KTK 2022-23 #18: 4.III. Palantíri

Sangen pahasti myöhässä on tämä alustukseni ja lisäksi sisällöltään vähäinen. Puolikuntoisuuden, väsymyksen ja monenlaisen kiireen takia en nyt saanut tästä sinänsä kiinnostavasta luvusta puristettua kuin muutaman itseäni askarruttamaan jääneen kysymyksen.

Ensinnäkin koko luvun aloittaa toteamus, ettei Palantíreja käytetty yleisesti tai tunnettu laajalti edes Númenorissa. Mutta onko niistä ylipäätään mitään mainintoja Númenorista kertovissa taruissa? En muista mitään mainintaa asiasta, mutten toisaalta ole ikinä lukenut HoMea ja Silman viimeisestä lukukerrastakin on kauan. Missä niitä pidettiin Númenorissa? Ketkä niitä käyttivät? Kuka ne antoi Elendilille?

Toinen mitä mietin on se, että miksei ketään Valkoisessa neuvostossa kiinnostanut, montako näkykiveä ylipäätään oli jäljellä, missä niitä pidettiin, kenen hallussa ne olivat ja mihin niitä käytettiin. Jos ei muuta, niin olisi kuvitellut niiden olleen haluttuja vaihtoehtoisia viestivälineitä neuvoston omaan yhteydenpitoon tai vähintäänkin jotain sellaista, jonka pitäisi varmistaa olevan poissa Vihollisen ulottuvilta.

Myös se, miten "verhoaminen" ehkä tapahtui, olisi kiinnostavaa tietää. Viitteissä kuvailtu kiven mahdollinen "lepotilaan" laittaminenkaan ei harmillisesti vastaa tähän kysymykseen. Jokin keino kuitenkin kaikesta päätellen oli tehdä asioita "näkymättömiksi" tai sumeiksi kiveen katsojan kannalta, eikä vain maastouttamalla niitä taustaansa.

"— ja minä katsoisin aavojen merten yli ja aikojen taakse Kaunista Tirionia kohti ja näkisin Fëanorin aatoksen ja käden työssä, aikana, jolloin Valkoinen Puu, ja Kultainenkin, olivat kukassa!"

Isilmírë sanoi:

Missä niitä pidettiin Númenorissa? Ketkä niitä käyttivät? Kuka ne antoi Elendilille?

Click to expand...

"Mahtisormukset ja kolmas aika" -kirjoituksen mukaan haltiat olivat lahjoittaneet nämä kivet Elendilin isälle Amandilille avuksi Numenorin Uskollisille vaikeina aikoina. Mutta oliko niillä tarkoitus pitää yhteyttä Eressean haltioihin, vai oliko ne tarkoitettu uskollisten keskinäiseen kommunikointiin?

Constantine sanoi:

"— ja minä katsoisin aavojen merten yli ja aikojen taakse Kaunista Tirionia kohti ja näkisin Fëanorin aatoksen ja käden työssä, aikana, jolloin Valkoinen Puu, ja Kultainenkin, olivat kukassa!"

Click to expand...

Tämä Gandalfin Pippinille huokaisema toive (TSH s. 619) on hämmentävä, sillä G näyttää uskovan/tietävän, että näkykivillä voi katsoa kauas paitsi paikassa myös ajassa. KTK:n luvussa ei sanota mitään tällaista (eihän?), mutta sen sijaan kerrotaan Elendilin nähneen Emyn Beraidin näkykivellä Eressëan mutta ei Númenoria, jonka aallot olivat peittäneet ikuisiksi ajoiksi (KTK s. 472, viite 16). Toisin sanoen hän tiettävästi ei nähnyt kivellään menneisyyteen.

Luvun viitteissä mainitaan Tolkienin rakentelema ajatus, että Palantírit ehkä tallentaisivat näyttämiään kuvia, ja vanhimmat kuvat olisivat kirkkaimmat. Tähän liittyi ilmeisesti myös ajatus kivien laittamisesta jonkinlaiseen lepotilaan metallisen kotelon avulla: näin niitä varjeltiin muistikapasiteetin täyttymiseltä.

Tämä on minun mielestäni ajatuksena jotenkin kankea, mutta ehkä Tolkien rakenteli ideaa sitä silmällä pitäen, että jollekin hänen legendariuminsa hahmoista tarvittaisiin jonkinlainen ahaa-elämys menneisyyttä koskien, ja sellaisen voisi Palantír kätevästi tarjota.

