Korona

Pikku hiljaa kaipaisi jo jotain ajatusta päättäjiltä, miten tästä tilanteesta päästään ulos. Nythän näyttää siltä, että epidemia leviää hitaasti, mutta varmasti, ja samaan aikaan arvioidaan, että sairastuneita on jo monikymmenkertainen määrä varmistettuihin lukuihin verrattuna. Toki THL:ssä on jo vireillä tutkimus, jonka on tarkoitus selvittää, kuinka moni koronaviruksen on jo oikeasti sairastanut. Tämä olisi aika kiinnostavaa tietoa. Itselläni on ollut viimeiset viisi viikkoa aina välillä pientä nuhaa ja kurkkukipua, mutta ei mitään suurempaa. uskoisin, että se on allergiaa, mutta on tosi ärsyttävää, kun ei voi olla aivan varma, onko kyse siitä vai minulla lieväoireisesta, mutta mahdollisesti jollekulle muulle vaarallisesta virustaudista. Onneksi pystyy tekemään kotona töitä, joten käytännössä olen viime aikoina ollut vain kotona ja käynyt kävelemässä. Jos jossain vaiheessa tulee mahdollisuus koronatestiin sopuhintaan, niin voisin olla kiinnostunut. Mutta ei sillä parillasadalla eurolla.

Mielialaan tämä koronteeni alkaa pikku hiljaa vaikuttamaan varsinkin, kun kalenterista joutuu napsimaan kaiken kivan pois yksi tapahtuma ja reissu kerrallaan. Elämä tuntuu kutistuvan työn ja perheen ympärille. Mutta onneksi töitä on edelleen riittänyt. Perhe tuntuu välillä rasittavalta, kun ei käytännössä saa olla koskaan yksin (paitsi siellä kävelemässä :). Samaan aikaan sitten lukee somesta, kuinka osa ihmisistä kärsii yksinäisyydestä, joten tässäkään eivät mene nallekarkit tasan.

Itse toivon tässä vaiheessa etteivät koulut avaudu enää ennen kesälomia, kun nyt on vihdoin etäopetus alkanut pyörimään kunnolla. Lomilla kun kuitenkin olisi tarkoitus mennä maalle ja sitä ennen ei olisi kiva saada tartuntaa, eikä varsinkaan viedä sitä mukanaan.
 
Voisin kertoa oman mielipiteeni mutta biokemiaa muinoin opiskelleen puolikuntoisen mielipide ei paljoa paina kun paljon arvovaltaisemmilta tahoilta tulee ristiriitaista tietoa huonosti tehtyihin tutkimuksiin, ja jopa huhuihin perustuen. Suuri onglelma on testien luotettavuus, näitä ei olla saatu riittävän tarkoiksi hyviin tutkimustuloksiin. Jos jossain päin maailmaa on laaduton testi käytössä näistä lähtee hyvin herkästi huhuja liikkeelle. Nämä mahdolliset uudelleen sairastumiset esimerkiksi. Tilanne on epäselvä. 10-kertaisiin määriin en usko, sanoi kuka tahansa mitä tahansa, mutta on tuosta sen verran yhtenäisiä tutkimuksia että 1,6:lla voinee kertoa nuo todetut tautitapaukset. Tämä siis mikäli sairastuneen kontakteja ei kunnolla selvitetä. On siis salakavala. Sitten on hullua nähdä vaikkapa HUSin johdon sekoilevan virusten tarttumistapojen suhteen. Osa viruksen tappavuusarvioistakin on totaalisen persiillään. Ja jotkut lekurit ei ymmärrä bakteeriperäisen ja virusperäisen keuhkokuumeen eroja. Mitä vielä.

