Koskettavimmat kohdat TSH-elokuvissa

  • Keskustelun aloittaja Lil'Arwen
  • Aloitettu
L

Lil'Arwen

Vieras
Tälläinen topikki taisi olla tuolla vanhemmassa Lohikäärmeessä ja ajattelin nyt laittaa sen sitten tännekin...
Eli mitkä ovat teidän muiden mielestä koskettavimpia kohtauksia TSH-elokuvissa (sekä TTT että FotR)?

FotR:ssä mielestäni ehdottomasti liikuttavin kohta on Samin já Frodon päätös lähteä Mordoriin. Siinä on niin kauniisti kuvattu heidän keskeistä ystävyyttään :cry: , niisk.

TTT:stä onkin vaikeampi sanoa. Hmm... Ehkä kuitenkin haltia-armyn tulo Helmin Syvänteelle ja sitten Haldirin liikuttava kuolema. Se haltia-armeija oli ihan kiva ja koskettava lisä, tuli jotenkin sama fiilis kuin Silmarillionia lukiessa :D .

Pistäkää sitten perusteluja jos vastaatte, kii-toos.

Jos valvojat katsovat tämän topikin turhaksi, niin lukkoon vaan :) , tahtoisin vain hieman eloa tännekin "osastolle" :oops:


Eihän tässä mitään turhaa ainakaan minun mielestäni ole. Kunhan ei tule pelkkää listaa vaan nimenomaan keskustelua. Ja eiköhän täälläkin ala keskutelua olla kiihtyvällä tahdilla iltojen pimetessä ja joulukuun lähestyessä. :wink: terveisin: targuin
 
Jee, uusi keskustelu. tätä on kaivattu.

Jos valvojat katsovat tämän topikin turhaksi, niin lukkoon vaan , tahtoisin vain hieman eloa tännekin "osastolle

niinpä. :roll: Lil, you know what I mean, don't you?

Itseäni koskettaa FotRin EEllä Galadrielin peilissä kun se selittää kaikkee. SEEssä siihen on lisätty kaikkea kivaa, jota ei ole tavallisessa.

lisäksi se Lilin mainitsema kohta, jossa Sam ja Frodo päättää lähteä kahestaan Mordoriin. Tai missä Frodo oikeastaan päättää lähteä yksin. :)

TTTssä koskettaa kun Legolas menettää toivonsa ja Ara joutuu vähän kovistelemaan sitä.
Ja kun Ara opettaa sitä poikaa pitämään sitä miekkaa kädessä.

tiedän, että oudot jutut ovat mielestäni koskettavia. :)
 
Ja sitten minun mielipiteeni :)
FotR:issa koskettavinta oli juuri tuo Frodon ja Samin päätös lähteä Mordoriin. Tai siis se kun Sam sanoo Frodolle että Gandalf oli käskenyt ettei hän jättäisi Frodoa eikä aikonutkaan. Sitten siihen lisäksi vielä sopiva musiikki ja vot! Tuli tippa linssiin :cry:
Ja TTT:ssä minusta oli ehkä se kun Théoden itkee poikansa haudalla. Musiikki sopi taas erinomaisesti tilanteeseen ja vielä ne Gandalfin sanat: 'He was strong in life, he's spirit will find the way to halls of your forebears. Westu hal, ferthru Théodred ferthru'. Tuosta haltiakielen kirjoitusasusta en ole varma mutta kuitenkin :) Siinä oli ne, lisään jos tulee muita mieleen.
 
Yhyy...

Fotr:in koskettavin kohta oli Gandalfin tippuminen morian syvyyksiin. Minusta se oli surullista, koska pidän siitä viisaasta ja vanhasta velhopapasta.

TTT:n koskettavin kohta oli kun luultiin, että Merri ja Pippin oli kuollut. Se oli surullista. Syynä sen surullisuuteen voi olla se, että kaikki hahmotkin pitivät niistä niin paljon ja suru näkyi niiden kasvoilla :cry: .
 
Fort:n koskettavin kohta oli varmaan kun Frodo päättää lähteä Mordoriin ja Sam lähtee hänen kanssaan.Siinä näkyy kuinka paljon Sam on valmis tekemään ystävänsä puolesta. :cry:
TTT:ssä ehdottomasti Helmin Syvänteen kohtaus jossa haltiat saapuvat ihmisten avuksi.
Toivottavasti ei tullut liikaa toistoa koska mielipiteeni on suurinpiirtein samanlainen kuin LilŽArwenin :)
 
Re: Yhyy...

Mordorin??? :lol: Tarkoitat vissiin Moriaa eli Khazad-dumia.

Jotenkin se oli koskettavaa, kun Lego ja Ara tapaavat, ja se, kun Sam tahtoo lähteä Mordoriin... Ja samoin tämä Klonkun kaksi minää kohtaus. Se jotenkin koskettaa....
 
