KTK 2022-23 #16: 4.I. Drúedain

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti

Jos drúedainia lähestyy Sormusten herran lukijan näkökulmasta, ennen Keskeneräisten tarujen kirjaa heistä ei kovin paljon tiedetty. Ghân-buri-Ghân ja muutama hänen nimetön seuralaisesnsa esiintyy luvussa "Rohirrimin ratsastus" sivuilla 859-863. Siinä sivussa annetaan jokunen tiedonmurena tästä kansasta. Elfhelm sanoo herra Puunjuurelle eli Merrille:

"Heitä kummittelee kuulemma yhä Drúadanin metsässä. He lienevät aikaisemman ajan jäänteitä, heitä on vähän ja he elävät salassa, villeinä ja varuillaan kuin eläimet. He eivät sodi Gondorin tai Markin mukana, mutta nyt pimeys ja örkkien tulo hermostuttavat heitä: he pelkäävät että Mustat vuodet palaavat ja siltähän se näyttääkin. Olkaamme kiitollisia siitä että he eivät metsästä meitä: sillä he käyttävät myrkytettyjä nuolia ja kerrotaan että erätaidoissa ei heille löydy vertaa." (TSH III/5.5. s. 859)​

Metsäläisten eli metsän miesten (näillä nimillä Ghân kutsui itse kansaansa) tai villi-ihmisten (kuten rohanilaiset heitä nimittivät) ulkomuotoa kuvaillaan melko tarkasti, Ghân esimerkkinä:

Siellä istuivat Théoden ja Éomer ja heidän edessään maassa istui kyykyssä outo ihmisen hahmo, kuin vanha kivi. Hänen harvan partansa karvatkin harottivat kuoppaisissa poskissa kuin kuiva sammal. Hänellä oli lyhyet jalat ja paksut kädet, hän oli tanakka ja lyhyenläntä eikä hänellä ollut muuta verhoa kuin vyötärölle kietaistu ruohomekko. Merristä tuntui että hän oli nähnyt miehen joskus aikaisemmin, ja äkkiä hän muisti Dunhargin púkelmiehet. Tässä istui elävänä yksi noista vanhoista kuvista, tai ehkä olento joka polveutui suoraan loputtomien vuosien kautta niistä malleista joita unohdetut veistäjät aikaa sitten olivat käyttäneet. (TSH III/5.5. s. 860)​

Tästä käy myös ilmi metsäläisten mahdollinen yhteys púkelmiehiin, mutta siihen ei palata sen kummemmin. Vielä saamme tietää, että rohanilaiset ovat metsästäneet heitä (kuten aikoinaan Beleriandin eldar vähäkääpiöitä) kuin eläimiä. Ghân sanoo: "Mutta jos te elää Pimeyden jälkeen, jättää rauhaan metsän miehet, ei metsästä enää kuin petoja." (TSH III/5.5. s. 861) Aragorn-Elessar toteutti Ghânin toiveen Pimeyden jälkeen tekemällä Drúadanin metsästä Ghânin kansan reservaatin, jonne kukaan ei saanut heidän luvattaan astua (TSH III/6.6. s. 1006) samalla tavalla kuin Konnusta tehtiin hobittireservaatti.

Ja vielä muutama hassu maininta liitteissä:

Anórienissa Drúadanin metsässä asui yhä villi-ihmisiä. (TSH Liite F, s. 1165)

Jopa muuta väkeä kaihtavien villi-ihmisten ja mustainmaalaisten keskuudessa oli westronintaitoisia vaikka nämä puhuivatkin sitä murtaen. (TSH Liite F, s. 1165)

Drúadanin metsän villi-ihmisten kieli oli westronille täysin vieras (TSH Liite F, s. 1167)​

HoMe:ssa saattaa olla tarkempia tietoja siitä, milloin ja miten Tolkien keksi metsäläiset, mutta nähtävästi se tapahtui hänen kirjoittaessaan Sormusten herraa, hänen aiemmissa tarinoissaan heitä ei mainita (eihän?). Mutta jokin tässä kansassa kiinnosti Tolkienia kovasti, sillä hän koki velvollisuudekseen luoda heille ensiaikaan ulottuvan esihistorian, jonka myötä heidät korotettiin pelkistä "villi-ihmisistä" suorastaan edainiin kuuluviksi. Christopher sanoo KTK:n esipuheessa, että elämänsä loppupuolella hänen isänsä "kirjoitti paljon lisää Anórienissa sijaitsevan Drúadanin metsän villi-ihmisistä sekä púkelmiesten patsaista, jotka reunustivat Dunhargiin vievää tietä" (KTK, Esipuhe, s. 26). Christopher jatkaa: "Tässä julkaistu selostus - - on otettu pitkästä keskeneräisestä esseestä, joka käsittelee pääasiallisesti Keski-Maan kielten välisiä suhteita" (ibid.)

Olisi toki hauska tietää enemmän kyseisestä esseestä, mutta sanojen "paljon lisää" vastineeksi Christopher vyöryttää luvun loppuun tekstinpätkiä aika monesta muistiinpanosta. Niistä enemmän myöhemmin.

Joka tapauksessa meillä on KTK:ssa mielenkiintoinen ja monia yksityiskohtia sisältävä kertomus drúedainin vaiheista ensiajalla, lähinnä Brethilin metsässä, jossa heitä tiedetään asuneen muutama sata. Ei siis kovin monta. Meille kerrotaan taas heidän ulkonäöstään ja äänestään sekä luonteenlaadustaan; mikä meidän maailmamme kansa on mahtanut Tolkienilla olla esikuvana? Ehkä Australian aboriginaalit?

Luonnon kanssa sopusoinnussa elävä kansa hallitsi myös omanlaistaan taikuutta, joista tunnetuin esimerkki on vartiokivet, tarpeen vaatiessa golemin tapaan eloon heräävät patsaat, joista kerrotaan myös luvun sisällä Halethin kansalta peräisin oleva lyhyt tarina (s. 434) sekä pidempi kertomus "Uskollinen kivi" (s. 435-436). Nämä ovat oikein piristäviä väläyksiä tavallisen väen elämästä Beleriandissa, vastapainona eeppiselle kerronnalle ja suurten ruhtinaiden ja sankarien uroteoille (tai konnuuksille).

Luvun loppuosa ("Eräitä lisätietoja drúedainista", s. 436, 438) näyttää sitten koostuvan muista isä-Tolkienin muistiinpanoista; ensin on Christopherin referaatti jostakin tekstistä (s. 436, 438) jota ei sen tarkemmin identifioida, sitten toinen "erillinen muistiinpano", jota on siteerattu suoraan (s. 438). Tässä annetaan ymmärtää, että Ghânin kansa olisi jäänyt Ered Nimraisin tienoille jo ihmisten vaeltaessa länteen ensiajalla, ja että Brethilin metsään Halethin kansan mukana olisi kulkenut vain yksi kansan haara.

Sitten Christopher referoi taas "erästä toista muistiinpanoa" (s. 438), jossa puhutaan drúedainin vaelluksista Anduinin ja Ered Nimraisin tienoilla.

Sitten tulee pätkä "erästä varhemin lainatusta esseestä", joka "käsittelee Keski-Maan jokien nimiä" (tämä on siis "Gondorin joet ja kokkovaarat") ja saamme tietää, että drúedainia saattoi asua myös Andrastin vuorilla, ja että he olivat piileskelleet Valkoisten vuorten tienoilla hamasta ensiajasta lähtien.

Viimeisenä on lainaus nimeä Drúwaith Iaur käsittelevästä "tekstinpätkästä", jossa paneudutaan vielä púkel-miesten ja drúedainin yhteyksiin (s. 439-440). Tämän muistiinpanon lopussa todetaan vielä kommenttina Ghânin repliikkiin TSH:ssa: "Ghân-buri-Ghân yritti puhua yhteiskieltä ja kutsui kansaansa 'villi- ihmisiksi' (täysin tietoisesti) mutta tällä nimellä he eivät tietenkään itse kutsuneet itseään" (s. 440). Huomautus on paikallaan, sillä "villi-ihmisiä" olivat TSH:ssa myös Sauronia palvelleet julmat itäläiset ja Sarumanin kanssa liittoutuneet Mustainmaan ihmiset. Samoin myös Faramir puhuessaan ihmiskansojen tasoluokituksessa nimeää alimpaan kastiin kuuluviksi "villi-ihmiset" eli "pimeänihmiset" (TSH s. 702).

Drúedain-tiedon aarreaitta on ko nyt melkoinen kokoelma yksityiskohtia ja välähdyksiä tämän kansan elämästä, tavoista ja olemuksesta, mitta se ei olisi täydellinen ilman luvun viitteisiin piilotettuja pitkiä otteita yhdestä jos toisestakin muistiinpanosta. Mielenkiintoisimpiin kuuluu viite 7 (s. 441-442), jossa kerrotaan ensiajan myllerryksistä selviytyneiden drúedainin matkanneen meren yli Númenoriin, ja joidenkin heistä päätyneen myös kuningas Tar-Aldarionin talonväkeen, ja tulevaisuutta herkästi lukeneina vähitellen muuttaneen saarelta takaisin Keski-Maahan ennen tuhoa. Mitä he sitten tekivät Keski-Maassa ja miten tapasivat siellä pitkien vuosien jälkeen sukulaisiaan, jää hämärän peittoon. Ehkä painuivat tyytyväisinä Drúadanin metsään ja jatkoivat siellä tuttua elämäänsä.

