Kissat

Kissat. Ihania eläimiä, sanoisin...
Eli mitä mieltä olette kissoista?
Onko teillä omia kissoja?
Rotukissoja vai maatiaiskissoja...?
Mitä vain, kissoihin liittyvää.
Minun lempieläimeni on ollu jo vaikka kuinka kauan kissa. Aion sellaisen joskus hankkiakkin...

Jos keskustelua ei synny tai aiheesta on jo topikki niin tämän voi poistaa.

Huom! Kaikenkarvaisista lemmikkiotuksista on Majatalossa topikki, täällä. En ole aivan varma, että kuinka siellä riittää juttua myös kissoista, mutta käykäähän ainakin katsastamassa.

Elbereth (Kulmikkaassa) sanoi:

Voiko kissalla olla laktoosi-intoleranssi?

Click to expand...

Sanotaanpa täälläkin tämä mielipide (liekö jopa oikea muidenkin kuin omasta mielestäni) koska tässä on aiheen oma koti:

Ei olisi mitenkään outoa. Itse asiassa kissat kestävät huonosti lehmänmaitoa ja oireilevat siitä usein esim. ripuloimalla. Tavallista lehmänmaitoa ei suositella ollenkaan kissoille annettavaksi, parasta on tarjota raikasta vettä. Maitotuotteista lähinnä hapatetut, kuten piimä ja viili sopivat kissalle. Etenkin pennuille niistä on hyötyä, myös erityistä kissanmaitoa (esim. Whiskas) voi ehkä kokeilla.

Meidän kollipoika pitää myös jugurtista. Ei ole väliä, onko kyseessä maustamaton vai millä tahansa hillolla, hedelmillä, marjoilla tai esanssilla maustettu - kaikki kelpaa. Kissa suorastaan kehrää tyytyväisyydestä syödessään. Kyllä hänelle viili ja piimäkin kelpaa, mutta jos kissa saisi itse päättää niin jugurttia sen pitää olla.

Meidän kissa on ihan villinä jugurttiin myös. Jos joku lapsista syö jugurttia, niin on ihan varmaa, että tämä tiikeri on jollain keittiön tuolilla väijymässä tilaisuutta, hyökkää hetioitis jugurtin kimppuun kun selkänsä kääntää...

Tik sanoi:

Elbereth (Kulmikkaassa) sanoi:

Voiko kissalla olla laktoosi-intoleranssi?

Click to expand...

Sanotaanpa täälläkin tämä mielipide (liekö jopa oikea muidenkin kuin omasta mielestäni) koska tässä on aiheen oma koti:

Ei olisi mitenkään outoa. Itse asiassa kissat kestävät huonosti lehmänmaitoa ja oireilevat siitä usein esim. ripuloimalla. Tavallista lehmänmaitoa ei suositella ollenkaan kissoille annettavaksi, parasta on tarjota raikasta vettä. Maitotuotteista lähinnä hapatetut, kuten piimä ja viili sopivat kissalle. Etenkin pennuille niistä on hyötyä, myös erityistä kissanmaitoa (esim. Whiskas) voi ehkä kokeilla.

Click to expand...

No, hyvä, jos sillä sitten vaikka on se.
Ennen tosiaan, kun on juotettu maitoa, niin ei mitään oireita, mut nyt sitte on alkanu tulemaan, vanhempi kissa jo, niin tuleehan noita.

Voi hyvänen aika! Tuo meidän kissa syö sinappia! Onko tämä ihan ylistä, että kissa tykkää josatin täysin käsittämättömästä, vai vain tämän kissan kohdalla joku tyhmyysgeeni?

*Elanor*, vuoden päivät viiden eri kissan elämää läheltä seuranneena sanoisin, että kissoille on ihan tyypillistä tykätä käsittämättömistä asioista. Sinappia ei välttämättä kuitenkaan kannata antaa, luulisi olevan aika ärtsyä kissan mahalle. Meillä pentukissa syö mitä vaan, muun muassa parsakaalia. Isommille kissolle ei sit enää kelpaakaan kuin herkut, raaka hirvenliha on tähän mennessä ollut ykköstä.

