Kotona ollaan

Koska huomenna 6. lokakuuta on kansainvälinen kotona ollaan -päivä (Samin kotiinpaluun kunniaksi, vastikään nimetty ja keksitty, hehee) aloitan keskustelun kodista ja sen merkityksestä elämässäsi:

Viihdytkö kotona? Mikä saa sinut viihtymään / olemaan viihtymättä kotona? Tunnetko syyllisyyttä tai ahdistusta, jos et viihdy? Ja mitä asialle voisi tehdä (obviously lähteä baanalle, mutta ehkä jotain muutakin)?

Miten suhtaudut ”kotoiluun”? Onko se yhtä ällöttävä sana kuin ”juurikin” ja ”jaxuhali” vai onko ”kotoilu” oikeasti kivaa? Mitä se sisältää tai mitä sen pitäisi sisältää?

Mikä oikeasti tekee kodin? Vai onko ”koti” vain myytti, jota yritetään tuputtaa ”asunnon” tilalle?

Tuleeko Hobbit afroamerikkalaisesta homeboy-sanasta? Ja homeboy edelleen muinaisgermaanisesta house carl / huscarl -sanasta? ?

Joka tapauksessa olen hyvin tyytyväinen nykyiseen asuntooni, jota kutsuisin jopa ensimmäiseksi omaksi kodikseni. Aikaisemmin oli tietysti lapsuudenkotini ja useampi kämppä, joissa esimerkiksi nukuin ja säilytin tavaroitani. Mutta täällä on kaikki tarpeellinen: makuu/tietokonehuone, olohuone/keittiö, sauna ja suuri parveke, jolla voi grillatakin! Kodin merkitys korostuu tietysti, kun ei ole työ- tai opiskelupaikkaa, enkä lähes päihteettömänä jaksa pyöriä päivisin keskustassa narkomaanien kanssa.

Olen investoinut melko paljon kirjahyllyjeni täyttämiseen, ja olen tyytyväinen huonekaluihini, jotka ovat arkisuudestaan huolimatta siistejä. 48-tuumaisen televisioni ostin kaukaa viisaasti silloin, kun niitä tehtiin vielä muotioikusta kaarevina; pikantti lisä sisustuksessa. Lisäksi 4K-teräväpiirto oli melko huomattava parannus edelliseen 21 tuuman putkitelevisiooni verrattuna. Seinällä on persoonallisia tauluja: kehystetyt sarjakuvaoriginaalit Petri Hiltuselta ja Tuomas Myllylältä sekä joululahjaksi saatu niin ikään kehystetty grafiikanlehti, jossa jouluun sopivasti synkähkö mieshahmo pitää käsissään sikaa. Olen toteuttanut myös harnilaista elämänkatsomustani kiinnittämällä sinitarralla sohvan yläpuolelle neljä suurta karttaa tuosta fantasiamaailmasta. Makuuhuoneestani löytyy vielä @Laichalaf :in kontukartta. Kaiken kaikkiaan asuinhuoneistossa huokuu läsnäoloni kuin haltioiden muisto Eregionissa. Jos karkaisin pidätystilanteessa, pääsisi murharyhmä kotini tutkittuaan helposti uudelleen jäljilleni!

Mutta miksi tämä on koti jos edelliset olivat kämppiä? Ensinnäkin arvostan sitä, että täällä on monta tilaa: pieni sauna, kohtuullisen tilava kylpyhuone, eteistäkin vähän, olohuone ja keittiö aukeavat mukavasti isommaksi tilaksi säilyttäen kuitenkin ominaislaatunsa, ja lisää avaruutta tulee niiden suurista ikkunoista, joiden takana on puita, ei naapurirakennus! Pöytäkoneeni on sijoitettu makuuhuoneeseeni, ja vaikka tämän huoneen sisustamiseen kannattaisi käyttää lisäaikaa, täyttää se tarkoituksensa nytkin. Toki se on turhan koppimainen, mutta toisaalta samalla huoneisiin tulee vaihtelua: voin paeta tietokonekopista esimerkiksi parvekkeelle kaakaota juomaan ja oravia katselemaan.

