Kotina Kontu: Vihreä Lohikäärme

Tsakarias Töyräälä (Pellavalasta) Rosmariinille:

"Öö..hmm..kuinkas vanhoja Rosaliljan ja Teodoroksen tenavat olivatkaan.", takeltelee Tsakarias, "Jaaseppi on vanhin, syntyi jo useita vuosia ennen Konnun Puhdistusta, sitten on Kaspari ja nuorimmainen Madara-tyttö, *(tässä kohtaa pitäisi tietää nykyisten tapahtumien vuosiluku)*, 18, 11 ja 10, muistaakseni. Kyllähän nää pitäis muistaa.", Rosmariini puistelee hieman päätään kun Tsakarias laskee katseensa muistellessaan lapsien ikiä, poikamiehenä lapset ovat Tsakariaalle kymmenvuotiaiksi asti asia, joka kiinnostaa vain vähän. "Jaaseppi on muutamia kertoja ollut jo lautallakin apuna.", lisää Tsakarias.

Syntynyt pieni tauko saa Tsakariaan kokoamaan ajatuksiaan ja hän päättää jatkaa kotioloistaan: "Oma työ pitää tosiaan minut liikkeessä aika tavalla, on minulla toki olemassa pieni yhden huoneen kolo melko lähellä veljen paikkaa kylän ulkopuolella peltojen toisella puolella, mutta enemmän asun kylällä lähellä jokea talossa kahta huonetta, siitä on niin helppoa siirtyä laiturille ja lautalle. Yläjoelle mennessä tarvitaan ainakin kaksi hobittia, ja aika usein vetojuhtaakin kun vettä on paljon, mutta alajuoksulle päin pääsee yksinkin. Tulvan aikaan ei joelle eikä sen yli oikein mitenkään pääse, täytyy tarkata säitä ja sateita lännen vuorilla jatkuvasti, ettei jää vastarannalle. Tämän sain kerran huomata ja siitä reissuni oikeastaan alkoivatkin. Meillä Pellavalassa alemmat pellot peittyvät joskus joen alle, ja silloin elämä voi olla todella hankalaa.", selittää Tsakarias Rosmariinille. "Onneksi tätä tapahtuu melkein pelkästään keväisin, mutta on siinäkin kylliksi kun jää pariksi viikoksi veden saartamaksi."

Tsakarias hiljenee hetkeksi ja jatkaa:"Tarinoita, niin, nämä tulvat voivat joskus olla todella pahoja, ja yksi näistä johti siihen, miksi Pellavala on nykyään Pellavala eikä Tonkelinsalo, kuten ennen. Sen tarinan olette ehkä kuulleetkin? Lyhyesti, eräs Tonkeli, taisi olla nimeltään Alpertti, päätti aikoja sitten, jo ennen Ikitalvea, muuttaa ainoalle kummulle joen pohjoispuolella, ja Ikitalvea seuranneet kevättulvat ja tapahtumat pohjoisrannan hobittien keskuudessa johtivat siihen että Alpertti Tonkeli lähti pohjoiseen. Hänen kaivamaansa asumusta käytetään nykyään varastona, mutta varastoluolia sanotaan edelleen Tonkelinkaivuuksi joskus."

"Alkaa olla myöhä", sanoo Tsakarias, "voisin vetäytyä jo huoneeseeni. Hyvää matkaa sinulle Rosmariini, Tienristiin ehtii kyllä helposti päivässä ponilla. Ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin siskollasi.", muistaa Tsakarias lisätä ja on varsin tyytyväinen itseensä näinkin suuresta sosiaalisuuden osoituksesta.

(tähän saattaa päättyä Tsakariaan ensimmäinen päivä Konnussa)
 
Last edited:
"Rauhallista lepoa", toivottaa Rosmariini ja lisää "Jos tosiaan ulotatte retkenne joskus Bukinmaahan asti, tulkaahan tervehtimään. Kysykää Rankkihovista tietä Rori Rankkibukin maatilalle, siellä neuvotaan kyllä auliisti eikä matka ole pitkä."

Tsakariaan poistuttua Rosmariini etsii mukavamman asennon penkillä ja keskittyy sitten tyhjentämään oluttuoppiaan hitaasti, illan rauhasta, majatalon iloisesta takkatulesta ja kohta koittavien makeiden yöunien ajatuksesta nauttien.
 
