Koskettavimmat kohdat TSH-elokuvissa

  • Keskustelun aloittaja Lil'Arwen
  • Aloitettu
Hänhän petti joukkueensa, hän oli petturi. Hän ansaitsi kuolemansa vaikka koittikin sitä hyvittää pelastamalla hobitteja. Hänen takiaan joukkue hajosi. Hän petti lupauksensa suojella Sormuksen viejää.
Nii-in, mutta se oli silti koskettavaa ;)



Mutta entäs se "Run you fools" ja sen jälkeiset hetket
Aivan, sekin oli varsin liikuttavaa...

Minuakin jäi kaivelemaan se Bombadilin puuttuminen, hän oli niin mielenkiintoinen hahmo,olis ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka P.J olisi hahmon toteuttanut.
 
Koskettavimpia kohtia TSH-trilogiassa olivat varmastikin Theodenin loistava repliikki: "Spears shall be shaken! Shields shall be splintered! A sword day! A red day! Ere the sun rises. Ride now! Ride now! Ride! Ride for ruin, and the world's ending!"

Tuossa kohtaa tulee aina sellainen adrenaliinisyöksy. Hyvin vaikuttavaa, ja Bernard Hill tekee loistavan suorituksen.

Myös Samin Two Towersissa esittämä monologi oli hyvin kaunis, ja siitä varsinkin kohta: "A new day will come, and when the sun shines, it will shine out the clearer". Tuossa menee aina kylmät väreet selkärankaa pitkin. Jotakin hyvin kaunista ja koskettavaa.

Tietenkin myös Billy Boydin esittämä kaunis laulu rinnastettuna epätoivoiseen hyökkäykseen kohti Osgiliathia oli riipaiseva. Se laulu loi uskomatonta kontrastia kohtausken kanssa.

-Pharaoh
 
Pharaoh sanoi:
Tietenkin myös Billy Boydin esittämä kaunis laulu rinnastettuna epätoivoiseen hyökkäykseen kohti Osgiliathia oli riipaiseva.
Tosiaankin, tämähän meinasinkin jo unohtaa kokonaan. Tämän kaiken raakuutta lisää vielä se, että poika hakee vain isänsä hyväksyntää eikä muuta, mutta isä on mielistynyt vain yhteen poikaansa. Kunnia tai kuolema uhraten sotilaansa mukanaan.
 
Itse asiassa en itkenyt missään, paitsi ehkä hiukan lopussa, mutta koskettavia kohtia kuitenkin on.
Sanotaan nyt ensin se, kun Sam selittää Frodolle jotain, että ne tarinoiden sankarit eivät koskaan kääntyneet takaisin jne.
Ja Merrin ja Pippinin ero, no, se on hyvä kohta. Kun Merri vielä sen Pippinin huudon jälkeen juoksee sinne torniin ja selittää Aragornille jotain että "hän on seurannut minua poikasesta asti." Ja jotain että saatoin hänet vaikeuksiin mutta pelastin aina jne.
Ja se kohta, kun Pippin etsii Merriä taistelun jälkeen. Koskettavaa.
Haltioiden tulo Helmin syvänteeseen on todellakin upea. Se musiikki, niiden marssi, samanlaiset puvut ja Legolasin ilo, kun hänen oma kansa tuli taisteluun.
 
Kuninkaan paluussa on mielestäni pari sellaista koskettavaa kohtaa, jotka saavat joskus tipan tulemaan linssiin. Ensinnäkin se kohta, kun joskus aika elokuvan lopussa Gimli ja Legolas selittävät jotain toisilleen:

Gimli: ”Never thought I’d die fighting side by side with an Elf”
Legolas: “What about side by side with a friend”
Gimli: “Aye, I could do that”


Tuo kohta on aivan ihana. Myös se kohta on jotenkin koskettava minusta, kun Frodo ja Sam ovat ihan lähellä Tuomiovuorta (herranjestas, dementia iski, onko se varmasti tuomiovuori? :urg:) ja Frodo lyyhistyy kesken mahtan, ja Sam sanoo jotenkin tähän tyyliin:

"En voi kantaa sitä puolestanne, mutta minä voin kantaa teidät!"

