Koira palaa oksennukselleen

Pagba

Pronominit hän/hänen
Virikkeen tähän topikkiin antoi Erutholin Pyöreässä pöydässä aloittama topikki, joka antaa lohduttoman kuvan urautuneesta median kuluttajasta:

Töihin kuluttamani kymmenet tunnin eivät muodosta edes sadasosaa kaikista niistä tuhansista tunneista, jotka olen aivokuolleena tuijotellut merkityksettömiä mediumeja, pahimmassa tapauksessa uudelleen ja uudelleen, usein tyytyen valitsemaan minulle suoraan tarjoilluista vaihtoehdoista, vaivautumatta ja kykenemättä omaehtoiseen toimintaan.

Pahimmassa tapauksessa uudelleen ja uudelleen. Tunnustaako joku muukin palaavansa yhä uudelleen takaisin samaan mediapätkään niin kuin tuo kuuluisa Raamatun koira? Mikä pätkä se on ja miksi se on niin tärkeä?

Oma kontribuutioni tähän topikkiin on ruotsalaisen mediapersoonan radiojuonto. Hän oli näemmä pitämässä radio-ohjelmaa, johon kuuntelijat saivat soittaa kertoakseen heille sattuneista erikoisista ja hauskoista tapauksista. Tämänkertainen soittaja oli pieni koulupoika, jonka puhelinpila ei ollut mennyt aivan putkeen. Minuun teki ensimmäisellä katselukerralla vaikutuksen se, kuinka juontaja pystyi tekemään työnsä siitä huolimatta, että repesi täyteen naurunhohotukseen. Kannattaa seurata myös taustalla kuulokkeet päässä istuvan miehen reaktioita. Toisten nauramisen seuraaminen saa itsensäkin hyvälle tuulelle ja siksi palaan tähän hieman yli minuutin kestävään videoon aina, kun kaipaan hieman piristystä.

 
Minun suuri Youtube-rakkauteni on Science Wars, jossa yhdistyvät Star Wars, tiede, huumori ja taidokas laulu niin hienoksi kokonaisuudeksi, että hymyilyttää ja itkettää yhtä aikaa.

 
Ylös