(en ala ainakaan vielä kirjoittelemaan enempiä yön kulumisesta Virranvarressa (kooste))

Vihreän Lohikäärmeen isäntä ja työntekijät tietänevät ainakin tämän verran

Rowan Boffin (Ropposen ukko) , Virranvarressa asuva leskimies. seuraa aktiivisesti tapahtumia Vihreässä Lohikäärmeessä ja Virranvarressa. Menettänyt vaimonsa Umpikoloissa.

Rudigar Tervaneva, Briin hobitti , aikoo tehdä jostain Umpikolosta asunnon itselleen, ja on ilmeisen vankka aikomuksessaan, sillä hän tapasi Samvais ja Ruusa Gamgin lapsineen Repunpäässä kysyen Umpikolojen mahdollisesta myynnistä. Rouva Rambli, Ukko Gamgin kaveri ja avustaja, hoitaa edelleen Gamgien vanhaa paikkaa.

Gorín ja Fídin , Sinivuorten kääpiöitä, ovat tapaamassa serkuksia Hrothrin ja Hjormundgarm, myös Sinivuorten kääpiöitä, neljästään he tutkivat karttaa, jota kääpiöitä arkailematon nuori, seikkailuihin kenties altis, Ferdinand Tuk, alias ”Papu” on tutkaillut sivusilmällä. Kenties kyse on uudesta kaivoksesta tahi vanhan uudelleen avaamisesta, kääpiöistä on kuitenkin kysymys.

Rosmariini Rankkibuk, Bukinmaasta on matkalla siskoaan tapaamaan toiselle puolelle Kontua.

Tsakarias Töyräälä, eteläneljännyksestä, kaiketi lautturi, aikoo ehkä Bukinmaahan, etsii ainakin ponia matkaamisen helpottamiseksi, viimeiseksi työkseen ensimmäisenä päivänä Virranvarressa, kiinnitti asiasta lapun Vihreän Lohikäärmeen ilmoitustaululle.

Lisäksi lähiseudulla ovat:
Smisco Jalojalka, paikallisten konnavahtien johtajia, jolla on kaksosveli Smiibo, tapasi lyhyesti Miriman, joten huomenissa saattaa juttu erikoisemman haltian tms. läsnäolosta Virranvarren tienoilla levitä jo laajalti lähiseudulla.

Kaksi olentoa tyhjässä hobitinkolossa Repunreunassa, joista kukaan ei tiedä mitään.

Lisäksi paikalla on näkynyt ainakin Virranvarren lapsia leikeissään, on kaiketi sadonkorjuun loppu ja aikuisilla paikallisilla riittää tekemistä puutarhoissaan ja pelloillaan. Maanmatkaajat ovat tulossa Vihreään Lohikäärmeeseen lähiaikoina.

(muok. *Itse olen suunnilleen vuodessa KL.1432 tai 1433, syyskuun loppua eletään ja kekriä vastaava hobittien juhla lienee tuloillaan piakkoin* Höö-humm error error - Ukko Gamgi on elossa vielä niin vuosi voi olla aivan yhtä hyvin 1427 - 1429, ja siis Tsakariaan veljen nuoremmat lapset ovat olleet pieniä Sormuksen sodan aikaan. OK.
 
Last edited:
Offtopic

(muok. *Itse olen suunnilleen vuodessa KL.1432 tai 1433, syyskuun loppua eletään ja kekriä vastaava hobittien juhla lienee tuloillaan piakkoin* Höö-humm error error - Ukko Gamgi on elossa vielä niin vuosi voi olla aivan yhtä hyvin 1427 - 1429, ja siis Tsakariaan veljen nuoremmat lapset ovat olleet pieniä Sormuksen sodan aikaan. OK.

Ihan pelkästään tämän

Eletään Sormuksen sodan jälkeistä aikaa, kun tiet ovat jo aika turvallisia kulkea ja väkeä on alkanut liikkua. Se antaa lisää eloa pelkän yksinkertaisen maalaiselämän keskelle.

pohjalta asemoin itseni alun perin vuosiin 1427-1428. Tuosta avauksesta jotenkin mielsin että Sormuksen sodasta ei ehkä ollut ihan hirveän montaa vuotta vielä mennyt. En tiedä oliko tulkintani sinne päinkään. Toisaalta, onko pikku yksityiskohtien kanssa niin tarkkaa. (Itse olen kyllä raivostuttavan perfektionistinen juuri tällaisten asioiden kanssa, mutta onneksi osaan tajuta että se ei ole kaikkien muiden toimintatapa.)
 
Last edited:
Rudigar Tervaneva, Briin hobitti.

Rudigar herää levottomien unien jäljiltä kolkutukseen ovella. "Herra Tervaneva!" kuuluu nuoren henkilön ääni. "Teille oli tilattu herätys. Oletteko hereillä?" Oveen paukutetaan vastaheränneen mielestä sietämättömän kovaa ja Rudigar urahtaa vastaukseksi jotain saadakseen koputuksen lakkaamaan. Rudigar nousee istumaan ja kiskottelee vuoteessaan. Aamunkajo on vielä pelkkä aavistus; huoneessa on lähes pimeää. Hobitti huokaisee ja nousee peittonsa alta. Edessä on pitkä päivä. Hän huuhtoo kasvonsa, pukee päälleen ja suunnistaa aamiaiselle. Aamupalalla onkin lähes kaikkea mitä hobitti voi toivoa: on munia ja pekonia, on teetä ja omenamehua, on puuroa ja kiisseliä, on erilaisia juustoja ja leikkeleitä puhumattakaan voisarvista ja erilaisista leivonnaisista. Rudigar kerää tarjottimelle valtavan valikoiman kaikkea ja etsiytyy nurkkapöytään saaliinsa kanssa. Renkipoika kiikuttaa pöytään kuuman teekannun.
 
Tsakarias Töyräälä, eteläneljännyksestä

Herättyään tapojensa mukaisesti reilua tuntia ennen auringonnousua ja toimitettuaan aamuasiansa Tsakarias saapuu Vihreän Lohikäärmeen aamiaispöydän ääreen ja toteaa sen olevan runsaampi kuin missään aiemmin matkallaan. "No jopas jotakin," tuumii Tsakarias, " tännehän voisi vaikka kotiutua jos olisi varaa eikä kotipuolen asioita hoidettavana." Kysyttyään lupaa ottaa Hobittilan Sanomat luettavakseen aamiaisen aikana, Tsakarias valtaa pöydän yksin aamiaistaan nauttivan hobitin vierestä ja aloittaa päivänsä teellä ja kolmella suurella leipäviipaleella joille hän on kasannut kummuksi asti leikkeleitä, juustoa, tuoretta salaattia vastapoimittuna, kurkkua ja paprikaa. Vuoroaan odottaa tuoreella omenahillolla makeutettu kaurapuuro.

Rudigarille:
Tarkasteltuaan Hobittilan Sanomia ponien myynti-ilmoitusten toivossa, hän kiinnittää viereisessä pöydässä aamiastaan nauttivan hobitin huomion toteamalla ääneen:"Kappas vain, Maanmatkaajat ovat tulossa Hobittilaan! Silloin majatalossa on varmaan väkeä enemmänkin!". Hän arvaa hobitin olevan myös matkalaisia, Virranvarren väki tuskin käy aamiaisella majatalossa. "Mistäs kaukaa te olletta kotoisin, hyvä herra?", Tsakarias yrittää teitittelyä, "Tsakarias Töyräälä Pellavalasta, etelästä, entäs sinä? Meinasin jatkaa tästä parin päivän päästä suoraan Rankkivuolle ja Bukinmaahan, mutta Maanmatkaajat on kyllä pakko nähdä, ei mulla niin kiirettä oo. Varmasti täälläkin on väkeä, ketä osaa neuvoa veneistä ja muusta.", aloittaa Tsakarias juttelunsa. Runsas ja herkullinen aamiainen on saanut tavallisesti varsin pidättyväisen hobitin puheliaalle tuulelle jo aamusta, mitä ei ole sattunut pitkiin aikoihin.