Näitä koskettavia kohtia löytyy kyllä paljon, kaikista elokuvista. Tähän loppuun mainitsen kyllä vielä sen todella koskettavaksi, kun (edelleen) Kuninkaan Paluussa Pippin löytää Merrin sen taistelun jälkeen. Se on aivan ihana.

No joo, jätän ihkuttelut nyt tähän, ja painun muualle :''D
 
Mun mielest elokuvien koskettavimman kohat oli FotR kun Gandalf tippu siel Moriassa.Sit TTT:ssä kun Arwen palas se isän luokse ja sitten RotK kun Aragorn sanoo että:" Te ette kumarra kenellekkään." ja Harmaiden Satamien kohtaus. ^_^
 
FotR:issa se kun Frodo ja Sam ovat nousseet sen ekan vuoren huipun päälle ja katsovat emyn muilia ja Mordorin tummia vuoria. Sen jälkeen kun ne alkavat laskeutumaan siitä ja se musiikki alkaa soimaan, se on jotenkin niin koskettavaa :) Ja olen Farathor Escariotin kanssa samaa mieltä että sen pitkän matkan jälkeen frodo sitten lähtee
 
Minun mielestäni TSH elokuvissa on paljon koskettavia kohtauksia, mutta koskettavimmat ovat varmaan....

Se kun Frodo elokuvan lopussa lähtee Harmaista satamista
Se kun Haldir kuoli oli myös koskettava (Myös Boromirin ja Theodenin kuolema)
Myös se on koskettava kohta kun Sam sanoo siinä melko lopussa Frodolle: "I can't carry it for you, but I can carry you"
Ja se kun Sam sanoo Frodolle: "It's like in the great stories Mr. Frodo, the ones that really mattered. Full of darkness and danger they were. And sometimes you didn't want to know the end. Because how could the end be happy? How could the world go back to the way it was, when so much bad had happened. But in the end it's only a passing, this shadow. Even darkness must pass. A new day will come. And when the sun shines, it will sun out the clearer" (Muistan ton ulkoo kun on tullu pari kertaa katottua...:D)
Niin ja sit ois vielä ne kohat kun... (Ehkä myöhemmin :D)

On siis myös lukemattomia muita minunm mielestäni koskettavia kohtauksia, mutta en jaksa luetella niitä kaikkia tähän^^
 
Detritus sanoi:
"Olisin seurannut sinua....
My Brother, my Captain, my... King!"

Muutamaan sanaan tiivistettynä Boromirin ja Aragornin väliset jännitteet ja niiden katoaminen - viime hetkellä. Minä ymmärsin tuon niin että Boromir itse asiassa antoi anteeksi Aragornille.

Todellako? Mielenkiintoinen näkökulma. Ja nyt kun ajattelee niin juuri noinhan se taitaa mennä. Ensin luulisi että Boromir pyytää Aralta anteeksi. Ehkä siihen sisältyy molemmat. Koko kohtaus on niin emotioniaalisesti ladattu että siinä lentelee vaikka mitä merkityksiä. Toisaalta, kun tekee kuolemaa niin ei enää tarraudu aiemmin sitoneisiin ajatuksiin ja kaunoihin: nyt voi ja täytyy laittaa asiat selviksi. Ikään kuin näillä toveruksilla olisi hätä saada erota ystävinä.

Tämäkin kohtaus saa syvemmän merkityksen kun sen näkee SEE:n lisättyjen kohtausten kontekstissa. Koko Boromir-Aragorn suhde/jännite on paljon mielenkiintoisempi ja syvempi SEE:ssa.

Hänhän petti joukkueensa, hän oli petturi. Hän ansaitsi kuolemansa vaikka koittikin sitä hyvittää pelastamalla hobitteja. Hänen takiaan joukkue hajosi. Hän petti lupauksensa suojella Sormuksen viejää.

