KTK 2022-23 #11: 3.I. Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmä

Isilmírë

Kuukivi

Heti alkuun mainitaan, että Isildur on ylpeä mies, ja Tolkienin tarinoissahan ylpeys tuppaa käymään lankeemuksen edellä. Niin tässäkin. Hyvin alkanut ja rutiiniluontoseksi ajateltu matka Gondorista Imladrisiin keskeytyy Thranduilin valtakunnan rajoilla yllättävään valtavan örkkilauman hyökkäykseen. Ainakin osittain hyökkäykseen ja sen peräänantamattomuuteen syynä on Sormus, joka kutsuu Sauronin palvelijoita ja jonka Isildur ylpeydessään oli ottanut itselleen, vaikka se olisi pitänyt tuhota, kun siihen oli mahdollisuus.

Hyökkäyksen alkaessa Isildur lähettää kyllä perintömiekkansa pois aseenkantajan mukana, ettei se joutuisi vihollisen käsiin, mutta Sormuksesta luopumiseen hänen mielenmalttinsa ei ilmeisesti riitä. Ei hänelle taida tulla edes mieleen, että sen lähettäminen vihollisen ulottumattomiin olisi paljon tärkeämpää - ei ainakaan ennen kuin on liian myöhäistä ja hänen joukkonsa on jo piiritetty kokonaan.

Lopulta Isildur pakenee vanhimman poikansa käskystä, mikä minun mielestäni on väärä järjestys. Ennemmin olisi isän pitänyt vihdoin tässä kohtaa uhrata viimeinenkin ylpeytensä ja henkensä, luopua Sormuksesta ja yrittää pelastaa perillisensä. Mutta toki tämä on epiikkaa, eli poika yrittää pelastaa isänsä, koska isä on kuningas eli pojankin hallitsija ja alamaisen uskollisuuden kohde. Ei Isildur myöskään varmaan olisi edes kyennyt vapaaehtoisesti luopumaan sormuksesta, kun sen tahaton kadottaminenkin Anduinin aaltoihin oli niin suuri isku, että hän oli hetken hukkua pelkän menetyksen tunteen lyömänä.

Sitä kyllä ihmettelen, ettei Isildurilla ollut sen vertaa järkeä, että olisi riisunut Elendilmirin. Sen hohteestahan hänet taistelukentälläkin tunnistettiin, ja sen hohde myös koitui hänen kuolemakseen, kun örkeillä oli mihin tähdätä hänen vihdoin kömpiessään pystyyn Anduinin länsirannalla. Vähän sama kuin yrittäisi nykyaikana hiippailla huomaamattomasti öisessä rantakaislikossa otsalamppu helottaen.

Lopuksi kerrotaan vielä, että Saruman oli käynyt paljon myöhemmin ronkkimassa sekä Elendilmirin että Isildurin Sormuksen kuljetteluun käyttämän kaulaketjulla varustetun pikkurasian Kurjenmiekkakenttien mudasta. Näiden löydyttyä Orthancista Sarumanin kuoltua pöyristynyt oletus oli, että Saruman oli löytänyt myös Isildurin luut ja tuhonnut ne, mutta arkeologiaa vähän tuntevana väitän, että se pelko oli hyvin todennäköisesti turha. Sen verran kauan - neljänkymmenen Dúnedainin sukupolven verran - Isildurin ruumis oli kuitenkin saanut maatua virtaavan veden sekaisessa mudassa. Se ei ole sellainen hapeton ja hajottajaton ympäristö, jossa orgaaninen aines säilyy hyvin.
 
Last edited:
Tähän väliin pieni huomio luvun liitteestä "Númenorin pituusmitat". Siitä käyvät ilmi myös Elendilin ("pisin kaikista númenorilaisista, jotka pääsivät pakoon saaren tuhoutuessa") ja Galadrielin ("pisin kaikista tarujen tuntemista naisista") pituudet.

Elendil oli noin 241 senttiä pitkä ja Galadriel noin 193-senttinen. Tämä antaa aika huiman eron miesten ja naisten ennätyspituuksille (haltiamiehissä lienee ollut vieläkin mittavampia hongankolistajia, en nyt muista kenet mainittiin pisimmäksi, mutta jossakin se todetaan, liekö sitten senttejä mainittu) eli Elendil olisi nykymaailmassa erinomaisen poikkeuksellinen jättiläinen mutta Galadriel häviäisi aika monelle tavallisen pitkälle koripalloilijallekin. Vertailukohtana voinee pitää meikäläistä Awak Kuieria, joka on Wikipedian mukaan 195-senttinen.

Jännä epäsuhta, johtuneeko Tolkienin ajan keskipituuksista vai mistä, mutta joka tapauksessa Elendil tuntuu jotenkin liioitellun kolossaaliselta. Tai, tiedä sitten, tällä hetkellä maailman pisin mies lienee 251-senttinen kurdi Sultan Kösen, jolle maailman pisin nainen Zeng Jinlian häviää vain kolmisen senttiä.
 