"Tiedänhän minä että Meriadoc-herra osaa ainakin ohjata veneitä, siinä on taito jonka avulla pitkäkin matka sujuu helposti, melkein helpommin kuin ponilla. Tuuminkin tässä että yksi tapa päästä Bukinmaahan voisi olla Virtaa pitkin, tuo joki ei näytä mitenkään hirveän rajulta ainakaan ensimmäisellä silmäyksellä mitä nyt eilen näki, onkohan Virranvarren ja Rankkivuon välillä koskia? Itse en halua sellaiseen enää toiste ainakaan lautalla. Milläs asialla itse olet reissussa?", kysyy Tsakarias lopuksi miettien jo onko hän ylittänyt kohteliaisuuden rajat. Syöminen kun on hobiteille asia, johon suhtaudutaan, jos ei nyt aivan hartaudella, niin ainakin hartaasti, pitkään ja usein.
 
Rudigar Tervaneva, Briin hobitti Tsakariakselle

Rudigar ahtaa juuri neljättä voisarvea suuhunsa, kun hän tajuaa viereiseen pöytään istuneen hobitin puhuvan hänelle. Vilkaistuaan pöytänaapuriaan hän toteaa tämän olevan se eilinen saapassälli. Mikäs siinä, mukavaa saada juttuseuraa. Saatuaan voisarven nielaistua ja muukalaisen saatua vuolaan sanavirtansa loppuun hän vastaa:

"Rudigar Tervaneva Briistä, palveluksessanne. Olen Konnussa vähän niin kuin asunto-ostoksilla, ainakin toivoakseni. Lähden aamiaisen jälkeen katsomaan josko herra Gamgin ajattelema kolo olisi sellainen johon voisi asettua." Rudigar vaikenee hetkeksi, kaataa kannusta lisää teetä ja päättää olla puhumatta Umpikoloista tässä kohtaa mitään. Ei nyt jaksaisi kuunnella taas hulluksi nimittelyä. Niinpä hän vaihtaa puheenaihetta (mutta välttelee veneistä puhumista, kun ei niistä mitään ymmärrä, ei ole nimittäin hobittien hommaa sellaisilla matkaaminen):

"Kuulinkin jo eilen täällä majatalossa, että Maanmatkaajat ovat tulossa. Heitä odotellaan tänne minä hetkenä hyvänsä. Jään tänne muutamaksi päiväksi nähdäkseni heidät omin silmin. Pieni loma ei tee pahaa."

 
Tsakarias Töyräälä, Pellavalasta, Rudigarille

"Palveluksessanne, herra Tervaneva. Herra onkin oikein Briistä asti! En ole koskaan tavannut ketään sieltä aiemmin! Eräs Sarnin kylän lähellä asuva hobitti on kuulemma tehnyt matkan Briihin Vanhan Metsän eteläpuolelta pari vuotta sitten. Mikäs hänen nimensä olikaan... no ei tule mieleen, mutta ehkä teille tulee? Oli sitten tullut tavallista reittiä Idäntietä ja Rankkivuon vartta takaisin. Mutta hänellä olikin kuulemma ollut hyvät välit isoihin ihmisiin jo aiemmin, Erämaan väkeen, siis. Meilpäin ei isoja ihmisiä juuri näy, viimeiset mitä on nähty, oli eteläisiä. Ennen kuin saatiin ne ajettua pois ne ryösti veneet meiltä ja tappoi veneentekijän ja apulaisen. Mutta on isoja ihmisiä hyviäkin, en minä sitä sano että kaikki niistä olisi raakalaisia. Sarnissa ainakin käy silloin tällöin Erämaan väkeä."
"No mutta huh, ei ollut tarkoitus mennä synkkiin asioihin, anteeksi.", sanoo Tsakarias ja jatkaa kysymysryöpyllä, "Vaan, kuinka matkanne on sujunut? Tulitte varmaan Rankkivuon siltaa? Kävittekö Bukinmaassa? Näittekö Rankkihovia? Tiedättekö, täälläkin on paikalla Rouva Rankkibuk, Rosmariini?", pienen tauon jälkeen hän muistaa taas mitä Briiläinen oli kertonut ja lisää vielä, "Olette siis lähdössä Hobittilaan päin? Pitäisi itsekin käydä siellä, nyt kun kerran näin kauas on tullut. Tänään aioin tutustua Virranvarteen. Ehkä huomenna tapaamme Hobittilassa? Onnea kolon hankintaan."
 
Rudigar Tervaneva, Briin hobitti Tsakariakselle

Rudigar pureskelee makkaranpalasta ja vastaa:

"Kyllä vain, siltaa pitkin tulin. Tiethän ovat taas turvallisia nykyään, joten mikäs on niitä ratsastellessa. Majataloja saisi olla kyllä tiheämmässä, yhden yön olen matkalla kerinnyt taivasallakin nukkumaan kun en ole viitsinyt päivämatkoja ihan mahdottomiksi venyttää. Onneksi on ollut poutaista." Rudigar ottaa toisen makkaran, haukkaa ja saa yskänpuuskan. "Olipas tulinen makkara, Eru nähköön. Mitähän tähän on laitettu? Ei mahda olla ihan tavallista pippuria." Ja tämän sanottuaan Rudigar hotkaisee lopunkin makkarasta hyvällä halulla.

"En ole koskaan ennen käynyt Briin ulkopuolella. Niinpä täytyy nyt valittaen sanoa, että Bukinmaa on vielä käytännössä näkemättä, koska se olisi vaatinut koukkausta etelään, eikä asiani tällä kertaa sallinut moista. Toivottavasti myöhemmin! Jaaha, taidanpa santsata vielä hieman. Edessä on pitkä päivä." Rudigar nousee pöydästään hakemaan vielä hieman apetta, huomaa rengin ja huikkaa tälle että ponin voisi satuloida valmiiksi. Renki lupaa välittää tiedon tallipojalle.
 
Rudigar Tervaneva, Briin hobitti

Rudigar astelee lautasineen takaisin runsaan noutopöydän ääreen. Tällä kertaa hän lastaa lautastaan hieman maltillisemmin, sillä kuormaan mahtuu mukaan myös erilaisia kasviksia. Sitten hän tarttuu pöydän kulmalla olevaan teekannuun ja kaataa kuppinsa täyteen. Tee on erittäin mustaa ja tuoksuu erikoiselle.

"Mitä teetä tämä on", hän kysäisee noutopöytää täyttävältä tarjoilijahobitilta, "en ole koskaan nähnyt tämän väristä tai tuoksuista."
"Se ei ole teetä, vaan uutta eteläisistä maista tulevaa juomaa, kahvia. Isännän mukaan se tulee ihan jostain Umbarin takaa", vastaa tarjoilija.
"Kahvia?"
"Niin, kahvia. Sillä kuuluu olevan piristävä vaikutus. Omaan makuuni se on mustana hieman kitkerää, mutta kokeilkaapa kermaa sen sekaan. Ja ehkä hyppysellinen sokeria, jos olette makean ystävä."

Rudigar täyttää kahvikuppinsa loppukolmanneksen kermalla ja maistaa. Jo yhden suullisen jälkeen hän on valmis ylistämään kahvia kenelle tahansa. Hän istuu takaisin pöytäänsä ja alkaa latoa suuhunsa juustosiivuja ja tomaatteja ja makkaraa ja munia ja kurkkusiivuja ja omenalohkoja ja kahvia ja hapankaalia jajaja.
 
Rudigar Tervaneva, Briin hobitti

Saatuaan viimeisetkin kolot tilkittyä Rudigar nousee pöydästään, tervehtii pöytänaapuriaan ja suuntaa ulos. Kelmeä aamu on sumuinen mutta lempeän lämmin. Assi odottelee jo puomiin kytkettynä ja hirnahtaa nähdessään isäntänsä. Rudigar syöttää Assille (aamiaispöydästä kähvelletyn) omenan, irrottaa liean ja nousee ponin selkään. Edessä on pitkä ratsastus Järin Möyremään läpi vielä uneliaan Konnun. Siellä täällä näkyy ikkunoissa valoa ja edestakaisin liikkuvia aamutoimissaan hyöriviä varjoja, ja onpa jonkun kolon ovikin jo auki ja talonväki hakemassa kaivosta vettä.
 
Tsakarias Töyräälä, Pellavalasta

Runsas, suorastaan ylenpalttinen aamiainen saa Tsakariaan tuntemaan olonsa raukeaksi, joten hän vetäytyy huoneeseensa pienelle ruokalevolle ennen päivän toimiin ryhtymistä.

(en kirjoita varmaan muutamaan päivään mitään tähän lisää)
 
Rosmariini Rankkibuk

Aamu on jo valjennut ja aurinko helottaa iloisesti ikkunoista sisään, kun makeasti nukkunut Rosmariini astelee Vihreän Lohikäärmeen saliin, huikkaa hyväntuulisen huomenen keittiön ovesta juuri katoavan isännän perään ja keskittyy sitten kokoamaan aamiaispöydästä reilunkokoisen annoksen itselleen. Saatuaan tarjottimelle kaiken haluamansa hän asettuu ikkunapöytään nauttimaan kaikessa rauhassa aamuauringosta ja hyvästä ruuasta.
 
Rowan Boffin

Ropposen ukko astuu Vihrean Lohikäärmeen narahtavasta ovesta sisään, vilkaisee nopeasti ympärilleen, näkee aamiaispyödän ja päättää että voi hyvinkin nauttia vielä toisen aamiaisen. Hän suuntaa täyttämään lautastaan, ottaa kupin höyryävää teetä ja suuntaa kohti nurkkapöytää. Kun hän on salin puolivälin paikkeilla postinkantaja astuu saliin. "Hoi karvavarvas, annatko Hobittilan sanomat suoraan minulle?". Ukko huikkaa. Nuori ja kiharatukkainen postinkantaja naurahtaa ja heittää lehden Rowanin vikoipöytään. Rovam nyökkää ja hymyilee kiitokseksi ja kiihdyttää hiukan askeliiaan joten teetä läikähtää kupista kädelle. Vanha hobitti murahtaa tyytymättömästi kömpelyydelleen, istuu paikalleen josta näkee koko salin, nuolaisee kättään teen polttamasta kohdasta ja avaa sitten lehden eteensä ja alkaa lukea otsikoita mutisten hiljaa itsekseen.

Herrat Rankkibuk ja Tuk ovat saapuneet Briihin ja yöpyvät Pomppivassa ponissa ("siellä asti jo. Kohta ne on täällä."), lämpimistä päivistä huolimatta ensi viikoksi odotellaan lunta. Myrtti Kololaisen polvea on kolottanut siihen malliin. ("Saas nähdä. Minun varvastani on kutittanut ja se tarkoittaa että nahkani on kuiva. Voisiko varvashilse merkitä lumen tuloa?"), Matkustavaisten määrä on lisääntynyt, mutta liikenteen odotetaan hiljentyvän talveksi ("Riippuu tuleeko lunta. Tämä nyt menee ihan arvailun puolelle."), Kuningas on suunnitellut vierailua Repunpäähän ("Mikä ihmeen kuningas ja mitä se täältä hakee. Ei meillä mitään kuningasta ole eikä sellaista tarvitakaan. Jauhosämpylä ja Gamgi pärjäävät ihan hyvin. Ei mikään ulkopaikkakuntalainen voi ymmärtää Hobittilan asioita. Saisi jättää tulematta, ihan tarpeeksi hälyä jo näitä maailmanmatkaajista.").
 
Rudigar Tervaneva, Briin hobitti

Iltapäivä on jo pitkällä (no, mitä kukin "pitkänä" pitää), kun Rudigar saapuu takaisin majataloon. Saatettuaan Assin tallille ja annettuaan tallipojalle ohjeet ponin ruokkimisesta (ja pikkukolikon sen harjaamisesta) hän aikoo ensin mennä suoraan huoneeseensa siistiytymään, mutta päättääkin sen sijaan käydä raskaan päivän jälkeen ensin tuopillisella ja, huomattuaan käytännön neuvoja antaneen hobittiäijän, myös käydä tätä kiittämässä. Rudigar tilaa itselleen tuopin (ukolla näyttää kolpakko olevan vielä melkein täysi) ja kaksi yrttilikööriä ja ilmestyy niiden kanssa pöytään.

Rowanille:

- Hyvää päivää, toivottavasti en häiritse. Saanko esitellä itseni ihan uudelleen? Rudigar Tervaneva, Umpikoloista, palveluksessanne. Haluan kiittää avustanne. Olen juuri tehnyt kaupat kolosta. Aivan upea kolo pihoineen. Olkoon se alku niiden asuttamiselle ja haamujen häätämiselle!"