Muutin tänne toukokuussa 2017, on vaikea keksiä parempaakaan asuinpaikkaa, joka sopisi omalle budjetille. Täytyykin muistaa uhrata kodinhaltijalle (mutta en toki tarkoita, että sarjamurhaaja olisin, en tietenkään!)

Koti on siellä, missä säännöllisesti viettää vapaa-aikaa ja varsinkin nukkuu. Armeija-aikana minulla oli kaksi kotia, viikonloppukoti Espoon keskuksessa ja arkikoti (enimmäkseen) Mäkiluodon linnakkeella. Reserviin siirtyessä vaikeinta oli meren luodolla sijaitsevan toisen kodin menetys.

Kodin tunteen saa minun mielessäni aikaan se, että on paikka, jossa saa olla rauhassa ja turvassa, rentoutua ja levätä. Omien tavaroiden läsnäolo on sekin tärkeää, samoin niiden mahdollistamat kotoisat puuhat. Varsinaisesta kotoilusta en kauheasti osaa sanoa mitään, mutta sehän kai tarkoittaa kodista huolehtimisen ja kotiin liittyvien puuhien ottamista jonkinlaiseksi harrastustoiminnaksi ja erityisen mielenkiinnon kohteeksi. Itseäni sellainen ajatus ei järin paljon innosta, mutta ymmärrän kyllä, mikä siinä voi olla houkuttelevaa.

Nykyiseen kotiini liittyy omalta kannaltani hyvin olennaisena osana sen takana levittäytyvä luonnonsuojelualue. Minulle se on Kotimetsä, katon alla sijaitsevan kodin ihana laajennusosa, jota ilman elämä olisi huomattavasti ankeampaa.

Itse tykkään olla kotona, mutta nyt tämän ruton takia alkaa seinät kaatua niskaan. Varsinkin kun tämä asunto on 20 neliön koppero, siisti ja kiva kyllä mutta silti aika koppero. On välillä todella kummallinen olo kun tahtoisin kotiin Helsinkiin, mutta sitten kun menen sinne, huomaan että vanha huoneeni on muuttunut äidin huoneeksi ja koko tönö vanhempien kodiksi, ei virallisesti enää omaksi kodikseni. Ja siitä tulee välillä omituinen koditon olo.
Kaipaan myös erittäin paljon vuokramökkiä pohjois-savossa, koska käytännössä kasvoin siellä kesät ja talvet. Vietimme siellä käytännössä kaikki mahdolliset lomat, mutta nyt meihin liittymättömien eräiden asioiden takia se vuokrapaikka ei ole enää saatavilla. Välillä mietin sitäkin vihreää tönöä pinkkilumpeisen minijärven rannalla ja vikisen kun tuskin pääsen sinne enää ja vaikka pääsisinkin, en olisi enää pieni rasavilli tyttölapsi, jolloin se tuskin tuntuisi samalta paikalta.
Tällä hetkellä kuitenkin oloni on varsin kodikas tässä nykyisessä kämpässä. On peti ja kirjoja ja teinimankka ja oma keittiö. Toisaalta inhoan asua taajamassa, varsinkin tämmöisessä 10 kerroksisessa neuvostoliittolaisessa betoniunelmassa, onneksi sentään asun kakkoskerroksessa, enkä kasissa niin kuin viimeksi. Olen jotenkin varma että mitä korkeammalla asun niin sitä todennäköisempää on että talo syttyy palamaan ja jään jumiin sinne ylös.
Mutta tätä sietää ja tykkää tämän parhaista puolista kuten puhdas, homekasvustovapaa ja siisti vessa, järkevämmin suunniteltu keittiö, kauppa, yliopisto, keskusta ja kirjasto lähellä. Välillä kyllä ottaa aivoon ylioppilaskylän levottomuus ja yöllinen möly ja jatkuvat kännikokkaajien aiheuttamat palohälytykset, mutta sitten toisaalta opiskelijana on turha laittaa rahaa mihinkään huippuasuntoon parhaalla mahdollisella sijainnilla.
Luultavasti kirjoitan joskus myöhemmin lisää mutta tässä nyt vähän mietteitä mitkä nousivat esiin tästä aiheesta.