Tosiaan, kissat ovat aika usein laktoosi-intolerantteja, joten tarjolle joko laktoosittomia maitotuotteita tai hapanmaitotuotteita kuten viiliä ja piimää, jota maha yleensä kestää. Toki tämä yksilöllistä kuten ihmisilläki. Meillä maitotuotteita käytetään aika vähän, lähinnä pennuille olen viiliä tarjoillut, mutta kerma + sei yhdistelmä on herkkua.

Hoivissani asustelee nykyään kaksivuotiaat löytökissasisarukset Tiksu, leikattu kolli, ja Vansku. Katit päätyivät minulle kahden kodin kautta, ensimmäisestä ajoi pois allergia, toisesta muuttunut työtilane. Nyt toivon voivani antaa heille pysyvän kodin loppuiäksi, tarpeeksi on jo raukkoja riepoteltu. Hurmaavia kotikissoja ovat. Tiksu on ihan mahoton nautiskelija-seurakissa, sylikatti ja kulinaristi. Vansku taas notkea ja omanarvontuntoinen kodin kuningatar, joka suo audienssin vain arvoisekseen kelpuuttamille henkilöille.

Minullakin on noita kissoja ollut elon aikana, tämä taitaa olla nro13. Mutta ei kovin montaa näin käsittämätöntä persoonaa, kuin tämä. Jotenkin ne muut ovat olleet paljon kissamaisempia kissoja. Tällä on välillä ihan käsittämättömiä juttuja. Oletan niiden johtuvan siitä, että on joutunut eroon emostaa ihan liian pienenä.
Sinapin kimppuun kävi, kun poika unohti (taas) huuhdella lautasensa, jonka reunalla oli sinappia.

Kertokaahan, kuinka usein kissa pitäisi rokottaa ja milloin mitäkin vastaan? Äiti hoiti meidän Örtin rokottamiset aiemmin, kun se oli vielä pieni, mutta nyt ruvettiin miettimään, että milloin uudestaan. Kissa kun on kuitenkin jo kahdeksan vuota vanha..

Piikkiä kissannahkaan?

Lähinnä kaksi tärkeää rokotetta: kissaruttoa ja kissaflunssaa vastaan. Flunssarokote on erityisen tärkeä, jos kissa kulkee ulkona tai on muuten paljon tekemisissä toisten kissojen kanssa. Kissarutto taas on niin vaarallinen sairaus, että sitä vastaan kannattaa ehdottomasti suojautua. Ruttorokote uusitaan kahden vuoden välein (ellei sitten lääkäri sano, että vuoden) ja flunssarokote vuoden välein. Ainakin viikko ennen rokotusta kissa täytyy madottaa (Flubenol on parempi kuin Mirrix, näin kaksi yleisintä vastaantulevaa matolääkettä mainitakseni), ja karvakorvan pitää olla muutenkin terve rokotettaessa.

Lisää rokottamisesta lyhyesti täällä:

http://www.lemmikkini.fi/kissan_rokottaminen.html

Hieman pidemmästi esim. täällä

http://www.incatsuomi.fi/rokotus.asp

Ja vielä lisää täällä:

http://www.kissaliitto.fi/tarttuvat.php

Niin kuin näiltä sivuilta näkyy, muitakin rokotteita on tarjolla, mutta ne (kuten leukoosirokote) eivät ole kovin hyviä eivätkä tauditkaan yleisiä, joten niitä voisi pitää jopa turhina. Mutta rutto- ja flunssarokote kannattaa ehdottomasti laittaa kuntoon asap. Lääkäriltä voi pyytää (ellei anna pyytämättä niin kuin luultavasti tekee) kissalle oman neuvolakortin, johon rokotukset merkitään. Se on oiva muistilappu kalenterin lisäksi.

Ja vielä: kun viet katin piikille kerran vuodessa, pyydä lääkäriä samalla muutenkin tarkastamaan kissa (korvat, sydän, keuhkot etc.) ja erityisesti katsomaan suuhun. Kahdeksanvuotiaalla on melko varmasti hammaskiveä, ja se kannattaa poistaa (ainakin - pitäisi riittää)kerran vuodessa. Niinpä henki ei haise, hammaskivi ei aiheuta muita sairauksia ja ennen kaikkea hampaat eivät ala tippua. Kysy samalla lääkäriltä, miten hammaskiven muodostumista voisi vähentää.