Omia arveluja, tarttuu hieman herkemmin kuin sikotauti, eli samassa huoneessa oleminen sairaan kanssa on vakava riski, pinnoilta voi tartuntaa toki myös saada jos yskös on kuivunut siihen ja nuolee sormensa/kättään/hieroo silmiään/kaivaa nenää. Siitä kuinka kauan säilyy puhdistamattomalla pinnalla en sano mitään, koska ainakin sairaalassa pitäisi jokainen ovenkahva putsata päivittäin ellei useammin. On tappavampi kuin monet uskoo, muttei sentään niitä lukemia mitä Italian vanhusten kansoittamissa kylissä on käynyt. Taidan lopettaa tähän kun ei tää kuitenkaan vaikuta mihinkään.
 
Last edited:
Minulla alkoi etätyössä 5. viikko. (Tosin viime viikon olin lomalla). Tämän kotietäilyn katkaisee tällä viikolla joka päivä se, että minulla on postinkäsittelyvuoro toimistolla, jonne siirryn aina iltapäivän työtunneiksi. Oli mukavaa nähdä joitakin työkavereita ja vaihtaa kuulumisia. Alkaa yksi ja toinen jollain lailla olla vähän herpaantunut otteissaan. Kotona kun ei tarvi käsiä kuurata ihan joka välissä, niin tänään taas huomasi että samassa tilanteessa ollaan kuin monta viikkoa sitten.

Illalla oli vielä kotikoneen äärellä paikallisen Latuyhdistyksen etäpalaveri joka söi reilut kaksi tuntia ja alkoi puuduttaa jo ihan tosissaan. Saman pöydän äärellä on työt ja vapaa-aika, huh huh. Suomen Latukin oli ensin peruuttanut kaikki tapahtumansa 31.5. asti ja pari viikkoa sitten tuota päivää on siirretty 31.7. asti. Alkaa olla hiukan turhauttavaa. Nyt on tiedossa joitakin Ladun tapahtumia, joissa uutena päivämääränä on tarjottu elokuuta, vaan hiukan hiertää takaraivossa josko nuokin menee puihin.

Töitä riittää minullakin ja ylitöitäkin on tullut väännettyä. Miten sitä muuten saisi kaiken kotona vietetyn aikansa kulumaan? Lomalla tosin vaihdettiin muutamaksi päiväksi maisemaa ja oltiin mökillä naapurimaakunnassa (hyi hyi?). Pari kivaa aurinkoista päivää on mennyt ihan harakoillekin, kun ei jaksa innostua menemään ulos. Pitäisikö taas kävellä se sama lenkki? Tai vaikka erikin lenkki? Tai tehdä vaihteeksi lenkki pyörällä? Kirjastostakaan ei jäänyt kirjakasaa luettavaksi. Piti turvautua oman hyllyn tarjontaan eli Narnian tarinoihin ja mökillä oli äänikirja Mielensäpahoittaja.

Olen jo muutaman kerran siteeranut Mielensäpahoittajaa: "Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun aurinko paistoi."
Eipä tuo ajatus ole kovin kaukaa haettua. Mitä surkeampi keli, sitä paremmalla mielellä sitä kyhjöttää sisällä ja koneella. Ja mitä aurinkoisempi keli, sitä typerämmäksi sitä itsensä tuntee kun ei huvitakaan mennä ulos.
 
Itselleni korona ei vieläkään paljoa näy arjessa (Internetin ulkopuolella).

1. Koronassa näkyy nopeasti erilaisia vaiheita. Maaliskuun alkuun asti korona näyttäytyi kaukaisena, mutta vääjäämättömänä. Toiset pelkäsivät sitä, toiset eivät. Sitten tauti saapui voimalla Eurooppaan ja tiukempia rajoituksia vaatineiden ääni voimistui. Alettiin puhua ostopaniikista. Seuraavan viikon aikana siirryttiin odottavasta ja rauhoittelevasta tilasta toimintaan. Sitten totuteltiin etätöihin ja -opintoihin. Seuraava viikko seurattiin etäoloissa taudin leviämistä. Hiljaisella viikolla kaikki hiljeni taas, kun siirryttiin välitilaan, kun tauti ei enää levinnyt missään täydellä voimalla, mutta rajoitusten purusta ei vielä ole tietoa.

2. Tässä välitilassa on alkanut uudelleen kerran jo vaimennut pohdinta toimintatavoista. Siinä maaliskuun puolen välin hetkenä, jolloin kaiken odotuksen keskellä kiire ja toiminta valtasivat alan, tarvittiin nopeita toimia. Nyt toiset vaativat toimien purkua, toiset niiden koventamista ja kolmannet pelottelevat niiden jatkuvan hamaan tulevaisuuteen.

3. Oikeasti kuukausi sitten ei ollut niin kiire miltä näytti. Tämän taudin kanssa oli hyvin aikaa miettiä laillista tapaa määrätä ravintolat sulkemaan ovensa. Jos valmiuslaki jouduttaisiin ottamaan käyttöön ydinonnettomuuden takia, olisi oikea kiire.

4. En tiedä yhtään mitä seuraavaksi tapahtuu. Rajoituksia tuskin tullaan purkamaan nopeasti, mutta minun on vaikea uskoa vanhusten eristämiseen vuoden loppuun tai pitempään.

5. On parempi, että valtiovalta sanoo "Ette mene", kuin vain suosittelisi välttämään menemistä. Muuten pitää itse puntaroida paljon enemmän, milloin voi menne jä milloin ei.

6. Ruotsi on erilainen, mutta näemme sen paljon erilaisempana. Ikään kuin Ruotsissa ihmiset eivät olisi lainkaan muuttaneet tapojaan ja toisaalta kuin Ruotsin mallilla talous ei lainkaan pysähtyisi. Olennaista on, millaista elämä täällä ja siellä on elokuussa.

7. Minun vaikea olla huolissaan vanhainkotien kuolemista. Sanotaan, että juuri niitähän meidän piti suojella. Mutta jos vanhainkotiin joutuu tai pääsee, kummin haluaa sanoa, täytyy olla jo hyvin huonokuntoinen, ainakin kunnallisissa laitoksissa. Paljon suurempia menetyksiä ovat ne, jotka olisivat vielä ehtineet nauttia virkeinä eläkepäivistään. Vai voiko vanhainkotiin kuolleen 79-vuotiaan sanoa kuolleen ennenaikaisesti, että hän ei olisi ehtinyt elää täyttä elämää?
 
Tällä viikollahan on luvattu tiedottaa jatkosta. Toivottavasti päättäjillä on muutakin sanottavaa kuin että "rajoituksia jatketaan". Tarkoitan kunnon perusteluita. Jos jatketaan, niin toivoisin perusteluita asialle - kuten tietysti myös sille, jos rajoituksia aletaan purkaa. Sinänsä ei edelleenkään voi suuremmin moittia asiantuntijoita ja päättäjiä (virheistä huolimatta), koska tilanne vaikuttaa tällä hetkellä olevan varsin hyvin hallinnassa. Tällä hetkellä THL tutkii kuinka moni on jo saanut immuniteetin tautia vastaan. Toivottavasti tuloksia saadaan pian ja ne auttavat osaltaan päätösten teossa.

Mutta nyt alkaa tosiaan olla aika päättää jatkosta ja siitä, mihin pyritään. Monet eivät edelleenkään halua puhua rahasta, mutta ikävä tosiasia on, että jos talous päästetään kovin kuralle niin kohta meillä ei ole varaa hoitaa ketään. Lisäksi nyt on puhuttu siitä, että muut sairaudet (mukaan lukien mielenterveysongelmat) pahenevat vailla hoitoa, on raportoitu lisääntyvistä lastensuojelutapauksista ja mm. kodittomat ja muut kaikkein huono-osaisimmat ovat todella pulassa. En siten pidä realistisena sitä vaihtoehtoa, että tiukkoja rajoituksia jatkettaisiin edes syksyyn saakka. Rokotteesta ei kuitenkaan ole apua ennen kuin aikaisintaan vuoden - puolentoista kuluttua, joten mikä neuvoksi? Jossain on väläytelty sellaistakin vaihtoehtoa, että taudin annettaisiin tarttua hallitusti perusterveisiin, joilla vakavien komplikaatioiden riski on pieni. Näin voitaisiin saavuttaa laumaimmuniteettia, joka suojaisi myös riskiryhmiä. Kuinkahan tuollainen käytännössä toteutettaisiin?
 
Vääriä positiivisia testituloksia voi olla aivan valtavasti, USA:n tartuntatautivirasto sössi testien valmistuksessa tosissaan, mikä tahansa tutkimus joka näillä Trumpistanin tuotoksilla on tehty on - sanonko mistä. Joku on labrassa ollut sairas ja yskinyt alttiina olleiden testien päälle, tai jotain vielä typerämpää.

 
Olen jo muutaman kerran siteeranut Mielensäpahoittajaa: "Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun aurinko paistoi."
Eipä tuo ajatus ole kovin kaukaa haettua. Mitä surkeampi keli, sitä paremmalla mielellä sitä kyhjöttää sisällä ja koneella. Ja mitä aurinkoisempi keli, sitä typerämmäksi sitä itsensä tuntee kun ei huvitakaan mennä ulos.
I feel you ? Mulla olisi käsitöitä odottamassa, mutta aurinkoisella kelillä tuntuu olevan pakko mennä ulos. Eilen ratkaisin tämän kävelemällä mökille ja tekemällä siellä käsitöitä.
 
Yritin eilen ulkoilla ajamalla levähdysalueelle lähellä kaupunkia ja kävelemällä sitten siellä pätkän. Ei siitä sitten tullut mitään kun kaksi olennaista työtä tekevää rekkaa pysähtyi paikalle. Pitänee seuraavaksi yrittää varmaan jotain talousmetsän keskellä olevaa metsätietä kun valtatien varressa on liikaa liikennettä ja muuta.
 
Hesarin jutussa painotetaan supertartuttajien osuutta: 10% sairastuneista on vastuussa 80%:sta tartunnoista. Mielestäni tämä tarjoaa vankkaa tukea lynkkausjoukkojen toiminnalle. Lisäksi

”Yksi säännönmukaisuus kaikkialla maailmassa on, että siellä missä lauletaan ja tanssitaan, virus leviää nopeammin”, sanoi Heinsbergin epidemiaa tutkinut Bonnin yliopiston virustutkija Hendrick Streeck The Guardian -sanomalehdelle.

Kirotut hobitit! Loppuu se homppapomppa!
 
Lynkkausjoukkoja tosiaan on liikkeellä. Ainakin meidän naapurustossa kytätään muiden ja niiden (nuoriso, lenkkeilijät, somalit, vanhukset, lapsiperheet jne) käyttäytymistä vähän turhan innokkaasti. Ikävä lieveilmiö. Ehkä se tuo joillekin turvallisuudentunnetta.
 
3. Oikeasti kuukausi sitten ei ollut niin kiire miltä näytti. Tämän taudin kanssa oli hyvin aikaa miettiä laillista tapaa määrätä ravintolat sulkemaan ovensa. Jos valmiuslaki jouduttaisiin ottamaan käyttöön ydinonnettomuuden takia, olisi oikea kiire.

4. En tiedä yhtään mitä seuraavaksi tapahtuu. Rajoituksia tuskin tullaan purkamaan nopeasti, mutta minun on vaikea uskoa vanhusten eristämiseen vuoden loppuun tai pitempään.

6. Ruotsi on erilainen, mutta näemme sen paljon erilaisempana. Ikään kuin Ruotsissa ihmiset eivät olisi lainkaan muuttaneet tapojaan ja toisaalta kuin Ruotsin mallilla talous ei lainkaan pysähtyisi. Olennaista on, millaista elämä täällä ja siellä on elokuussa.

7. Minun vaikea olla huolissaan vanhainkotien kuolemista. Sanotaan, että juuri niitähän meidän piti suojella. Mutta jos vanhainkotiin joutuu tai pääsee, kummin haluaa sanoa, täytyy olla jo hyvin huonokuntoinen, ainakin kunnallisissa laitoksissa. Paljon suurempia menetyksiä ovat ne, jotka olisivat vielä ehtineet nauttia virkeinä eläkepäivistään. Vai voiko vanhainkotiin kuolleen 79-vuotiaan sanoa kuolleen ennenaikaisesti, että hän ei olisi ehtinyt elää täyttä elämää?

Mietin, miksi kuukausi sitten ei ollut niin kiire? Voit aivan hyvin olla oikeassa, mutta tätä jäin miettimään... Tartunnat ja kuolemantapaukset Hesarin grafiikan mukaan kaksinkertaistuivat aina n. 2 päivässä monissa maissa. Tosin tartuntaluvut ovat minusta siten epäluotettavia, että perustuvat testausten määrään. Ydinonnettomuushan nyt on ihan toisen kiireellisyysluokan asia.

Oman lähipiirin vanhuksia miettiessä olen huolestunut tästä eristämisen vaikutuksesta. Huomaan lamaantumista, ei jakseta liikkua oman kodin ulkopuolelle. Yhteydenpito edes netin kautta ei onnistu kaikilta luontevasti.

Tarkoitatko elämällä elokuussa taloutta? Voisin melkein hieroa kristallipalloa, että taloudellisesti Ruotsilla tulee menemään paremmin kuin meillä. Eikö näin ollut jo ennen tätä kriisiä (lähde, luin tämän jostain...)?

Kohdasta 7 on sama ajatus varmasti monen mielessä. Mutta kun lähdetään arvottamaan sitä, kenellä on oikeus elää, niin ollaan hyvin heikoilla jäillä. Tuntuu järkevältä ajatella, että miksi valtavin uhrauksin suojellaan niiden henkeä, joilla ei elinaikaa ja laadukasta sellaista ole kuitenkaan paljon jäljellä. Mutta millainen harppaus on siihen, että miksipä eivät joutasi kuolemaan myös ne, joilla on yhteiskunnalle kalliita sairauksia. Terveet ja työkykyisethän harvoin kuolevat koronaan. Lihavat toki joutavat mennä myös, koskapa heille kehittyy muuta väestöä helpommin niitä kalliita sairauksia. Tupakoitsijat, itsepä asetatte itsenne giljotiinijonoon käryttämällä terveytenne. Vammaiset... itse asiassa sikiöseulontojakin voisi lisätä. Koronan vapaa leviäminen on varmasti joidenkin ryhmien märkä uni. Myönnän kyllä auliisti, että kuulun itse riskiryhmään, joten minun mielipidettäni tuskin voi pitää puolueettomana.

Ja näin yksioikoistakaan se ei tietenkään ole. Kuinka paljon kärsimystä ja kuolemia taas seuraa siitä, että vaivumme yhä syvemmälle taloudelliseen kurimukseen. Minä en tiedä. Eikä nyt liity varsinaisesti tähän, mutta olen ihmetellyt, mihin perustuu se, että taloudellisen kasvun pitää olla jatkuvaa?

Huvituin tuosta esimerkistäsi... varmaan reilut 20 vuotta aiemmin olisin ollut samaa mieltä, mutta nyt minusta 79-vuotias ei välttämättä ole vielä niin vanha. Suurin osa aktiivisista asiakkaistani on ikävälillä 70-80. Ja reilun 20 vuoden päästä kolkuttelen itse noita lukemia...
 
Oman lähipiirin vanhuksia miettiessä olen huolestunut tästä eristämisen vaikutuksesta. Huomaan lamaantumista, ei jakseta liikkua oman kodin ulkopuolelle. Yhteydenpito edes netin kautta ei onnistu kaikilta luontevasti.
Sama juttu. Mun elossaolevat isovanhemmat on 90- ja 86-vuotiaita. Toinen heistä menetti puolisonsa alkuvuodesta, ja on nyt jalkahuoltensa ja tämän tilanteen vuoksi tosi yksin yhtäkkiä monella tapaa, vaikka hänelle kaupassa käydäänkin jne. Toisella paheni alkuvuodesta tosi nopeasti alzheimer, ja helmikuun lopulla saimme hänet hoivakotiin, mikä oli hänelle itselleen tosi iso järkytys, hoivakoti ei ole kotipaikkakunnalla, koska täällä on paikat täynnä ja pitkät jonot. Kaksi viikkoa muutosta tuli vierailukielto, isovanhempani ei tahdo kuulla, eli puhelimessa on vaikea puhua, näkö ei riitä esim. hoivakodin älykännykän kautta videopuheluihin. Heillä kummallakaan tuskin on ihan hirveän montaa vuotta, mutta tuntuu pahalta se, jos heiltä viedään nyt läheiskontaktit turvallisuuden vuoksi, mutta sitten kuitenkin tauti pääsee siellä leviämään, ja ihmiset kuolevat yksin. Kylmää tosi paljon puhe siitä, että ei hätää, suurin osa kuolleista on vanhoja ja huonokuntoisia. Ihmisiä hekin ovat.
 
En usko, että kovin moni ajattelee, että antaa vanhusten (tai muiden riskiryhmiin kuuluvien) kuolla vaan. Varmasti jotkut ovat tätä mieltä, sitä en epäile. Käytännön teot kuitenkin todistavat, että ehdottomasti suurin osa haluaa suojella paitsi itseään niin myös muita. Suomalaiset ovat nyt yleisesti ottaen käyttäytyneet todella vastuullisesti ja epäitsekkäästi ja kantaneet kortensa kekoon.

Hoivakotikuolemat eivät itsestänikään tunnu niin pahalta kuin jos kyseessä olisi tauti, johon kuolisi päiväkotilaisia. Hoivakotien asukkaat ovat jo valmiiksi niin hauraita, että kuolema, olkoon se koronan, influenssan tai vaikka infarktin tuoma, on aivan luonnollinen asia jo. Pahemmalta tuntuu se kuinka monen huonokuntoisen vanhuksen toimintakyky romahtaa nyt lopullisesti kun kukaan ei vie ulos, muusta kuntouttavasta toiminnasta puhumattakaan - eli joudutaan kyllä ojasta allikkoon.
 
Mietin, miksi kuukausi sitten ei ollut niin kiire? Voit aivan hyvin olla oikeassa, mutta tätä jäin miettimään... Tartunnat ja kuolemantapaukset Hesarin grafiikan mukaan kaksinkertaistuivat aina n. 2 päivässä monissa maissa. Tosin tartuntaluvut ovat minusta siten epäluotettavia, että perustuvat testausten määrään. Ydinonnettomuushan nyt on ihan toisen kiireellisyysluokan asia.
Totta kai mahdollisemman aikainen toimiminen on tärkeää. Mietin asiaa lähinnä valtiojohdon toiminnan kannalta. Valmiuslakihan ei varsinaisesti ole tarkoitettu tällaista tilannetta varten. Esimerkiksi ravintoloiden sulkemiseen tehtiin lopulta erillisellä lakimuutoksella ja vei viikon verran (lain säätäminen vie aina vähintään kolme päivää). Yleisesti ottaen hallituksen toimintaa ja poikkeusolojen laillista sujumista on kiitelty. Jos poikkeustila johtuisi sotilaallisesta uhasta tai suuronnettomuudesta, voi olla vielä paljon tärkeämpää saada nopeita ratkaisuja.

Tarkoitatko elämällä elokuussa taloutta? Voisin melkein hieroa kristallipalloa, että taloudellisesti Ruotsilla tulee menemään paremmin kuin meillä. Eikö näin ollut jo ennen tätä kriisiä (lähde, luin tämän jostain...)?
Ajattelin lähinnä kokonaisuutta kuolleiden, talouden ja rajoitusten suhteen. Tarkoitan sitä, että vielä ei voi päätellä, kumman maan toimet ovat olleet parempia. Jos Suomessa saadaan rajoitukset purettua ja Ruotsissa kuolleisuus nousee hyvin suureksi, tai päin vastoin Suomessa joudutaan jatkamaan tai asettamaan uudelleen rajoituksia ja Ruotsissa tauti hellittää, nähdään kumman maan tapa on ollut toimivampi. Nyt sitä ei mielestäni voi sanoa, mutta kesän jälkeen varmaan.
Huvituin tuosta esimerkistäsi... varmaan reilut 20 vuotta aiemmin olisin ollut samaa mieltä, mutta nyt minusta 79-vuotias ei välttämättä ole vielä niin vanha. Suurin osa aktiivisista asiakkaistani on ikävälillä 70-80. Ja reilun 20 vuoden päästä kolkuttelen itse noita lukemia...
Ikä ei tässä oikeastaan ole niin olennaista. Ymmärtääkseni kunnallisissa vanhainkodeissa ihmiset vain ovat niin huonokuntoisia, että kuolema ei ole kellekään yllätys. Erotukseksi tästä virkeän 79-vuotiaan kuolemaa voidaan pitää yllättävänä ja ennenaikaisenakin. Mutta muutan @Hanna Kullanväärtti kirjoitti yllä hyvin. Ei ole ihmisen asia päättää, kuinka kauan kukin täällä elää. Jokainen kuitenkin kuolee ja koen, että jossain vaiheessa kuolema ei enää sairaalle ihmiselle menetys. Siksi säälin enemmän niitä, joilta tauti vie terveet vanhuusvuodet.
 
R0-luku on painunut tarpeeksi alhaalle. Yksi ihminen ei enää tartuta useita muita ihmisiä, vaan alle yhden. Epidemia on hiipumassa Suomessa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rajoituksista voitaisiin luopua. Netissä liikkuu meemi, jossa tyyppi roikkuu laskuvarjon varassa satojen metrien korkeudessa ja tuumii: "Laskuvarjo on hidastanut putoamisvauhtiani. Nyt voin irrottaa sen!"
 
Ensimmäinen huippu, ehkä. Toivottavasti eivät avaa ainakaan suurempien kaupunkien kouluja ennen syksyä, siitä saadaan hyvin helposti toinen huippu aikaiseksi juuri kesälomien alkuun ja sitten sinne minne lomalaiset lähtevätkin, katsomaan iäkkäämpiä sukulaisia??

Etelä-Koreassa 1/36 - 1/40 tapauksista on johtanut kuolemaan. Tämä on toki kaukana pahimmista Italian pääasiassa vanhusten asuttamista kylistä joissa joka seitsemäs tai kahdeksas sairastunut on kuollut. Iän vaikutus kuolleisuuteen on suuri. Sen nyt ainakin noista sössityistä testeistä huolimatta saa selvää.
 
Last edited:
Jos joku kaipaa epätoivoa, voi kuunnella uusinta Brysselin konetta, jossa Helsingin yliopiston taloustieteen dosentti Malinen kertoo kuinka huonosti käy ja vielä huonommin voi käydä. Ehdin kuunnella autossa vain osan, joten en takaa koko ohjelman synkkyyttä. Tosin meitä on peloteltu euron hajoamisellakin jo kymmenen vuotta niin jaksaako näihin enää uskoa?
 
Vappu on tulossa samaan aikaan, kun kansassa esiintyy väsymystä rajoitteiden noudattamiseen. Eikä mikä tahansa vappu, vaan pitkän viikonlopun alku. Lomautetuilla ei ole huolta työkuntoiseksi selviämisestä maanantaiaamuun mennessä. Yksikseen vain on niin ikävää juhlia, joten pitäähän sitä kavereita kutsua kylään. Pikku yskä kyllä hoituu tiukalla viinalla.

Luulin, että amerikkalaiset eivät kilvan todistaisi typeryyttään ottaessaan Trumpin desinfiointiainepuheet tosissaan, mutta taisin olla väärässä.
 
Ylös