Konginkankaan liikenneonnettomuuden uhrien muistoksi

Kauhea juttu. Yleensä kun uutisista kuulee, että ihmisiä on kuollut esim. jossain sodassa pari sataa, sitä ei tule pahemmin ajateltua.

Mutta nyt. Tätä on tullut ajateltua ja ystävienkin kanssa on käytyä keskusteluja. Kamalaa ajatella miltä niistä läheisistä tuntui kun niille ilmoitettiin asiasta. Tuntuu hirvittävältä ajatella, että jokin ystävistäni kuolisi. Tai edes sellainen jota ei tunne niin hyvin, mutta jonka näkee päivittäin esim. koulussa.

Lauantaina luin sanomalehteä ja yhtäkkiä aloin itkemään. Ei ole ikinä ennen käynyt noin.
Jotenkin tämä juttu tuntuu niin läheiseltä, vaikkei minua henkilökohtaisesti mitenkään koskekaan.

Onhan se tietysti vähän kumma juttu, että tällaisia asioita alkaa tosissaan miettimään vasta kun ne tapahtuvat omassa maassa. Mutta sellaista se kai on.

Itse tapaukseen minulla ei ole juurikaan sanottavaa; mitä siitä voi sanoa? Kyyneleet tuli silmiin, ja muutenkin kun asiaa alkaa ajatella mieliala laskee jonnekin nilkkojen korkeudelle, enkä edes voi kuvitella miltä niistä tuntuu, joita tapaus on oikeasti koskettanut. Mutta mitä siitä sanoa? Otan osaa?

Mutta voi hyvää päivää, kun ärsyttää nämä ihmiset, jotka näyttävät kansainvälisiä käsimerkkejä yms. rekkakuskeille. Heti ensimmäisenä kun kuulin koko asiasta, varmaan eniten säälin sitä rekkakuskia. Ja nyt sitten jotkut valopäät keksivät vihata kaikkia rekkakuskeja Suomessa? Onpa niin fiksua. En koskaan aikaisemmin ymmärtänytkään, kuinka typeriä ihmisiä täältäkin voisi löytyä.

Haluaisin kysyä teiltä Kontulaisilta, onko kukaan muu teistä saanut lähipäivinä mailia jossa "15 vuotias Saara" kertoo olleensa mukana turmabussissa? Mielestäni kyseessä on aivan sairas pila ja tässä muutama suora lainaus, joka saa minut näin uskomaan.

"Ulkona näin kuinka joku rekkakuski tuli itkien myös pois rekastaan ja
ryntäsi bussiin pelastamaan muita. katsoin viellä sisälle bussiin ja paperi rullat melkein peittivät näkyvyyden. Mutta pian oli nekin saatu raivattua ulos bussista."
"Sitten yritin siirtää paperirullaa pois tämän päältä, mutta se oli jäänyt jumiin Miran jalan ja edessä olevan istuimen väliin. Huusin apua ja vieressäni oleva isokokoinen mies auttoi saamaan paperi rullan pois ja kantamaan Mirankin ulos bussista."
Paperirullathan painoivat lähes 800 kiloa. Kuinka kaksi ihmistä jaksaisivat mitenkään nostaa niitä? Lisäksi rullathan saatiin siirrettyä pois bussista vasta myöhemmin samana/seuraavana (miten sen nyt ottaa) päivänä.

Tekstissään tämä "Saara" kertoo ystävistään Mirasta ja Neeasta, jotka menehtyivät hänen mukaansa turmassa. Kummankaan heidän nimeään ei vain löydy menehtyneiden listasta joka julkistettiin turman jälkeen.

En vain voi ymmärttää, miten joku jaksaa pelleillä näin vakavan asian kustannuksella.

Minä sain mailin. Siitä oli juttua Iltasanomissa, että kyseessä on huijaus. Se oli tullut minulle todella monen ihmisen kautta joltakin tuntemattomalta.

Iltasanomissa kehotettiin mailin katkaisemiseen, eli jos sen saa, niin ei lähetä eteen päin.

Ihmettelen itsekin , kuinka joku voi tehdä tuollaista noin vakavasta asiasta >_<

Minäkin kuulin tuosta jutusta. Isäni sai mailin siitä ja kysyi olenko minäkin saanut. Äitini epäili sen olevan huijausta ja olikin oikeassa. Näyttikin lehdestä sitä juttua. Jos tuo olisi edes totta, niin kai se olisi tullut heti onnettomuuden sattuessa lehteenkin. Sairas ihminen joka keksii tuollaisia, kun muut vielä surevat kuolleita omaisiaan. Olisi kyllä kieltämättä kiintoisaa saada tietää, kuka tuon oikein aloitti ja keksi ja miksi.

Minä sain myös tuon mailin ja ajattelin heti että onko se muka totta... eipä näyttäny olevan.
Harrastan sqaushia ja minulla sattui olemaan leiri tänä viikonloppuna. Kun lähdimme sieltä ajoimme Konginkankaan turma paikan ohi. Se oli aikas pelottavaa. Enpä oikein tiedä... Olisin tehnyt mieli pysähtyä katsomaan kaikkia niitä kynttilöitä ja uhrien kuvia mitä siellä oli. Siellä oli yksi iso risti ja paljon kynttilöitä. En ihmettele. Turmahan oli kauhea.
Sitten tuli mieleen että kuin paljon henkiä olisi säästynyt jos tämä rekka ei olisi ollu tuotaa... mikäs se nyt... Transportin rekka jossa oli paperirullia.
Aika paljon. Jos oikein siis ymmärsin.

