Kissat

Seulominen tosiaan toimii ihan ritilän tavoin. Itse vaan en mukavuudenhaluisena sitä jaksaisi kun ritilä seuloo pelletit itsestään, kun laatikkoa vain hiukan ravistelee. :) Meilläkin on pellettivessassa kaksi alapohjaa, jolloin täyttyneen vessan voi kantaa suoraan biojätteeseen kun puhdas ja kuiva pohja on heti valmiina tilalla. Säkin kuljetus autottomana tosiaan on ongelma: ollaankin tässä pari kuukautta eletty kaupan kissapelletteillä ja ne kuluvat järkyttävän nopeasti, eli tosiasialliset kustannukset ovat nyt hetken olleet isommat. Autottomana pellettisäkin tosin kuulemma saa kulkemaan rinkassa, ainakin yksi kontulainen on näin lämmityspellettejä kissalleen kuljettanutkin, itse olen vaan nyt ollut laiskalla tuulella.

Me ollaan käyty ihan kunnallisella pieneläinklinikalla rokotuksella, ja Tampereen sellaiseen olen ollut tyytyväinen - tosin toistaiseksi kissat ovat olleet terveitä, joten mitään mystisiä kuumetapauksia en ole onneksi joutunut testaamaan. Vanilja myös steriloitiin siellä. Tarkistin nyt, että Tiksun rokotus oli 33e, ja Vanskun sterilointi lääkityksineen ja kaulureineen + rokotus 127 e, johon sisältyi ilmeisesti yhteiset toimistokulut. Eli jos pelkästään rokottaa niin kyllä sen tuohon 100 e pitäisi mennä. Tuttavani tosin kehui myös yksityistä klinikkaa Tamperreella, josta saa opiskelija-alennuksen, hinnat siellä eivät kuulostaneet juurikaan korkeammilta.

Kirjoitan ruuista vaikka myöhemmin, nyt on vähän tuli hännän alla. :)
 
Ajankohtainen aihe, ainakin meillä olisi juuri syysmadotuksen aika. :) Nämä ovat sen verran suopeita, että yleensä sujuu kun käärii kissan pyyhkeeseen paketiksi. Jos saa toisen ihmisen pitelemään, ei tarvitse välttämättä edes pyyhettä, mutta pitelijän täytyy varustautua paksulla pitkähihaisella paidalla... Toinen kissa osaa myös ovelasti pitää tablettia suussa ja väittää nielaisseensa kiltisti, mutta kun hänet päästää sylistä, kävelee parin metrin päähän ja sylkäisee ulos. Hyh! Viimeksi yritin harhauttaa maksamakkaralla, mutta ei juuri helpottanut operaatiota, yleensä liukastan tabletin voilla. Oisko muilla hyviä
lääkkeenantokikkoja?

nimim. kissankiduttaja
 
Odotan kauhulla Hopsun ensimmäistä madotusta. Olen
kuitenkin saanut ohjeen, jonka pointti on omalla
tavallaan järkeenkäypä: matolääke oraalipastana, joka
hierotaan kissan etutassuihin. Kissa syö lääkkeen
pestessään pastan pois. Tosin vanha kissamme oli niin
viisas että antoi pastan kuivua ja rapisteli sen irti.
 
Meidän vauvelit on vihdoinkin saatu läpi pentuajan madotuksista ja rokotuksista, matolääkkeet on siis annettu suhteellisen vähälle aikaa neljä kertaa kolmelle kissalle :) Ensimmäisellä kerralla ajattelin antaa pastan ihan vain suuhun, se ei oikein onnistunut. Sen jälkeen tyydyin kokeilemaan ihan vain ruokaan sekoittamista ja meillä se näemmä yllätyksekseni toimi. Eli toistaiseksi voin hyvillä mielin sekoittaa pastat ja pillerit suuhun - jos alkaa tökkimään jossain vaiheessa niin sitten siirryn eläinlääkäristä saatavaan yhden tabletin kuuriin ja välillä selkäliuokseen.
 
Madotin aikoinaan Vaniljan neljä pentua oraalipastalla, ja se meni oikein nätisti ihan vaan suoraan suuhun pursottamalla. Isoille kisuille en vaan ole raskinut ostaa kun se on suhteessa niin paljon kalliimpaa kuin tabletit. :p Kun nämä nyt kuitenkin ovat suhteellisen helppoja lääkittäviä, mökötys ei kestä kauaa... Ruokaan sekoittaminen ei meillä toimi, eivät enää hotki niin kuin pennut ja toinen kissa ei syö mitään uutta ja epäilyttävää, eli todennäköisesti Tiksu saisi tupla-annoksen matolääkettä toisen jäädessä ilman.
 
