuin kaupasta. Ja yleensä sen löydänkin :D Vaatteita tulee osteltua, jos löytyy oikeasti hyväkuntoinen ja muutenkin sopiva vaatekappalle (sopivalla hinnalla).

Ja paras löytö? Ehdottomasti pitkä nahkatakkini, jonka sain ostettua neljällä eurolla. Pakko myöntää, että olin hiukkasen epäluuloinen kun hyväkuntoinen nahkatakki lähti niin halvalla, mutta mitään ikäviä yllätyksiä ei ole takista ilmennyt.

Ja tuon hintajutun olen myös huomannut, olen ihmettellyt ovatko hiukkasen *kröhöm* yksinkertaisia kun pyytävät rähjäisestä pehmolelusta viisi euroa. Ymmärrän toki että pöytähinnat saattavat olla korkeita, mutta kuitenkin... Äitini ratkaisi korkeat pöytähinnat jakamalla pöydän jonkun muun kanssa, jolloin pöytähinta puolittui.

Hum, hum, pitäisikin päästä etsimään sitä viuhkaa... :grin:

Lisäys
Niin, ne tavarat mitä en ostaisi kirpparilta menevät henkilökohtaisen hygienian puolella, alusvaatteet esimerkiksi. Enkä ostaisi myöskään mitään lakanoita, jotenkin inhottaisi nukkua toisen vanhoissa lakanoissa. Kolmas ehdoton ostokielto on vaatteissa, joissa on käytön jälkiä, kuten kuukautistahrat ([18]) housuissa. Olen kauhukseni huomannut tuon eräistä farkuista. Karmeaa...
 
Minä "harrastan" myös kirppiksillä käymistä ja menen kirppiksille aina kun ei ole muuta tekemistä tai täytyy löytää jotain. Täällä meillä päin ei oikein ole hyviä paikkoja, mutta pääasiassa käyn yleensä keskustan kirppiksessä ja kierrätyskeskuksessa. Olen tehnyt paljon löytöja, enimmäkseen vaatteita, kirjoja ja jonkun verran muumikrääsää :D. Paras löytöni on tällä hetkellä varmaankin sellainen upea värikäs, lämmin ja paksu huivi, joka maksoi 50 senttiä. Olen käyttäen sitä siitä pitäen miltei joka päivä (pesin kuitenkin ensin :) ) Se löytyi sieltä kierrätyskeskuksesta.
Yleensä siellä ei hinnatt hurjasti päätä huimaa, mutta kirppiksillä monet pyytävät ylihintoja tosi kuluneista tavaroista. Pöytähinnat on myös aika korkeat... Kirppiksiltä en ostaisi alusvaatteita, tai käytettyjä hattuja/pipoja tai hammasharjoja ym.
 
Minä vierailen melko harvoin kirppareilla, mutta kyllä minä sieltä joskus jotain kivaa löydän, esimerkiksi jotain vaatteita tai kirjasia. Mehtis on ihan oikeassa, kirppareilla tavarat maksaa nykyään oudon paljon ottaen huomioon sen, että ne ovat käytettyjä. Hirvittää katsella jotain elokuvia kirppareilla, kun ne maksavat suunnilleen saman verran kuin kaupan alelaarissa. Olen muistaakseni kerran pistänyt oman pöydän esille kirpparille, ja aika nopsaan ne menikin. Harmi vaan, että pöytä siellä maksoi melko paljon.

Täällä Kajaanissa oli keskustassa ennen kiva kirppari Iitukka, joka oli melkoisen iso ja se oli aina tupaten täynnä ihmisten pöytiä (ja sieltä sai leivonnaisiakin!), mutta se siirtyi vähän aikaa sitten uuteen paikkaan, enkä sen jälkeen ole siellä <strike>oikeastaan</strike> ollenkaan käynyt. Erityisen kiva paikka, joskaan se ei ole kirppis, on Kajaanin kierrätyskeskus EntRinki (pidän etenkin nimestä.. ;)), jonne voi viedä omia tavaroitaan helposti ja sieltä usein löytää hyödyllistä, kuten astioita.
 
Kiertelen jonkin verran Tampereen ja Turun-seudun kirppiksillä. Viime aikoina ei ole kylläkään tullut ostettua juuri mitään, vaan pyrkimyksenä on ollut myydä itseltä pois kaikki ylimääräinen. Kun on muuttokin tulossa huhtikuussa, ei viitsisi raahata mukanaan hirveästi ylimääräistä.

Olen ollut jossain määrin pettynyt kirpparien anteihin jo jonkin aikaa. Tuntuu, että joka kirpparilla vain lisääntyy jälleenmyyjien määrä ja monet pyrkivät ainoastaan tienaamaan myymillään tavaroilla mahdollisimman paljon rahaa, kun itse näen kirpputorin tarkoituksen sellaisena, että siellä voi myydä halvalla pois jotain itselleen turhaa, jota joku toinen saattaa kaivata.

Olipa muuten aika ahdas tuo Tampereelle Kyttälään avattu uusi kirpputori. Käytävällä, kun takanani tuli henkilö ja vastaan tuli henkilö, jouduimme oikein järjestelemään asettautumisiamme, jotta vastaantuleva pääsi ohitsemme.

Parhaimpia löytöjäni saattaisi olla siskon tytölle ostamani kiiltävän vihreä juhlamekko 8 eurolla. On ollut oikein pidetty lahja.
 
Kirpparit ovat kyllä ehdottomasti minunkin lempikauppojani, niissä on aina hauska käydä kun ei koskaan tiedä etukäteen että mitä sieltä löytää. Ja välillä sieltä ei sitten löydä mitään. Minun koriini kirppareilta lähtee mukaan yleensä vaatteita, kirjoja sekä jonkin verran vähemmän tai enemmän tarpeellisia tavaroita. Jostain syystä minulle ei ole koskaan ole ollut häpeä pitää tai ostaa jonkun muun käytettyjä vaatteita, kun olen pienestä pitäen siihen tottunut. Vaikka monelta olen myöhemmin kuullutkin vastalauseita kirppareita vastaan.

Koetan katsella sellaisia tavaroita ja vaatteita, joissa on kuitenkin hinta-laatu suhde paikoillaan. Tosin viime viikolla ostin esim. villapaidan 15 eurolla, sillä siinä ei ollut lainkaan nukkaa (eli ei ollut kovin pidetty vaate) ja se oli muutenkin minun mieleeni. Vaikka se olikin kirpparilta ostettu, niin silti tein poikkeuksen ostaessani hieman kalliimman vaatekappaleen.
Lisäksi löysin ilokseni jokunen vuosi sitten yhä minulle uskolliset lapikkaat. Olen yrittänyt etsiä niiden jälkeen talvikenkiä tai kävelykenkiä, mutta en ole vieläkään löytänyt niiden veroisia jalkineita. Haaveissa tosin olisi vielä löytää kirkkaanpunaiset tonttu-huopikkaat..

Olen myöskin Vetehisetn kanssa ehdottomasti sitä mieltä, ettei henkilökohtaisa tai muutenkin hygieeniaan liittyviä tuotteita kirppareilla saisi myydä. En edes tunne tai tiedä ketään sellaista, joka niitä ostaisi tai käyttäisi. Myös rikkinäiset tai likaiset (myös tupakalle haisevat) tuotteet sekä vaatteet jätän aina paikoilleen.

Lisäksi olen ainakin täälläpäin huomannut, ilmeisesti maahanmuuttajien tai väliaikaisten turistien toimesta, että kirpputoreille on tullut paljon esimerkiksi itämaista vaatetusta, joissa on vielä "oikeat" hintalaput kohdallaan. Liekkö ovat jonkinlaisia jälleenmyyjiä. Mutta vaatteet tunnistaa helposti siitä, kun niissä on ihan hervottomasti paljetteja sekä ne ovat useimmiten melko pienikokoisia. Tosin minä kyllä muutenkin aina kirppareita kiertäessäni mietin, että millainenhan ihminen pitää aina mitäkin kojua tai laaria pystyssä :p

Círdani, kannattaa myös käydä Kajaanissa linja-autoaseman lähellä olevissa Tavarakirppiksellä sekä vastikään avatussa Vanhassa Aitassa. Niissä on todella mukavat myyjät, sekä hyväkuntoista tavaraa löytyy paremmin. Iitukassa minäkään en ole kovin montaa kertaa käynyt, kun se muutti uusiin tiloihinsa.
 