Anteeksi että toin tämän asian uudestaan esille tänne.
Halusin vain... tuotaa... jotaki : /

Mielestäni on merkityksetöntä, että rekka oli juuri sellainen kuin oli. Enpä usko että henkiä olisi säästynyt yhtään, vaikka rekka olisi ollut potkukelkka, sillä onnettomuus kuitenkin oli tarkoitettu sillä tavoin tapahtuvaksi. Anteeksi, jos on sopimatonta tulla tänne selittämään kohtalosta, mutta selitän silti. Ärsyttää suunnattomasti kun vieläkin esim. lehdissä lukijapalstoilla ulkopuoliset ihmiset vääntävät juttua siitä, kuinka rullat oli kuitenkin sidottu väärin, tietä ei oltu hiekoitettu tarpeeksi ja laskevat vielä jopa rekan nopeutta suhteutettuna linja-autoon tarkoilla laskumenetelmillä kaikenmaailman lakisäädöksiä apuna käyttäen. Niinkuin sillä muka olisi jotain merkitystä.

Kaikenhan täytyi tapahtua sekunnin tarkasti, että linja-auto ja rekka kohtaisivat juuri silloin. Linkan on pitänyt lähteä tiettyyn aikaan ja ajaa tiettyä nopeutta, samoin rekan, kohdatakseen juuri tietyssä kohdassa liukasta tietä, ja rekan perän lähteä luisuun tiettynä aikana aiheuttaakseen sellaista tuhoa kuin se aiheutti. Noin epätodennäköistä tapahtumaa ei kukaan olisi osannut ennakoida. Ajatelkaapa vaikka sitä, että jos yksikin nuorista olisi viipynyt vessassa jollain huoltoasemalla vähän kauemmin tms, ei onnettomuutta olisi tapahtunut. Mutta niin vain tapahtui.

Eihän tässä tapauksessa ollut mukana kuin todella huonoa tuuria. Ei siitä ketään voi tietenkään syyllistää. Isä, joka on myös joskus aikoinaan ajanut rekkaa työkseen, sanoi, että joskus kun rekan takapää alkaa heitellä niin saattaa mennä kilometrikin siihen että sen saa takaisin raiteilleen. Joskus jopa perä saattaa alkaa heittelehtimään jos painaa kaasua liikaa (tai jotakin). Itse en osaa sanoa noita tietoja varmaksi, koska omaa kokemustahan ei löydy.

Kyllä, huonoa tuuria tämä todellakin oli. Tai en ainakaan ole samaa mieltä Vine Trellisin kanssa kohtalosta. Jos nyt pientä aiheeseen liittyvää filosofista oppituntia pidetään, niin fatalismi ei koskaan ole kokonaisuuden kannalta kannattava ajatus. Ensinnäkin, olisiko omaisten yksinkertaisesti luovuttava surustaan vain siksi, koska onnettomuuden oli määrä tapahtua? Tätä nimenomaista ajatusta fatalismi nimenomaan kannattaa. Fatalistisen ajattelun mukaan nämä ihmiset ovat täyttäneet kohtalonsa. Toiseksi, entä jos vaikkapa bussinkuski ajatteli samalla tavalla? Jos hän oli fatalisti ja henkisesti raskaaseen - joskin kestollisesti lyhyeeseen - tilanteeseen tultuaan ajatteli, ettei edes yritä tehdä mitään, koska mahdollisuus mokata on liian suuri, vaan jättää kaiken kohtalon varaan. Jos kohtalo olisi sitä mieltä, että onnettomuutta ei tapahtuisi, niin hänen ei edes tarvitsisi yrittää kääntää rattia, ja jos se olisi sitä mieltä, että onnettomuuden oli tapahduttava, niin mikään ei auttaisi.

Näettekö nyt sen, millainen vaarallinen passiivisuus fatalismissa itää? Jo ihan varmuuden vuoksi on lähdettävä ajatuksesta, jonka mukaan ihmisellä on edes jonkinasteinen päätäntävalta siitä, mitä hänelle tapahtuu. Muuten koko lajimme syöksyisi tuhoon omaa passiivisuuttaan perustellen nälänhädät, öljyn suurkulutuksen ja ydinsodat sillä, että kohtalo määrää niin.

Eikä kenenkään kohtaloa kannattavan tarvitse ottaa tästä mitään henkilökohtaista hernettä nenäänsä. Kohtalo päätti, että minä kirjoitan tämän.

...että pidetään sekundafilosofointi erossa aiheesta, kii-tos.

Kun ajoimme kuunvaihteessa turmapaikan ohitse, korvalappustereoissa soi sattumoisin Hassisen Koneen Reippaina käymme rekkain alle. Tuli erikoinen fiilis.

Konginkankaan bussiturma oli toki sangen ikävä tapahtuma.
Siinä kuoli monia ihmisiä.
Siksi minusta onkin hyvin väärin se,että iltapäivälehdistö,
media ja tavallinen kansa on alkanut mässäilemään tapahtumalla.
"Ah ja voi kuinka kamalaa se minusta onkaan"
Useimmilla(ei toki kaikilla,pois se) takana on kuitenkin tekopyhä
oman egon boostaaminen ja paremmuuden näyttö.
"Kuinka minä olen hyvä, kyllä Jeesus nyt minua rakastaa,
toisin kuin tuota puukkoa viskovaa naapurikriminaalia"
Minusta tuo myllytys oli uhrejen arvoa alentavaa.
Kuolleet ovat kuolleita,eivät sirkusta.
Varmasti vaikeutti myös omaisten elämää,kun ei voinut lähteä edes ulos tai avata TV:tä tai radiota ilman,että naamaan hierottiin sitä että omainen on kuollut...