!!!!11!!!!! varoitus !!!!!11!!!!!
sisältää keksittyjä henkilöhahmoja,
puristit hiiteen.
Hobitin Ereborin-retki eli erään näytelmän tarina
Vääristeltyä historiaa ja henkilöhahmoja,
Aina siitä lähtien kun tuo näytelmäkirjailijoiden esikuvaksi myöhemmin noussut hobitti Piitteri Jaksonen tuotti kuvakässärin taruun jossa kertomus Ereborin perustamisesta tehtiin ensi kertaa “toiminnallisen kerrontatyylin” avulla, on Konnussa vallannut alaa käsitys että haltioita, hiisiä ja kääpiöitä ei ole lainkaan olemassa. Ei, vaikka kääpiöitä edelleen kulkee maidemme halki Sinivuorten ja Sumuvuorten välillä. Perustelunaan kertoa tuo eeppinen kääpiötarina, jossa Bilbo Reppuli näytteli melko suurta osaa, peräti kolmessa osassa, Jaksonen käyttää hobittien keskittymiskyvyttömyyttä ja sitä että tarina on joiltakin osiltaan melko tylsä, ainakin niille jotka eivät ole tehneet pitkiä kävelyretkiä tai kärsineet näläntunteesta. Tämä kyllä koskee suurinta osaa hobiteista, joten on ymmärrettävää että tämä ulkomaailmasta hobitteja varoittava pitkähkö taru pitää katkaista osiin, jos ei muuten, niin ainakin ruokataukojen ajaksi. Se että Piitteri Jaksonen näki myös käsillä olevan tekstin käy ilmi näytelmän toisesta osasta, jonka alussa hän lyhyesti kuvaa tarun alun. kohtauksen Gandalfin ja Thorinin kohtaamisesta maaliskuun puolessa välissä. Jaksosen versiossa kaksi, kaiketi hiisien palkkaamaa Sarkun miestä on aikeissa keskeyttää Tarun alkuunsa. Tämä on täysin mahdollista, vaikka Jaksonen ei olekaan haastatellut hiisiä, hänen ulkomaailmalaisilla ystävävillään, Galen-kääpiöllä ja Leegomassi-haltialla on saattanut olla tietoa Synkmetsän Noidan pysyvistä palkkionmetsästyspalkkioista. Heidän puuttumisensa kuvakässärin tekoon on saattanut vaikuttaa suureen osaan kohtauksia siinä määrin, että epätoivottu vieraan pelko – xenofoobia – on vallannut alaa Konnussa. Vieraat voivat olla myös toivottuja. Hullu Reppuli ei kenties olliutkaan niin hullu kuin miksi tarua tarkemmin tuntemattomat hobitit voivat asian kuvitella.
Tekstissä Gandalf kuvailee tarkemmin Ereborin retken kehkeytymistä, Minas Tirithin kauniissa talossa Elessarin kruunajaisten jälkeen. Tämä ajoittaa kohtauksen KL 1419 toukokuun loppupuolelle tai kesäkuuhun. Läsnä ovat varmuudella Frodo, Gimli ja Sam, Peregrin ja Meriadoc. Legolas on kaiken tietämämme mukaan vaeltelemassa Ithilienissä. Hän oli varmastikin mukana kruunajaisissa, kuten Jaksonenkin esittää ja takuulla läsnä myös Arwenin ja Elessarin häissä, jotka tapahtuivat 1419 Keskivuoden päivänä. Edes kivikaupunkeihin tottumaton metsähaltiaprinssi ei olisi jättänyt todistamatta tätä liittoa ihmisten ja haltioiden välillä. Samoin läsnä varmastikin olivat lähetystöt monista maista joita Sormuksen Tarun mukaan (TSH p.840) saapui kruunajaisten jälkeen Kuningasta tervehtimään ja he jättivät lähettiläitä seuraamaan tapahtumia uuden kuninkaan hallintokauden alussa. Vihermetsän haltiavaltakunnan ja Laaksolaisten lähettiläiltä kuningas kuuli heidän uhrauksistaan pohjoisen turvaamiseksi, hän antoi heille jopa luvan pitää muistotilaisuus kaatuneille Rath Dinenissä. Legolas vaelteli Ithilienissä, hänen sydämensä oli avautunut laajemmalle maailmalle kuin metsävaltakunta.
Leegomassin kertomukset haltioiden toimista Piitterin näytelmän kuvaamana aikana ovat vailla todellisuuspohjaa. Viesti Thorinin seurueen toimista Sumuvuorilta Dol Gulduriin olisi ehtinyt ajoissa kääpiöiden pitkä vankeusaika huomioiden, mutta Bilbon järjestämän paon ajankohtaa eivät hiidet voineet tietää. Tässä kohtaa uskon Bilbon kertomaa ja muutaman kosken laskun jälkeen erittäin märät kääpiöt joutuivat turvautumaan Bilbon taitoihin ruokaa saadakseen. Varmastikin Synkmetsän haltiat jahtasivat Dol Guldurin hiisiä tämän tästä, mutta alkuperäisessä tarinassa Legolasia tai Taurielia ei mainita (Hobitti – koko kirja). Voi olla että Bilbo on suullista kertomusta värittääkseen käyttänyt nimiä jotka hän kuuli piileskellessään haltiakuninkaan smialeissa, ja Piitteri oli kuullut kertomuksen tällaisesta tarinatuokiosta. Sattumalta nimi Legolas on muistettu oikein.
Vaan miksi juuri Bilbo valikoitui mukaan matkalle? Gandalf, tuo salamyhkäinen mutta lopultakin hyvä velho, avaa tätä tekstissä joka meille on jäänyt. Olen tietoinen siitä että monet pitävät häntä edelleen rauhanrikkojana, syyttävätpä häntä jopa tapahtumista jotka johtivat Virravarren Taisteluun. Totta kyllä, Virranvarren Taistelua voidaan pitää osana “sotaa joka lopetti kaikki sodat”, siis kaikkia sotia Sauronia ja hänen käskyläisiään vastaa, mutta mitä pitää ajatella huhuista, joiden mukaan Gondorissa on salaliittoja Kuninkaanvaltaa vastaan (HoME XII, XVI, The New Shadow). Toivon totisesti että Eldaron saa rauhattomat rauhoitettua kunnon hobittimaiseen eloon. Vierauden pelko saattaa sielläkin olla voimissaan.
Hobiteista seikkailunhaluisimmat, Tukit, Gandalf hylkää varsin tylysti. Heissä ei uutuuden ja vierauden pelkoa ole hänen mielestään tarpeeksi, minkä nuori Peregrin, tuleva thain, osoittaakin Sormuksen Tarussa selkeästi, Ja kuinka moni meistä onkaan ollut mukana pelastamassa Tukia jos minkälaisesta kiipelistä. Kiipeilevät katoille tai puihun pääsemättä alas, putoavat kaivoon tai jäävät nokkelaan ansaan kiinni, rakentavat lautan ja melkein hukkuvat, ei, ei pidä kaikkea koettaa, Rankkibukien suhteen ei tätä ongelmaa ole, joten en ymmärrä miksei heidän keskuudestaan olisi joku voinut lähteä vastaavalle matkalle. Jotkut heistä osaavat jopa uida, Kenties Vanhan Metsän ja Rankkivuon läheisyys antoi ja antaa heille jo riittävästi jännitystä ja tehtävää.
Piitteri Jaksosen versio kääpiötarusta alkaa hobitista, mikä on kyllä omiaan kiinnittämään hobittien huomion. Kuitenkin, mikäli hän haluaisi kertoa tarun kunnolla, se pitäisi aivan alusta asti kiinnittää laajempaan historiaan, ja tähän tarkoitukseen Gandalfin ja Thorinin tapaaminen kävisi vallan loistavasti. Hullu Reppuli ei tarun alkaessa tiedä vielä juuri mitään kääpiöiden historiasta, minkä taitava näyttelijä osaa kyllä välittää katsojalle, mutta kunnollisen aloituksen puuttuminen heikentää näytelmää, se ei ole enää suuri, vaan pieni taru. Hän lisäilee osia muista kuulemistaan taruista. Hiisiä tuntuu sikiävän maasta jotta vaelluksen tylsyys saadaan peitettyä. Tästäkin syystä olisi palkkionmetsästyspalkkiota tavoittelevien Ruffiaanien kohtaus ollut syytä olla ensimmäisenä. Nyt ei hiisien käyttäytymiselle ole mitään syytä, Ja mitä vähemmän puhutaan Galenin lisäyksistä koskien kääpiöiden taistelutaitoja ja -tapoja ja hiisien typerästä ryntäilystä sen parempi. Galen on halunnut esittää kääpiöt ylivertaisina hiisiin nähden, mikä historiaa paremmin tunteville on täysin naurettava ajatus. Samaa voidaan sanoa Leegomassin kuvauksesta Legolasin ja Taurielin taidoista. Piitteri väittää että jännitys syntyy siitä että tapellaan isoa vastaan, vaikka todellisuudessa siinä vain yleensä sattuu pienempään aika pahasti. Kaikki on kumminkin lopussa ihan hyvin, mitä nyt jätetään Tarun huippukohta, Thorinin ja muiden kuolleiden hautajaiset, joistakin versioista pois. Piitteri väittää että näin katsoja voi kuvitella että he ovat edelleen elossa. Piitteri luottaa katsojiin liikaa, etenkin jos he ovat hobitteja suu täynnä pähkinöitä tai hilloista paahtoleipää. Jaksonen ei halua opettaa katsojilleen mitään, tärkeintä on vauhti ja riittävän hyvä loppu, mieluummin kuin useimmiten vieraiden tunteiden herättäminen. Lohikäärmeentautiakin täällä joissakin on, muistakaamme vaikka Lobelia Piukkapaulaa.
Tekstissä Gandalf kertoo Frodon mukaan että hän oli jo pitkään miettinyt miten Smaug saataisiin hengiltä. Hän väittää myös että ei ollut ajatellut kääpiöitä lainkaan ennen Thorinin kohtaamista. Itse en usko tätä lainkaan, vaan retken ajoituksen määräsivät muut tekijät, joista Gandalf mainitsee hyökkäyksen Dol Guldurin Noitaa vastaan. Esiaikojen Taruista (Silmarillion, HoME II ) saamme sen käsityksen että Lohikäärmeet eivät olleet erityisen yhteistyöhaluisia korkea-arvoistenkaan pahan palvelijoiden kanssa, ja Vihan Sodassa ne olivat nähneet kaltaisiaan tuhottavan. Ei ole alkuunkaan varmaa olisiko Smaug suostunut pitkälle retkelle Eriadoriin, Eriadorissa ei enää ollut mitään erityisempää ryöstettävää. Sauron olisi joutunut henkilökohtaisesti vakuuttamaan Smaugin palkkiosta. En oikein usko että Smaug olisi hylännyt aarteensa vain muutamien haltia- ja ihmisruumiiden takia, mutta kenties Gandalf on oikeassa, ja Arwenia ei oltaisi saatu saatettua Satamiin turvaan.
Nämä spekulaatiot Piitteri Jaksosen näytelmästä luojan kiitos puuttuvat, jo Smaugin kuvaus Ereborin kääpiöjahdin ja Laakson kaupungin tuhoamisen aikana saa minut melkein uskomaan että Piitteri ihannoi pelkkää voimaa ja suuruutta, mikä tämän Kääpiötarun alkuperäisessä versiossa on varsin mitättömässä osassa verrattuna hobittimaiseen ja kääpiömäiseen käyttäytymiseen seikkaillessa. Voin kyllä antaa näytelmälle kiitosta köysien ja muiden näyttämöefektien käytöstä, tosin muutamissa kohdissa näyttää siltä että Legolasin näyttelijä ponnistaa tyhjästä ilmasta, ja hieman minua säälittää näyttämön rakentajien osa, sen verran tuhoa ns. hiipiminen pois hiisiluolasta rakenteille tuottaa. Historiallisesti tarkka se ei ole, se kuvailee haltiat ja kääpiöt ja osin myös hiidet ylihobittimaisia ominaisuuksia omaaviksi ihmeolennoiksi, joita he eivät tietenkään todellisuudessa ole. Pidin erityisesti Järvikaupungin tarkemmasta kuvauksesta. Siinä on hieman samaa kuin siltojen rakentamisessa, ja vaikka ihmistyypit Järvikaupungissa vaikuttivat varsin kärjistetyiltä verrattuna vaikka Briin asukkaisiin, on heissä silti riittävästi tuttua sekä hobiteille että ihmisille. Olisin kiitollinen näytelmän tuottajille mikäli he, ennen liiallisia taistelukohtauksia kuuluttaisivat yleisölle kohtauksien olevan täysin keksittyä täytettä pitkien puheiden, kävelyn ja ratsuvaelluksen sijaan.
Fredi Bolger Jeilissä
huhtikuussa 1640 KL
_____________________________________________________________________
Asiaan kuulumaton siirappilisäys.
Eräänä päivänä pitkälti Elessarin häiden jälkeen ihminen joka oli lähtenyt katsomaan sukunsa vanhoja maita Ithilieniin, heräsi yöllä keskusteluun alapuolellaan olevalta metsäaukiolta.
“Hänellä oli uskollisuus maalleen toisin kuin sinulla, hän oli parempi mies kuin sinä”
“Minä en enää sinne rasistien pesään lähde, jotkut kääpiöt ovat hyviä, isäni vihaa heitä edelleen, jonkun esiaikojen tapahtuman takia!”
“Kili oli hyvä, Gimli ei”
“Gimli on hyvä, Kili ei ollut”
“Onko tämä nyt sitten lopullinen ero.’
“En voi palata Synkmetsään”
“Jätämmekö tuhatvuotisen suhteemme kahden kääpiön ja isänmaanrakkauden tähden?”
“Tule kanssani asumaan Ithilieniin”
“Luuletko saavasi nuoruutesi takaisin nuoressa maassa? Niin ei voi käydä. Ei meille.”
“Haluan unohtaa kaiken haltioiden raskauden ja Synkmetsän synkät ajat”
“Nyt siitä on jälleen tulossa nuoruutemme Vihermetsä”
“Olen nähnyt kaksi Sormusta, enkä voi unohtaa Nenyan näkyjä Valinorista”
“Onko tämä lopullinen ero”
“On, olen nähnyt salattuun valtakuntaan ja tahdon sinne”
“Tämä on lopullinen ero, hylkäät sen Keskimaan joka edelleen tarvitsee meitä.
“Tämä on lopullinen ero, olet sidottu haipumiseen ja muistoihin nuoruutemme Vihermetsästä”
Molemmat haltiat itkevät ja lähtevät kohtaamisesta eri suuntiin.
Tauriel kuoli myöhemmin. Legolas ei tuntenut oloaan kotoiseksi Amanissa koska siellä hän oli vain yksi monista haltioista, joiden sotataidoille ei ollut enää kysyntää, hän jäi vaeltamaan Yavannan metsiin ja kertoi sitä ainoaa Tarua jonka hän parhaiten tunsi kenelle tahansa joka halusi vanhaa Keskimaan tietämystä. “They’re taking the hobbits to Isengard”-huudahdus kohosi haltialasten piirissä välillä suosioon, mutta Amanin muut ihmeet valtasivat aina pian nuo nuoremmat mielet.