Juu anteeksi menin nyt sekasin nimien kanssa. Aika paha moka. Virhe on nyt korjattu :wink: . Kiitos huomautuksesta.
 
Minulla jäi ainakin ihanimmaksi kohdaksi muistiin tuo 1. osan loppu, jossa Frodo pelastaa Samin hukkumiselta ja siinä ne sitten halaavat. Tuo hukkuminen oli samalla aika koomista myös...
Ja Gandalfin viimeiset sanat, olikohan "Juoskaa, typerykset" (tai jotain tuonne päin) oli mahtava. Juuri sellainen Gandalf :) ...
Myös kohtaus Boromirin yrityksen jälkeen siepata sormus, jossa Frodo ja Ara pulisevat jotain.
Ja tietysti Boromirin kuolema. Hän puolusti niitä hobitti-parkoja, mutta miksi ihmeessä he eivät juosseet, vaan jäivät siihen töllöttämään? Ja miksi se yksi örkki tähtäsi hobitteja, vaikka ne oli nimenomaan käsketty tuoda ehjinä? Voi rotta.
2. osassa ehkä tykkäsin Pippinin ja Merrin kuullessa etteivät Entit aio helppiä heitä mitenkään.
Sitten loppu elokuvassa, kun Klonkku puhelee, ja suunnittelee itsekseen. Se oli niin suloisen näköinen :mrgreen:
 
Aika samanlainen on minunkin mielipiteeni kuin muittenkin täällä, mutta sanonpa kuitenkin.. Fort:issä oli Frodon ja Samin lähtö, olin ihan tippa linssissä.. Gandalfin putoaminen oli myös koskettava.. TTT:ssä haltijoitten saapuminen Helmin syvänteelle oli koskettavaa, kylmät väreet kulki selkää pitkin.. Myöd Klonkun taistelu itsensä kanssa kosketti, vaikka siitä olikin tehty "hauska" kohtaus.. :roll:
 
Musta FoTR:ssa Boromirin kuolema oli koskettava, sit ku se sano Aralle jottain et se on turhaa tai jottain, en muista.. Mä en ikinä oikeen arvostanu Boromiria, mun sen kuolema ainaki oli urhee...

TTT:ssä Aran tippuminen sielt jyrkänteeltä, sit ku ledolas antaa sil sen korun takas, ja sit ne Ara&Arwen kohdat..
 
Alkuperäinen poisleikattu prologi kosketti, samaten Bilbon syntymäpäiväjuhla (osaksi varmaankin sen torvioopperasta poikkeavan musiikin johdosta) ja harmaahaltioiden ohimenokohtaus, sekä Gandalfin sanat "There are many Powers in this world, for good or for evil..."; ne kaikki ovat niitä harvoja kohtia jotka onnistuvat tökkäisemään esiin Sen Tunteen ja Näyn (että on olemassa paljon, paljon vanhempi historia, Ardan "kirottu kauneus", mikäli sitä pitäisi haparoivin sanoin tiivistää jotenkin). Kakkosleffasta Tolkienin tunnelmaa löytyy (Klonkun lisäksi!) AFAIR enimmäkseen vain niiden muinaisenglannin ja sindarin kielen avulla loihdittujen runojen kautta, kuten esim. Haldirin kuoleman hetkellä taustalla soivasta sävelmästä (hieno ja sopiva kohtaus muuten, vaikka apokryfinen onkin). Saa nähdä mitä uutta TTT:n Extended DVD sitten mahdollisesti mukanaan tuo.
 
Koskettavin kohta itselleni on ehdottomasti Boromirin kuolema, siitä asti kun se juoksee rinnettä alas Merrin ja Pippinin avuksi sen kuolemaan asti (tietysti kuolemattomat sanat "IŽd had followed you.. my brother.. my captain.. my king.." sai mut halumaan kalauttaa edessä istuvien päät yhteen koska ne oli mun mielestäni yksinkertaisesti kornit - Boromir ei mun mielestäni olis sanonut mitään sellaista edes suuren verenhukan jälkeen.. :p). Mutta jos tuo kohta lasketaan pois, muuten se oli todella koskettava, varsinkin kun se oli juuri sitä ennen kironnut kaikki puolituiset ja sitten se kaatuu puolustaessaan niitä..

Ja Boromirin ja Aragornin keskustely Lothlorienissa oli myös toinen koskettava kohta - vaikka Boromirille olikin lainattu Faramirin vuorosanat, niin silti "on kauan siitä kun meillä oli toivoa" todella kolahti.

(Okei, Boromir on lempihenkilöni.. :p)
 
Minttu. sanoi:
Minulla jäi ainakin ihanimmaksi kohdaksi muistiin tuo 1. osan loppu, jossa Frodo pelastaa Samin hukkumiselta ja siinä ne sitten halaavat. Tuo hukkuminen oli samalla aika koomista myös...

