KTK 2022-23 #15: 3.V. Taistelut Rautkymin kahlaamoilla

Olórin

Kontulainen
Suomen Tolkien-seura

Taistelut Rautkymin kahlaamoilla mainitaan ohimennen TSH:ssa, mutta lukija tuskin kiinnittää niihin sen suurempaa huomiota. Toisaalta tässä tekstissä niistä esitetään hyvin kirjoitettu ja kiinnostava kuvaus, joka on helppo lukea. Luonteeltaan teksti on kirjassa mainittua tapahtumaa laajentava kertomus, jollaisia toki voisi luoda paljonkin. Juuri tämä taistelukuvaus sopii tarkoitukseen mielestäni hyvin, sillä se poikkeaa kylliksi muista kirjan taisteluista ja myös liittyy kiinteästi kirjan tapahtumiin. Esimerkiksi tarkempi kuvaus Laakson ja Synkmetsän taisteluista olisi helposti toisteista TSH:n suurataisteluiden kanssa, ja sellainen kuvaus vaatisi oman juonensa ollakseen kiinnostava. Tässä kuvauksessa on riittävästi juonta, mutta se pysyy myös uskottavana ja tiiviinä taistelukuvauksena, joka ei vaadi mitään sankaritemppuja. Toisaalta minulla ei ole kykyä arvioida sen tarkemmin joukkojen liikkeiden mielekkyyttä. Onko jollain muulla? Yksityiskohtana panin merkille Théoredin kuoleman kuvauksen, jossa epiikan jylhyys yhdistyy uskottavuuteen: Théored ehkä ymmärtää kuolevansa, mutta uskoo vielä voivansa odottaa Éomeria.

Ensimmäinen liite on sinällään kiinnostava kuvaus Markin marsalkoista, mutta jää lopulta aika pintapuoliseksi kuvaukseksi Rohanin järjestelmästä. Se on vain sivuhuomautus, joka tarjoaa melko vähän lisätietoa. Tyyliltään toki helppolukuista selostusta, mitä olisi voinut lukea enemmänkin.

Toinen liite pyrkii avaamaan Rohanin asutushistoriaa, mutta sotkeutuu mielestäni Tolkienin kolmannen ajan historiaa vaivaavaan pulmaan: maat ovat autioita ja kaikki tapahtuu hitaasti. Rohanin ja mustanmaalaisten välillä kerrotaan vallitsevan vihanpito, joka jatkuu 500 vuotta, mutta sinä aikana käydään vain muutamia taisteluita eikä niiden välillä kansojen kesken ole mitään vuorovaikutusta. Gondorilaiset ja myöhemmin rohanilaiset vartioivat kahlaamoja, jotka estävät mustanmaalaisten liikkumisen maahan, mutta eipä kahlaamojen kautta kai paljoa liikennettä muutenkaan ole. Mustanmaalaiset voivat vallata Gondorin rajalinnoituksen eikä tästä kulkeudu kunnon tietoa useaan vuoteen. Nämä yleiset puutteet huomioiden toinen liite toki tarjoaa olennaisen kuvauksen Rohanin historiaa.
 
Muutamia huomioita tässä kirjoituksessa kuvatuista Sarumanin joukoista, verrattuna näistä Sormusten herrassa annettuihin tietoihin.

Sudenratsastajaörkit mainitaan myös Sormusten herrassa, mutta ratsain liikkuvia mustainmaalaisia muistaakseni ei. Jo ”Hobitissa” mainitut sudenratsastajat herättävät joitakin kysymyksiä. Susien on täytynyt olla hyvin suuria ja/tai ratsastajaörkkien sangen pieniä. Sauron ei tainnut käyttää tätä aselajia Gondoria vastaan, ehkä hän piti enemmän olifanteista.

Oli Merrin ja Pippinin onni, että Saruman oli lähettänyt vain jalan liikkuvia örkkejä sieppaamaan oletetun Sormuksen viejän. Valkoisen Käden ratsuosasto olisi todennäköisesti vienyt hobitit Isengardiin ennen kuin Rohanin ratsastajat olisivat saaneet heidät kiinni. Sormusten herrassa kuvailtu Uglukin komppanian aseistus - siis jouset ja lyhyet miekat – ei myöskään mahdollisessa kohtaamistaistelussa ruohotasangolla taannut kovin suurta selviytymismahdollisuutta Rohanin ratsastajia vastaan. Pitkä keihäs oli tosimaailmassa jalkamiesosaston paras turva ratsuväkeä vastaan, jousimiesten oli ainakin voitava vetäytyä keihäsmiesten taakse. Tässä ”Taistelut Rautkymin kahlaamoiilla” -katkelmassa kerrotaankin miten Théodred joutui perääntymään. (Minulla vain vanha suomennos, s. 487)

Mutta kun hän ratsasti hyökätäkseen pääjoukon kimppuun lujittui puolustus. Vihollinen olikin asemissa jotka oli tehty tätä tarkoitusta varten, keihäsmiesten miehittämien juoksuhautojen takana…

Sormusten herran ”Rohanin ratsastajat” -luvun loppupuolella, kohdassa jossa Kolme Ajomiestä löytävät Uglukin tuhotun komppanian varusteista tehdyn röykkiön, puhutaan tosin suomennoksessa ”keihäistä”.
[hiiltyneen rovion] vieressä oli suuri röykkiö kypäröitä, haarniskoita, haljenneita kilpiä ja katkenneita miekkoja, jousia, keihäitä ja muita sotavarusteita” (”Kaksi tornia, 2002, s.45), mutta alkutekstissä sanotaan
a great pile of helms and mail, cloven shields, and broken swords, bows and darts and other gear of war.
Viidentoista haudatun Rohanin ratsastajan haudoille pistetyt (näiden omat) keihäät sensijaan olivat ”spears”. ”Dart” oli jonkinlainen heittonuoli, mutta oliko se kuulunut Ratsastajien vai urukien varustukseen? Rohirrim olisivat voineet jättää taistelupaikalle myös omia aseitaan, jos ne olivat riittävästi vaurioituneet.

Tämä sama kohta on myös ilmeisesti ainoa Sormusten herrassa, jonka perusteella voi päätellä että Uglukin sotureilla oli ollut panssaripaitoja. Pitkiä nopeita juoksumatkoja sisältävältä kommandoretkeltä ne olisi voinut jättää poiskin. ”Taistelut Rautkymin kahlaamoilla” -kirjoituksen liitteessä kyllä sanotaan (viite 10) että Sarumanin örkeillä oli panssaripaitoja mutta tämän mustainmaalaisilla ihmissotilailla pääsääntöisesti ei. Suuri ja huipputeknologiaan mieltynyt velho ei siis kyennyt tuottamaan kaikille joukoilleen ensiluokkaista varustusta. Kuitenkin Sormusten herrassa Merri kertoo Rautapihan joukoista että ”Ihmiset hänen [Sarumanin] porttejaan vartioivat‚ varmaan hänen uskollisimmat palvelijansa. Ainakin he olivat suosiossa ja saivat erinomaista muonaa.” (”Kaksi tornia”, s.206)

Eräs kiinnostava taistelijaryhmä Rautkymin taisteluissa olivat
”hurjat, haarniskoidut, kirvein aseistautuneet miehet taikka ihmisörkit” ( a company of men or orc-men). Tolkien halusi ilmeisesti jättää kiehtovan epävarmuuden varaan kysymyksen siitä, oliko jonkinlaisia ihmisen ja örkin risteytyksiä olemassa. Fangorn oli epäillyt jotain tällaista, tosin vain sillä perusteella että Rautapihan urukit eivät pelänneet auringonvaloa. Sanoisin kyllä että Ugluk ja kumppanit olivat aivan rotupuhtaita örkkejä, jolloin jotain vielä ihmismäisempää ehkä tarvittiin. Lännen asukkaiden silmissä örkinnaamaisilta näyttävät ihmiset olisivat tosin saattaneet olla vain jostakin kaukaa idästä värvättyjä ihmispalkkasotureita.
 
Ylös