Koirat (ja ongelmakoiranomistajat)

No meillä asustelee puolivuotias Espanjanvesikoiranpentu. Koirista olen tykännyt aikas kauan ja hoidellut ennen puppelin tuloa isovanhempieni koiraa, jokaa on muuten myös Whels Gorgi (Imithuel, huom!).

Muuten, Annun, kaverillani on samarotuinen ja -niminen kuin sinulla!?!

Minusta koirat on ihan kivoja, vaikka kissoista enemmän pidänkin. En silti koe minkäänlaista tarvetta mollata koiria. Ihankuin joku toinen eläinlaji olisi toista parempi. Useilla ystävilläni on koiria, ja jokainen on oikein suloinen vekkuli. Kuitenkin olen suhteellisen varuillani etenkin isoimpien koirien kanssa, kun kerran yhden tutun koira oli hypännyt hänen päälleen jotenkin oudosti, ja tutullani oli mennyt jalka poikki. Eihän tietenkään pitäisi yleistää, mutta eihän turha varovaisuus pahasta ole.

Minusta kultaiset noutajat ovat todella suloisia. Niin lempeän näköisiä, ja hellyyttäviä. Sellaisen voisin isona halutakin. Tosin taidan jättää väliin, koska minulla ei ole oikeasti mitään hajua mistään koiran hoidosta. Ja olen ehkä muutenkin liian laiska, että jaksaisin käyttää sitä ulkona.

Asiaa koirista

En ainakaan nopealla silmäilyllä löytänyt aiheesta keskustelua.
Koirat ovat tällä hetkellä paljonkin mielessäni koska viime sunnuntaina hain Pari vuotiaan sekarotuisen Eddien (oikealta nimeltään Murphey) kotiinni.
Eli kaikenmoista asiaa ja kysymyksiä koiriin liittyen

Ja tässä heti asioita jotka ovat omaa mieltäni askarruttaneet
viimeaikoina.

Rotukoira vai seropi (=sekarotuinen)?
Itse kannatan sekarotuisia, koska ovat yleensä hiukan terveempiä, mutta en vierasta rotukoiriakaan.

Mistä hankkia koira?
Itse hain koirani eläinten hoitokodista, jonne se oli tullut emännän sairauden myötä. Mutta miten paljon otitte/ottaisitte selvää kasvattajasta tai koran taustoista?

Iso vai pieni koira?
Meillä on aina ollut suuri koira ja todellisuudessa pidän niistä enemmän. Pitkään olin sitä mieltä, että alla polveni korkuiset koirat ovat turhia. Nyt kuitenkin kun muutan rivitaloon ja halusin koiran niin jouduin tyytymään pienempään. Ja onhan tuo todella mukava töpsykkä. Mutta vaikka koira pieni onkin niin mitään piloille lellittyä koiraa en siitä tahdo. Sen verran kauan olen ison koiran kanssa elänyt, että haluan näyttää koiralle kaapinpaikan alusta lähtien ja pitää yllä melko tiukkoja rajoja. Esim. sänkyyn ei saa tulla, hihnassa ei saa vetää eikä pöydästä anneta sille ruokaa.

Onko täällä ketään muuta joka olisi ottanut aikuisen koiran?
Meillä oli ongelmana perheen vanhempi koira joka suuresta koostaan huolimatta luimistelee ja alistuu pienen Eddien komennuksessa. Ja Eddiehän komentaa. Otto ei saisi edes omalle kupilleen mennä. Puhumattakaan, että tervehtisi minua ennen kuin olen käynyt Eddien luona. Mutta tilanne varmasti rauhoittuu kun muutan ensikuussa Eddien kanssa rivitaloon.
Ja siitä seuraava kysymys; Mitä teen jos Eddie haukkuu rivitalossa? Täällä ei kauheasti hauku, mutta ilmoittaa kyllä selvästi kun joku tulee sisälle tai jos kuuluu outoja ääniä.

Entäpä onko kellään kokemusta aikuisen koiran kouluttamisesta? Mitä tehdä kun koiralla on jo opittuja tapoja, esim. hyppiminen tai kyttääminen pöydästä, ja niistä tahtoisi päästä eroon? En ole kumpaakaan käytöstä palkinnut ja kun Eddie hyppii niin käännän selkäni. Mutta olisi mukava kuulla muiden kokemuksia asiasta.

Yhdistelin Jaamarin aloittaman uuden keskustelu tänne vanhan jatkoksi.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että 9 vuotta omakotitalossa asunut vahtiva (=haukkuva) koira oppi parin hyvin napakan kiellon jälkeen että kerrostaloon muuton jälkeen haukkumista EI harjoiteta sisätiloissa, ei sitten mistään syystä. Sananlasku vanhan koiran istumaanoppimisesta ei todellakaan pidä paikkaansa (paitsi jos on kyse ihmisestä!) Oppiminen/sopeutuminen on kuitenkin aina koirakohtaista, joten onnea matkaan!

minulla asustelee täällä kohta 5 kk vanha isovillakoiratyttö Alma.
auttamaton hössö, mutta niin soma kuin vain villakoira osaa olla.
se on hassua että jos kerran johonkiin tiettyyn rotuun hurahtaa niin
ei enää osaa ajatellakaan muunlaista koiraa.
oletteko huomanneet?

näyttelyihin ollaan menossa johtuen siitä että Alma-lapsi on
sijoituskoira ja kasvattaja katsoo näyttelyissä käynnin tarpeelliseksi.
se on hieno tilaisuus koska laiskana ihmisenä en
luultavasti itse olisi muuten koskaan edes harkinnut koirieni
viemistä näyttelyihin. "hyhhyh sinne hienostoihmisten sekaan töppäilemään, ei kiitos."
eihän sitä tiedä koskaan jos vaikka tämän takia innostun itsekin.

Ja agilityä aiotaan kokeilla. Almalla on elämäniloa ja energiaa
viiden koiran edestä ja luulen että se on saatava purettua johonkin!
mutta kilpailemaan tuskin haluan, en ole koskaan oikein pitänyt
kilpailuista. korkeintaan jonnekin epävirallisiin.

minusta koirien kanssa harrastamisen pitää olla pelkästään
hauskaa yhdessäoloa ja koira-omistaja-suhteen parantamista.
tarkoitan ettei koirasta saa tehdä esinettä, kuten joskus näyttelyissä valitettavasti käy. :/

koiran koosta ja rodusta (puhdas/sekarotuinen) olen sitä mieltä ettei sillä ole niin paljon merkitystä kuin koiran persoonalla. jokainen
koira on niin erilainen rodusta riippumatta. ja jokaiselle koiraihmiselle varmasti löytyy oikea koira.

Koirat ja (ongelma)koiranomistajat

Jaoin nyt tämän omaksi keskustelukseen kun aiheesta tuntui olevan sanottavaa. -Vehka

Minua ärsyttävät koiranomistajat, joiden koirat juoksevat vapaana suositulla ulkoilualueella (jonka toisella laidalla on koirapuisto mutta ilmeisesti se ei riitä heille) ja hyppivät marjastien päälle tai säikyttävät heidät puolikuoliaaksi haukkumisellaan eivätkä omistajat reagoi muuten kuin yrittävät kutsua koiraansa, onneksi ovat onnistuneet siinä tähän mennessä. En tiedä olenko kauhea tiukkapipo mutta sen lisäksi ettei koiria saisi pitää siellä vapaana niin minusta olisi aika hauskaa jos omistajat edes jotenkin pahoittelisivat koiriensa käytöstä, esim. ei ole kivaa olla koirapelkoinen kun kaksi isoa koiraa ryntää räksyttäen luokse tai sekään että ystävällisemmän oloinen koira hyppää päälle, ei vaatteillani ole niin väliä mutta mistä koiranomistajat sen tietävät. Tai sen etten ole allerginen. Mutta ei, he eivät katsokaan minuun päinkään. Ehkä he eivät edes nähneet minua ja kuvittelevat että heidän koiransa yritti hyökätä jonkun elottoman asian kimppuun? En mitenkään vihaa koiranomistajia yleensä mutta jotkut heistä saavat minut ärsyyntymään todella, muullakin käytöksellään.