Gondorin palantírit oli alkujaan sijoitettu hyvin keskittyneesti. Toki Gondor laajuudestaan huolimatta oli hyvin keskittynyt valtakunta ja valtakunnat rajamaat autioita ja toisaalta tiheimmin asutut seudut vuorten ja meren välillä poliittiselta merkitykseltään syrjäisiä ja vihollisilta suojassa. Silti kolmen kive sijoittaminen päivämatkan sisään pääkaupungista on niiden käytön kannalta erikoinen ratkaisu.

Totta. Osgiliathin suurkivi yhdessä Minas Anorin ja Minas Itilin kivien kanssa muodosti melkein kuin valtakunnanhallinnon sisäverkon, jolla oli yksi etäyhteys Orthanciin ja ensin yhtenäisen ja myöhemmin kahteen osaan jakautuneen valtakunnan alkuaikoina lisäksi kaksi pitkän matkan yhteyttä Amon Sûlille ja Annúminasiin. Kai tämä alkeellinen Internet on númenorilaista valtakuntaa mantereelle perustettaessa katsottu jostain syystä rakenteeltaan loogiseksi - mukaan lukien se, että nimenomaan Pohjoiseen valtakuntaan sijoitettiin se kivi, jolla ei voinut tehdä muuta kuin katsella meren yli kohti Yksinäistä saarta. En vain ihan kykene hahmottamaan sitä logiikkaa.

Esiintyneeköhän vanhimmissa tunnetuissa indoeurooppalaisissa tarustoissa jotain Näkykivien kaltaista, kun tiedetään mm. että tiettyjä hinduperinteen taivaallisten/paratiisimaisten maailmojen olentoja voidaan verrata maiariin ja calaquendiin ja paalin kielessä esiintyy ilmaus ōrima-tīrō (-tīra-) "lähinen t. tämänpuoleinen ranta" (hither shore) maallisen elämän synonyyminä.

Constantine sanoi:

Esiintyneeköhän vanhimmissa tunnetuissa indoeurooppalaisissa tarustossa jotain Näkykivien kaltaista, kun tiedetään mm. että tiettyjä hinduperinteen taivaallisten/paratiisimaisten maailmojen olentoja voidaan verrata maiariin ja calaquendiin ja paalin kielessä esiintyy ilmaus ōrima-tīrañ "lähinen t. tämänpuoleinen ranta" (hither shore) maallisen elämän synonyyminä.

Click to expand...

Idän ja lännen magian perinteissä molemmilla suunnilla esitetään keinoja kaukonäkemiseen. Tulee mieleen eräs intialainen lähde, jossa mustan magian keinoin, raskaana kuolleen naisen ~kohtuvettä käytettiin vakoilemaan mitä menneisyydessä oli tapahtunut tietyssä paikassa. Tämän voi tulkita runollisesti, ikään kuin kohtu ikuisen elämänlähteen paikallisena ilmentymänä, jonka vesistä nähdään kaikki mitä tuosta lähteestä ilmentyneessä maailmassa on tapahtunut. Palantírien pallomainen tai kehämäinen muoto on sama, joka kohdulle (ja ilmentyneelle tämänpuoliselle) annetaan monissa symbolistisissä rakenteissa. H.P. Blavatsky avaa Salaisessa opissa mm. tällaista piste ja kehä symboliikkaa.

Viitaten edelliseen tai edellisiin, niin Galadrielin peilihän nimenomaan näki tulevaisuuteen tai menneisyyteen. Mutta ilmeisesti palantireilla kykeni vain nykyisyydessä kommunikointiin. Tai onhan tuo Gandalfin lausunto jännä. Ehkä jos on tarpeeksi voimakas velho, niin palantirilla on mahdollista vääntää myös aikaa. Itse jotenkin aina olen ajatellut, että Elendil katsoi nimenomaan menneeseen aikaan Eressean saarelle, siis ennen kuin maailma muuttui, kun tuli koti-ikävä.

Jatkanpa tätä keskustelua ihmetyttyäni siitä, mitä Vohobitti on sanonut palantírista, erityisesti Elostirionin näkykivestä, toisaalla.

Vohobitti sanoi:

Niin ikään Scull ja Hammond ehdottavat, ettei Gildor ja kumppanit olleet suinkaan Harmaista satamista, vaan Rivendellistä ja ainoastaan käyneet tornikukkuloilla katsoakseen palantirilla länteen. Tämäkin kuulostaa aika erikoiselta tulkinnalta. Olisiko haltioilla oikeus käyttää palantireja?

Click to expand...

Miksi ihmeessä haltioilla ei olisi ollut oikeutta käyttää Elostirionin palantíria?

Voi olla, että minun Scullia ja Hammondia tukevat tulkintani ovat suureksi osaksi peräisin muutamasta fanitekstistä, joitten tärkeimpinä innoittajina ovat olleet Scull ja Hammond. Mutta ajatellaanpa, mitä ihan JRRT:n ja CJRT:n peruja tiedämme Valkeista torneista ja tornien näkykivestä.

Perinteen mukaan kuningas Gil-galad oli rakennuttanut Valkeat tornit ystävälleen kuningas Elendilille. Missään ei kerrota, mikä niitten tarkoitus oli, kun Keski-Maassa oli tuolloin harvassa yhtä rauhallisia paikkoja kuin Lindonin ja Arnorin raja. Yksi torni olisi täysin ymmärrettävä, mutta kolme? Ainoa tulkinta, jonka itse keksin, on se, että haltiain ja ihmisten rahvaan ei suotu olevan valvomatta tekemisissä keskenään, mikä oli muodostunut tavaksi myös Beleriandissa; tornit toimivat varoittavina maamerkkeinä rajan lähellä liikkuville ihmisille ja kenties myös raja-asemina. Käsittääkseni niitä miehittivät alun perin Arnorin sotilaat. Oletan, että viimeistään Arthedainin romahdettua lindonilaiset ottivat tornit hallintaansa, kun dúnedainilla ei enää riittänyt varsinaista sotavoimaa. Niistä tuli rannikon eldarin itään tähyävä etuvartio.

Elendilin aikana torneista kuitenkin tähyttiin länteen. Niistä näki paljainkin silmin suoraan siintävälle merelle, mikä lienee ensimmäisen polven maanpakolaisille ollut hyvin tärkeää. Lisäksi torneista korkeimmassa, Elostirionissa, säilytettiin – ja käytettiin! – yhtä näkykivistä, »Elendilin kiveä».

Elendilin kivi oli kaikista seitsemästä ainoa, josta ei ollut minkäänlaista käytännön hyötyä ihmisten viestinvälityksen, hallinnon tai tiedustelun kannalta. Sen avulla ei saanut yhteyttä muihin Keski-Maan kiviin, vaan se oli Tol Eressëassa sijaitsevan Avallónën tornin suurkiven alainen. En tosin ole missään nähnyt väitettävän, että Avallónësta olisi koskaan vastattu, vaikka »linja oli auki». Mitä ilmeisimmin Elendilin kivellä oli Arnorin varhaisimpina aikoina tärkeä sielunhoidollinen tehtävä.

Tolkien Gatewayn wiki väittää viitaten teokseen »The Road Goes Ever On», että jo Elendilin kuoleman jälkeen Elostirionin palantír olisi siirtynyt haltioitten hallintaan niin, ettei enää koskaan kukaan ihminen siihen katsonut. Tämä on hämmentävä väite, varsinkin kun näkykiveä ei mainita koskaan viedyn tornistaan mihinkään ennen kolmannen ajan loppua. Millä perusteella Elostirion olisi siirtynyt Arnorin hallinnasta Lindonin hallintaan heti viimeisen liiton sodan päätyttyä? Tulee aivan sellainen tunne, että Isildurin röyhkeydestä loukkaantuneet lindonilaiset olisivat painostaneet Arnorin myymään alun perin lahjaksi antamansa tornit.

Aivan varmasti Arnorilla oli tuhoisan sodan jälkeen tarpeita ja Lindonilla puolestaan yhtä jos toistakin millä maksaa; eikä Arnor varsinaisesti tarvinnut torneja mihinkään eikä todennäköisesti pystynyt enää pitämään kaikkia linnoituksiaan miehitettyinä. Mutta minun on kauhean vaikea nähdä Círdanin luonteella varustettua hallitsijaa painostamassa lapsikuningas Valandilin leskiäitiä tai mahdollista holhoojahallitusta myymään Valkeita torneja. Kenties Isildurille sydämistynyt Elrond toimi kaupankäynnissä välittäjänä, tarkoituksenaan tietoisesti etäännyttää númenorin perillisiä läntisestä menneisyydestään, jonka arvoisia nämä eivät Elrondin mielestä tainneet olla?

Niin tai näin, Frodon aikana luontevampi kysymys olisi ollut: »Onko pohjoisen dúnedainilla oikeus käyttää Elostirionin palantíria?»

