Konginkankaan liikenneonnettomuuden uhrien muistoksi

Dúnadan

Ylläpitäjä
Vastuuhenkilö
Ylläpitäjä
Rekan ja linja-auton yhteentörmäyksessä Konginkankaalla Keski-Suomessa on kuollut 23 ihmistä. Poliisin mukaan loukkaantuneita on 15.

http://ww2.yle.fi/pls/show/frameUutiset?id=243925

:( Päivä ei paljon mustempi voisi olla

Osanottoni uhrien omaisille
 
Tuo on kyllä kauheaa :( Olen kulkenut tuota reittiä bussilla todella usein, se tekee onnettomuuden jotenkin todellisemmaksi.
 
Minäkin kuulin tuosta äsken kun heräsin. :(
Syyhän oli kuitenkin jäinen tie eikä mikään ajovirhe?
Kauheata. :(
Ja nythän niitä on kuollut jo 24?
 
Umm, tarkoitukseni ei ole olla epähumaani, mutta mikä tekee jostakin tietystä useamman henkilön kuolemasta merkityksellisemmän kuin toisesta? Jos päivä alkaa todella huonosti siksi, koska liikenteessä kuolee parikymmentä ihmistä, niin se vaan on mielestäni vähän hassua. Ihmisiä kuolee vuosittain jo pelkkään malariaan miljoonia. Tämä tekee noin 2600 kuollutta päivässä, vähintään. Jostakin syystä tätä huomattavasti pienemmät luvut kyllä huomioidaan (tämän lisäksi esim. Madridin terrori-iskuissa kuolleet), mutta nämä päivittäin kuolevat tuhannet jäävät vailla mitään muisteluja tai heille pidettyjä hiljaisia hetkiä. Minä en tiedä muista, mutta minusta tuntuu kuitenkin tekopyhältä surra parinkymmenen minulle tuntemattoman ihmisen liikennekuolemaa kun se sama määrä täyttyy kuitenkin kai jossakin viikossa ja päivittäin maailmalla sattuu vähintään viisinkertainen määrä liikennekuolemia, puhumattakaan sitten muista kuolemista.

Ihan surullistahan tuo on, muttei mikään millä olisi minuun varsinaista vaikutusta. Eri asia olisi jos joku tuttuni olisi tuossa mukana, mutta tietääkseni ei ole.

Enpä näe siis syytä surra tätä(kään) tapahtumaa. Ihmisiä kupsahtaa kuitenkin päivittäin tuota suurempi määrä.
 
Harvemmin pienessä hetkessä noin paljoa. Ja kaikki olivat vielä nuoria. Onnettomuustutkintalautakunnan ex-puheenjohtajan mukaan tämä oli Suomen historian yksi pahimmista liikenneonnettomuuksista.
 
Tuo "en viitsi surra kun maailmalla kuolee koko ajan ihmisiä ties miten paljon" tulee tämän kaltaisissa aina esille (nyt kai kukaan ei sentään väitä että uhrit ansaitsivat kuolla?). Kyse on kai läheisyydestä, muu maailma on kaukana mutta Konginkangas lähellä ja äkillisyydestä. Malaria ei ole uutinen, se tappaa koko ajan tasaisen varmasti. Sama pätee sarsin aiheuttamaan uutisointiin, tautina se ei ollut läheskään yhtään niin tuhoisa mutta ainakin suurelle yleisölle se oli yllättävä ja äkillinen ja pelottava. Uusi on aina järkyttävämpää. Samoin ehkä ajatellaan että köyhissä maissa kuolee koko ajan ihmisiä kaikenlaisiin vaivoihin, mutta vaikka sen näkeekin televisiosta se ei tunnu todelliselta. Arjessa tapahtuneet tuhoisat onnettomuudet koskettavat aivan eri tavalla, kuka tahansa saattaisi kulkea bussilla tai olla ostoksilla tai töissä tai matkalla sinne, sen pystyy ymmärtämään paremmin kuin sodan tai malarian aiheuttamat tuhot.
Kyseessä ei myöskään liene kilpailu, kai saa surra turhaa onnettomuutta vaikkei siinä kuolisikaan tuhansia?
 
Niin, tottakai asiat, jotka tapahtuvat lähellä itseä järkyttävät eniten ja tavallaan se on tekopyhää. Tajuan kyllä, että maailmassa kuolee 840 miljoonaa ihmistä nälkään joka vuosi, mutta ei se tee näiden ihmisten kuolemasta sen vähäarvoisempaa. Minun myötätuntoni ei muuta asiaa suuntaan eikä toiseen, mutta ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Osanottoni, jos joku on menettänyt läheisensä.
 