Olisikohan jollain teistä tietoa kissan ihon hilseilyn syistä..? Olen madottanut pojan vasta pari viikkoa sitten, saa jonkinnäköistä lisäainetta, jonka pitäisi hoitaa turkkia ja ihoa, eikä mielestäni stressitekijöidenkään pitäisi olla lisääntynyt. Kysymykseni siis kuuluukin, että mahtaisikohan kovat pakkaset ja näinollen kuiva huoneilma vaikuttaa kissankin ihoon ja turkkiin, vai pitäisiköhän tästä alkaa hiljalleen huolestumaan?

Omaa empiiristä tietoa ei ole kissojen hilseilystä, mutta ainakin seuraavan mukaan saa sen vaikutuksen, että hilseilyn syyt olisivat ainakin osittain samantapaiset kuin ihmisellä:

Hilse

Kissan ihon hilseily on luonnollista kuten ihmisilläkin. Toisilla kissoilla hilseily on häiritsevää. Kannatta kokeilla kissan pesua miedolla shampoolla. Lemmikin harjaaminen voi myös auttaa. Kissanomistaja voi kokeilla myös hilseshampoota. Lääkeshampoita myydään hyvinvarustetuissa lemmikkieläinliikkeissä ja eläinlääkäriasemilla.

Hilseily voi johtua ruokinnasta, joka ei täytä kaikkia kissan ravintoainevaatimuksia. On siis syytä kiinnittää huomiota kissan ravintoon. Parempaan valmisruokaan tai monipuolisempaan kotiruokaan siirtyminen voi parantaa kissan turkin kuntoa. Myös öljyjen anto voi auttaa. Pieni määrä kalanmaksaöljyä ruoan kanssa saattaa olla avuksi. Huomaa, että kalanmaksaöljyä ei tulisi yliannostella. Kissalle voi kokeilla myös välttämättömiä rasvahappoja sisältävää lisäravinnetta.

Hilseily voi johtua myös sairauksista, ja jos kotikonstit ei näytä tepsivän, on syytä kääntyä eläinlääkärin puoleen. Hilseilyn taustalla voi olla esimerkiksi allergia, loiset tai sisäiset sairaudet. Varoittavia merkkejä hilseilyn lisäksi ovat rupeumat, kovettumat tai kutina.

Click to expand...

http://www.elainlaakari.fi/klinikat/kissaklinikka/hoito-ohjeet/ihon-ja-turkin-hoito/


Itseä on askarruttanut tässä yksi aika mystinen juttu. Kun satun kilistelemään jotain kilisevää kissani lähellä, tämä alkaa jotenkin "kroonisesti" haukottelemaan ja tekemään jotain ihme nuolimisliikkeitä kielellään. Mistä ihmeestä tämä johtuu?! Tämä tapahtuu siis aina, kun jokin metallinen kilisee, esim. avainnippu tai kolikot. Ystäväni, jolla on myös ollut kissa, ei oikein osannut vastata tähän. Onko joku muukin törmännyt tähän ilmiöön?

Minulla kissat aiheena ovat nyt jollain lailla ajankohtaisia, koska olen ymparistossa, jossa niita on ja paljon. Olen Kfar Sabassa (Tel Avivista vahan koilliseen)ja taalla vammaishuoltolaitoksen luonnonlaheisessa pihassa on montakymmenta villia kissaa. Olen seurannut niita ja huomannut joukossa olevan selvasti villiintyneita, takkuisia, tappelussa toisen silmansa menttaneita otuksia ja sitten on sileaturkkisia kesympia, jotka paastavat lahelle ja niita paasee silittamaankin.

Pistin merkille, etta ihmiset taalla eivat reagoi niihin juuri mitenkaan. No, taalla asuvat vammaiset ja henkilokunta ovat tottuneet niihin, mutta minahan olin aivan innoissani, kun taalla voi auringon lammossa kollotella kymmenkuntakin kissaa yhtaikaa ja koko alueella on varmaan montakymmenta kisuliinia. Rohkenin tarjota muutaman kerran nakinpaloja sen jalkeen kun yksi tyontekijoista antoi jollekin vahan syotavaa. Tulin ostaneeksi nakkeja, jotka eivat minulle maistuneet, mutta sain muutaman nalkaisen kissan ikionnelliseksi.