Itse käyn harvoin kirppiksellä, vaikka Parikkalassa taitaa nykyään vakituinenkin kirppis olla. Savonlinnassa olen kierrellyt kirppiksellä lähinnä muun tekemisen puutteessa. Siitä on kyllä aikaa, kun olen jotain sieltä ostanut.

Vaatteiden myynnissä kirpputorilla on ongelmana kallis pöytävuokra ja pitkä matka Savonlinnaan järjestelemään pöytää. Valitettavasti on vain vähän kirpputoreja, jonne voisi viedä tavaraa ilman omaa pöytää. Äitini laittoi vanhoja vaatteita joskus Venäjälle, mutta nykyisin sinne on vaikea viedä vaatteita, koska niiden määrä on rajoitettu todella pieneksi.
 
Kirjoja kirppareilta. Divaripuolella netti on aiheuttanut sen että useat liikkeet myyvät samaan hintaan kuin muutkin, ja tämä hintatietoisuus masentaa usein. Kirpputoreilta voi tulla vastaan todellisia löytöjä, jotka maksavat vain nimellisesti. Toki vaatii aika paljon vertailua ja kenkien kulutusta että löytää huokeimmat paikat. Ekologiset syyt tietysti myös motivoivat.

Miesten vaatteissa valikoima on monesti ankea, eikä tilanne näytä muuttuvan vaikka kuinka toivoisin...
 
Divarissa tulee käytyä melkein aina, kun käyn Savonlinnassa. Mielestäni kirjat ovat aivan kohtuu hintaisia divareissa, jos vertaa mitä ne kirjakaupassa maksavat. Varsinkin sarjat ovat halpoja. Viimeksi ostin 22-osaisen historiankirjasarjan pari päivää ennen kuin Isilmírë antoi sellaisen käärmeessä ilmaiseksi. Mutta ei hinta sarjasta paha ollut.
 
Minä löysin Kouvolan divarista Maamies ja lohikäärme kirjan, 5 euroa maksoi. Paljonkohan sellainen kirja maksaa/ on maksanut normaalisti kirjakaupoissa?

Ja minun arkivaatteeni ovat pääosin lähetystorilta (Vidalta) ostettuja. En osta kirppiksistä alusvaatteita, pitkiksiä, sukkia tai hattuja. En mitään hiuskorujakaan tai ponnareita. Mutta kaikki muu käy :) Muuten, Vidalla on ollut jo vähän aikaa myynnissä joku Harry Potter figuuri, huom. Potter fanit. :wink:

Kirpputoreilta (mistäköhän tuo nimi tulee? :D) voi löytää kaikenlaista kivaa! Esim. olen löytänyt paljon ihania paitoja ja hameita. kaksi hienoa hametta, toinen sellaisilla laskoksilla, Yhden tumman neulepaidan jossa on hauskat hihat ja sellainen kiristysjuttu käsivarressa jne. En ole törmännyt kirppiksillä vielä kiinnostaviin kirjoihin, mutta joitan leffoja olen selannut. En tosin löytänyt ihan sitä mitä etsin. :)
 
ElenGirl sanoi:
Kirpputoreilta (mistäköhän tuo nimi tulee? :D)

Käännöslaina ruotsista tai englannista, missä loppmarknad (en loppa = kirppu) tai flea market tarkoittaa samaa.

Jep, kirpputorit ovat parhaimmillaan oikein sympaattisia, melko usein kyllä pahasti ylihinnoiteltuja. Ostan silloin tällöin vaatteita varsinkin UFF:ltä ja Fidalta, ovat mukavan selkeästi järjestettyjä verrattuna kymmenien yksittäisten pöytien penkomiseen, millä toki on oma viehätyksensä, jos ei etsi mitään tiettyä. Naiseksi suhteellisen suurikokoisen on tavallaan sekä helpompi että vaikeampi löytää kivoja vaatteita: tarjonta on rajoitetumpi ja tätimäisempi, mutta toisaalta suurin osa kirppareita penkovista tytöistä on sen verran pienikokoisia (lue: alle 180cm), että eivät metsästä samoilla apajilla. :p

Yritän usein muistuttaa itselleni kirppisostoksilla, ettei mitään turhaa pitäisi ostaa, vaikka se olisikin halpaa ja käytettyä mutta ikävän usein epäonnistun. Toisaalta heräteostoslöydöt voivat osoittautua oikein pitkäikäisiksikin käytössä, kuten puolisentoista vuotta sitten yliopiston aulassa olleelta kirppikseltä ostamani kuumavesipullo.
 
