Isilmírë
Kuukivi
Heti alkuun mainitaan, että Isildur on ylpeä mies, ja Tolkienin tarinoissahan ylpeys tuppaa käymään lankeemuksen edellä. Niin tässäkin. Hyvin alkanut ja rutiiniluontoseksi ajateltu matka Gondorista Imladrisiin keskeytyy Thranduilin valtakunnan rajoilla yllättävään valtavan örkkilauman hyökkäykseen. Ainakin osittain hyökkäykseen ja sen peräänantamattomuuteen syynä on Sormus, joka kutsuu Sauronin palvelijoita ja jonka Isildur ylpeydessään oli ottanut itselleen, vaikka se olisi pitänyt tuhota, kun siihen oli mahdollisuus.
Hyökkäyksen alkaessa Isildur lähettää kyllä perintömiekkansa pois aseenkantajan mukana, ettei se joutuisi vihollisen käsiin, mutta Sormuksesta luopumiseen hänen mielenmalttinsa ei ilmeisesti riitä. Ei hänelle taida tulla edes mieleen, että sen lähettäminen vihollisen ulottumattomiin olisi paljon tärkeämpää - ei ainakaan ennen kuin on liian myöhäistä ja hänen joukkonsa on jo piiritetty kokonaan.
Lopulta Isildur pakenee vanhimman poikansa käskystä, mikä minun mielestäni on väärä järjestys. Ennemmin olisi isän pitänyt vihdoin tässä kohtaa uhrata viimeinenkin ylpeytensä ja henkensä, luopua Sormuksesta ja yrittää pelastaa perillisensä. Mutta toki tämä on epiikkaa, eli poika yrittää pelastaa isänsä, koska isä on kuningas eli pojankin hallitsija ja alamaisen uskollisuuden kohde. Ei Isildur myöskään varmaan olisi edes kyennyt vapaaehtoisesti luopumaan sormuksesta, kun sen tahaton kadottaminenkin Anduinin aaltoihin oli niin suuri isku, että hän oli hetken hukkua pelkän menetyksen tunteen lyömänä.
Sitä kyllä ihmettelen, ettei Isildurilla ollut sen vertaa järkeä, että olisi riisunut Elendilmirin. Sen hohteestahan hänet taistelukentälläkin tunnistettiin, ja sen hohde myös koitui hänen kuolemakseen, kun örkeillä oli mihin tähdätä hänen vihdoin kömpiessään pystyyn Anduinin länsirannalla. Vähän sama kuin yrittäisi nykyaikana hiippailla huomaamattomasti öisessä rantakaislikossa otsalamppu helottaen.
Lopuksi kerrotaan vielä, että Saruman oli käynyt paljon myöhemmin ronkkimassa sekä Elendilmirin että Isildurin Sormuksen kuljetteluun käyttämän kaulaketjulla varustetun pikkurasian Kurjenmiekkakenttien mudasta. Näiden löydyttyä Orthancista Sarumanin kuoltua pöyristynyt oletus oli, että Saruman oli löytänyt myös Isildurin luut ja tuhonnut ne, mutta arkeologiaa vähän tuntevana väitän, että se pelko oli hyvin todennäköisesti turha. Sen verran kauan - neljänkymmenen Dúnedainin sukupolven verran - Isildurin ruumis oli kuitenkin saanut maatua virtaavan veden sekaisessa mudassa. Se ei ole sellainen hapeton ja hajottajaton ympäristö, jossa orgaaninen aines säilyy hyvin.
Last edited: