KTK 2022-23 #1: Esipuhe

Telimektar

Fundamentalisti

Tässä teoksessa on kyse Tolkienin aiemmin julkaistujen teosten, Hobitin, Sormusten herran ja Silmarillionin tarinoita täydentävistä katkelmista ja näiden teosten henkilöistä, tapahtumapaikoista, esineistä yms. annetuista lisätiedoista. Mukana on myös pari lyhyttä itsenäistä tarinaa. Ainakin useimmat kirjoituksista ovat melko myöhäisiä, siis kirjoitettu Sormusten herran ilmestymisen jälkeen tai Sormusten herran pitkän ja välillä katkeilleen kirjoitusprosessin loppuvaiheissa.

Esipuheen alussa Christopher Tolkien käsittelee perusteluja keskeneräisten tarinoiden julkaisemiselle sekä kirjan kokoamisessa tekemiään yleisiä ratkaisuja. Omat kommenttini käsittelevät lähinnä tätä osuutta. Esipuheen jälkipuolella hän kertoo kokoelmaan otettujen yksittäisten tekstien syntyvaiheista ja niihin tekemästään toimitustyöstä (jotkin tekstit ovat olleet keskeneräisempiä kuin toiset). Nämä huomautukset jätän esiteltäviksi kyseisten lukujen alustajille.

En ole hankkinut uutta suomenkielistä laitosta, joten oman alustukseni pohjana ovat ensimmäisen suomenkielisen painoksen esipuhe (vuodelta 1986 – joku voisi tarkistaa onko suomenkielisten laitosten esipuheiden välillä mitään eroja) sekä englanninkielisen laitoksen esipuhe (Introduction) vuodelta 2006.

Alkuteos Unfinished Tales of Númenor and Middle-earth julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1980, seitsemän vuotta J. R. R. Tolkienin kuoleman ja kolme vuotta Silmarillionin ilmestymisen jälkeen. Esipuheesta ei käy ilmi, oliko Christopher Tolkien suunnitellut Keskeneräisten tarujen kirjaa jo Silmarillionin julkaisuvaiheessa, vai tuliko idea esimerkiksi kustantajalta Silmarillionin mahdollisesti odotettua parempien (?) myyntilukujen rohkaisemana. Mutta jos Keskeneräisten tarujen ilmestyessä ihmiset luulivat että nyt on Tolkienin jäämistön viimeisetkin julkaisukelpoiset rippeet kaavittu esiin, niin pahastipa erehtyivät.

Christoper Tolkien toteaa, että kun Silmarillionia koottaessa hänen tavoitteenaan oli muokata aineistosta mahdollisimman ehjä kokonaisuus (”a completed and cohesive entity”, tai Silmarillionin esipuheessa: to produce the most coherent and internally self-consistent narrative), niin Keskeneräisten tarujen kirjaa kootessaan hän jätti tekstit erillisiksi. Mahdollisia ristiriitoja ei yritetä sovitella, vaan niihin päinvastoin kiinnitetään huomiota kommenteissa. Tässä ei siis enää esitetä Keski-Maan historiaa ”yhtenäisenä ja itsenäisenä todellisuutena” joka paljastetaan lukijalle, vaan ”kasvavana ja muuttuvana ajatusrakennelmana”.

Teoksen tekstit on jaettu neljään ryhmään, kolme ensimmäistä aikakausien mukaan jaettuna (ensimmäisen, toisen ja kolmannen ajan tarinat) ja neljäntenä osana esittelyt eräistä useiden aikakausien aikana vaikuttaneista etnisistä ryhmistä, henkilöistä tai esineistä (drúedain, velhot ja palantir-näkykivet). Itse ajattelen että toisen ajan tarinat ovat arvokkain tämän teoksen tarjoama täydennys Tolkienin aiemmin julkaistujen teosten antamiin tietoihin hänen luomastaan maailmasta. Tähän ryhmään kuuluva ”Aldarion ja Erendis” on myös tarinana merkittävä, ja kiinnostava laajennus käsitykseen Tolkienista kirjailijana.

Tekstit ovat joko kertovia tai kuvailevia, Christopher Tolkien toteaa että ”on jättänyt pois kaikki Amania ja Keski-Maata käsittelevät filosofiset tai pohdiskelevat kirjoitukset, vaikka joitakin tämäntapaisia jaksoja on putkahtanut mukaan”. (I have excluded all writings about Middle-earth and Aman that are of a primarily philosophic or speculative nature, and where such matters from time to time arise I have not pursued them.) Syytä tälle valitettavalle antimetafyysiselle tylyydelleen Christopher Tolkien ei kerro. Mutta kun hän perustelee näiden keskeneräisten tarinoiden julkaisemista ylipäätään, hän puhuu omakohtaisen tuntuisesti voimakkaista visuaalisista mielikuvista, niistä lukijoista ”joille on ollut tärkeää nähdä mielessään Melkor ja Ungoliant Hyarmentirin huipulla [ …], varjot jotka Fingolfinin sotajoukko heitti kun Kuu ensi kerran nousi Lännessä; Beren kyyristelemässä sudenhahmoisena; Silmarilin valo joka äkkiä paljastui Neldorethin metsän pimeydessä…” Näille lukijoille Christopher haluaa välittää vielä joitakin samantasoisia hetkiä.

Eräs kiinnostava englanninkielisen esipuheen kohta, jota ainakaan ensimmäiseen suomenkieliseen laitokseen ei oltu käännetty, on Christopher Tolkienin antama suositus Robert Fosterin teokselle ”Complete Guide to Middle-earth”. Christopher toteaa että hän on olettanut Keskeneräisten tarujen kirjan lukijoiden tuntevan Sormusten herran ja Silmarillionin, ja että Fosterin kirjasta voi tarkistaa näitä koskevia yksityiskohtia (Kontuwikiä ei vielä ollut olemassa).

If I have been inadequate in explanation or unintentionally obscure, Mr. Foster´s [book] supplies, as I have found through frequent use, an admirable work of reference.
 
Last edited:
Eräs kiinnostava englanninkielisen esipuheen kohta, jota ainakaan ensimmäiseen suomenkieliseen laitokseen ei oltu käännetty, on Christopher Tolkienin antama suositus Robert Fosterin teokselle ”Complete Guide to Middle-earth”. Christopher toteaa että hän on olettanut Keskeneräisten tarujen kirjan lukijoiden tuntevan Sormusten herran ja Silmarillionin, ja että Fosterin kirjasta voi tarkistaa näitä koskevia yksityiskohtia (Kontuwikiä ei vielä ollut olemassa).

If I have been inadequate in explanation or unintentionally obscure, Mr. Foster´s [book] supplies, as I have found through frequent use, an admirable work of reference.

Tämä kohta on lisätty uuteen laitokseen (s. 17):

Mikäli selitykseni ovat riittämättömiä tai jäävät tarkoituksettoman hämäriksi, Robert Fosterin The Complete Guide to Middle-earth on erinomainen hakuteos, johon olen turvautunut usein.​

Jonkin verran näyttää olevan korjauksia mutta tuskinpa mitään olennaisen suurta. Sen huomasin, että uudessa laitoksessa sitaatit Tolkienin Kirjeistä ovat nyt kyseisen suomennoksen mukaisia; sehän mainitaan jo copyright-sivulla. (Muuten, Letters ei ollut vielä ilmestynyt, kun Unfinished Tales ilmestyi.) Kaiken kaikkiaan näyttää tekstissä olevan enemmän sivunumeroita, kun viitataan muualle tähän kirjaan ja muihin kirjoihin. Erityisesti TSH-viitteet on nyt varustettu (uusimman laitoksen) sivunumeroilla.

Kaksi tärkeä (uutta) huomiota on myös sivulla 17 juuri ennen mainintaa Fosterin teoksesta:

Ja koska viitteissä ja liitteissä on niin runsaasti kirjailijan tekstiä, olen katsonut parhaaksi lisätä hakemistoon sivunumeroviittaukset koko kirjaan esipuhetta lukuun ottamatta. – – Olen kuitenkin lisännyt lähes kaikkiin hakemiston päähakusanoihin lyhyet selitykset, jotta lukija ei joutuisi yhtenään etsimään lisätietoa muualta.​

Tässä laitoksessahan on nimenomaan hakemisto sivunumeroineen eikä pelkkä sanasto kuten vuoden 1986 laitoksessa.

Yleisesti muutoksista näkyvin lienee tämänkin teoksen kaksiosaisen nimien muuttaminen Isoista Alkukirjaimista Isoihin alkukirjaimiin vain nimen ensimmäisessä osassa.
 
Mutta jos Keskeneräisten tarujen ilmestyessä ihmiset luulivat että nyt on Tolkienin jäämistön viimeisetkin julkaisukelpoiset rippeet kaavittu esiin, niin pahastipa erehtyivät.
Ensimmäisen luvun kohdallahan Christopher mainitseekin, että Gondolinin tuhon varhainen versio "kuuluu Kadonneitten tarujen kirjaan, joka ei ole mikään vähäinen teos ja joka varmasti kiinnostaisi suuresti - - mutta vaatisi erittäin pitkät ja perusteelliset selitykset."

Tämä "ennustus" kuvaa HoMea oikeastaan aika hyvin, vaikka varsinainen Kadonneitten tarujen kirja eli kaksi ensimmäistä osaa ovatkin lyhyempiä kirjoja kuin loput 10 osaa (sekä uusi Kirjoituksia). Olikohan Christopher tässä vaiheessa jo pohtinut seuraavia kirjojaan?

Esipuheen (ja myöhemmin lukujen viitteiden) tyyli tuntui nyt olevan lähempänä HoMen selityksiä kuin olin aiemmin ajatellut. Ehkä tyyli tuntuu nyt tutummalta siksi, että luin HoMe-tyylisiä selityksiä vihdoinkin suomeksi Kirjoituksista Keski-Maasta? Olin pitänyt KTK:ta ja HoMea melko erilaisina, mutta ehkä suurin ero onkin että KTK:n tarinat on valittu niin, etteivät ne vaadi kovin pitkällisiä selityksiä? Toinen ero on kyllä, että KTK:ssa on vain yksi versio kustakin tarinasta.

Sain myös idean, että KTK:sta voisi tehdä vielä yhden uudistetun laitoksen lisäämällä sinne viitteitä näihin myöhemmin julkaistuihin kirjoituksiin, joista Christopher välillä selityksissään puhuu. Myöhemmissä kirjoissahan on paljonkin viittauksia KTK:hon.
 
Ylös