Incánus sanoi:
Olen
kuitenkin saanut ohjeen, jonka pointti on omalla
tavallaan järkeenkäypä: matolääke oraalipastana, joka
hierotaan kissan etutassuihin. Kissa syö lääkkeen
pestessään pastan pois.
Click to expand...
Heh, meidän entinen kissamme ravisteli tassujaan oikein voimakkaasti, minkä seurauksena sitä pastaa oli joka puolella seinistä kattoon. :roll:

Nykyinen kissani Kamomilla (Milla) on noin neljä-vuotias, mustavalkoinen maatiaiskissa. Milla on asunut jo pitkään vanhempieni luona, koska Milla ja avomieheni eivät 'mahtuneet' samaan tilaan.
 
Meidän kollille on yritetty antaa matolääkepasta lääkeruiskulla suoraan suuhun. Tosin kissa piti ensin hätistää lakaisuharjalle huiskien pois katoon rajaan ulottuvan vaatekaapin päältä ja kaapata se kiinni sohvan takaa, minne se ehti hätäpäissään rynnätä. Sen jälkeen kiedoin vastaan pyristelevän katin tiukaksi mötikäksi kylpypyyhkeeseen ja kiilasin kissapaketin tiukasti polvieni väliin. Apuun rynnistänyt mieheni väänsi kaksin käsin kissan suun auki ja minä tungin lääkeruiskun pään syvälle kissan suuhun ja pruuttasin pastan kissan kurkkuun. Kissa nieli pastasta pienen osan ja suurimman osan kaavin irti käsistäni, tukastani, vaatteistani ja sohvasta.

Pari kertaa matolääkkeen antaminen kissalle on sujunut melko sutjakkaasti, mutta enimmäkseen se on ollut käsittämättömän hankala urakka.
 
Millä saisin kissan pysymään poissa ruokapöydältä? Sitruunan tuoksuinen kissakarkote tuntuu olevan yhtä tyhjän kanssa ohjeen mukaan kahdesti päivässä annosteltuna. Otus on myös saanut pari aika vauhdikasta lentoa pöydältä, mutta ei tunnu oppivan, muuta kun menemään mieluummin salaa kuin julkisesti.
En haluaisi mennä siihen että aina kun kukaan ei vahdi niin kissa on yhdessä huoneessa oven takana, mutta jos se ei muuten pysy poissa pöydältä niin se on ainut mitä keksin. Voi miksi kissat eivät voi olla kuin koirat jotka taipuvat jopa oppimaan asioita...
 
En keksi muuta keinoa kuin sen, että kissan saa jotenkin yhdistämään ruokapöydälle menon epämiellyttäviin kokemuksiin (mihin tietysti kissakarkotteellakin pyritään). Muistan joskus lukeneeni, miten joku koulutti koiranpentua olemaan tekemättä tuhmuuksia vahtimalla sitä sellaisen kasveille tarkoitetun sumutepullon kanssa. Luvattomat temput palkittiin päin kuonoa annetulla vesisuihkauksella, joka ei mitenkään vahingoittanut tai satuttanut koiraa mutta oli muuten vain niin epämiellyttävä, että koira alkoi mieluummin välttää suihkaukseen liittämiään asioita. Toimisiko tämä myös kissaan?
 
Kissa ei pysy poissa ruokapöydältä muuten kuin pitämällä se oven takana eri huoneessa - valitettavasti muuta keinoa en ole keksinyt.

Midän kissaa on hätistetty lujin ottein ja kovaäänisen komentamisen avulla pois pöydältä, joten se on nyt neljän vuoden kouluttamisen jälkeen sen verran oppinut, että ei kapua pöydälle, jos joku meistä on keitiössä. Mutta jos menee hetkeksikin pois, kissa on syytä siirtää toiseen huoneseen tai ruokapöydälle ei parane jättää mitään syötäväksi kelpaavaa. Olen yllättänyt kissan mm. pistelemässä poskeensa lisäkkeeksi sulatettua maissipakastetta.
 
