Kotina Kontu: Virranvarsi

Tsakarias Töyräälä, eteläneljännyksestä

"Täältä Rivendelliin, Yksinäiselle Vuorelle, ja takaisin, ja Gondoriin ja takaisin.", miettii Tsakarias.
Parin kylän päässä asuva tuttu, nyt jo ikääntynyt, Vitautas, oli Virranvarren Taistelun jälkeisinä vuosina alkanut matkustella laajalti Konnussa. Olipa hän päässyt tutkailemaan jopa Punaisen Kirjan karttoja ja tehnyt niistä muistiinpanoja itselleen. Tavattuaan hänet, kauppakaravaanin pysähtyessä kylään liittääkseen lisäponeja ja kärryjä karavaaniin, Vitautas oli antanut Tsakariaalle mukaan kartan jota hän oli viime aikoina koonnut ja piirtänyt. "Hobitille on aivan tarpeetonta tietää kuinka kaukana Gondor on", oli tuttu sanonut,"mutta koska sanoit että olet lähdössä pitkäksi aikaa kauas muualle Kontuun, ota tämä mukaasi, kerrot sitten takaisin tullessasi mikäli löydät virheitä siitä." Sitten oli seurannut lyhyt opastus kartan käytöstä ja matkojen mittaamisesta. "Minulle jää kyllä parempi kopio tästä ja suuri kartta johon täydennän asioita silloin harvoin kun tapaan Briiläisen tai kääpiöitä.", Vitautas oli lopuksi vielä sanonut estäen näin Tsakariaan yrityksen kieltäytyä kohteliaasti.
"Hobittilan tie lähtee samaan suuntaan kuin kartalla, totta.", tarkastaa Tsakarias. "Tästä saattaa olla hyötyä jos liikkuu hämärän aikaan, ei näe kylttejä, eikä hobitteja tien kysymistä ajatellen", toteaa Tsakarias ja pakattuaan kartan takaisin reppuunsa alkaa kävellä lyhyttä matkaa kohti Vihreää Lohikäärmettä. Hän huomaa muutamien Virranvarsilaisten katselevan häntä ja etenkin hänen jalkojaan. Hän asettaa sauvansa nojaamaan seinää vasten, riisuu saappaansa, puhdistaa varsin puhtaat jalkansa majatalon ulko-oven vieressä olevassa pesuvadissa, ja astuu sisään saappaat kädessään.

-> Vihreä Lohikäärme
 
Last edited:
Rudigar Tervaneva, Briin hobitti

Rudigar ratsastelee hiljakseen kohti majataloa samaa reittiä kuin tulikin ja miettii vaiherikasta päiväänsä. Hobittilasta poistuessaan hänellä oli jälleen se outo tunne selkään porautuvasta katseesta, mutta vaikka hän kuinka kääntyili satulassaan, hän ei kertaakaan nähnyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Hän kulkee läpi uneliaanoloisen Virranvarren kylän, ja ajatus hänen aiemmin päivällä täällä näkemästään kummallisesta poukkoilijasta ja tätä säikähtäneistä hobiteista saa hänet hörähtelemään itsekseen. Mitä hän nyt tuolla tavalla, luultavasti kyseessä oli väärinkäsitys ja olisi pitänyt vain mennä kysymään voiko jotenkin auttaa, mutta jälkiviisaushan on aina viisauksista paras. Pian hän saapuu takaisin majataloon ja näkee jo silmissään kuinka iskee pitkän päivän päätteeksi haarukkansa runsaaseen ruoka-annokseen ja nostaa vaahtoavan tuopin. Ponikin tarvitsee apetta eikä harjauskaan olisi pahitteeksi.
 
Rowan Boffin
Ukko istuu kolossaan vaiherikkaan päivän jälkeen. Teevesi on hellalla, takassa räiskyy tuli ja Rowan levittää pehmeää juustoa leivälleen ja latoo sen päälle tomaattisiivuja. Kaapissa odottaa vadillinen pikkuleipiä (vadelmamuruilla) ja piippu on valmiiksi ladattu. Kohta saa istahtaa nojatuoliin, avata jonkun kirjan ja nauttia rauhassa iltapalaansa ja piipullistaan. Tällaisen päivän jälkeen sellaista totisesti kaipaa. Ensin muistot umpikoloista ja sitten Se outo muukalainen.

Ulkoa kuuluu ponijn kavioiden tupsahtelu kovaksi tallattuun tiehen. Muuten on rauhallista.
 
Rowan Boffin
Rowan on herännyt aamuun. Ilmassa tuoksuu jo syksy. Hän on nauttinut jo pari palaa paahtoleipää käyskennellessään puutarhassa ja hakiessaan postin. Nyt hän istuu keittiössä edessään kupillinen höyryävää teetä, kolme palaa herkullista siemenkakkua ja kulhollinen vasta poimittuja ja jo hieman ylikypsiä herukoita. Hän selailee postiaan. Lasku nuohouksesta, kirje pojalta Briistä (hän voi hyvin ja aikoo mennä naimisiin) sekä tuore Hobittilan sanomat.
 
Rowan Boffin
Aamiaisen lopeteltuaan Ropposen ukko napittaa liivinsä, vetää päähänsä vanhan rupsahtaneen lieihatun, täyttää tupakkapussinsa ja lähtee hissukseen piippuaan täytellen ja sytytellen lompimaan kohti majataloa. matkalla on aikaa taivastella miten vieläk,in tienpientareilla näkyy niin tuoreen näköisiä kukkasia vaikka lehdet ovat jo alkaneet putoilla puista tai että Kololaisenisännän pihassa ei ole leikattu ruohoa ainakaan pariin-kolmeen viikkoon. "Mahtaakohan olla kipeänä. Tuskin sentään matkoillakaan, vaikka mistäpä sitä näinä päivinä tietää."
 
Smisco Jalojalka
"Yön aikana varastettu? Jos saan suoraan sanoa, niin ei tuo metsissä nukkuminen mitään kaikista turvallisinta ole... Ei ole mitään syytä suuttua, herra kääpiö! Totta kai me konnavahdit huolehdimme Konnun turvallisuudesta, mutta jos olisitte vuokranneet huoneen Vihreästä Lohikäärmeestä... Aivan, aivan. No toki me perehdymme asiaan. Käyn tuossa vain mutkan majatalossa, vaihdan uutisia ja semmoista. Tulkaa tekin tuopilliselle... Jaa. No minä tulen takaisin piakkoin."
 
Ylös