Telimektar
Fundamentalisti
Tässä teoksessa on kyse Tolkienin aiemmin julkaistujen teosten, Hobitin, Sormusten herran ja Silmarillionin tarinoita täydentävistä katkelmista ja näiden teosten henkilöistä, tapahtumapaikoista, esineistä yms. annetuista lisätiedoista. Mukana on myös pari lyhyttä itsenäistä tarinaa. Ainakin useimmat kirjoituksista ovat melko myöhäisiä, siis kirjoitettu Sormusten herran ilmestymisen jälkeen tai Sormusten herran pitkän ja välillä katkeilleen kirjoitusprosessin loppuvaiheissa.
Esipuheen alussa Christopher Tolkien käsittelee perusteluja keskeneräisten tarinoiden julkaisemiselle sekä kirjan kokoamisessa tekemiään yleisiä ratkaisuja. Omat kommenttini käsittelevät lähinnä tätä osuutta. Esipuheen jälkipuolella hän kertoo kokoelmaan otettujen yksittäisten tekstien syntyvaiheista ja niihin tekemästään toimitustyöstä (jotkin tekstit ovat olleet keskeneräisempiä kuin toiset). Nämä huomautukset jätän esiteltäviksi kyseisten lukujen alustajille.
En ole hankkinut uutta suomenkielistä laitosta, joten oman alustukseni pohjana ovat ensimmäisen suomenkielisen painoksen esipuhe (vuodelta 1986 – joku voisi tarkistaa onko suomenkielisten laitosten esipuheiden välillä mitään eroja) sekä englanninkielisen laitoksen esipuhe (Introduction) vuodelta 2006.
Alkuteos Unfinished Tales of Númenor and Middle-earth julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1980, seitsemän vuotta J. R. R. Tolkienin kuoleman ja kolme vuotta Silmarillionin ilmestymisen jälkeen. Esipuheesta ei käy ilmi, oliko Christopher Tolkien suunnitellut Keskeneräisten tarujen kirjaa jo Silmarillionin julkaisuvaiheessa, vai tuliko idea esimerkiksi kustantajalta Silmarillionin mahdollisesti odotettua parempien (?) myyntilukujen rohkaisemana. Mutta jos Keskeneräisten tarujen ilmestyessä ihmiset luulivat että nyt on Tolkienin jäämistön viimeisetkin julkaisukelpoiset rippeet kaavittu esiin, niin pahastipa erehtyivät.
Christoper Tolkien toteaa, että kun Silmarillionia koottaessa hänen tavoitteenaan oli muokata aineistosta mahdollisimman ehjä kokonaisuus (”a completed and cohesive entity”, tai Silmarillionin esipuheessa: to produce the most coherent and internally self-consistent narrative), niin Keskeneräisten tarujen kirjaa kootessaan hän jätti tekstit erillisiksi. Mahdollisia ristiriitoja ei yritetä sovitella, vaan niihin päinvastoin kiinnitetään huomiota kommenteissa. Tässä ei siis enää esitetä Keski-Maan historiaa ”yhtenäisenä ja itsenäisenä todellisuutena” joka paljastetaan lukijalle, vaan ”kasvavana ja muuttuvana ajatusrakennelmana”.
Teoksen tekstit on jaettu neljään ryhmään, kolme ensimmäistä aikakausien mukaan jaettuna (ensimmäisen, toisen ja kolmannen ajan tarinat) ja neljäntenä osana esittelyt eräistä useiden aikakausien aikana vaikuttaneista etnisistä ryhmistä, henkilöistä tai esineistä (drúedain, velhot ja palantir-näkykivet). Itse ajattelen että toisen ajan tarinat ovat arvokkain tämän teoksen tarjoama täydennys Tolkienin aiemmin julkaistujen teosten antamiin tietoihin hänen luomastaan maailmasta. Tähän ryhmään kuuluva ”Aldarion ja Erendis” on myös tarinana merkittävä, ja kiinnostava laajennus käsitykseen Tolkienista kirjailijana.
Tekstit ovat joko kertovia tai kuvailevia, Christopher Tolkien toteaa että ”on jättänyt pois kaikki Amania ja Keski-Maata käsittelevät filosofiset tai pohdiskelevat kirjoitukset, vaikka joitakin tämäntapaisia jaksoja on putkahtanut mukaan”. (I have excluded all writings about Middle-earth and Aman that are of a primarily philosophic or speculative nature, and where such matters from time to time arise I have not pursued them.) Syytä tälle valitettavalle antimetafyysiselle tylyydelleen Christopher Tolkien ei kerro. Mutta kun hän perustelee näiden keskeneräisten tarinoiden julkaisemista ylipäätään, hän puhuu omakohtaisen tuntuisesti voimakkaista visuaalisista mielikuvista, niistä lukijoista ”joille on ollut tärkeää nähdä mielessään Melkor ja Ungoliant Hyarmentirin huipulla [ …], varjot jotka Fingolfinin sotajoukko heitti kun Kuu ensi kerran nousi Lännessä; Beren kyyristelemässä sudenhahmoisena; Silmarilin valo joka äkkiä paljastui Neldorethin metsän pimeydessä…” Näille lukijoille Christopher haluaa välittää vielä joitakin samantasoisia hetkiä.
Eräs kiinnostava englanninkielisen esipuheen kohta, jota ainakaan ensimmäiseen suomenkieliseen laitokseen ei oltu käännetty, on Christopher Tolkienin antama suositus Robert Fosterin teokselle ”Complete Guide to Middle-earth”. Christopher toteaa että hän on olettanut Keskeneräisten tarujen kirjan lukijoiden tuntevan Sormusten herran ja Silmarillionin, ja että Fosterin kirjasta voi tarkistaa näitä koskevia yksityiskohtia (Kontuwikiä ei vielä ollut olemassa).
If I have been inadequate in explanation or unintentionally obscure, Mr. Foster´s [book] supplies, as I have found through frequent use, an admirable work of reference.
Last edited: