Koirat (ja ongelmakoiranomistajat)

Tänään, kun ääneni on hävinnyt täysin, olisi tämä kehon asentoon ja eleisiin perustuva koiran ohjaus erityisen tarpeen. Aika hienolta kuulosti muutenkin, mutta vielä en maksanut 40 euroa koulutusvideoista.

Edit, näköjään [ url ] -linkitys ei uudella foorumilla toimi ja Link-linkitystoiminnolla tulee koko linkin teksti näkyviin, mitä teen väärin?
Edit 2. En tajunnut maalata tekstiä ennen link-nappulan painamista enkä laittaa hipsuja osoitteeseen, siitäpä se kiikasti.
 
Last edited:
Mulla ainakin toimii linkkaustoiminto ihan normaalisti, maalaan linkiksi haluamani sanan ja klikkaan Link-nappia. URL-tagitkin toimii, mutta osoitteen ympärille pitää näköjään nykyään osata laittaa hipsut:
Koodi:
[URL='http://kontu.info']tralala[/URL]

(Oonpas kirjoittanut tähän topikkiin epäilyttävän paljon ottaen huomioon esim sen etten tiiä mitään koirista :D)
 
Tämä on ihan hypoteettinen kysymys (oikeasti) eikä tällä hetkellä ajankohtainen, mutta kysynpä silti kun täällä koiraihmisiäkin on. Osaattekos kertoa miten kodinvaihtajakoira sopii ensimmäiseksi koiraksi? Kyse ei ole rescue-koiran hankinnasta, vaan siitä että kaikin puolin hyvinvoiva ja hyvin koulutettu koira joutuu syystä tai toisesta vaihtamaan kotia. Olen joskus miettinyt antavani kodin tällaiselle koiralle ja jos joskus sopiva koira kohdalle osuu niin saatanpa niin tehdäkin. Tiedostan että koirat ovat luonteeltaan erilaisia ja että kodinvaihto on koiralle ihan valtava stressitekijä. En siis kuvittele, että otuksen muuttaessa uuteen kotiin kaikki sujuisi heti kuin tanssi. Senpä takia tätä kysynkin.

Suosikkirotujani ovat borderterrieri, jack- ja parsonrussell, staffi ja basenji (joka ei liene roduista helpoimmasta päästä).
 
Jos kotikotona olleita metsästyskoiria ei lasketa, niin miun eka koira on kodinvaihtaja. Oli siis siskon koira toisella puolen Suomea, kunnes tuli miulle kun ei tykännyt siskon uuden miehen kissoista tai heille hankitusta toisesta koirasta. Koira oli silloin 6,5 vuotias, aika stressiherkkä kaveri mutta kodinvaihdosta ei mielestämme seurannut mitään negatiivista. Kyseessä tosiaan sisäsiisti, koulutettu ja aikuinen koira, miun mielestä oli ainakin itselle paras vaihtoehto ekaksi koiraksi. Pennusta asti kouluttaminen ym. on varmasti työläämpää.
 
Täysipäinen ja hyvin peruskoulutettu kodinvaihtajakoira on minusta helpompi vaihtoehto kuin pentu ensikoiraksi itselle. Meillä on kaksi kodinvaihtajaa ja alussa meillä oli pieniä ristiriitoja sen suhteen millaiset säännöt meillä on. Esimerkiksi koira meni muittamutkitta sänkyyn makaamaan, mikä meillä ei todellakaan ole ok ja luulen että sitä ei koskaan saatu kokonaan kitkettyä pois. En epäile hetkeäkään etteikö tuo hyppäisi sänkyyn jos muuta mieleistä makuupaikkaa ei olisi ja olisi yksin sisällä. Myös vetämisen kitkeminen pois oli varmasti huomattavasti työläämpi prosessi kuin pennulla se että pyrkii olemaan opettamatta vetämistä alunalkujaankaan. Eli jos itsellä on kovin paljon tiukempi kuri kuin edellisessä kodissa niin ottaa oman aikansa löytää yhteinen sävel. Ja koira saattaa myös testata alussa kovasti sitä mitä kaikkea uuden omistajan kanssa saa tehdä. Siitä huolimatta minusta kodinvaihtaja voi olla jopa parempi ratkaisu kuin pentu.

Huskyn, mainitsemat rodut ovat käsittääkseni kaikki todella vilkkaita ja eläväisiä (Staffista en tosin ole yhtään perillä, mutta muuten lista näyttää siltä) ja tarvitsevat paljon puuhaa ja liikuntaa etteivät ala purkaa energiaa ei-toivottuihin juttuihin. Minulle noista ei sopisi yksikään, mutta jos on ahkera lenkkeilijä, tahtoo harrastaa koiran kanssa ja on paljon aikaa puuhastella sen kanssa kaikenmoista, pitää aivot virkeinä niin varmasti mainioita otuksia :)
 
Minunkin ensimmäinen koirani oli kodinvaihtaja. Hoidin sitä tosi paljon silloin kun se oli vielä edellisen omistajan, ja kun hän päätti luopua koirastaan, hypin ilosta ja sanoin ottavani sen.

Eli aikuinen second-hand koira voi olla oikein käypä ratkaisu. Aina parempi, jos voit tutustua siihen kunnolla ja tosiaan vaikka hoitaa vähän aikaa ennen päätöksentekoa. Se on paras keino nähdä, miten arki sujuu.

Nykyiset koirani ovat tulleet pentuina. Vanhempi pahoittaisi syvästi mielensä, jos joutuisi vaihtamaan kotia, se murjottaa aina hoitopaikoissakin ensimmäiset päivät, vaikka hoitajat ovat pitäneet siitä huolta silloin tällöin pennusta lähtien. Nuorempi koirani sopeutuisi nopeasti uuteen paikkaan. Tärkeintä että saa ruokaa ja rapsutuksia!
 
Selatessani Pöytää huomasin että koirat ja omistajat -ketjuja oli kaksin kappalein. Tarkempi tutkimus osoitti, että myöhemmin aloitettu koiraketju (https://kontu.me/keskustelut/koirat-ja-ongelma-koiranomistajat.5155/) oli aiemmin aloitetun koiraketjun (eli tämän ketjun) kaksoiskappale viestistä #67 (14.8.2008) viestiin #118 (26.2.2011) mutta sen loppupäässä oli muutama uniikki viesti vuodelta 2015. Niinpä viimein päädyin siirtämään nämä vuoden 2015 viestit -- jotka ovat siis nyt viestit #159 (11.1.2015) - #163 (14.1.2015) -- alkuperäiseen koiratopiikkiin (eli tähän topiikkiin) ja poistamaan vuonna 2011 syntyneen vaihtoehtotodellisuuden kokonaan.

Ei mulla muuta. Ei ole koiraakaan. Enää. Pitkään aikaan. Vai sanoisinko "Ei vielä"? Kukapa tietää?
 
Last edited:
Minua on vaivannut koirakuume vaihtelevasti siitä lähti, kun muutin kotoa omilleni, eli vuodesta 2011. Opiskeluaikoina oman koiran ottaminen ei ollut mahdollista esimerkiksi siksi, ettei silloiseen asuntoon voinut tuoda lemmikkejä, koska ei ollut varaa, ja koska opiskeluaikoina päivät olivat usein aika täysiä, ja koira olisi joutunut viettämään aivan liian paljon aikaa yksin kotona.

Nyt kuitenkin on alkanut tuntua, että elämäntilanne sallisi lemmikin ottamisen. Asun omistuskaksiossa, jonne luonnollisesti voin omin luvin ottaa lemmikkejä, olen vakituisessa työsuhteessa (joskin vielä koeajalla, ja alkuvuoden koeaikapotkuista viisastuneena en haluaisi vielä ottaa työpaikkaa itsestäänselvyytenä) ja ehkä tärkeimpänä työpaikkani suhtautuu hyvin myönteisesti sekä etätyöskentelyyn että lemmikkien tuomiseen työpaikalle.

Toisin sanoen koirakuume on yltynyt siihen pisteeseen, että olen laittanut lempirotuni kasvattajille viestejä ja kysellyt tulevista pennuista ja kasannut itselleni koirabudjettia: kuinka paljon maksaa itse koira ja kuinka paljon pitäisi varata rahaa kaikkiin oheiskuluihin rokotteista koiran hammasharjoihin ja pentukouluihin. Valitsemani rotu on Suomessa sen verran harvinainen, että voi olla, etten esimerkiksi vielä 2020 saa omaa koiraa ihan siksi, että pennuille on kovasti jonoa monilla kasvattajilla.

Totta kai mietin sitäkin, kuinka paljon koiran ottaminen vaikeuttaa arkea. Tavalliset työpäivät ja viikonloput kyllä onnistuvat. Mutta entäs sitten soittoharrastukseeni olennaisesti kuuluvat harjoitusviikonloput? Entä työmatkat pääkaupunkiseudulle? Tai entäs esimerkiksi eilisten työpaikan pikkujoulujen kaltaiset riennot? Minulla ei ole puolisoa, joka voisi välillä ottaa vastuuta koiran hoitamisesta, eikä oikeastaan kavereitakaan, joilta voisin helposti pyytää koiravahtipalveluksia. Jyväskylässä on lemmikkihotelli, jonne ehdottomasti voisin oman koiranikin viedä, mutta se tietysti maksaa, ja kaiken lisäksi kyseinen hotelli sijaitsee aivan toisella puolella kaupunkia ja kilometrin, parin päässä lähimmästä bussipysäkistä.

Tästäkin huolimatta luulen, että mikäli vapaana olisi pentu, niin sen ottaisin. Tiedän, että oma koira parantaisi elämänlaatuani, enkä tiedä muita realistisesti käytettävissäni olevia tapoja esimerkiksi yksinäisyyden vähentämiseen tai hellyydenkipeyden helpottamiseen. Kaikki lemmikit tuovat mukanaan vaivoja, huoli ja kuluja, mutta silti olen melko varma, että oma koira antaisi enemmän kuin ottaisi. Vaan ennen kuin se oma pörröinen halli asuu kanssani, tulen pyörittelemään mielessäni huolia siitä, kuinka koiran hoitaminen onnistuu ja kuinka selviän kaikista kuluista ja käytännön hankaluuksista.
 
Mulla ei edelleenkään ole omaa koiraa, pääasiassa siksi että en halua että koira joutuisi työpäivien aikana jatkuvasti olemaan pitkiä aikoja yksin. Mutta sen sijaan mulla on osa-aikakoira! Exäni hankki rescue-koiran 2016 (hän oli siis silloin jo ex), ja kyseinen eläin on mulla aina välillä hoidossa. Esimerkiksi tämän viikonlopun. Olen aina ihastellut tämän sekarotuisen pikkukaverin luonnetta ja muita ominaisuuksia: kiltti ja ystävällinen niin ihmisiä kuin eläimiä kohtaan, utelias, reipas, seuraa ihmisen tekemisiä mielenkiinnolla, ei haukkuherkkä, osaa rauhoittua tarvittaessa, osaa jollain mystisellä tavalla automaattisesti erottaa mitkä esineet ovat hänen lelujaan ja mitä ei olisi tarpeen pureskella, viihtyy tarvittaessa useamman tunnin myös yksikseen... Välilä tuntuu että eihän tällaisilla ominaisuuksilla varustettua koiraa voi oikeasti olla olemassakaan.
 
@Dracaena täältä löytyy Jyväskylässä asuva koirakuumeilija, joka ehdottomasti on käytettävissä koiranhoitajana!!
Se on hyvä tietää. :D Vaikka tietenkään hankittaessa perheenjäsentä vuosikymmeneksi ei voi laskea sen varaan, että yksi Sidhiel olisi aina käytettävissä. :)
Onneksi minulla on vielä yhtä koirahullut eläkeläisvanhemmat, joilla ei tällä hetkellä itsellään ole koiraa, ja vaikka he tällä hetkellä suhtautuvat varauksella ja nihkeydellä koirahankintaan (juuri sen rajoittavuuden vuoksi), niin luultavasti he rakastuisivat siihen otukseen niin, että eivät malttaisi olla käyttämättä mahdollisuuksia pitää sitä muutamia päiviä omanaan.
 
Minä otin koiran kun asuin yksin ja kävin töissä. Koira pärjäsi työpäivien ajan yksin kun viimeiseksi aamulla käytin lenkillä ja ansimmäiseksi kotiin tultua lähdin samoilla vaatteilla pienelle lenkille. Eli sisäsiisteyden puolesta pärjäsi. Toki koiralla varmasti oli yksinäistä päivät, mutta minä uskon että yksinoloon tottunut koira voi ottaa sen myös levon kannalta jos saa aamulla ja illalla ihmiseltään huomiota ja tekemistä. Enemmän tekemistä kuin pelkkää huomiota.
Meillä koiranhoitoa helpottaa se että Kostilla on kasvattajan ilmainen koirahotellipalvelu. Eli kasvattajat ottavat omia hoidokeitaan hoitoon maksutta kunhan tuo omat ruuat koiralle.
Nuo viikonloppumenot kuten miitit ovat meillekin välillä hankalaia ja näin kahdestaan onkin jouduttu välillä koirien kanssa ratkaisemaan asia niin että toinen on jäänyt kotiin. Ulkona viihtyvän koiran voisi tosin varmaan hyvillä mielin tuoda kesällä miittiin mukaan ja pitää pihalla. Ainakin meidän Kosti varmaan olisikin mieluummin pihalla. Jos siis alueelle saa tuoda koiria ja kielto koskee vain sisätiloja.
Helsingistätulee mieleen että olisiko siellä päässä tiedossa ihmistä jolta voisi ainakin kysyä olisiko aikaa ja intoa tai mahdollisuutta ottaa koira hoitoonsa joko kotiinsa tai vaikka työpaikkakoiraksi jos sinulla on työmatkoja Helsingissä?

Pennun kanssa olisi oman kokemukseni pohjalta myös hyvä saada ihan pentulomaa (oikeasti varmaan vuosilomaa tai joku pidempi pyhäjakso) että ehtii paitsi tutustua ja opettaa tavoille myös erityisesti totuttaa koiraa olemaan yksin.

Nuo koiramyönteiset vanhemmat ovat myös varmasti valtava apu :) Sehän olisi heille ihanteellinen tapa saada koira. Vastuuta vain sillointällöin vähän aikaa ja silti saa välillä pitää koiraa. Meillä ainakin Novan äiti välillä ihan pyytää meiltä koiraa hoitoonsa ;)
 
Tulin juuri kasvattajaa ja pentuetta tapaamasta. Pääsiäisen jälkeen luokseni muuttaa pieni, pörröinen ja mustanpuhuva koiruli!

Minulla on tässä jo jonkin aikaa ollut eräänlainen kodin järjestely ja materian karsiminen ja piilottaminen menossa. Nyt kun asia varmistui, niin täytyy entistä totisemmin alkaa tehdä kodista pentuturvallista. Kaikkea ei tietenkään voi ennakoida, ja kyllähän se pissaa vaikka minne ja pureskelee vaikka mitä, mutta jos vahingot kuitenkin saisi minimoitua. :) Töissäkin ollaan innoistaan tästä koirahankkeesta ja saan olla etänä pennun luona.

Päiviä laskemaan!
 
Minä täällä taas, edellisen viestin aiheena ollut koiruus puolentoista ikäisenä hurmurina.

Onko kellään ideoita, miten saisi nirson, vähäruokaisen ja laihan koiran syömään ja lihomaan?
 
Kitin ruokaan laitettiin suolatonta voita, eläinlääkärin määräyksestä. Penturuoka taitaa myös olla tujumpaa tavaraa kuin normiruoka, jota voi varmaan antaa myös.
 
Erilaisia lisukkeita voi kokeilla. Jokin niistä voi natsata. Meidän koirallamme sellainen on laktoositon maitorahka, jota sekoitamme raksujen joukkoon. Pelkät raksut eivät tahdo enää kelvata, vaan koira katsoo odottavasti jääkaappiin päin. Porkkanakin käy usein.
 
Maitorahkaa ja piimää on kokeiltu, ei kelpaa. Myöskään märkäruoka ei kelpaa. Öljyjä olen välillä laittanut, ja ne saattavat hyvällä tuurilla upotakin. Ongelma vain on se, että välillä koira ei suostu syömään kuin kädestä, ja silloin se öljy ei tunnu kovin houkuttelevalta lisukkeelta. :lol:
Pentunappulat ovat hyvä idea. Olen nyt ostanut testiin vain aktiivisen koiran ruokia, joissa on enemmän energiaa tavallisiin nappuloihin verrattuna. No, laiheliini se on edelleen...
 
Ääh, menivät toisiaan muistuttavat maitotuotteet sekaisin. Raejuusto on Iinekselle kelpaava lisuke nappuloiden päällä.
 
Oma koirani oli nuorempana (ja ennen kastraatiota) hyvin ronkeli syömäinen.
Ajattelin aina, että se on vaan nirso kunnes luin jostakin että koirat voivat hyvinkin jättää syömättä koska ruoka on niille sopimatonta.
Ruokailu parani kun jätin ruokavaliosta pois kaikki yleisimmät allergeenit; viljat, nauta, kana, lammas. Aloin syöttää nappulaa jossa on possua ja perunaa, kaverina (koska pelkkä nappula ei oikein maistu) märkäruokaa jossa on riistaa (hirvi, poro, peura, villisika). Myös kaikista herkuista, luista yms allergeenit pois. Palkaksi treenatessa tavallisia sianlihanakin palasia (huom. monissa nakeissa on sekoitettuna myös esim. kanaa).

Ruokailu parani kertaheitolla ja vatsakaan ei ollut enää sekaisin. En tiedä vielä tänä päivänäkään, mille em. allergeeneista koirani sitten lopulta oli allerginen tai yliherkkä, veikkkaan ainakin kanaa (sai kerran vahingossa pari palaa kananakkia ja pierekseli sen jälkeen koko illan aivan jumalattoman pahanhajuisia pieruja). Eliminaatiodieetillähän sitä voisi kokeilla että mikä/mitkä ne allergeenit sitten olisi, mutta eipä ole mitään tarvetta kun nykyinen ruokavalio toimii.

Tarinan opetus: huonosyömäisyyden taustalla voi olla allergia. Koira ei syö sen takia, että sillä on esim. maha kipeä. Allergian poissulkemiseksi voi tehdä juurikin kuten minä tein: karsi yleisimmät allergeenit pois (koira ei sitten saa saada palastakaan allergisoivaa ruokaa) ja katso mitä tapahtuu.
Lämpimästi suosittelen myös Canius Plus-nimistä koirien maitohappobakteeria. Rauhoitti koiran mahan todella tehokkaasti ja auttoi ruokahalun löytymisessä.

Hulluahan tässä on se, että lähes kaikissa koiran ruissa, luissa ja nameissa on juurikin näitä koiria eniten allergisoivia aineita. Minunkin piti hetkonen etsiä, että löysin nappulan joka käy (Pure Natural, grain free pork). Etenkin puruluut, dentastix-tyyppiset hammastikut ja namit sisältävät lähes aina viljoja ja kanaa/nautaa/lammasta. Pakkausselosteita saa siis ensi alkuun lukea ahkerasti.

Nykyisin minulla on tämän ruokakokeilun jälkeen eri syistä kastroitu noutaja, joka ahmaisee kupin tyhjäksi pikavauhtia. Pikemminkin on pitänyt hieman rajoittaa ruuuan saantia ettei pääse pulskistumaan, kun kaikki eväs menee mitä annetaan. Menisi varmaa pelkkä nappulakin nykyisin, mutta olen vielä antanut hieman märkäruokaa nappulan mukana. Tähän tosin osittain syynä kastraatio joka lisää merkittävästi koiran kuin koiran ruokahalua.
 
Last edited:
Tarinan opetus: huonosyömäisyyden taustalla voi olla allergia. Koira ei syö sen takia, että sillä on esim. maha kipeä. Allergian poissulkemiseksi voi tehdä juurikin kuten minä tein: karsi yleisimmät allergeenit pois (koira ei sitten saa saada palastakaan allergisoivaa ruokaa) ja katso mitä tapahtuu.

Erittäin hyvä huomio! Tämän olen itse asiassa jo tehnyt ja vaihtanut moneen kertaa ruokaa ja treeninamia eri tyyppiseen ja suosin yksinomaan noita, joissa ei yleisimpiä allergian aiheuttajia ole. Varsinaiselle eliminaatiodieetille en ole ryhtynyt, koska koiralla ei muuten ole mitään allergian oireita (eli on esim. iho kunnossa ja suolen toiminta kunnossa). Varma en voi olla, mutta selkeää ratkaisua ei tästäkään asiasta löytynyt, vaikka useampi viikko olisi kokeiltu jotain ihan muuta ja paljon kehuttua, herkkävatsaisille sopivaa.

Myöskään mitkään raakaruoat ja märkäruoat eivät kelpaa tuolle koiralle. :yawn: Tai no, en voi sanoa "mitkään" koska en minä nyt kaikkia ole kokeillut, mutta en jaksaisi enää ostaa, kun tähän mennessä kaikki ovat menneet biojätteeseen. Voisihan sitä koettaa pitää nälässä ja sitten tarjota ainoana vaihtoehtona vaikka pelkkää poroa, mutta kun tähän mennessä ei mennyt, niin...

Sterilisaatiota olen harkinnut tässä muutenkin, koska aiempien kokemuksien vuoksi pelkään kuollakseni, että koiralle tulee märkäkohtu, joten ehkä se viimeistään saa ruoan taas maistumaan tuolle... Mutta jos syömättömyydelle olisikin jokin toinen syy, joka jäisi huomioimatta, ja koira vaan ahneudessaan söisi, vaikka massu ei ihan tykkäisi? Mutta kun ei tuo massu nytkään protestoi? Ääh!
 
Ylös