Joo, kyllähän se oli vähän koomista, mutta olisiko sen voinut tehdä ilman että siitä tulee noin koominen :) ? Aika hyvin kuitenkin tehty...
 
Se oli surullista, kun Ara tippui jyrkänteeltä ja surun näki kaikkien kasvoilta :( Myös nämä samat Frodo&Sam, Gandalf&Moria, Boromirin kuolema, jotka ovat jo mainittu olivat surullisia. Leffassa on kaiken kaikkiaan yleisilmeeltään surullisia kohtauksia niin paljon, ettei voi tässä sen tarkemin ruveta kaikkia luetteloimaan.

Muoksis: Niin tuo kun Boromir tunnustaa Aragornin kuninkaakseen, Legolas sanoo tuon "samooja-asian" Aragornista ja kun Aragorn lähtee pois :arrow: Arwen painaa pään ja yhteisymmärryksen/surun näkee molemmista..
 
Koskettavimpia kohtauksia ON tosi paljon kummassakin leffassa... Jotenkin tulee mieleen Neuvonpidosta Legolasin "Hän ei ole pelkkä samooja. Hän on Aragorn, Arathornin poika..." Ja sitten FotRin pidemmässä versiossa kohta jossa Aragorn jää joukon vikaksi kun lähdetään Rivendellistä Mordoriin, ja Arwen painaa kasvonsa surullisena alas. Ja Boromirin kuolema tietysti juu... ja Aragornin ja Frodon keskustelu ihan FotRin lopussa. Voi oi oi..niitä on niiiiin paljon että en heti kun oon tän laittanu ni muistan: ai niin se! Ja se! Ja sekin vielä! Joten parempi lopettaa nyt... :) Koskettavaa, henkeäsalpaavaa..kokonaanhan leffat on sitä.. :p Ainii se pitää mainita kun Legolas menettää toivonsa ja Aragorn sanoo "sitten kuolen yhtenä heistä" tai jotain... Jokuhan senkin jo mainitsiki...Okei okei.. en enää.. :roll:
 
Mitenkä se FotR vaikutti niin paljon koskettavammalta silloin ensi-illassa kuin nyt? [22]

Anyway, omasta mielestäni Jackson ei ole vielä päässyt kunnolla koskettamaan minua leffoilla. Ehkä kolmas osa kuittaa sen (tai sitten se laittaa minut huutamaan kauhusta ja repimään silmät päästäni).

FotR:ssa kuitenkin Moriasta ulostulo on tyylikkäästi toteutettu kaikin puolin. Gandalf menetetty, mutta pimeys voitettu. Kaikki tahtoisivat jäädä pillittämään, mutta Sänkimies(tm) pakottaa jatkamaan matkaa. Lyhyt, mutta tyylikäs kohtaus.

TTT taas... Hm, se kosketti vielä vähemmän. Ehkäpä T-kunkun puheet poikansa kuolemasta yrittivät olla sitä, jonka piti pistää ihmisiä sydämiin, mutta minuun ei tehonnut. Gollumin skitsofreniapuheet taas... ne pelottivat, tietyllä tasolla. Ja koskettivat.
 
TTT:ssä minulla oli tasan yksi kohta joka toi kyyneleet silmiin (ja täysin yllättäen muuten); itäläisten hyökätessä siihen kylään Rohanissa kun tämä äiti nostaa kaksi lastaan hevosen selkään. Se varmasti oli tarkoitettukin liikuttavaksi, mutta toimi minun kohdallani. Toinen kohtaus joka hieman kosketti oli Theoden Theodredin haudalla, mutta siinä ne sitten olivatkin. HelmŽs Deepin kuolemat saivat lähinnä hymähtelemään kuten Aragornin kalliosukelluskin jne.
 
FotR:ssa omalla kohdallani koskettavia kohtia oli Gandalfin putoaminen Morian syvyyksiin ja sen aiheuttama suru Saattueen jäsenissä. Tunnelma oli hyvin aito jota hidastettu kuvaustyyli ja musiikki vielä täydensivät. Melkeinpä täydellistä.

Toinen hyvin liikuttava kohta oli Boromirin kuolema ja se kun hän tunnustaa Aragornin kuninkaakseen. Ja sitten tietysti se kun Frodo onkii Samin ylös joesta ja he lähtevät yhdessä kohti Mordoria.

TTT:ssä pala nousi kurkkuun siinä kun Rohanissa äiti nostaa lapsensa hevosen selkään ja lähettää heidät pois. Sitten oli tietysti kohtaus, jossa Théoden itkee poikansa haudalla ja se kun Aragorn opettaa Helmin syvänteellä poikaa käyttämään miekkaa ja tietysti haltia-armeijan tulo.

Melkeinpä samoja kohtauksia siis kuin muillakin.
 
Boromirin kuolema on koskettava niin kirjassa, kuin elokuvassa.Boromir oli suosikkihahmoni.
 
Ylös