Kyllä vain, suihkepullo on myös kissankoulutuksessa mainio apuväline. Tärkeintä kuitenkin on kärsivällisyys. Aluksi vaikuttaa ettei kissa opi eikä usko mitään, mutta kyllä se siitä vähitellen. EI ja suihkepullon suihkaus, ja pöydältä pois heitto jos ei muuten ymmärrä, niin että kaikki perheenjäsenet komentavat samalla tavoin, muuten kissa tajuaa että eri ihmiselle on eri säännöt, ja alkaa vain tehdä asioita salaa kun silmä välttää. Kannattaa myös koittaa sijoitella kissan ruokakupit ynnä muut oleskelupaikat niin, ettei pöytä ole kulkureitillä. Ja varmistaa että kissalla on myös sallittuja korkeita tasoja missä olla, jos sallittuja paikkoja ei ole, sitten kissa menee kiellettyihin. :p Kun osoittaa kissalle missä on sen oma paikka ja kehuu siellä olosta, niin pöydälle ja muualle kiipeilyn pitäis vähentyä. Malttia, ne on ihanan kovakalloisia otuksia.

Muoks: Centaurean viestin luettuani voin vain todeta, että ehkä olen saanut harvinaisen kilttejä ja nirsoja kissoja, ei noille edes kelpaisi mikään pöydälle jätetty ruoka. Suosittelen kuitenkin vielä yrittämään, sitkeän koulutuksen jälkeen vasta voi tietää kumpaan kastiin teidän kissa kuuuluu. :grin:
 
Miksi teillä on ehdoton ei pöydän kanssa? En kysy sitä mitenkään syyttääkseni tai pahalla, vaan mielenkiinnolla. Meilläkään kun ei siis saisi keittiössä hyppiä, muualla saa sitten oikein mielellään hyppiä missä haluaa. Meillä on selkeästi syynä se, että esimerkiksi hellaa on mahdotonta vahtia kolmen kissan kanssa, varsinkin kun kyseessä on avokeittiö.

Minkä ikäinen kissa on, ja onko siltä kiellettynä muita paikkoja kotona? Onko sillä luvallisia, korkealla olevia kiipeilytasoja, esim. korkeaa kirjahyllyä ja kattoon yltävää kiipeilypuuta?
Muistelisin että teillä on koira tai koiria, joten pääseekö se ns. turvaan niiltä jonnekin muualle korkealle? Onko kissalla paljon muita aktiviteetteja ja kuinka paljon se saa huomiota päivittäin? Pöydälle nouseminen kun voi kertoa myös huomiohakuisuudesta tai tylsistymisestä. Lisäksi kissa on utelias olento, joten voi se silti sinne hypätä, vaikka koulittu pois olisikin. En siis jättäisi mitään särkyvää tai vaarallista kissan ulottuville, vaikka kissan olisikin kouluttanut. Missä tilanteissa kissa kiipeää pöydälle, vai ihan yleisesti. Esimerkiksi jos kissa kiipeää pöydälle ruokailun yhteydessä, voi kokeilla niinkin simppeliä keinoa kuin kissan ruokkimista ennen ihmisten ruokailua.

Se on myytti, etteikö kissa opi. Kissa on kykeneväinen oppimaan paljon temppuja ja muitakin asioita, kissa ei ole tyhmä. Oikeastaan päinvastoin, se vain ei ole miellyttämishaluinen, kuten koira.
Kissan kanssa varmaankin suosituin koulutuskeino on naksutin. Helpommin kissa oppii palkitsemalla ja ehdollistamalla kuin pelkästään kieltämällä ja torumalla. Tokihan näitäkin torumiskeinoja voi kokeilla, esimerkiksi tuota mainittua vedellä täytettyä suihkepulloa. Myös ihan luonnolliset sitruunanpalaset toimivat toisilla. Karkotteita en lähtisi itse enää käyttämään, sillä ensinnäkään niilä harvoin saadaan oikeasti tulosta, mutta toiseksi, koti se on kissallekin. Kissa haistaa moninkerroin paremmin kuin ihminen, ja vaikka laittaisit karkotetta vain keittiön pöydälle, haju leijailee ympäri asuntoa ja tämä stressaa kissaa kovasti. Vähän niinkuin itse joutuisi koko ajan haistelemaan jotakin vähemmän miellyttävää hajua kotonaan.
 
Jos lähdetään siitä että minä en ole kissaihminen. Minut on kasvatettu uskomaan että eläinten paikka ei ole sängyssä, sohvilla tai VARSINKAAN ruokapöydällä. Eläinten kuuluu olla lattialla. Se että opin hyväksymään kissan sohvalla oli jo minulle jonkinlainen askel ja oli tietoisesti päätettävä että se saa olla siinä. Jos se on kirjahyllyssä niin sama on kohtalo kuin ruokapöydällä. Myöskin minun ja Novan makkari on ehdottomasti kiellettyä aluetta. Kodinhoitohuoneeseen ei mielellään päästetä kun sen vessa oli aikaisemmin siellä ettei se vanhasta muistista tee tarpeitaan sinne. Mutta siellä onkin ovi yleensä kiinni. Muita huonerajoituksia ei ole.

Kissa menee pöydälle ilmeisesti tähystääkseen lintuja ikkunasta (en keksi muuta koska meillä ei pahemmin ole ruokaa pöydillä). Olen tavoittanut kissan pöydältä nyt kolmesti ja siinä on jo kaksi kertaa liikaa (tai kolme, mutta ensimmäisellä kerralla se ei tiennyt ettei saa olla pöydällä, mutta nyt varmasti tietää).

Ehkä se että kissan laittaisi suljetus oven taakse silloin kun ei itse ole kotona voisi vähentää tuota pahantekoa (joka tarkoittaa tämän kissan kohdalla lähinnä juurikin ruokapöydällä tai kirjahyllyssä oleilua). Keittiössä ei ole ovea niin sitä ei voi erikseen sulkea. Mutta jos lähtisi eristämään niin kissa pitäisi aina metsästää ennen lähtöä ja kun tuskin saan muun talonväen tukea tuolle käytännölle niin homma kaatuisi heti jos en ole viimeinen lähtijä. Suihkepullo on vähän epäkäytännöllinen kun pitäisi kulkea ympäri vuorokauden kissan perässä vahtimassa ja tuskin se silloin nousisikaan pöydälle. Kiipeilypuu ja muita turvapaikkoja on kyllä, mutta ei sellaisessa kohdassa mistä näkisi tuijotella ulos. Sohvalta se näkee pihalle, mutta linnut on toisella puolella taloa.

Minä en ole kärsivällinen kissojen kanssa enkä usko että minusta sellaista tulee. Kun kissa tekee pahojaan niin se saa lentävän lähdön hyvin nopeasti. Jos satun olemaan pahalla päällä niin kiukuttelen sille hyvän tovin jos se erehtyy tekemään jonkun vähän suuremman virheen. Tuo kissa on jo saanut minut hetkittäin pitämään itsestään, mutta se myös palauttaa minut maanpinnalle hyvin nopeasti noilla tempuillaan. Siksi kaipaisin lähinnä ns. "pikavinkkejä". Se säästäisi niin minua kuin kissaakin, mutta ehkä me vaan jatkamme näin nyt toistaiseksi.
 
... Olisiko sitten mahdollista antaa kissa toiseen kotiin? Jos kissa ei saa toteuttaa lajityypillistä luontoaan, niin aika nopeasti se saattaa alkaa tekemään muitakin ei-kiellettyjä asioita. Stressitaso on mahdollisesti myös kissalla melko korkealla, jos sitä estetään tekemästä jatkuvasti sitä, minkä sen perusluonto myöntää oikeaksi toiminnaksi. Stressi taas voi johtaa terveydellisiinkin ongelmiin, esim. ihan oikeisiin käytöshäiriöihin, virtsa- ja ulostusongelmiin tms.

Kissan kanssa ei valitettavasti ole mitään oikoteitä, vaan se on hyvinkin aikaa vievä lemmikki :(
Ellei sitten tarkoituksellisesti ole vaatimatta kissalta mitään (saa tehdä mitä huvittaa) ja kissan huoltoon käytetään vain ruokkimiseen ja perushygieniaan käytettävä aika.
 
Tässä kohtaa tiedoksi niille jotka eivät sitä vielä tiedä että kissa ei ole minun. Valtaosan ajasta se on mukava, mutta kuten sanoin en ole kissaihminen ja siedän todella huonosti sen temppuilua. Enkä myöskään näe syytä päästää otusta kirjahyllyyn tai pöydille enkä tule sitä hyväksymään.
Mutta kiitos vinkeistä. Jatkamme erilaisten tekniikoiden kokeilua.
 
Eikö kissan omistajan siis pitäisi pohtia näitä asioita? Kouluttaa kissaansa ja miettiä mikä lopulta on kissalle parasta, kerran taloudessa asuu niin monta mieltä olevaa ihmistä ettei kissalla välttämättä ole koko ajan hyvä olla?
Tarkoitan siis, ettei ole todellakaan hyvä kissalle, eikä sinullekaan tuo tilanne :(
 
Kissa on minun, vaan kun se ei tunnu hyppivän keittiön
pöydälle silloin kun olen hereillä ja/tai kotona.
Paitsi ensimmäisellä kerralla. Miten ihmeessä minun on
tarkoitus kouluttaa kissaa, jollei se tee pahojaan niin
että olisin paikalla huomaamassa asiaa?