Númenorin pituusmitat -liitteessäkin mainitaan vielä etymologisesti epäselvä mutta ilmeisen hyväenteiseksi tarkoitettu nimi Imrahil, johon törmätessä kannattaa muistaa myös arabian imra "käskyvalta" sekä Jeesuksen äidinkielen aramean sana im(m)râ "karitsa" (määr.). Tolkien on todennäköisesti ollut tietoinen vähintäänkin toisesta näistä ja mahdollisesti molemmista — Lowdhamin selonteon adûnaicin kielestä (SD s. 413) kaltainen tuotoshan ei ehkä kuitenkaan synny liian pintapuolisen afroaasialaisten kielten tarkastelun jälkeen, vaikka sen taustalla näkee toki myös ilmiselvää indoeurooppalaisen filologian hallintakykyä.

P.S. Jos Imrahil oletetaan "klassisen" adûnaicin nimireliikiksi (esi)westronin sijaan, on siinä esiintyvän nominin #imra oltava 'idea-/yleiskäsitteellinen' kuten azra (taivutustyyppi S-II), koska nimi ei ole *Imruhil ('yksittäisen imra'n ?seuraaja').
 
Last edited:
Elendil oli noin 241 senttiä pitkä...joka tapauksessa Elendil tuntuu jotenkin liioitellun kolossaaliselta.

Jonkin verran varovaisempi arvio löytyy The Nature of Middle-earth -kirjasta (s.194: "Descriptions of Characters")

Elendil the Tall, leader of the Faithful who survived the Downfall, was said to have surpassed 7 ft [n. 213,5 cm] though his sons were not quite so tall. Aragorn, his direct descendant, in spite of many intervening generations, must still have been a very tall and strong man with great stride; he was probably at least 6 ft. 6. Boromir, of high Númenorean lineage, would not be much shorter: say 6 ft. 4.

Eli tässä Elendilin sanotaan vain "ylittäneen" seitsemän jalan pituuden. Tästä on vielä matkaa täyteen kahdeksaan jalkaan. Toisaalta, eikö myös Beorhtnoth, Beorhthelmin poika, ollut miehiään päätään pidempi?
 
Viitteessä 20 on pitkä Tolkienin huomautus tekstiinsä, ja siinä sanotaan mm. näin Isildurin joukon kimppuun hyökänneistä örkeistä (s. 326, lihavointi meidän kynässtä)

Örkit varmaan luulivat Sauronin voittaneen ja Thranduilin kovia kokeneiden joukkojen vetäytyvän suojaan metsän linnoituksiin. Niin ne olivat röyhkeitä ja innokkaita saamaan kiitosta isännältään, etenkin kun ne eivät olleet olleet mukana ratkaisevissa taisteluissa. Mutta kiitosta ne eivät olisi saaneet, jos joku niistä olisi elänyt niin kauan, että olisi nähnyt Sauronin taas virkoavan. Mikään kidutus ei olisi ollut hänelle kyllin kostoksi niille hölmöille, jotka olivat päästäneet Keski-Maan kalleimman aarteen kateisiin...​

Onko tällä maininnalla jotakin tekemistä sen kanssa, että örkit olivat yhä edelleen niin paljon haltioita, että ne olisivat voineet elää vielä yli 2000 vuotta (jos olisivat välttyneet miekan, keihään, nuolen, kirveen tms. aiheuttamalta poismenolta), sillä Sauronin virkoaminen tapahtui vasta vuoden 2460 ka. jälkeen, kun hän palasi Dol Gulduriin ja alkoi touhuta tosissaan. Vai onko tämä ihan vain mielikuvituksen lentoa? Vai olisiko jokin lähempänä vuotta 2 ka. oleva ajankohta katsottava Sauronin "virkoamiseksi"?

Tietääkö kukaan, miten vanhoiksi örkit ylipäätään elivät, jos välttyivät miekan, keihään...&c. ?
 
Niin tässä luvussa oli aika paljon matskua, mitä käytettiin KERP:issä. Viittaan nyt dunedainin sodankäyntiin: luetellaan sotilasarvoja, aseita ja muodostelmia. Tulee muuten aikalailla roomalaiset fibat kun mainitaan kilpimuodostelmien lisäksi se, että vain kevyet osastot käyttivät heppoja ja jokaisen miehen varustukseen kuului eket (joka on vähän niin kuin gladius). Tolkienilla lienee ollut lainassa Oxfordin yliopiston kirjastosta roomalaisen sotataidon opus.
 
Tietääkö kukaan, miten vanhoiksi örkit ylipäätään elivät, jos välttyivät miekan, keihään...&c. ?

Tolkien eräässä kirjoituksessaan noin vuodelta 1959-1960 (HoME, X, 418) luonnehtii örkkejä melko lyhytikäisiksi (ensimmäisen ajan kontekstissa).

they appear to have been by nature short-lived compared with the span of Men of higher race, such as the Edain.

(Esimerkiksi Bëorin mainitaan Silmarillionissa kuolleen yhdeksänkymmentäkolmevuotiaana, mikä oli ilmeisesti jo korkea ikä ensimmäisen ajan edainin keskuudessa.)
 
Ylös