Boromirin kuolema oli kieltämättä koskettava, vaikken hänestä hahmona pitänytkään. Boromir vaikutti minusta liian ylimieliseltä, ja sitten se vielä yritti viedä Frodolta Sormuksen. Mutta silti, sellaista urheaa kuolemaa ei voi olla kunnioittamatta. Boromir taisteli viimeiseen hengen vetoon asti, eikä luovuttanut heti ensimmäisen nuoleniskun jälkeen. Itkettihän se.
Gandalfin kuolema itse ei ollut ihan niin koskettava, mutta Morian ulkopuolelle päästyttyä kun kaikki surivat pienen hetken, se kosketti. Nähdä toisten suru, niin...
Freedomer sanoi:
TTT:ssa itselleni se kun Puuparta näkee hävityksen Rautapihassa ja kutsuu paikalle kaikki entit joiden kanssa hän sitten lähtee sotimaan. Jotenkin se tunne minkä tästä kohtauksesta saa on uskomaton. Musiikki on puolet tästä kohtauksesta.Aivan mahtavaa!
^täysin samaa mieltä! Jotenkin se Puuparran suru/tuska, mikä syntyy kun hän näkee millaista tuhoa siellä on saatu aikaan. Miten hänelle tutut puut ovat joutuneet "uhreiksi"..
ROTK:n lopussa itkin lähes koko ajan. Kaikki oli vain niin koskettavaa. Se, kun Sam ja Frodo on väsyneinä siellä tulivuorella, loppuunrasitettuina mutta helpottuneina muistelevat rakasta Kontuaan. Siinä tuli itsekin muisteltua ja kuviteltua sen kaiken, ja jotenkin se oli minusta niin koskettavaa.
Sitten kun Frodo herää kauniista valoisasta huoneestaan ja näkee ensimmäisenä Gandalfin tutut kasvot. Koko kohtaus on niin tunteita täynnä, kun kaikki nauravat ja syleilevät toisiaan iloisena. Se jälleennäkemisen riemu.. etenkin kun Saattueen jäsenet tulevat yksitellen ovesta sisään. Ja viimeisenä Sam. Se on hienosti tehty, kun heidän kohtaaminen ei ollut sellainen samanlainen "raju" iloitseminen, vaan hiljainen ja rauhallinen katseiden/hymyjen vaihto, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kaikki se välittäminen ja yhdessä koetut tapahtumat välittyy siitä niin selvästi... (rupeaa itkettämään jo pelkkä kohtauksen ajatteleminen)
Ja lopuksi, kun Frodo, Bilbo ja Gandalf lähtevät pois. Kun Gandalf kehottaa Frodoa kertomaan poislähtö-suunnitelmistaan, ja kuinka kaikki neljä hobittia itkevät yhdessä halaillen. Sekin on niin kamalan koskettavaa, ettei kyyneliltä voinut säästyä.