Minä ostan suhteellisen harvoin kirpputoreilta mitään, mikä johtune lopulta siitä, ettei täällä ole kovinkaan montaa ns. hyvää kirpputoria. Tai sitten en ole vain eksynyt sellaiselle. Jos tavara on hyvää, niin samahan se on, että ostaako sen käytettynä, vaiko uutena. Monessa kaupassa tavarat ovat ruohkaantuneita (varsinkin kirjat), vaikka ovatkin uusia. Helpoin tapa on tietysti ostostella Huuto.netissä, sieltä on tullut ostettua tavaraa nyt jonkin verran, enkä ole ainakaan vielä joutunut pettymään. Ja pian olisi tarkoitus alkaa myymään turhia tavaroita poiskin.

Täällä mainituista "en ostaisi"-tavaroista olen samaa mieltä, tosin siihen lisäisin vielä kengät. Kenenkään ei käsittääkseni pitäisi pitää toisen jalkaan muotoutuneita kenkiä, ainakaan suositusten mukaan. Omat jalkani ovat muokkaantuneet tiettyyn muotoon rikkonaisen polven takia, jota ei voine korjata ainakaan nykyisellään (olenko muuten laittanut oikein huomiolle, että on tätä nykyä melko yleinen vaiva täällä? :p). Siispä ostaisin ihan turhaan kengät halvalla, kun ne vain kipeyttäisivät jalan mitä varmimmin.
Ja niin, tuotteet eivät saa lemuta tupakalle!!
 
Ensimmäiset kirpputorikokemukseni taisivat tulla kotipihasta, meillä oli pari kertaa vuodessa kirppikset, joiden tarkoitus oli enemmän kierrättää kuin kerätä rahaa (rahat taisivat mennä yhteiseen kassaan ja niitä käytettiin ehkä johonkin virkistystoimintaan, meillä oli muun muassa elokuvakerho), joskus olin itsekin myymässä. Hinnat olivat halvat, tyyliin alle markan per tavara.
Sitten joskus teininä ostin aika suuren osan vaatteistani kirpputoreilta, olin vähän vaihtoehtoinen ja pidin 70-luvun vaatteista. Olin itsekin myymässä yhtenä kesänä katukirpputorilla, jossa paikat olivat ilmaisia, mutta ne piti varata joskus kuuden maissa aamulla. Se oli ihan hauskaa mutta ei erityisen tuottoisaa.

Nykyään en osta vaatteita oikeastaan lainkaan. Olen kadottanut kyvyn löytää niitä ja olen kyllästynyt siihen että esillä tuntuu olevan vain lasten vaatteita tai jotain trendirättejä, jotka ovat niin huonolaatuisia ettei niitä kannattaisi ostaa oikein kaupastakaan. Niinpä ostan muuta tavaraa. Etsin aina materiaalia käsitöihin, kangasta (erityisesti 70-lukulaisia lakanoita), nappeja ja nauhoja ja sellaisia. Ja vanhoja kirjoja ja Arabian lautasia ja kaikkea halpaa ja vähän kummallista jota voin kuvitella käyttäväni kotonani tai askartelujutuissa. En ole käynyt kauheasti viime aikoina kun yritän välttää rahan tuhlausta mutta viime reissulla meni noin kuusi euroa ja mukaan lähti oranssi keittiövaaka Neuvosto-Virosta, pieni riisiposliinikuppi ja viitisen vanhaa kirjaa. Ei kauhean kallista.
Suurimmat kirppislöytöaarteeni ovat ehkä rasiallinen vanhoja leimasinkirjaimia, vanha ompelulaatikko ja turkoosi kulho suomalaista design-lasia, jonka ostin 20 markalla ja joka maksaa vähintään sen euroissa nykyään. Kotini on kyllä täynnä kaikenlaisia kirppislöytöjä.

Suosikkikirppikseni on valtava itsepalvelukirpputori, jonka kiertäminen kestää minulta ehkä puolitoista tuntia. Se ei ole yleensä hintatasoltaan edullisimmasta päästä, mutta se palvelee enemmän keräilijöitä kuin lapsiperheitä ja sieltä voi tehdä mielenkiintoisia löytöjä.
 
douv sanoi:
Yritän usein muistuttaa itselleni kirppisostoksilla, ettei mitään turhaa pitäisi ostaa, vaikka se olisikin halpaa ja käytettyä mutta ikävän usein epäonnistun.

Jep. Olen jopa pari kertaa onnistunut käymään kirppiksellä, niin etten ostanut mitään. Tämä ihme tapahtui viime kesänä ullakon ja kellarin siivouksen yhteydessä, jolloin kuskasin kotoa käyttökelpoista ja hyvää tavaraa Pelastusarmeijan kirpputorille kolme (henkilö)autokuormallista. Mies sanoi suoraan, että mitään ei sitten tuoda kotiin, vaikka olisi kuinka hyvää ja halpaa, ja mukana kuljetusapuna ollut keskimmäinen lapsi vahti silmä kovana, että mitään ei tosiaankaan tullut ostettua. Kyllä minä muutamaa kirjaa vähän hiplasin...

Ostan nykyään kirjoja ja hyväkuntoisia vinyylilevyjä, jos niitä sattuu olemaan riittävän edullisesti tarjolla. LP-levyistä pyydetään usein aivan turhan korkeaa hintaa niiden kuntoon verrattuna. Vaatteita ja koriste- tai käyttöesineitä en ole hankkinut pitkään aikaan, koska sopivia vaatteita ei tahdo löytyä ja astioita tms. on jo kotona riittävästi. Kiva kirpputoreilla on kuitenkin käydä katsomassa ja hypistelemässä.
 
No niin. Vaikka olen päättänyt, etten osta kirpputoreilta mitään turhaa, tarttui Turun Manhattanilta kouraan posliininen, pyöreä kissapurkki. (Se oli niin pyöreä!)

Mutta vastavuoroisesti on itsellä nyt myyntipaikka Tampereen Bonus-kirppiksellä. Se on hirveän kallis paikka, mutta aina täynnä asiakkaita.
Saa mennä ostamaan kaikki pois, laitoin halvalla :grin: .
Täytyy myydä muuton alta ylimääräiset pois.
 
Täällä tuli myös esille nuo divarit. Yhdessä vaiheessa kävin usein eräässä divarissa, jossa on todella laaja valikoima ja suhteellisen edulliset hinnat. Suurin osa kirjoistani taitaa ollakin sieltä ostettu. Myöhemmin divari muutti toiseen paikkaan ja sinne on vaikeaa mennä, kun ei ole lähellä (vapaita) parkkipaikkoja. Enkä kiireisen aikataulun vuoksi ehdi useinkaan kävelemään sinne pidemmästä matkaa.. :(

Yleensä kun menen kirppikselle (tai divariin), minulla on mielessä jotain tiettyä mitä sieltä etsin. Muutaman kerran on kyllä tullut vastaan juuri se, mitä olen hakenut ja se tunne mikä siitä löytämisestä tulee, on aivan mahtava! [32]
Muistan esimerkiksi sen, kun etsin Hobittia ja kerran kirppiksellä se sitten oli eräällä pöydällä.. Ihan siinä kaiken tavaran päällä oikein näkysällä. Lamaannuin täysin ja pienen hetken vain tuijotin uskomatta silmiäni. Sitten salaman nopeasti nappasin kirjan (no okei, tunnelman latistamiseksi kyseessä oli pokkari, mutta se kelpasi minulle vallan mainiosti!) ja katsoin hintalappua. Olin jo varma, että ostan sen, maksoi mitä maksoi.. Noh, katsoin hinnaksi 5 euroa. Jotenkin hinta kuitenkin näytti niin erikoiselle ja vaikeasti hahmotettavalle siinä löytö-huumassa ja lopulta tajusin, että totta se on -> pokkari maksoikin vain 0,50 euroa!!! :D Ja täysin uutta vastaavassa kunnossa! Tuli oikein paha mieli myyjän puolesta, kun oli tuommoisen hinnan sille laittanut!!!
Muita vastaavia shokkilöytö -tilanteita on tullut vastaan mm. leluponien kohdalla, mutta ne ei teitä ehkä niinkään kiinnosta.. ;D
 
Kirppiksiltä löytyy tosiaakin aina silloin tällöin LÖYTÖJÄ. Ostin toissavuonna lähikirppikseltä Hobitti -lautapelin viidellä eurolla. Pelin kaikki "osat" olivat tallella ja kunto täysin uutta vastaava. :D
 
Ylös