Minä olen suhteellisen samoilla linjoilla Hilgarian kanssa. MUTTA minua aina koskettaa hieman enemmän tilanteet joissa kuolee nuoria. Vaikka suurinosa nuorista kuuluukin minun dissilistalleni, on jokainen joskus nuori eikä koskaan voi tietää kenestä tulee uusi da Vinci ja kenestä rapajuoppo. Juuri nuorten kuolemassa minua koskettaa tieto niin monen MAHDOLLISUUDEN äkillisestä ja peruuttamattomasta katkeamisesta.

Mutta kuitenkin pidän sitä tekopyhänä että Konginkankaan kuolemat kiinnostaa muttei Kongon. Missä on se raja jolloin "saa" olla välittämättä? Naapurin kuolemasta pitää olla kiinnostunut, oman kaupungin kuolemista kannattaa olla kiinnostunut, naapurikaupungin kuolemista myöskin, oman maan kuolemista, ehkä naapurimaankin, mutta vaikka Bangladeshin nälänhätään kuolleista "ei tarvitse välittää". Onko tämä haamuraja jolloin kuolema muuttuu merkityksettömäksi kulttuurillinen, maantieteellinen vai "informatiivinen" (eli saamme enemmän tietoa median kautta Amerikasta kuin Albaniasta vaikka Albania on huomattavasti lähempänä maantieteellisesti).

Minä vedän kotiinpäin ja olen kiinnostunut/suruissani/hämmentynyt tästä koska kuolleet olivat tosiaan sekä oman maan kansalaisia että nuoria.
 
Hilgaria otti esille kehitysmaiden nälänhädän ja taudit jotka tappavat ihmisiä suurin määrin kolmannessa maailmassa ja ilmoitti, että hänen mielestään on tekopyhää surra Suomessa sattunutta liikenneonnettomuutta ellei edes tunne onnettomuuden uhreja. En väitä, etteikö Hilgarian väitteessä olisi perää mitä tulee välinpitämättömyyteemme kehitysmaiden ongelmia ja ihmiskuolemia kohtaan. Mutta mielestäni silloin mennään pahemman kerran harhaan, jos argumentoidaan, että on tekopyhää välittää Konginkankaan kaltaisista onnettomuuksista.

Kun nuoria ihmisiä kuolee yllättäen onnettomuudessa parikymmentä, on mielestäni outoa olla välittämättä asiasta. Tekeekö Afrikan nälänhätä näiden nuorten kuolemasta vähemmän merkityksellisen? Vähentääkö se heidän perheidensä ja ystäviensä surua?

Sen sijaan se, että olemme turtuneet malariakuolemiin, nälänhädän ja ripulin uhreihin on surullista.

Ei ole tekopyhää välittää toisten kärsimyksestä ja surra toisten kuolemaa vaikka pahempaakin tapahtuisi koko ajan maailmalla. On surullista turtua uutisiin niin, etteivät nälänhädän uhrit enää herätä tunteita.

Anteeksi kun tämä on näin kömpelösti muotoiltu, on kiire ja olen kiukkuinen.
 
Roark sanoi:
Minä vedän kotiinpäin ja olen kiinnostunut/suruissani/hämmentynyt tästä koska kuolleet olivat tosiaan sekä oman maan kansalaisia että nuoria.

Itse ajattelen samallalailla..

Ensin kun kuulin uutisen aamulla 6.30, kun huomenta suomi alko.. Mietin, et toivottavasti ei ollu tuttuja, ja sit no toi on vaan niin epätodellista.. Mut kuitenki.. :cry: Tuttuja ei tietääkseni ollut, mutta se satuttaa silti, kun ajattelee, et osa oli niin nuoria.. 14 elämä edessä ja kaikkee..
 
Ei ole tekopyhää välittää uhreista, oli kyse mistä asiasta tahansa, mutta eri asia on millainen numero asiasta tehdään. Ärsytti suunnattomasti kun WTC iskujen tai Madridin pommi-iskun takia pidettiin Suomessakin hiljaisia hetkiä (eri asia tietenkin, jos hiljaisen hetken pitäjillä on jokin läheisempi yhteys uhreihin). Jos joskus satun tilanteeseen, jossa näin toimitaan, tulen ehdottamaan hiljaista hetkeä sinä päivänä tuhansien ja taas tuhansien nälkään kuolevien lasten muistoksi. Eivätköhän hekin ansaitse hiljaisen hetken, jos yhden onnettomuuden rikkaat länsimaiset uhrit Manhattanilla. Omaisten ja läheisten suru on sitten tietenkin eri asia, mutta sellainen yhteys, että Manahattanilla kuolleet olivat pitkälti länsimaisia ja siksi meille läheisiä (kuten joskus tunnutaan esittävän) on aika kaukaa haettu ja ihmisiä / ihmisarvoa aika ikävällä tavalla erotteleva.