Olen muutoinkin poikkeus tässä talossa, molemmilla
koirilla ja kissalla on lupa olla sängyssäni ja joka yö
koirani ja kissani makaavatkin jaloissani. Kissan ruuat
on asetettu hieman ylemmäs lattian rajasta, mutta
pöydille se ei huoneessani pääse (ne kun ovat niin
täynnä). Siihen en aio suostua, että kissa
suljettaisiin yhteen huoneeseen, koska se olisi oma
huoneeni, jonne en saa kuitenkaan niin paljoa
virikkeitä Hopsulle, kuin mitä se vaatisi. Ja jos
kerran koirat tykkäävät nähdä ulos ikkunasta, niin ei
kissaakaan siitä voi moittia, vaikkei pöydille asiaa
olekaan.
 
Siis selkeästi enemmän ihmisten välinen "ongelma", jos sellaiseksi sitä voi sanoa, ja kissa siitä kärsii. Lemmikin omistamisessa on mielestäni ensisijaisesti kyse siitä, että lemmikille järjestetään lajikohtaiset olot. Selvästikin tilanteessanne on nyt pieniä ongelmakohtia, jotka teidän ihmisten pitäisi saada selvitettyä. En tarkoita tätä miksikään saarnaksi enkä sano että hoitaisit/hoitaisitte kissaa huonosti, vaan pikemmin lähtisin ajattelemaan siltä kantilta, miten kissan oloa voi parantaa niin, että ihmistenkin olotila säilyisi hyvänä tai parantuisi.

Kissa hämmentyy aikamoisesti, kun eri ihmisillä on sille eri säännöt. Minusta tapauksenne kuulostaa oikein "klassiselta" esimerkiltä siitä. Incánus sanoit, ettei kissa hypi sinun seurassasi pöydälle, ja sinun huoneessasi kissa saa nukkua sängyssä. Kissalle syntyy varsinainen kommunikaatiokatkos, kun se onkin Jaamarin seurassa - toinen on salliva ja toinen ei. Lähtökohtaisesti kissalla pitäisi olla samat säännöt jokaisen ihmisen kanssa, muuten se ei ymmärrä. Kuulostaa siltä, että kissa testaa rajojaan Jaamarin kanssa, ja kenties purkaa siitä aiheutuvaa ahdistustaan niin.

Voisitteko tehdä kompromisseja? Esimerkiksi.. Onko keittiössä ikkunan alla patteria? Voiko keittiön pöydän paikkaa muuttaa niin (ellei jo ole), että kissalle saisi patteripedin ikkunan alle? Patteripetien hinnat ovat yleensä melko alhaisia ja se olisi mahdollisesti kätevä paikka katsella lintuja. Saalistusviettinen kissa hakeutuu aivan varmasti katsomaan niitä, jos toisen ikkunan takana on vähemmän "äksöniä" kuin "lintuikkunassa". Entäpä kirjahylly, millainen se on? Onko aivan mahdotonta, että esimerkiksi kirjahyllyn päällä olisi sallittua olla, muttei hyllyissä itsessään?

Olisitko Incánus halukas tai kiinnostunut ihan yleisesti kouluttamaan kissaa, ei siis erityisesti sitä pöydällä keikkumista varten, vaan ihan yleisesti? Jos kissan saisi ehdollistumaan esimerkiksi tiettyihin elemerkkeihin (kissa oppii monesti paremmin elemerkit kuin käskysanat, toki jotkut ehdollistavat kissoja sanoihinkin, ei siinä ole tietenkään yhtä tietä), niin Jaamarin olisi helpompi käyttää samoja elkeitä ollessaan kissan kanssa -> kissa oppisi, että "puhutte samaa kieltä", ainakin osan ajasta.

Kuten sanoin, en sitten koeta saarnata tai arvostella, tahdon vain tarjota jotain keinoja siihen että jokaisen olotila parantuisi, kerran keinoja kysyttiin. Mitään helppoa tai nopeaa keinoa ole, vaan pääsääntöisesti kissan kouluttaminen vaatii aikaa ja vaivaa, mutta on se sen arvoistakin.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös