KTK 2022-23 #10: 2.IV. Galadrielin ja Celebornin tarina: Liitteet

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti

Aloitan edelliseen osuuteen liittyvän lähdeluettelon jatkolla. Tämä on oikeastaan liitteiden analyyttinen sisällysluettelo:

Liitteet, s. 351-367

A. Salohaltiat ja heidän puheenpartensa, s. 351-353 / 296-298

– "Myöhäinen etymologinen kirjoitelma, joka käsittelee nimiä Galadriel, Celeborn ja Lórien": katsaus salohaltioiden (tawarwaith) alkuperään, tekstiä siteerataan ja osin referoidaan, s. 351-352 / 296-297

– "Eräs myöhäinen historialliskielitieteellinen kirjoitus samalta ajalta kuin edellä lainattu katkelma": salohaltiakieliä koskeva huomautus, s. 352-353 / 297-298.​

B. Salohaltioiden sindarilaiset ruhtinaat, s. 353-356 / 298-301

– Essee, joka kuuluu Tolkienin myöhäisiin filologisiin kirjoituksiin: Oropherin ja hänen poikansa Thranduilin valtakunnasta, Lórienista ja sen kuninkaasta Malgaladista (jota ei mainita missään muualla), s. 353-355 / 298-301

– "Toinen teksti samalta ajalta": Thranduilin valtakunnan perustamisesta, s. 355-356 / 301​

C. Lórienin rajat, s. 357-358 / 301-303

– "Eräs Keski-Maan kielten välisiä suhteita käsittelevä myöhäinen kirjoitus" (ote): Celebrantista ja Parth Celebrantista, s. 357-358 / 301-302

– "Eräs toinen essee" (ote): Lórienin ja Fangornin rajoista, s. 358 / 302-303​

D. Lond Daerin satama, s. 358-365 / 303-308

– Selonteko Lond Daerin satamasta ja Gwathlójoen nimestä, joka sisältyy "filologiseen esseeseen, joka käsittelee jokien nimiä". Kyseessä on jälleen essee "The Rivers and Beacon-hills of Gondor", jonka Gwathlóta käsittelevä osuus on suurimmaksi osaksi julkaistu tässä (s. 359-362 / 303-306); púkelmiehiä käsittelevä kappale tosin sisältyy lukuun "Drúedain" ja joitakin huomatuksia on jätetty pois (ks. Vinyar Tengwar 42, 2001, s. 8-10). Lisäksi mukana on saman esseen alusta joennimeä Glanduin käsittelevä osuus (s. 362-364 / 306-307) (ks. Vinyar Tengwar 42, 2001, s. 7; Kirjoituksia Keski-Maasta 3.XXII, s. 440-442). Keskeneräisten tarujen kirjasta on jätetty pois joennimen, varsinaisesti sanan glan, etymologiaa käsittelevä kappale (Vinyar Tengwar 42, 2001, s. 8)

– Christopher Tolkienin loppukommentit (s. 364-365 / 307-308).​

E. Celebornin ja Galadrielin nimet , s. 365-367 / 308-309

– Christopher Tolkienin toimittamia otteita "eräästä Valinorin eldarin nimenantotapoja käsittelevästä esseestä", joka on myöhemmin The Peoples of Middle-earth -teoksessa julkaistu "The Shibboleth of Fëanor". Käsittelee Galadrielin ja Celebornin nimiä. Sisältää seuraavat otteet:

– Osa esseen kappaleesta "Note on Mother-names" (HoMe XII, s. 339), s. 365-366 / 308 [haltioilla oli kaksi – – ihailua tai kunniaa].

– Galadrielin nimistä. Christopher Tolkienin toimittama kappale (vrt. HoMe XII, s. 337, 347), s. 366 / 308 [Nimi Altáriel – – 'äidinnimeään' Nerwen.]

– Celebornin telerinkielisestä nimestä Teleporno (HoMe XII, s. 347?, vrt. s. 364 [viite 46]), s. 366-367 / 309​

– Galadrielin nimen yhdistämisestä sanaan galadh ('puu'), s. 367 / 309. Sitaatin lähde on toistaiseksi tuntematon.

– Suomennoksesta on jätetty pois viimeinen kappale, joka käsittelee nimien galadhrim ja Caras Galadhon oikeinkirjoitusta. Suomennoksessa tämä on ilmeisesti katsottu turhaksi, koska mainitut muodot (galadrim, Caras Galadon) eivät ole koskaan esiintyneet Sormusten herran suomennoksessa; lisäksi kappale on tarkoitettu lähinnä englanninkieliselle lukijalle. Tässä alkuteksti ja pikainen suomennos:

It may be mentioned here that Galadhrim is the correct spelling of the name of the Elves of Lórien, and similarly Caras Galadhon. My father originally altered the voiced form of th (as in Modern English then) in Elvish names to d, since (as he wrote) dh is not used in English and looks uncouth. Afterwards he changed his mind on the point, but Galadrim and Caras Galadon remained uncorrected until after the appearance of the revised edition of The Lord of the Rings (in recent reprints the change has been made). These names are wrongly spelt in the entry alda in the Appendix to The Silmarillion.

Suom. "Tässä voi mainita, että galadhrim on Lórienin haltioiden nimen oikea kirjoitusasu, samoin myös Caras Galadhon. Isäni muutti alun perin th-äänteen soinnillisen muodon (kuten nykyenglannin sanassa then) haltiakielisissä nimissä d:ksi, sillä (kuten hän kirjoitti) dh ei esiinny englannissa ja se näyttää karkealta. Myöhemmin hän muutti mieltään tässä kysymyksessä, mutta Galadrim ja Caras Galadon jäivät korjaamatta The Lord of the Rings -teoksen korjatun laitoksen ilmestymisen jälkeenkin (viimeaikaisissa uusintapainoksissa muutos on tehty). Nämä nimet on kirjoitettu väärin The Silmarillionin liitteen hakusanassa alda." [suom. Silm., liite "Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä", s. 430 / 373 (s.v. alda), jossa korjaus on tehty]​

* * *​

Liitteet A ja B ovat tärkeää luettavaa kaikille salohaltioista kiinnostuneelle: tässä on varsinainen tietopaketti heistä ja heidän kielestään. Ristiriidoilta ei vältytä nytkään: Amrothille tarjotaan Celebornin (aiemmin tässä luvussa) lisäksi peräti kahta uutta isää: Amdír ja (näin annetaan ymmärtää) Malgalad, joka on Christopherin mukaan sama henkilö kun Amdír. Mutta keskeneräisyys on iskenyt tähänkin.

Liitteestä C kannattaa suomennoksen lukijan huomata mm. se, että Liituvirta on saanut uuden nimen: Liminvuo. Tämä nimi on myös Sormusten herran uusimmassa painoksessa. Lisätietoja nimenvaihdosta: Liminvuo (Kontuwiki).

Liite D on puolestaan mielenkiintoista luettavaa myös toisen ajan historiasta. Törmäämme jälleen Aldarioniin ja metsätaloutta kovin epäekologisesti harjoittaviin númenorilaisiin. Vähän niin kuin täälläpäin avohakkuuintoiset metsäyhtiöt, -nomistajat ja -hallitus.

Liite E kiinnostaa eniten nimitutkimuksen harrastajia ja onhan siinä myös vilaus Galadrielin henkilökuvaa. Huom. Liitteen nimi oli vuoden 1986 laitoksessa "Nimet Celeborn ja Galadriel", ja uudessa laitoksessa "Celebornin ja Galadrielin nimet". Tässähän käsitellään näiden kahden useita eri nimiä ja tietysti alkuteoksessa otsikko on "The Names of Celeborn and Galadriel", jonka oikea suomennos on juuri niin kuin uudessa suomennoksessa seisoo.
 
Ajatus salohaltioiden sindarilaisista ruhtinaista herättää tiettyjä kysymyksiä. Toisen ajan alkupuolella Beleriandista itään muuttaneet sindar-haltiat perustivat siis Tolkienin mukaan valtakuntia metsähaltioiden keskuuteen. Kyse ei ollut vain uusista siirtokunnista sellaisille alueille, joissa ei vielä ollut metsähaltia-asutusta, vaan Beleriandista tulleet haltiat ryhtyivät tai pääsivät Sumuvuorten itäpuolisten haltioiden hallitsijoiksi.


…before the building of the Barad-dûr many of the Sindar passed eastward, and some established realms in the forests far away, where their people were mostly Silvan Elves.
(The Lord of the Rings, Appendix B, “The Second Age” -kappaleen alussa)

Langenneen ihmisrotumme historiassa tämä olisi varsin tutunomainen historiallinen tapahtuma. Ylivoimaisten aseidensa ja sotilaallisen organisaationsa avulla ”maahanmuuttajat” ryhtyvät pieninä hajanaisina ryhminä eläneen paikallisväestön ja näiden tuottamattomassa käytössä olleen maa-alueen hallitsijoiksi. Mutta olisivatko sindar-haltiat tosiaan toimineet näin? (Silmarillionissa kuvaillut, haltioiden esiaikojen sukusurmat syntyivät aivan poikkeuksellisissa tilanteissa.)

Joissain tilanteissa maahantulijat olisivat voineet tarjota houkuttelevia taloudellisia, kulttuurisia ja teknologisia etuja niille jotka liittyvät heidän sivilisaatioonsa, mutta itään muuttava sindar-väestö ei ilmeisesti ainakaan alkuvaiheissa tarjonnut mitään tällaista, hehän halusivat päinvastoin itse omaksua metsähaltioiden yksinkertaisemman elämäntyylin.

Sotilaallisesti kyvykkäät maahantulijat olisivat voineet tarjota suojelua jotain ulkopuolista uhkaa vastaan, ja tulla tällä tavoin hyväksytyksi hallitsijoiksi, mutta kohdistuiko Anduinin laakson ja Suuren Vihermetsän haltijoihin Toisen ajan ensimmäisellä vuosituhannella jotain sotilaallista uhkaa?
”Of Dwarves and Men” -kirjoituksessa (HoME XII) Tolkien mainitsee, että Angbandin kukistumisen yhteydessä merkittävä määrä Morgothin joukkoja pääsi pakenemaan itään ja rosvoilemaan siellä, jolloin kääpiöt ja pohjoisen ihmiset muodostivat sitten liittokunnan niitä vastaan. Sindarin johtamien metsähaltiavaltakuntien perustaminen voisi ehkä liittyä vastaavaan tilanteeseen, mutta KTK:ssa tai Sormusten herran liitteessä mitään tällaista ei mielestäni mainita.

Eräs vaihtoehto on, että idän metsähaltiat olisivat tunnustaneet Beleriandista tulleille etäisille sukulaisilleen jonkinlaisen periytyneen legitiimin auktoriteetin, olivathan kaikki Suurelle matkalle lähteneet teleri-haltiat ilmeisesti alun perin tunnustaneet Elwën jonkinlaiseksi johtajakseen, mutta Thingolin suoranaisia perijöitä ei näiden valtakuntien perustajien joukossa tainnut kuitenkaan olla. Ja jos se osa teleri-haltioista, joka oli aikanaan kieltäytynyt lähtemästä ylittämään Sumuvuoria, oli jo tuolloin ottanut Lenwë -nimisen haltian johtajakseen, niin eikö tämä ollut jonkinlainen irtisanoutuminen länteen päin jatkaneiden heimoveljien auktoriteetista?
 
Last edited:
Vohobitti on antanut itselleen ymmärtää, että salohaltiat eivät osanneet työstää rautaa tai viljellä maata, olivat metsästäjäkeräilijöitä. Tästä siis seuraa se, että (a) sindarilla oli tarjottavana teknologiaa, mitä metsähaltioilla ei ollut; (b) siinä ei paljoa tarvinnut sindarin kysellä salohaltioiden mielipiteitä. Tietenkin tämä oikeutettiin sukupuuhun, korkeampaan syntyperään tai luomisjärjestykseen vetoamalla ideologisesti, Tolkienin maassa kun eletään, vaikka vähän miekkaa olisi tarvinnutkin vilauttaa viitan alta ja kerran yskäistä, samalla tavalla kun dunedain teki vaikkapa Valkoisten vuorten hämäräihmisille kun Gondorin valtakuntaa perusti. Haltioiden synti Tolkienin mukaan oli hamuta valtakuntia hallittavaksi Keski-Maassa, eikä ymmärtää pysyä lännessä.
 
Ylös