Kissat

Kävin tuossa päivänä eräänä kasaamassa anopille Ikean laatikoston. Anopilla kun on neljä hyvin ihmisystävällistä kissaa, niin voitte uskoa että apureista ei ollut pulaa. Ensimmäisen kerran olivat "auttamassa" (eli siellä missä ei olis tarttenut olla) kun lajittelin eri näköiset osat omiin pinoihinsa. Koko ajan sai varoa ettei jonkun kuono ole tiellä. Sitten kun tarvitsin jotain osaa, niin yleensä juuri sen osapinon päällä makasi kissa oikein lokoisan näköisesti. Hätistelystä sai palkaksi mulkaisun ja poisnostamista protestoitiin kovaan ääneen. Kun ensimmäinen laatikko oli kasattu, niin mitäs muuta sieltä löytyi saman tien kuin kissa. Samoin pahviset pakkausmateriaalit olivat kovasti mieleen. Niihin oli kiva kaivautua. Mä kyllä niin haluaisin kissan, mutta kun on tuo allergia...

Edit. Yksi kissa yritti myös mennä lattialla olleeseen reppuuni.

Rhosgobella, kiitokset Siispä hieman kuvasaastetta lisää ennen varsinaista asiaa:









Ensimmäisessä kuvassa kaksi kolmasosaa laumastani, "ne samannäköiset", eli Ester ja Magnus. Toisessa kuvassa on mystisesti muistikortilleni tallentunut savolainen kaksihäntäkissa, kolmannessa varsinainen trikkikuva ja neljännessä "vauvani", pikku-allergikko Felix.

Céolwynn´n aikaa sitten esittämään kysymykseen kissojen ruoan peittämisestä: Meillä kissat peittävät lähinnä kuppejaan, harvemmin ruokaa kantavat pois niistä. Ainoastaan silloin, jos on hieman suurempia lihanpalasia tarjolla, mutta silloinkin kissat lähinnä leikkivät ruoalla.

Rhosgobella, millainen ruokavalio kilpparin liikatoiminnassa on? Toivottavasti kisu tottuisi pian uuteen ruokavalioon, niin saisi varmaan massaakin ympärilleen

Huskyn apurit kuulostavat puolestaan oikein valloittavilta, juuri noinhan kaikki kuuluukin tehdä kissaperheissä...

Anen kissat on i-ha-ni-a!

En ole vanhempien luona käynyt nyt niin en ole omia kissoja nähnyt pitkään aikaan, mutta onneksi pääsin alkuviikosta moikkaamaan kaverin hoitokissaa, vähän kissaterapiaa välillä mullekin Ei tässä nyt ole hetkeen kai tiedossa sellaista elämäntilannetta johon viitsisi omaa lemmikkiä ottaa, mutta lainakissa kelpaisi itsellenikin.

Hill´s Y/D Feline on ruoan nimi, ja sitä saanee pelkästään eläinlääkäriltä. Kuivamuonasta nirsoileva kolli ei oikein innostu, kun ensimmäinen ruokasatsi tuli muroina. Lääkäri pisti onneksi tilaukseen kastikeannospussit samaa sapuskaa. Josko sitten putoaisi paremmin.

Meillä lapset ovat päättäneet, että meille tulee kissa. Asiaa on vetkuteltu sen verran, että nyt ei enää keskustella siitä tuleeko vaan siitä milloin kissa tulee. Syksyllä on vähän remonttia joten paremmin sopisi ensi vuoden puolella. Eli jos teillä on tiedossa maatiaiskissan pentu, niin täällä olisi ikionnellisia kissan leikittäjiä. Vaimolla ollut kissoja lapsuudessa ja nuoruudessa joten asianmukainen hoitokin on tiedossa.

Ps. Kissaneidin hauskoista ja erikoisista kuvista päätellen kuvia on tainnut tulla otettua erinäinen määrä... oikein hienon näköisiä kissoja ovat!

Pohdiskelin tässä sellaista, että kuinkakohan yleistä on, että kissa noutaa esineitä. Meillä kisu varastelee omiin kätköihinsä erilaisia pikkuesineitä - pinnejä, pussinsulkijoita, ponnareita jne - ja kiikuttaa niitä välillä meille sen merkiksi, että haluaa leikkiä noutamisleikkiä. Olen tähän mennessä kohdannut meidän kissamme lisäksi vain yhden kissan, joka myös harrastaa asioiden noutamista.

Yhden sukulaisen kissa noutaa tulitikkuja ja pumpulipuikkoja kun niitä viskoo sille.

Isobroidin nyt jo edesmennyt kissa rakasti hiirenheittelyleikkiä. Kissanhoitajana ollessani vietin pitkät tovit istuen olohuoneessa, josta heitin leluhiirtä uudelleen ja uudelleen eteisen läpi makuuhuoneeseen kissan sännätessä häntä suorana sen perään ja tuodessa sen sitten kipin kapin takaisin heitettäväksi.

Meillä Ester nouti pentuna palloa nappulapalkalla, eli heitin pallon, Ester nouti sen ja sai nappulan palkaksi. Tätä tehtiin paljon, mutta pojat on sellaisia sähliä ettei oikein onnistu enää.

Kiitos Steelsheen ja Rohanin ratsastaja! Joko teillä muuten on kissa?

Minulla on nykyään neljä kissaa. Tuollainen punavalkoinen kissapoika kulkeutui äitini luokse. Kisu ehti vaellella ainakin puoli vuotta omillaan ennen kuin saimme sen talteen. Kun kukaan ei kaivannut sitä itselleen löytöeläinkodista, sain kissan itselleni juuri jouluaattona. Täytynee lähettää jälleen kuvasaastetta

Minulla on kissa ja se täytti juuri seitsemän vuotta. Kissa pitää maidosta ja suolaisesta lihasta. Se on kotoisin samoilta konnuilta kuin minäkin ja olemme muutenkin sielunsiskot.

Meidän vintillä oli muutma vuosi sitten kissanpentuja. Niiden emo oli hylännyt ne, tai nniin luulimme, kun pennut naukuivat pikku äänillään vintin kaapin alla. Äiti sitten kutsui, että tule tänne, mutta älä, toistan, älä tee yhtään äkkiliikkeitä. Hipsutin siinä sitten lähemmäs pahvilaatikkoa, ja kurkkasin. Neljä mustavalkoista, untuvaista pikkukisua napitteli vastaan.
Hoidimme kissalapsia pari päivää, ja sitten veimme pennut Löytöeläintaloon hoitoon. Mitä vielä, seuraavana päivänä, miu-uu, vielä yksi pikkukissa löytyi naukumasta vintiltä. Sekin sai tulla meille hoitoon, ennen kuin pääsi sisarustensa luo Löytöeläinkotiin.
Emokissa vaan ei ollutkaan hylännyt pentujaan, sillä se ilmestyi monta kertaa jälkeenpäin vintin ovelle nuuhkimaan ja etsimään pentujaan, ja kerran, kun näin sen, olen varma, että jos se olisi osannut puhua, se olisi sanonut "Kuka örkinketku on vienyt penutni!" Ainakin sen käytös oli sen näköstä, että pennut tänne ja vähän äkkiä, olen huolissani.

Meille muutti eilen kissa! Suloinen (no kidding!) mustavalkoinen 11-12 viikkoinen poikakissa. Emo ehkä jäänyt auton alle, pennut oli otettu talteen. Löytöeläintäti oli hoitanut rokotukset ja madotuksen, pentu osasi itse mennä hiekkalaatikolle (kävi yölläkin pari kertaa potkimassa hiekkaa) ja ihmeen rauhallisesti ja luottavaisesti suhtautuu ihmisiin. Automatkalla lähinnä nukkui kopassa ja viihtyy sylissä. Pennun pari sisarusta olivat niin villejä, että oli jouduttu lopettamaan.

Valmiina oli lampaantaljalla ja pyyhkeellä viritelty kori. Kävi pari kertaa kokeilemassa mutta kun mentiin nukkumaan, hyppäsi viereen ja nojaili tiukasti selkää vasten. Kerran yöllä kun heräsin siihen, että tuntui kuin pieni kissa veisi puolet sängystä, nostin koriin. Touhusi korissa hetken aikaa kunnes tuli nukkumaan jalkojeni väliin.

Pentu alkaa kehrätä välillä melkein heti kun silittää ja saattaa jatkaa kehräämistä hyvän aikaa sen jälkeen kun on hypännyt lattialle tepastelemaan. Kuin ajelisi perämoottorilla ympäriinsä. Aivan kuin kehrääminen olisi uuteen ympäristöön liittyvää itsesuggestiota, että kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki ovat kilttejä, kaikki ovat kilttejä...

On tämä jännittävää, meidän perheellä ei ole ennen ollut lemmikkiä. Vaimolla on kyllä ollut lapsuudessa ja nuoruudessa koira, pari kissaa, marsu, undulaatti jne.

Itse olen aina ptänyt sekä koirista että kissoista vaikka saatan pitää kissoista hieman enemmän, minulla on nykyään kaksi kissaa jotka asustavat vanhempieni luona tosin kun itse asun kerrostalossa ja vanhemmilla on iso maatila joka soveltuu paremmin kissoille. Vanhempi kissoista Rölli on erittäin suloinen ja ovela metsästäjä ja Röllin pentu Captain Jack Sparrow on vauhdikas kiipeilijä joka onnistuu saamaan kaikenlaista aikaan.

Rohanin ratsastaja sanoi:

Pentu alkaa kehrätä välillä melkein heti kun silittää ja saattaa jatkaa kehräämistä hyvän aikaa sen jälkeen kun on hypännyt lattialle tepastelemaan. Kuin ajelisi perämoottorilla ympäriinsä. Aivan kuin kehrääminen olisi uuteen ympäristöön liittyvää itsesuggestiota, että kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki ovat kilttejä, kaikki ovat kilttejä...

Click to expand...

Juuri näin. Viime vuosina on tutkittu lisää aihetta, että kissa kehrää muutenkin kuin tyytyväisyyttään. Kissa myös rauhoittelee itseään kehräämällä, mikäli se on pelokas tai vaikkapa sairas. Se muistuttaa ilmeisesti myös emosta ja pentueesta.

Onnea uudesta perheenjäsenestä!





Tässä on viime talvena meille muuttanut kissa, Daniel. Hassua, miten meille eksyi juuri punainen löytökissa!



Yllä oleva kuva on ainoa nettiin lataamani näppäys koko nelikosta, kun kissoja on niin järjettömän vaikea käskeä istumaan somasti rivissä. Kännykässä taitaisi olla jotain vähän parempia otoksia, vaikka niissä laatu ei ole edes tällä tasolla.

Kaikki ovat siis punatiikereitä, mutta Esterin, Magnuksen ja Danielin värimäärityksessä on vielä "punatiikeri valkoisin merkein". Felix on ainoa punatiikeri. Ikää joukkiolla on seuraavasti: Ester, Felix ja Magnus (siis samaa pentuetta) 4v 2kk, Daniel 7-9v. Danielin tarkkaa ikää ei tietenkään voi määrittää, kun löytökissa on kyseessä. Kolmikon nimet ovat Hovimäestä, mutta Daniel on ensimmäinen Stargate-kissani. Ehkä sen läpi käytyäni siirryn vihdoin Tolkieniin, vaikka kaikki kissani ovatkin olleet nimetty aina juuri televisiosarjojen mukaan. Tällä hetkellä ei ole suunnitelmissa ottaa lisää kissoja, vaikka kaikenlaiset kissakuvat meinaavatkin olla varsin kohtalokkaita...

Naapurin katit käy täällä väliin koisimassa ja syömässä. Omia ei oo. Kuva tilanteesta jossa komposti oli juuri käynnistynyt ja ihanan lämmin.