Nama kissat tuskin ovat kenenkaan omia lemmikkeja eika naita varmasti ole madotettu ja ne tonkivat ties mita. Aivan takkuisimpia ei paase edes koskemaan, sen verran ne ihmisia saikkyvat. Minusta kissat ovat aivan ihastuttavia otuksia!

Hmm... rakastan kissoja. Niin itsenäisiä, älykkäitä ja itserakkaita otuksia. Joku on joskus sanonut ettei tykkää kissoista, koska hänen mielestään eläimen tulisi kunnioittaa ihmistä ja "katsoa tätä ylöspäin", mutta minusta kissoissa on juuri ihanaa se että ne ovat eläimiä, jota todella tuntuvat tuntevan arvonsa. Olen ollut koko elämäni kissojen kanssa tekemisissä, tälläkin hetkellä kotona vilistää muutama kissa. Ulkokissoja kaikki, asuvat ladossa ja lämpimässä navetassa, saavat tulla ja mennä miten haluavat ja toteuttaa luontaisia vaistojaan aivan täysin.
Tykkään paijailla ja silitellä niitä, ja pienten kissanpentujen leikkejä ja touhuja on aivan mahdottoman hauska katsella Olen siis kissaihminen aivan täysin. Etenkin aivan tavalliset maatiaiskissat ovat ihania, tykkään toki myös rotukissoista, mutta nämä tavalliset maatiaiset ovat vaan minun lemppareitani

Ohhh Fairy Tale, ihmettelinkin kuin huomasin viestisi. Sitten näin että ääkköset puuttuvat. Terkkuja kissoillesi. Pidä kuitenkin huoli, ettet saa mitä lie tauteja, äläkä ruoki liika ettei lähtösi ole shokki. *äidillistä huolenpitoa*

En ole aivan varma, miten minun kuuluisi suhtautua (lämpimien maiden) villikissoihin. Villikoirista tiedän, että parempi kuin ei olisikaan. Mutta ehkä kaupunkien villikissat ovat jopa hyödyllisiä, vai elävätkö ne vallan jätteillä?

Oma kisuni on yksi laiskanpulskea pilalle hemmoteltu pikkuprinsessa ja jääkuningatar. Kun asuin kotona, hän ei juuri koskaan tullut syliin. Nyt kun olen "lomalla" vanhempien luona omasta kämpästäni, kisuli pursuaa hellyyttä ja tulee joka yö syliin nukkumaan. (Herttaista ja epämukavaa.) Kai välimatka parantaa eläinsuhteitakin?

Valië Nienna sanoi:

Oma kisuni on yksi laiskanpulskea pilalle hemmoteltu pikkuprinsessa ja jääkuningatar.

Click to expand...

Fabu ei ole prinsessa vaan prinssi, mutta laiskanpulskea kuvailee hyvin Meillä on oikein huonekaluja kissalle, mm. pieni, kissan mentävä nojatuoli, pieni sänky, ja jopa syöttötuoli, jossa kissa istuu pöydän päässä ateria-aikaan (Tämä siitä syystä, ettei oppinut muuten olemaan tulematta pöydälle. Syöttötuolissa näkee pöydän tapahtumat ja on ajan tasalla, eikä silti mätkötä pitkin pöytää.) jne. Matkustaessa pojan tavarat kulkevat pienessä lammasrepussa (joka on oikeasti pienten lasten reppu) ja eri juhlapyhille meillä on erivärisiä rusetteja Että näin.

Nyt täytyisi selvittää eläinlääkäriltä, miksi ihmeessä kissaparka on alkanut läähättää automatkoilla. Ymmärrän kyllä ettei se ole maailman mukavinta touhua ja aiheuttaa stressiä, mutta silti pelkään kuollakseni jotain sydäntautia tai vastaavaa.