Tämä nyt ei oikein kyseiseen ikävään onnettomuuteen liittynyt, mutta siitä virinneeseen aiempaan keskusteluun kyllä.
 
Quidam sanoi:
Ei ole tekopyhää välittää uhreista, oli kyse mistä asiasta tahansa, mutta eri asia on millainen numero asiasta tehdään. Ärsytti suunnattomasti kun WTC iskujen tai Madridin pommi-iskun takia pidettiin Suomessakin hiljaisia hetkiä (eri asia tietenkin, jos hiljaisen hetken pitäjillä on jokin läheisempi yhteys uhreihin). Jos joskus satun tilanteeseen, jossa näin toimitaan, tulen ehdottamaan hiljaista hetkeä sinä päivänä tuhansien ja taas tuhansien nälkään kuolevien lasten muistoksi.

Olen ihan samaa mieltä. Milloin pidetään hiljainen hetki niiden siviilien muistoksi, jotka ovat tähän mennessä kuolleet Afganistanin ja Irakin sodissa, kun maat pommitettiin kivikaudelle? Joku voi väittää, että terrori-iskut ovat tahallisia ja ne olisi voitu välttää ja siksi ne ovat merkityksellisiä. Mutta paskat. Nälänhätäkin voitaisiin välttää, jos halua olisi.

Menee ihan off-topiciksi, mutta ärsyttää sekin, että esim. Madagaskarilla menetti muutama viikko sitten myrkyjen seurauksena 20 000 ihmistä kotinsa ja se mainittiin vain pikku-uutisina. Kun täällä on sähköt poikki 10 tuntia niin tulee erikoislähetyksiä uutisista.
 
Kivastippa alkoi minunkin nimipäiväni. No, mutta osanottoni suuresti tapahtuneen johdosta turmanuhreille ja heidän omaisilleen.
 
Media uutisoi sen mukaan, minkä arvelee ihmisiä kiinnostavan. Suomessa tietenkin julkaistaan Suomen paikallisuutisia, eikä vaikkapa Kiinan provinssien paikallisuutisia. Osittain kyse on silkasta uutisarvosta, joka syntyy monista tekijöistä, joista yksi hyvin merkittävä on yllätyksellisyys. Monissa köyhissä maissa on levottomuuksia, jotka ilmenevät väkivaltana ja onnettomuuksina. Yksi tällainen lisää ei ole kovin suuri uutinen, tai vilkkaana uutispäivänä uutinen lainkaan. Suomessa harvinaiset vakavat liikenneturmat ovat aina uutisia, koska ne ovat niin epätavallisia ja järkyttäviä. Lisäksi hyvälle uutiselle tarpeellista henkilökohtaista kontaktipintaa syntyy siitä, että siinä bussissa olisi periaatteessa voinut olla joku sukulainen tai tuttu.

Tietyt (liikemaailman) lainalaisuudet, joita en väitä hyvin tuntevani selittävät, millaisia uutisia julkaistaan. Eri asia on tietenkin se, pitäisikö median toimia toisella tavalla, jotta maailman ongelmista tulisi jotenkin totuudenmukaisempi, ei niin länsimaiskeskeinen kuva.
 
Sain kuulla onnettomuuden ekalla tunnilla,ope oli ihan kauhuissaan koska hänkin kuuli sen vasta tämän aamun ensimmäisellä tunnilla.
Annan osanottoni uhrien lähimmäisille :cry: .

Maailmassa sattuu niin paljon pahoja onnettomuuksia...
 
Tietenkin omassa maassa tapahtuva suuri onnettomuus järkyttää enemmän kuin jossain kaukana tapahtuvat asiat. Kun uhrit ovat vielä nuoria.
Se, että maassa suruliputetaan ja pidetään hiljaisia hetkiä, ei tarkoita, että kehitysmaiden sairaudet ja nälänhätä olisivat mitenkään vähemmän kauheita asioita. Mutta sitä tapahtuu koko ajan, joten suruliputtaa pitäisi joka päivä. Mutta onhan sitten kaikenlaisia teema -ja muistopäiviä, joina muistetaan näitä maailman vääryksiä.

Oli miten oli, kyllä minua järkyttää ja surettaa tämä onnettomuus vallan kauheasti. Tilanteeseen pystyy myös samastumaan/kuvittelemaan jonkun läheisen aivan liian hyvin. :(
 
Osanottoni. :(

Suren minä maailman ikäviä tapahtumiakin, mutta en minä sentään itseäni tekopyhäksi väitä, kun suren tätäkin.