Ja näin sanoen Rudigar työntää yrttiliköörin Rowanin eteen. "Joisitteko lasin kanssani tämän kunniaksi? Ja mitä täällä muuten on lounaaksi?"
 
Rowan Rudigarille

Ukko säpsähtää hieman, sillä oli niin keskittynyt lehteensä. "No, mutta päivää! Tottahan minulle aina lasillinen kelpaa. Vai päätit sitten ostaa asunnon sieltä. Jaa jaa... No onhan se parempi etteivät seiso ihan mustina vuodesta toiseen. Jaaha, uudet ajat ja sellaista. Töllin poika taisi saada aika hyvän jänissaaliin eilen ja Gamgin vanhin tyttö toi ison korin lanttuja että eiköhän niistä jotain hyvää synny. Minä vasta tässä lopettelen toista aamiaistani. on tullut tavaksi poiketa tänne sellaista nauttimaan."
Ukko siemailee likööriään nautiskellen.
"Minä muuten teen itsekin likööriä. Karpaloista tai lakoista. Kerran kokeilin hunajalikööriä, mutta sitä ei juoneet edes myllärin siat. Yrttilikööriä minä en myöskään koskaan oppinut hallitsemaan. Se on Ruusan heiniä. Sen Gamgin vaimon. Ruusan likööriä tämäkin on. Jaa, alkaakos sinua nähdä useamminkin täällä? Jos tulee tarvetta ropposille tai muille tuohiastioille niin sanot vaan. pientä korvausta vastaan teen kyllä. Ja poikkea joskus minun kololleni maistamaan likööriä. Vielä ei ole tämän vuotisia valmiina, mutta ei pitäisi mennä enää montaa viikkoa. Se on ensimmäinen kolo sillan jälkeen. Alkaa muuten ruokakin tuoksua. Taidan hörppiä vielä tämän olueni tässä ja käydä sitten pienellä kävelyllä ennen ruokaa. Millaisia suunnitelmia sinulla on? Milloin muutat? Kolo vaatii varmaan aika paljon töitä että sen saa asuttavaan kuntoon. Me kontulaiset olemme ehkä vähän hitaasti lämpiäviä, mutta kyllä täällä silti on aina apua saanut kunhan tutustuu ja reilusti pyytää. Ainakin korvausta vastaan. Tämä uusi myllärikin on ihan ok. Se Hiesuli oli aika nuiva. minä en oikein koskaan pitänyt hänestä. Ja konnavahdeilta voi myös aina kysellä neuvoja ja apuja. He tuntevat yleensä kaikki täällä ja monesti tietävät myös missä kukakin kulkee. Heitä on puhdistuksen jälkeen pidetty enemmän vuoroissa kun on niin paljon kulkijoitakin ollut. Ja silloin ihan alkuun väki oli aika säikkyä niin tutut konnavahdit rauhoittivat mieliä."
 
Rudigar Tervaneva, Briin hobitti Rowanille:

Juu, nyt on kolo hankittu. Terveydeksi sille! (Kopistaa Rowanin kanssa.) Tulen mielelläni liköörille kunhan olen asettunut Kontuun. Viivyn täällä nyt muutaman päivän odottelemassa Maanmatkaajia, mutta sen jälkeen matkaan Briihin myymään taloni ja ylimääräiset tavarani ja pakkaamaan. Menee varmaan ainakin pari-kolme kuukautta ennen kuin asetun tänne. Niin, ja talkooporukka täytyy etsiä ennen lähtöäni. Kolossa on jonkin verran kunnostettavaa ennen kuin voin muuttaa sisään. Ovi on ihan laho, eikä koko kolossa ole kuin yksi pieni ikkuna. Mutta kodikas siitä tulee, sanokaa minun sanoneen! Ja pihamaata riittää, aion ottaa sinne lampaita.
 
Rowan Rudigarille

"Töllin serkkupoika on aika taitava puuseppä. Asuu länsineljännyksessä. ja lampaista kannattaa jutella Rosilda Jalojalan kanssa. Hän on vanhan Hillan keskimmäinen tytär joka otti huolehtiakseen äitinsä lampaista kun tämän näkö meni joitain vuosia sitten. Tuotti oikein laaksosta asti pässin. Sellainen isosarvinen ja pahansisuinen otus, mutta villa on hienoa. Tosin se on ruskeaa, mutta uuhet ovat valkovillaisia ja vanhaa kontulaista rotua. Minä luulen että Rosildalta liikenisi muutama uuhi ja ehkä jopa pässikaritsakin jos niitä syntyy keväällä useampia. Tietysti hyvää korvausta vastaan, mutta parempaa villaa kuin Rosildan, ei löydy koko Konnusta eikä varmaan Briistäkään asti."
 
Tsakarias Töyräälä, Pellavalasta

Tsakariaan aamupäivänokoset venähtivät, luultavimmin antoisan aamiaispöydän ansiosta, pitkälle iltapäivään. Illalla hän teki lyhyen kävelyretken Virtaa alajuoksulle päin ja totesi aavistuksensa oikeiksi. Virran rannalla olevissa laitureissa ei näkynyt ainuttakaan venettä, muutamissa oli toki touvissa lauttoja. Näitä Virranvarren asukkaat ilmiselvästi käyttivät päästäkseen joen toisella puolella oleville viljelyksilleen. Virran toisella puolella laiturissa kiinni olevat lautat kertoivat hänelle hobittien edelleen korjaavan satoa ja hän näkikin väkeä kantamassa juureskoreja ja marjoja ja hedelmiä sisältäviä ämpäreitä kärryihin, sitomassa lyhteitä ja niittämässä syksyn viimeistä ruohoa. Vastarannalla oli myös muutamia rakennuksia, pääasiassa maatalouteen liittyviä, välivarastoja sadolle, ponitalli, kärrypaja ja riihi jonka piipusta nousi savua. Näiden keskelle johti ura, jonka päässä oli leveä laituri. Paikalla olevat hobitit lastasivat seuraavaa jokea ylittämään lähtevää sadonkorjuun ajan lauttaa.

Tsakarias oli jo "toipunut" aamuisesta puhetulvastaan ja totesi asioiden etenevän sadonkorjuun suhteen täällä kuten Pellavalassakin, mitä nyt täällä rahdattiin oikeaa ruokaa, eikä suovillaa ja pellavaa kuten hän oli tehnyt koko aikuisikänsä. Niinpä hän ei alkanut juttua kenenkään kanssa vaan palasi Vihreään Lohikäärmeeseen yöksi.

Seuraavana päivänä hän tutustui maastoihin Viherkukkuloiden puolella, täälläkin kaikki näytti olevan erinomaisesti järjestettyä, ja hänen mieleensä tulivat Santa-Alhon ja Pellavalan väliset kukkulat, joiden etelään antavilla rinteillä saattoi piippukessua ynnä muita kylmälle herkkiä yrttejä helposti kasvattaa. Täältäkin löytyi paimenhobitteja lammaskatraidensa kanssa ja pieniä suojaisia puutarhoja, joissa päärynäpuutkin viihtyivät erinomaisesti. Muutaman pienen, mutta kotitarpeiksi hyvin riittävän piippukessua kasvavan kukkapenkinkin hän huomasi. Kukkuloilla olevan metsän muuttuessa tiheämmäksi hän kääntyi takaisin ja pienen harhailun jälkeen hän löysi itsensä taas Lohikäärmeestä. "huomenna Hobittilaan", tuumii hän iltapalallaan. Nyt paikalla on jo enemmän hobitteja kuin joitakin päiviä sitten. "No, ehkäpä tässä voisi istuksia vähän pidempään tänään, ja katsoa miten ilta etenee", tuumii hän ja tilaa tuopin paikallista, iltapalan painikkeeksi hän joi pelkästään vettä.
 
Rudigar Tervaneva, Briin hobitti
´

On kulunut pari rauhallista päivää, toki huhut Maanmatkaajien saapumisesta Kontuun edelleen pitävät väkeä varpaillaan. Rudigar on viettänyt pari päivää karmeassa nuhassa, joka on toki jo hellittämässä.

Rudigar tutustuu Kontuun kuten vieraaseen paikkaan yleensä tutustutaan.

Edit. kirotusvihre
 
Last edited:
Ylös