Mitäköhän tuosta katista voisi todeta... laiska pulskistunut metsästäjäleikkijä, joka antaa jotain itsestään irti lähinnä tapellessa. Joo, tappelen joskus kissan kanssa, kuulostaa varmasti pahemmalta kuin mitä se on: kyseessä kun on käsi joka on varustettu kunnon sukkasuojauksella, jota kissa sitten saa raadella. Syliin tuota kattia ei saa millään, tai saa, mutta heti kun vaan on mahdollista niin pois pitää päästä. Parhaat puolet kissasta saakin lähinnä omalla aktiivisuudella, ja oikeastaan se oma aktiivisuus on välillä pakollista, ettei kissalla tule liian tylsää ja ala sinällään vaikeasti pääteltävä "miksi ihmeessä se nyt maukuu noin paljon?"

Tuo kissa on myös aikamoisen arka tapaus, kesti pitkään että se alkoi luottaa siihen etten oikeasti vahingoita sitä. Voin nyt varsin usein kulkea ohitse tai jopa päältä ilman että kissa välittää siitä paljoa. Aluksi kissa myös arkaili kaikkia vieraita hyvin paljon ja meni piiloon, mutta nyttemmin kun ihmisiä on asunnossa enemmän ja vieraitakin käy useammin niin kissa suhtaantuu heihin uteliaammin ja uskaltaa pyörähdellä esilläkin eikä vain hakeudu piiloon. Olen myös antanut kissalle aika paljon siedätyshoitoa säikäyttelemällä sitä aina vähän väliä tavalla tai toisella (yleensä yllättäviä ääniä, fyysisiä yllätyksiä hyvin harvoin).

Suurimpia haasteita oli oppia ymmärtämään kissan vaatimustason päälle. Tässä vuoden mittaan on tullut muutamat pissat ja kakat väärään paikkaan, mutta olen saanut todeta että lopulta vika on ollut aina minun: en vain ole pitänyt kissanvessaa kyllin hyvässä kunnossa. Tosin kissalla on myös joitakin outoja fetissejä, kuten pakkomielle pissata mustille jätesäkeille (koolla ei väliä, koirankakkapussista isoon jätesäkkiin asti kelpaa). Näiden kanssa pitää vaan elää, eli mustia muovisäkkejä ei jätetä lojumaan esille paikkoihin joihin kissa pääsee.

Alunperin otin kissan seuraksi, mutta nyt tuota seuraa on suhteellisen paljon jo saman katon alla. Koiraan, lohikäärmeeseen kuin velhoonkin pätevät varsin erilaiset käyttäytymissäännöt joita on joskus vaikea tulkita oikein. Kissa on näistä ehdottomasti helpoiten ymmärrettävä ja vähiten vaatimuksia asettava.

Valië Nienna sanoi:

Oma kisuni on yksi laiskanpulskea pilalle hemmoteltu pikkuprinsessa ja jääkuningatar.

Click to expand...

Oijoi, oma pikku kissanpoikanen (noin 9-vuotias) on myös pilalle hemmoteltu Se sen kyllä ansaitsee, sen verta kovia kissaparka on joutunut kokemaan. Ties kuinka monessa on kiertänyt ja niissä sitten joutunut pikkulapsien kiusaamaksi. Kun kissani tuli tädilleni kissatalosta, sen turkki oli öljyssä ja erittäin ihmisarka. Sittemmin sain kissan tädiltäni, koska aikaa hänellä ei riittännyt pikkupallerolle. Näin ollen kissani on paras nimipäivälahja minkä olen saannut. Kissani ei ole enää ihmisarka, mitä nyt uppo-outoja ihmisiä menee karkuun sänkyni alle, mutta tulee vähän tutustuttuaan kiehnäämään ja maukumaan.

Ja kun hemmoteltu kissa on niin onhan painoakin sille kertynyt. Ja isoa koko korostaa vielä roikkumaha, joka on aiheutunut steriilisaatiosta, mutta ei se kisulin menoa haittaa. Tuolla se onnellisena viipottaa ulkona

Sain ohjeeksi ostaa kissalle naamaferomonia, jotta se rauhoittuisi automatkoilla. Onko kenelläkään kokemuksia tuollaisesta aineesta?