Tolkienin muistiinpanoille ominaista ristiriitaisuutta kuvastaa vielä yksi "irrallinen muistiinpano", jossa kerrotaan Númenoriin muuttaneen "muutamia drúedainista, jotka kuolivat sukupuuttoon paljon ennen Númenorin häviötä" (viite 7, s. 442). Mutta tähänhän me emme usko, vaan oletamme heidän kaikessa hiljaisuudessa paluumuuttaneen Keski-Maahan.

Onhan siellä vielä viite 9 (s. 442), jossa kerrotaan kansan asumuksista ja viite 13 (s. 442-443), jossa viimein varmistuu drúedainin Drúwaith Iaurin kontingentin olemassaolo sen hyökätessä Sarumanin joukkojen rippeiden kimppuun.

Kaikki nämä rönsyilevät kertomukset osoittavat mielestäni sen, että Tolkien oli tosissaan ihastunut drúedainiin ja olisi kenties voinut satuilla heistä vielä vaikka mitä. Joten jos jostakin lootasta löytyy vielä monisatasivuinen (keskeneräinen) käsikirjoitus metsäläisten seikkailuista, en lainkaan ylläty.

P.S. Tolkien muistaakseni harkitsi tekevänsä jostakusta toisen tarinan sivuhenkilöstä drún. Kuka se mahtoi olla?

P.P.S. Hobitit olisivat ehkä tulleet hyvin toimeen drúedainin kanssa. Ainakin he olisivat vaihtaneet sienireseptejä.
 
Kirjoituksia Keski-Maasta teoksessa on vielä lyhyt puolentoista sivun kirjoitus druedainista ja sienistä. Muistaakseni siinä kerrotaan, että druedain popsi sieniä solkenaan siinä missä muut Keski-Maan ihmiset sekä haltiat skruudasivat sieniä vain äärimmäisessä hädässä, nähdessään nälkää. Druedain veti huiviin jopa sellaisia sieniä, mitä muut kansat pitivät ilmeisen myrkyllisinä.

Tekstin marginaaliin Tolkien oli tosin kirjoittanut, että hylätään, muistuttaa liikaa hobitteja. :o
 
  • Like
Reaktiot: Tik
Amazonin käsikirjoittajat ei sitten viitsineet lukea tätäkään. Sarjan 'hobitit' ovat ilmiselvästi esidruedainia.

En sit malttanut tämän kauempaa pysyä poissa.
 
P.S. Tolkien muistaakseni harkitsi tekevänsä jostakusta toisen tarinan sivuhenkilöstä drún. Kuka se mahtoi olla?

Taisipa olla Húrinin talonväkeen kuuluva Sador Labadal, josta Tolkien jossain välissä kaavaili drúedainiin kuuluvaksi. En ole kotona, eikä ole Keskeneräisten Tarujen Kirjaa juuri nyt käsillä mutta muistelen siellä näin kerrotun.

Netistäkin löyisin tällaisen viittauksen, joskaan siinä ei ollut viittausta kirjan tarkaan kohtaan. Lause kuullostaa kyllä tutulta.
"It was my father's intention ultimately to transform Sador, the old serving-man in Húrin's house in Dor-lómin, into a Drûg."
 
  • Like
Reaktiot: Tik
TSH:n juonen sisälle osuva luonnonläheiskansa drúedain ei varmastikaan ollut yksin Keski-Maassa (samaan tyyliin kuin "Eriadorin kartalla ois vielä parille asutuskeskukselle tilaa") ja panee kysymään mm. mitä tapahtui Tar-Elmarin kansalle, joka asui rannikolla ennen Númenorin uppoamista ja Maailman Muuttumista?

Nimi Ghân-buri-Ghân tuo itselleni mieleen (tiettyjen Aasian kielten kuten hindustanin lisäksi) myös italiankielisen ilmauksen "capo di tutti capi" koska elementti buri on foneettisesti hyvin indoeurooppalaisen preposition super, sobre kaltainen vaikka sen merkitys drúedainin kielessä onkin tosiasiassa "...n poika" tai "...n sukulinjaa" (PE17 s. 99) ja niinpä Ghân on arvattavasti jotain käskyjen antajalle sopivaa ominaisuutta (tai roolia!) merkitsevä nimi.

Drúedainin kielen ainoa tunnettu monikon pääte -ûn taas on identtinen arabian kirjakielen maskuliinimonikon kanssa. Ymmärrettävästä syystä olisi ironista, mikäli samaisessa kielessä sana "ei" tai "vailla, -ton" olisi *gûn (muistuttaen nykyjapanin "ei"-sanaa ūn) ja "sydäntä" merkitsevä sana taas olisi *go(dHo)r.
 
Last edited:
Ylös