Mulle tuossa joku vuosi sitten lääkäri sanoi, että ihotestit ovat epäselvät, mutta hänen mielestään jos on nuhaa ja oireita, on typeryyttä olla luopumatta koirasta. Siinähän se syy nuhaan kuitenkin on, näyttivät ihotestit mitä vain.
Koska oireet olivat selvät, ja lääkärikin käski, luovuin koirastani, ison ikävän kanssa. Hei hei Minni, ikävöin sinua aina.
Muutin asunnosta, oireet helpottivat. Koira-allergia siis. No. Uusi työ, uudet oireet, uudet testit. Ihotesteissä ei allergiaa eläimille. Veritesteissä ei allergiaa eläimille. Entinen asunto, selvisi, oli täysin homeessa ja koko se kerrostalon alakerta purettiin, uudelleen ojitettiin alakerta ym. Naapurin saunasta löytyi kolmea eri homelajia.
Olin ollut allerginen sille asunnolle, ja olin allerginen työpaikalle, jossa sitten tehty remonttia kosteusvaurioiden takia.
Oli aika musertavaa ajatella, että luovuin Minnistä ns. turhaan. Ihan kamalaa! Ja silloin tutustuin Jaakkoon, ja hän luopui koirastaan vuokseni - turhaan. Olen ollut aika vihainen sitä läääkäriä kohtaan, voitte uskoa. Mutta mitään ei voi enää muuttaa, kaikki meni näin, minkäs teet.
Viime vuonna otimme kissan, ja nyt lopulta Apulaa tutktittuamme löysimme myös koiran. Aivan ihanaa!
Meillä on nyt siis Minni - aika huimaa, nimi sama kuin koiralla, josta luovuin... Minni on puoliksi cockerspaniel, puoliksi amerikancockerspaniel. Pieni, sievä ja lapsia suunnattomasti rakastava pieni koira, jolla iso sydän. Hän on 1v3kk ikäinen, etsi kotia kun alkuperäinen omistajaperhe muutti ulkomaille. Jaakko ja 5-vuotias, koiria pelkäävä poikamme Eelis kävivät ensin tutustumassa, ja kun Eeliskin ihastui Minniin, kävimme hakemassa hänet kotiin.
Minni on ollut meillä nyt kaksi viikkoa, ja kotiutunut aivan ihmeellisesti. Viihtyy sylissä, innostuu leikkiin, kulkee lenkillä loistavasti, kaikin puolin kaikki on sujunut hienosti, ihan ihmettelen. Nyt neiti nätti nukkuu sylissäni, ja olen valtavan onnellinen.
Nyt kun Minni on meillä, tajuan, miksi koti on ollut vajaa. Täältä on puuttunut se ääni... tiedättekö mitä tarkoitan? Se kun kuuntelet, mikä ääni... ja kuuluu raps raps raps kun koiran kynnet rapsahtelevat lattiaan kun koira kävelee. Sitä ääntä olen kaivannut. Nyt on kyllä hyvä olla.