Kootut harharetket

22.22

Suru ahmii muistoja,
katumus jää kaipaamaan
asioita jotka eivät ole.

* * *

aika ei ole viiva
se on pallo

* * *

olisin sanonut: "oli pimeää",
mutta kukaan ei kysynyt
 
Last edited:
-

Tikkukaramelleilla oli aikansa,
välitunneilla oli aikansa.
Rautatieasemillakin oli aikansa,

oli aika opetella kävelemään
ja päästämään irti.

Nyt on aika katsoa,
miten ikkunaverhojen värit haalistuvat
ja nimet menettävät merkityksensä.
 
-

Päivä meni ikkunasta tuijotteluksi
ja vanhojen rupien raapimiseksi.

Kissa tallusteli pihan poikki,
vilkuili syrjäkarein harakoita.

Ilta tuli aikanaan.
 
Sunnuntai

esimerkiksi Kuu,
juhannusruusu tai
viimeinen maanantai:
korjuukausi saapuu.
 
Järkevä laatikko,
tyhmä pussukka,
kuohkea pää.

Polkupyörä,
kissa,
terriini.

Peilin edessä,
verhon takana,
villamatolla.

Monivalintatehtävä.
Arvoitus.
Petos.
 
Uni meni päiväksi nukkumaan
ja heräsi illan tullen
kuin sokea valkoinen lepakko.
 
Kävin kotona joulun alla,
join kahvit, kannoin puita.
Menin kirkolle katsomaan isää,
se pyysi sitä joskus.

Jalassa puuvillasukat
ja liina leuan alla.
Kapea kurainen kouru
oli kirkonkylän raitti.
 
Monta vuotta jaksoin
ostaa, harvoin

tarpeeksi sain?
Tarpeeksi

näppejäni nuolla,
sitten aloin

ajatella, miten turhaa
tuumiskella itse

tulee ilta, tulee yö
 
Last edited:
"Viimeiset hetket

kädet

tuhka

ääni, ei

katto

muurahainen

sitten hänet haettiin pois"
 
lokinnokkima

istuu, istun, kolmas puhuu
sanat varisevat hämäriin nurkkiin

kädet ristissä lihaani kalvan
sanat kääntyvät itseään vastaan

vainajien onnelliset sanat
lihasta vapaat

tuntematon
olematon
unohtunut
 
Ei (kuten biljardisalissa) kissa vie köön. Leikillänihän minä vain, ain...
 
Mietin sitäkin, liittyisikö tuoreimman runosi oikea tunne- ym. -konteksti joko oikean tai jonkin fiktiivisen maailman merkittäviin (viimeaikaisiin?) tapahtumiin.
 
Eei, yleisesti vain siihen mistä Saarnaajan kirjassa puhutaan. Turn, turn, turn, and little boxes.
 
Helios ohjasi hehkuvat vaununsa
viininpunaiseen mereen.​
Ja Nykte levitti lempeät kätensä
huokaavan palatsin ylle.
Nuorin kutsumattomista vieraista
sai luokseen armeliaan unen:​
Orjatar pesi muukalaisen jalat,
vanha koira heitti henkensä.
Nämä kuvat vaivasivat nukkuvaa,
ja hän heräsi tyynessä yössä,​
kun tiimalasin viimeinen hiekanjyvä
vieri rahisten maljan reunalle.
Nuorukainen astui hämärään saliin,
ja näki miten seinävaate kahahti,​
kun jumalat saapuivat saarelle
seuratakseen teurastusta.​
 
Kahdeksan sormea otsalla
Kaksi korvissa kiinni
Kämmenpohjat poskipäissä
Sormenjuuret silmäkulmissa
Niin minä katson maailmaa
 
Ponnistelin väkevästi työssä,
säkenöivän pimeässä yössä.
(Oxymoron, proxy war on?)
Jänikset, mäyrät ja kauriit,
vahvat, nopeat ja kauniit,
vierellä juoksivat hiljaa

(Sopiva loppusointu? Viljaa?)
Valoni voi hiipua piloillaan
Aurinko loisti poissaolollaan.

(Ei näin. Metsän tunneli?
Mitä on takana? Kuolema?)
 
-
Purukumi muovituolin jalassa.
-
Sininen terälehti putoaa viemäriin.
-
Joskus koira näki tuulen värit.
-
Veripisara paperinenäliinassa.
-
Lederhosen. Sylki. Lederhosen.
-
 
Ylös