Ystävät antavat anteeksi. :wink: Ei siinä osoitella toista sormella ja vainota epäonnistujaa. Sitä paitsi Nienna on nyt järkyttynyt siitä, että joku voi väittää toisen ansaitsevan kuoleman vain sen takia, että hän epäonnistui sisäisessä taistelussaan Sormusta vastaan?! Silloinhan myös Frodo ansaitsee kuoleman, puhumattakaan Klonkusta. Jopa Gandalf, sillä hän ainakin itse otaksuu ettei selviäisi siitä mittelöstä. Keski-Maassa ei taida jäädä montaa eloon jos ihmisiä ja muita aletaan tuomita näin armottomin kriteerein.
 
Ehdottomasti RotK:ssa Rohirrimin saapuminen Pelennorin kentille :wink: Se on vaikuttavaa kun se örkkikomentaja käskee joukkoja ja sitten kuuluu kumea torven ääni auringonnousussa ja rohirrim saapuu taisteluun mukaan... "Spears shall be shaken! Shields shall be splintered! A sword day! A red day! Ere the sun rises. Ride now! Ride now! Ride! Ride for ruin, and the world's ending!" sitten ratsuväki lähtee karjuen ryntäämään örkkien rivistöjä päin eeppisen "Rohan" musiikin soidessa taustalla :D Sillon kyllä saa kylmät väreet joka kerta.
 
Herkkää tekee

Kyllä, todellakin rohirrimin rynnäkkö yli pelennorin peltojen on jotain uskomatonta - kun tuhannet ratsastajat kuolemaa huutaen ja uhaten vyöryy yli örkkien, jotka lakoavat kuin olkikuviot tulessa.

Ja vaikka se onkin kirjan raiskausta, niin kyllä se VampireLadyn mainitsema haltioiden saapuminen Helmin syvänteeseen pistää melkein tipan linssiin. Ja se haltioiden sotamarssimusiikki - kerrassaan haltiamaisen kuuloista (ehkä yksi voimakkaimpia adjektiiveja joita löysin tähän hätään)! Kyllä sitä on sitten tullut kuunneltua.

Lathron
 
Täällä on vielä yksi jonka mielestä Rohirrimin saapuminen pelennorin kentille on yksi koskettavimmista/mahtavimmista kohtauksista. Myös Boromirin ja Haldirin kuolemat koskettavat kummatkin, aina tulee tippa linssiin kun katsoo kohtaa jossa Boromir taistelee vielä useampi nuoli rinnassaan :'(

Mutta erityisesti poraan aina harmaissa satamissa.. Olen katsonut trilogian nyt jotakuinkin seitsemän/kymmenen kertaa ja itken aina kohdassa jossa Frodo hyvästelee ystävänsä. Viimeksi maanantaina nyyhkytin ääneen, ripsivärit poskilla.. Ei varmaan kannata koskaan katsoa noita kavereiden kanssa :D Eihän silloin pienempänä kuin vähän silmät kostunu mutta nykyään oon kauhea itkupilli :D

Enttien marssi Rautapihaan ja haltioiden saapuminen Helmin syvänteeseen on myös jotain niin upeaa. En nyt tiedä onko niin koskettavaa, mutta upeaa kumminkin.
 
Mahtavia ja selkää värisyttäviä kohtauksia on elokuvassa monia...

FoTR ei niinkään herkutella eeppisyydellä vaan muuta kuin lopussa boromirin kaatumisella. värisyttävin kohtaus on kun gandalf karjuu neuvonpidossa boromirille hieman faktaa sormuksesta se on mielestäni todella hieno kohtaus... ja moriahan on eeppistä tykitystä loppuun asti ja todella vaikuttavaa...

TTT onkin sitten täyttä tykitystä, haltioden tulo helmin syvänteeseen on vaikuttava, samoin pidän bregon polvistumisesta aragornille kun hakee sen sieltä rannasta, mutta ennen kaikkea vaikuttavin kohtaus on kun rohirrim ratsastaa kuninkaan luokse ja se vuoropuhelu eomerin ja gandalfin välillä tekee siitä vielä tuhat kertaa vaikuttavamman...

RoTK sama juttu rohirrim jaksaa aina säväyttää saapuessaan paikalle... house of healing on hieno kohtaus johtuen arwenin laulusta... samoin pidän kohtauksesta kun porukka pakenee osgiliathista ja gandalf rynnii apuun se on hieno....
 
FotR:n loppu, kun Saattue hajoaa, Frodon ja Samin päättäessä lähteä kaksistaan kohti Mordoria. Aragorn, Legolas ja Gimli päättävät pelastaa pikku hobitti-parat hinnalla millä hyvänsä. Vaikka juoksemalla Rautapihaan asti. :)

RotK:n loppu, Frodo herää pehmeässä sängyssä, näkee Gandalfin ja muut Saattueen eloon jääneistä samaan aikaan.. Siinä on varmaan hymy herkässä.. :)
 
FotR:ssa lothlorien kohtaus saa minut jotekin hiljentymään. (Varsinkin pidennetyssä versiossa) Se Galadrielin peili ja varsinkin hänen sormus Nenya (Olenkin odottanut että kolmea sormusta näytettäisiin elokuvissa)

TTT.ssa kun haltiat marssivat Haldirin johdolla Helmin syvänteeseen ja uhraavat kuolemattomuutensa ihmisten takia.. (Vaikka tätä ei kirjassa tapahdu ollenkaan). Se kohtaus saa muistelemaan Silmarillionin tapahtumia.. Harmillista on ettei Círdania näytetä harmaissa satamissa....

TrotK:ssä se kun kotkat tulevat mustalle tornille ja taistelevat Nazgûleita vastaan.
:(
 
Sormuksen Ritareissa mielestäni Boromirin kuolema, kirjassakin se jäi mieleen. leffasta tarkoitan kohtaa jossa boromir henkäisee viimeisiä sanojaan aragornille "veljeni, kapteenini, kuninkaani"

Kahdessa tornissa hmm, ehkä Frodo ja Sam lopussa, puhumassa tarinoista joita heistä ehkä joskus kerrotaan.

Kuninkaan paluussa varmaankin jo moneen kertaan mainittu Pippinin laulu Denethorille sekä se kun Gimli sanoo, ettei uskoisi kuolevansa haltian rinnalla, ja legolas kysyy "entä ystävän?" ja gimli sanoo jo vain. hihi
 
Sormuksen ritareissa Rivendellissa neuvonpidon kohta, kun Aragorn polvistuu Frodon eteen. Juu. Ja elokuvaa ekaa kertaa katsoessa luonnollisesti eniten sydämentykytyksiä mulla aiheutti Pomppivan Ponin kohtaus, jossa ekaa kertaa elämässäni näin "livenä" Aragornin. Pidin sellaista pientä vinkunaa koko ajan ennen kuin kasvot näytettiin, luulivat varmaan lähellä istuvat mulla olevan astmakohtaus.

Kuninkaan paluussa vaikuttava on monen muunkin mainitsema kohtaus, kun rohirrim tulee taisteluun Pelennorin kentille. Vaikuttavaa. Se, mikä oli mielestäni aliarvioitu elokuvassa oli kohtaus, kun Eowyn tappaa Noitiksen. Olisi mielestäni voinut olla vaikuttavampi. Mun lempikohtia kirjasta!

Ja ihan lopussa, kun Sam tulee kotiin ja Rose ja vauva odottavat... niisk!! I'm home...

Niitä koskettavia kohtauksia on paljon. Jotkut olisivat saaneet olla vaikuttavampiakin, esimerkiksi yksi lempikohtauksiani kirjasta kun lipuvat Argonathin ohi. Saan aina väristyksiä kuvauksesta miten Aragorn puhuu silloin...
 
Detritus sanoi:
Muuten olen sitä mieltä että Gondorin kokkojen sytyttäminen on yksi komeimpia kamera-ajoja mitä olen nähnyt.
Miten mä unohdinkin tuon! Se oli todella näyttävää ja oikein nousi sellainen toivon ja voiton uhon tunne.
 
Ylös