Aamulla kun kuulin, tuli ihan oikeasti itku. Siinä vaiheessa vielä oli uhrien henkilöllisyyksiä selvittämättä, ja mietin mikä kauhu on niillä vanhemmilla ja läheisillä, jotka eivät tiedä onko oma lapsi kuolleiden vai loukkaantuneiden joukoissa. Mietin millainen mahtaa olla tuska, kun ajattelee lastaan, jolle on vilkuttanut, tämä on lähtenyt iloiselle, mukavalle lomamatkalle, ja sitten sitä odottaakin tietoa tuollaisesta. :cry:

Onko joku suru pois toiselta surulta? Sittenhän sitä voi ajatella noin rakkaudestakin. Voiko rakastaa useampia ihmisiä - jos rakastan lapsiani, en rakasta puolisoani vaan se on tekopyhää. Jotain sellaista.

Olen hieman 'mielentilassa' kun kaupassa käydessäni kaupan lipputangoissa puolitangossa olevat liput kävivät itkettämään.

Nuoria, melkein lapsia, joilla oli kaikki edessään. Ja myös onnettomuuskuskia mietin, meni elämä ihan nurin. Ja omaiset, ystävät, kaikki.

Ja jos miettii, onko tämä suru tekopyhää ja hiljaiset hetket naurettavia, sopii tehdä jotain niille muillekin suruille. Se, että hokee 'maailmassa kuolee niin paljon, miksi surra tätä' on mielestäni tekopyhää. Yksi ihminen ei paljoon kykene, johonkin kumminkin. Kuten vaikka maksamaan minimisumman 6 euroa Unicefin maailmanlapsilisää, joka suoraveloitetaan tililtä. Se on yksi mäkkäriateria tai alle puolet uuden cd-levyn hinnasta. Ja sillä pelastetaan edes vähän. Sillä laittaa vaikkapa kuusi nepalilaistyttöä kouluun vuodeksi.

Mun on oikeasti tuon onnettomuuden takia paha olla. Sitä kun on lapsia, niin kaikki lapsiin kohdistuvat asiat ottaa niin rankasti. Rutistaa omiaan, ja miettii kauhuissaan, miltä tuntuisi... voi ei sitä voi edes sanoa. Voi kunpa voisi lähettää voimia omaisille.

Ja vielä: oli mitä mieltä tahansa, niin surujen vertailu ja pohtiminen, onko onnettomuudesta nostettu uutisointi liikaa ja turhanaikaista, se on törkeää. Oli vaikka yksi ihminen, joka kuolee, se on kyseisen uhrin omaisille maailman suurin suru. Älkää aliarvioiko sitä.

Pakko vielä sanoa, vaikka veikkaan, että tästä tulee heittoja... Nimittäin tänään tuota uutista miettiessäni mietin miten Jumala voi olla olemassa ja antaa tuollaista tapahtua. Harvoin kyseenalaistan tuota asiaa, nyt tein sen. Ja älkää hyvät ihmiset tähän topiciin alkako väittelyä tuosta asiasta, jookos. Kiitos.

t. melko sekopäinen äiti
 
On tuossa näköjään vähän kiistelty siitä onko tekopyhää surra vierasta kuolluttta. Itse en sure kuin uhrien omaisia, varsinkin kun nyt oli kyseessä nuoria... :(

Jokainen voi tietysti pitää pienen hiljaisen hetken joka päivä kaikille kuolleille niin ei tule tälläistä porua tekopyhästä jne. Itseltä kyl ainakin kieli tuntu tippuvan suusta kun aamulla radiosta kuulin.

Toivottavasti omaiset jaksavat jatkaa...
 
onhan tämä surullista, ja yritän kieltääkin itseäni ajattelemasta, ettei se mitään. koska jos joukossa olisi ollut tuttavia, kaikki olisi ollut todella kamalaa ja silloin koskettanut enemmän minuakin.

niin että kyllä se veti hiljatteeks, kun sen aamulla ekan kerran kuuli.

osaanottoni.
 
Kammottava uutinen, kyllä. Mieliala laski melkoisen romahtaen kun nyt luin tästä uutisesta. Ja ulkona aurinko paistaa kauniimmin kuin vielä kertaakaan tänä keväänä, ironista.

Ja kuten Titi ja muutama muukin, pidän kyllä varsin arroganttina käytöksenä tulla tähän topiikkiin motkottamaan kehitysmaiden nälkäkuolemista. Tämä topiikki on käsittääkseni osanottoa varten - huomatkaa, että Konnun 2000 käyttäjän joukossa on liki taatusti jos ei uhreja niin ainakin uhrien läheisiä. Minä ainakin otan täydestä sydämestäni osaa kaikkien Konginkankaan uhrien omaisten suruun - ja samalla olen surullinen myös maailman muusta pahasta ja kuolemista muualla maailmassa. Mutta tämä topiikki ei ole tehty osanotoille heitä kohtaan, ja rohkenen epäillä etteivät osanotot rakkaan Kontumme foorumilla kehitysmaiden surevia tavoittaisikaan.

Vielä kerran, osanottoni. :(
 
Ylös