Minä vihaan koiranomistajia. Tykkään niistä häviävän harvasta jotka osaavat kouluttaa koiriaan ja käyttäytyä niiden kanssa. Koirat on kivoja, niiden taitamattomat omistajat eivät.

Allekirjoitan kaikki Ereinen mainitsemat asiat.

Kouluttavatko ihmiset oikeasti koiransa haukkumaan vastaantulioille?

En usko että kouluttavat, mutta vaikuttaa siltä että eivät ole osanneet kouluttaa räksytystä poiskaan. Olen itse koiranomistaja ja koirani on ujo kuin mikä, siksi harmittaa kun monet koirat ovat niin päällekäyviä ja Helmi-parka kipuaa ojissa kun tien toisella reunalla räkyttää jokin pikkuinen takanedusmatto tai verenhimoinen palveluskoira :/
Ja pikkutytöt kanssa! Inhoan sydämestäni kun pikkulapset joiden vanhemmat eivät ole opettaneet lapsilleen että vieraita koiria ei mennä silittelemään ainakaan luvatta, hyökkäävät parvina koirani kimppuun. Ei ne kaikki koirat pure, mutta tykkäisivätköhän kaikki ihmiset siitä, että ventovieraat varoittamatta hyökkäisivät halaamaan ja pussaamaan jalkakäytävällä?? Ihan kuin koira olisi jokin tunteeton pehmolelu jonka tehtävä on ottaa vastaan kenen tahansa hellyydenosoitukset vaikkei huvittaisi yhtään. Ärrr...
Mutta Ereine, kannattaa ihan sumeilematta ärähtää tuollaisille koiranomistajille, jos eivät oikeasti tajua. Ei se ole kenenkään etu että ylivilkkaat koirat terrorisoivat puistoja, ja ne omistajat siitä ovat vastuussa. Ei ole ongelmakoiria vaan ongelmakoiranomistajia.

Pikku Myy sanoi:

Ei ole ongelmakoiria vaan ongelmakoiranomistajia.

Click to expand...

Tuossa olen samaa mieltä. Tosin moni koiranomistaja ei tiedä mistä haukku johtuu eikä osaa sitä pois kouluttaa. Itse epäilen että oma koirani haukkuu koska se mukamas yrittää suojella minua. Se pelkää. Jos joku keksii miten saisin tuon haukun pois niin kuulen mielelläni neuvoja.
Joku koira voi myös tietysti olla vain leikkisä ja tuttavallinen. Mutta en minä mikään asiantuntija tässä asiassa ole joten en ala saarnaamaan suuntaan enkä toiseen.

En varsinaisesti ala puolustelemaan niitä koiranomistajia jotka pitävät koiransa irti (hankaloittavat omaa ulkoiluani hurttani kanssa). En kuitenkaan halua pelkästään syyttää heitä.
Koiranomistajat pitäisi kouluttaa paremmin kouluttamaan koiriaan.

Jaamar sanoi:

Koiranomistajat pitäisi kouluttaa paremmin kouluttamaan koiriaan.

Click to expand...

Jep, sama pätee kyllä moneen muuhunkin lemmikkiin. Yleensäkin ärsyttää, kun lemmikkejä otetaan, mutta sitten ei viitsitä vaivautua näkemään vaivaa niiden eteen. Samalla pilaa monen hyvän koiranomistajan maineen. Minulla ainakin on sellainen kuva, että suurin osa koirista on kiinni julkisilla paikoilla ja käyttäytyy ihan ok.

Muuttaisin kyllä Jaamarin sanamuotoa niin, että koiran omistajan tulisi kouluttautua kouluttamaan koiria. Vastuu on kuitenkin lemmikin ottajan, ei minkään ulkoisen tahon.

Mic sanoi:

Muuttaisin kyllä Jaamarin sanamuotoa niin, että koiran omistajan tulisi kouluttautua kouluttamaan koiria. Vastuu on kuitenkin lemmikin ottajan, ei minkään ulkoisen tahon.

Click to expand...

Muuta rauhassa. Se ehkä kertoo paremmin ajatuksen, mutta oma versioni rimmasi paremmin

Ja se syy miksi valitsin kaveriksi nimenomaan koiran on se, että tunnen itseni ja tiedän että jos eläin ei ole sellainen joka on mukana kaikissa arkipäivän touhuissa niin saatan "unohtaa" sen. Ja se ei ole eläimelle (eikä minullekaan) yhtään mukavaa.
Ja sellaiset ihmiset eivät ole pelkästään ärsyttäviä vaan myös vastuuttomia. Ja itse en mielelläni olisi kumpaakaan jos vain voin sen välttää.

Minä en olisi itse varmaankaan kovinkaan hyvä koiran- tai muun lemmikin hoitaja, siksi olen ihan ilman eläimiä Ja minäkin olen sitä mieltä että vika on enemmän omistajissa kuin koirissa, nuo kohtaamani koirat ovat käyttäytyneet hyvin koiramaisella tavalla ja viettiensä mukaan, ei se ole niiden vika. Eniten minua ärsyttää se tuolla on tosiaan hyvä koirapuisto, miksi he eivät voi pitää koiriaan kytkettyinä lenkkipolulla ja sitten mennä juoksentelemaan vapaina puistoon? Täytyy varmaan yrittää seuraavalla kerralla, jos niin käy, yrittää sanoa omistajille jotain (tai ainakin mulkoilla vihaisesti), minulla on vain vaikeuksia puhua vieraille ihmisille

Koiranomistajan näkökulmasta juurikaan mikään muu ei ole niin ärsyttävää kuin toinen koiranomistaja. Varsinkin sellainen, joka ei tajua etteivät kaikki koirat ole kavereita keskenään, tai että minulla voi olla joku muu syy olla päästämättä koiraani telmimään heidän moppensa kanssa. Tai sellainen, joka päästää jeppensä räksyttämään puolen metrin päähän tarpeillaan olevasta omasta koirastani. Tai sellainen, jonka pikku fifi kaapataan aina syliin "kun se pelkää tuollaisia suuria mustia koiria niin paljon" (joo sori, olinkin ohittamassa teitä täältä kadun toiselta puolelta täysin rauhallisen oman koirani kanssa). Tai sellainen joka ei tajua että sille omalle riksulle voi sattua jotain kun se ryntää omakotitalon pihasta (jossa se on aina vapaana) tielle räksyttämään oman koirani jalkoihin. (Jos ei omalla koirallani joku päivä lopu kärsivällisyys niin sitten osuu auto paikalle).

Jne jne jne.

Allekirjoitan kyllä kaiken ääliömäisistä koiranomistajista, mutta sen ymmärrän, että kaikki eivät halua/voi viedä koiriaan koirapuistoihin (ihan nyt sivuhuomautuksena siis, ei perusteena antaa koirien juosta mitensattuu missävain.) Koirapuistot voivat olla ihan jees jos a) niitä on järkevän etäisyyden päässä b) ne ovat riittävän isoja, hyvin varusteltuja ja siistejä c) oma koira on terve ja rokotettu d) sekä täysikasvuinen ja keskikokoinen ja e) muut puistossa olevat koirat ovat sosiaalisia ja ystävällisiä. Itse en veisi tällä hetkellä omaa koiraani koirapuistoon mistään hinnasta vaikka sellainen olisikin jossain lähempänä kuin kymmenen kilometrin päässä. Yksi isoimmista syistä on, että se on jo vanha ja hidas liikkeissään, eikä kerta kaikkiaan pärjää nuorten temmelleyksessä. Lisäksi se on saanut muilta koirilta niin monta kertaa turpiinsa, että puolustaa itseään herkästi, erityisesti tuollaisissa tilanteissa joissa joukko muita tuntemattomia koiria vaatii saada leikkiä. Lisäksi olen kyllästynyt tilanteisiin, joissa kouluttamaton (useimmiten kääpiökokoinen koira) säntää jostain täyttä vauhtia koirani päälle ja minä ja koirani olemme silti ne syylliset kun "se on tuollainen iso ja musta". En myöskään välttämättä menisi koirapuistoon mm. pennun, pienen koiran tai esim. taistelukoirapohjaisten rotujen kanssa. (Narttujen juoksuaikoja tuskin tarvitsee edes mainita.) Riskit omalle koiralle ja muiden koirille ovat vain liian suuret.

Tämä vuodatus nyt vaan siksi, että halusin tuoda esille etteivät koirapuistot ole mikään automaattiratkaisu koiraongelmiin ja ongelmaomistajiin.

Puhun asioista yleisesti, nämä eivät siis ole kohdistettu sinulle. On olemassa myös hyviä koiranomistajia, heille kaikki kunnioitus ja kiitos.


Ihannemaailmassa koiranomistajuutta harkitsevat pystähtyisivät analysoimaan omia kykyjään, vahvuuksiaan ja heikkouksiaan sekä asuinympäristöään ja suunnittelisivat uutta elämäänsä koiranomistajana tarkasti. Sitten he hankkisivat tarvittavan tietotaidon ja kävisivät vielä jossain varmistamassa että tosiaan ominaisuudet (joistain ei vain tule hyviä vaikka kuinka olisi hyvää tahtoa ja aikomusta) riittäisivät vielä vanhemmuuttakin rankempaan juttuun: koiranomistajuuteen. Sitten he kouluttaisivat koiransa (ja perheensä) kärsivällisesti ja määrätietoisesti, ulkoiluttaisivat sitä aina kiinni pidettynä ja muut koiranomistajat ja ulkoilijat huomioiden (ja huolehtisivat jätöksistä). Mikäli koiranomistaja havaitsisi ettei hänen tilanteensa tai ominaisuutensa enää riitä koiranomistajuuteen hän luopuisi koirastaan. Maailma hymyilisi eikä kukaan kirjoittelisi Kontuun katkeria tekstejä tyhmistä koirista tai niiden omistajista.


Mutta me emme elä ihannemaailmassa eikä koiranomistajia kiinnosta, joten kuka tahansa voi ottaa itselleen koiran ja kuvittelee sen olevan kansalaisoikeus. Vanhemmuutta ei voi tehdä luvanvaraiseksi (samat ihmiset yleensä kasvattavat muksunsakin vinoon) mutta minusta koiran(eläimen yleensäkin)omistajuuden voisi ja pitäisi. Ei, en kuvittele senkään ratkaisevan ongelmia, ongelma on ihmisen perustavaalaatua olevassa surkeudessa jota ei luvat eikä määräyksen muuta, mutta mahdollisesti luvanvaraisuus edes vähentäisi ongelmia jollei niitä poistaisi.

-Myös koiran omistanut Roark

P.S: Pari päivää sitten näin nuoren pienikokoisen neidon jolla oli kaksi vasikan kokoista mustaa koiraa mukanaan. Olin jo itku kurkussa* kun jouduin kävelemään vastaan ohi, mutta kumpikin koira kulki täsmällisen nätisti omistajansa vieressä vain ohimennen katsoen minua kun menin ohi (haistoivat varmaan kuinka pelkäsin). Ei haukuntaa, ei hyppimistä, ei vetoa, omistajan ei tarvinnut tehdä mitään. Kyllä toi hymyn huulille kun olin päässyt ohi, sentään jotkut näilläkin main vielä osaavat. Onneksi seuraavan koiranomistajan rääpäleet sentään haukkuivat minulle, muuten olisi pitänyt nipistää itseään.


*=Lapsuuden traumaattisten tapausten jälkeen olen aina pelännyt isoja tuntemattomia koiria. Tutut, olkoon kuinka valtavia tahansa, eivät aiheuta paniikkia.

Keskikokoisen koiran osamomistajana minua ärsyttävät pienten koirien omistajat. Se että koira mahtuu käsilaukkuun ei ole mikään syy jättää sitä kouluttamatta. Jos toinen koira ärhentelee, haukkuu ja käyttäytyy aggressiivisesti minun koirani vastaa sille riippumatta siitä minkä kokoinen rotta se toinen koira on.
Lisäksi minua ärsyttävät pienten koirien omistajissa se, että koirista tehdään lapsia. Niille puetaan ties mitä tweedtakkia ja rusetteja. Okei, ohutkarvaisilla pienillä koirilla lisävaatetus on talvisin aiheellistakin, mutta koristemielessä puetut pienet lelukoirat...äly hoi, kyseessä on koira, ei ihminen.

Kolmanneksi vihaan ns. flex-hihnoja joissa hihna kelaa itseään sisään ja ulos niin että koiralla on mahdollisuus liikkua n.10metrin säteellä omistajastaan. Tällaisella hihnalla koiran hallitseminen on täysin mahdotonta ja koira voi äkkiarvaamatta lähteä vaikka kadun yli. Kiinteä, korkeintaan pari metriä pitkä hihna sen olla pitää.

Mitä koirien haukkumisen poiskouluttamiseen tulee, koiran hyvä käytös johtuu aina siellä hihnan toisessa päässä olevasta olennosta. Jos ihminen on koiran mielessä laumanjohtaja se kiipeää vaikka puuhun sinun niin käskiessäsi. Koira ei ole ihminen tai kämppäkaverisi se on eläin jonka kanssa täytyy olla päättäväinen. Se vaatii a)liikuntaa b)kuria ja rajoja ja vasta sitten hellyyttä.

Olen täysin samaa mieltä kuin Samooja ensimmäisen kappaleensa asioista.
Koiran tekeminen pieneksi ihmiseksi tai "vauvaksi" on jotenkin vaan niin typerää. Se ei ole hyväksi koirallekaan jonka on tiedettävä paikkansa laumassa. Meillä koira ei tule sänkyyn eikä sohvallekaan. Yksi tuoli on mihin Eddie saa halutessaan mennä.
Oikeastaan minun on jopa vaikea sulattaa sitä että eläimestä, olipa se mikä hyvänsä puhutaan "hän". Joskus hyvin leikkimielellä saatan sitä käyttää, mutta minulle koira on "se". Eikä tämä vähennä minun rakkauttani Eddieen tippaakaan.
Vaikka itse kyllä lasken Eddien pieneksi koiraksi, mutta en osaa kuvitella itseäni pienen koiran omistajaksi :roll:

Flexit itse koen aika käteviksi. Kun asun paikassa jossa liikkuu paljon muitakin koiria on minun pidettävä Eddie kiinni lähes koko ajan. Flexi antaa sille kuitenkin tietyn vapauden, mutta myös minulle vallan. Voin pysäyttää hihnan lyhyellekin jos siltä tuntuu Pakkoko sitä on pitää koko ajan pitkällä.

Pakko myöntää että Eddie haukkuu. Ja se haukkuu kovaa. Vähän pelottaa mitä siitä seuraa kun otan sen huomenna paikkaan jossa on paljon ihmisiä ja muutakin "kummallista". Olen kuitenkin varautunut siihen että joudun pitämään sille aika kovaa kuria siellä ja silti en välttämättä saa sitä hiljaiseksi.
Pitää myös muistaa rotujen väliset erot. Jotkut rodut vaan on helpommin koulutettavissa kuin toiset. Terrierin ja seefferin ero voi olla aika huima. Se ei kuitenkaan ole mikään puolustus.

Meillä koira pääsee sängylle ja sohvalle (okei, uudelle ei) ja sitä hellitään ihan lakkaamatta, mutta toisaalta se on nokkimisjärjestyksessä ehdottomasti alimpana. Sen kanssa vähän on ongelmana se, että kun se tuli meille melkein täysikasvuisena niin se ei puhetta kauhean helposti ymmärrä, mutta äänensävyjä se tajuaa aika lahjakkaasti. Ja pihaa ja umpimetsää lukuunottamatta se on aina remmissä, ei fleksissä. Helmi on ehkä aika hankala koulutettava just terrieriytensä ja kielitaidottomuutensa vuoksi, mutta se on niin kiltti ja rauhallinen luonnostaan, että sen kanssa ei kyllä tule ongelmia oikein missään. Paitsi moottoripyörien kanssa, ne on ainoita joille se räkyttää. Se inhoaa niitä

En ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt ajatusta, että koiran päästämisellä sänkyyn on jotain tekemistä laumansisäisen arvojärjestyksen kanssa. Ymmärrän toki, jos ei muista syistä halua päästää koiraa sänkyyn tai sohvalle (karvat, rapa, kuorsaaminen jne jne) mutta en usko että kielto varsinaisesti vaikuttaa mitenkään koiran tajuun siitä, että ihminen on laumanjohtaja. Meidän minilaumassa koira tietää, että minä teen lopulliset päätökset, koska se ei saa rynnätä ruokakipolle ennen kuin on lupa, ja voin koska tahansa ottaa siltä pois lelun tai luun ilman että siitä syntyy mitään kohtausta jne. Ja kun koira löffäilee sängyllä, se nousee ylös ja väistää kun minä tulen sinne jos tilaa ei muuten ole.

Jaamar sanoi:

Oikeastaan minun on jopa vaikea sulattaa sitä että eläimestä, olipa se mikä hyvänsä puhutaan "hän". Joskus hyvin leikkimielellä saatan sitä käyttää, mutta minulle koira on "se". Eikä tämä vähennä minun rakkauttani Eddieen tippaakaan.

Click to expand...

Minustakin tuo on jotenkin kamalan kuuloista, samoin kuin se että puhekielessä sanotaan vauvoistakin "hän", mutta kaikista muista "se". Viimeksi kohtaamieni koirien omistajista toinen oli vielä järkyttävä lässyttäjä, ei ihme että vapaana ollut koira juoksi luokseni pakoon

Vieraillessani Helsingin yliopiston eläinsairaalassa viime syksynä (ja ennen sitä puhuessani ko. eläinlääkäreiden kanssa puhelimessa) huomasin että he käyttivät koirista jatkuvasti termiä "hän". Eikä siis mitenkään lässytysmielessä, vaan ihan asiallisessa keskustelussa omistajien kanssa. "Onko hänellä ollut aiemmin näitä oireita" jne. Alkuun nieleskelin hiukan kun se tuntui niin kummalliselta ("häntää" käytetään minulle tutuissa piireissä vain kun koira tekee jotain erikoisen persoonallista ja kummallista ikäänkuin korostamaan tapahtunutta - "mutta siis eihän *hän* nyt voi *tavallista* piimää juoda, sen pitää olla aabeetä".) Nopeasti tuohon hännittelyyn silti tottui - mietin, että johtuuko se siitä, että he varmaan työssään käyttävät ruotsia ja englantia enemmän kuin täkäläiset eläinlääkärit ja ovat siksi tottuneet puhumaan eläimistä tähän tapaan.