Sananjalka sanoi:

Perinteen mukaan kuningas Gil-galad oli rakennuttanut Valkeat tornit ystävälleen kuningas Elendilille. Missään ei kerrota, mikä niitten tarkoitus oli, kun Keski-Maassa oli tuolloin harvassa yhtä rauhallisia paikkoja kuin Lindonin ja Arnorin raja.

Click to expand...

"Kerrotaan", (It is said). Tällainen Gil-galadin suorittama rakennustyö lahjoitusta varten olisi kieltämättä jotain hyvin outoa. Sanamuoto mahdollistaisi kuitenkin myös sen että tornien alkuperä olisi todellisuudessa ollut erilainen. Ehdotan että ne olivat kyllä Gil-galadin rakennuttamia, mutta paljon aikaisemmin, heti ensimmäisen Sauronia vastaan käydyn sodan jälkeen jolloin Sauronin joukot olivat Eregionin hävityksen jälkeen päässeet aivan Satamien porteille. Gil-galad olisi myöhemmin luovuttanut nämä tornit Elendilin käyttöön.

Myöhemmin Arnorin kuninkaat ehkä vain hylkäsivät nämä tornit, vähän niinkuin gondorilaiset myöhemmin tekivät joillekin Mordorin rajalinnoituksille. Erään Tolkienin idean mukaan Arnorin kuninkaat olisivat hylänneet myös Annuminasin kaupungin ja muuttaneet itäisempään Fornostiin jo heti Viimeisen liiton sodan jälkeen, eikä vasta yli kahdeksansataa vuotta myöhemmin Arnorin kuningaskunnan hajottua kolmeen osaan (HoME, XII, 186, viite 17). Tornikukkuloiden hylkääminen olisi voinut tapahtua samaan aikaan.

Telimektar sanoi:

Myöhemmin Arnorin kuninkaat ehkä vain hylkäsivät nämä tornit, vähän niinkuin gondorilaiset myöhemmin tekivät joillekin Mordorin rajalinnoituksille.

Click to expand...

Juuri se tuntuu minustakin uskottavimmalta. Annúminasin ja tornien hylkääminen noin varhain ei niinkään.

Tiedän, että kirjailijalla oli tapana rakentaa kuvioita, joissa vähän kaikki paikat vain autioituivat sotien ja ruttojen seurauksena eikä uutta väestönkasvua jostakin käsittämättömästä syystä seurannut. Minulla on ollut taipumusta tulkita varsinkin Eriadoria koskevat autioitumistarinat suuntaa antavasti tosiksi mutta usein huomattavan liioitelluiksi, esimerkiksi Punaisen kirjan laatijoitten tietämättömyydestä johtuneiksi. (Tästä näin muuten viime yönä unenpätkän, johon tahtoisin vielä palata. – Muokkaus: Palasinkin.)

Hyvin harvaan asutuista seuduista saa irti kiinnostavampaa fanifiktiota ja roolipeliä kuin täysin autioista. Samalla on helpompi perustella, miten Pomppivaan poniin tai Magotin maille saattoi edes joskus harvoin osua muitakin kulkijoita kuin Briin ihmisiä, hobitteja, kääpiöitä tai samoojia – ja miten kivipeikkojen kaltaisille roistoille saattoi riittää mitään ryösteltävää.

Se, että länteen tähyäminen Elostirionin palantíria käyttäen olisi lakannut heti Elendilin päivien jälkeen, kuulostaa ilman eri perustelua todella oudolta. Minusta viimeisen liiton sotaa seurannut suruaika olisi omiaan herättämään lisää kaipuuta länteen ja merelle. Lännestä ja Elendilin kivestä vieraantuminen tapahtuisi luontevammin myöhempien sukupolvien aikana, ihmisten todella tajuttua, että Númenor oli pelkkä esi-isien muisto eikä muuksi muuttuisi ja etteivät Lindonin haltiatkaan enää huvikseen rupatelleet ihmisten kanssa Tol Eressëan ihanuudesta.

Sananjalka sanoi:

Se, että länteen tähyäminen Elostirionin palantíria käyttäen olisi lakannut heti Elendilin päivien jälkeen, kuulostaa ilman eri perustelua todella oudolta. Minusta viimeisen liiton sotaa seurannut suruaika olisi omiaan herättämään lisää kaipuuta länteen ja merelle.

Click to expand...

Tämä olisi ollut eräs mahdollinen reaktio sotaan. Mutta mahdollinen reaktio olisi myös ollut halu kääntää selkä menneisyydelle, haltioille ja länteen suuntautuneelle nostalgialle. Erityisesti Barad-dûrin piiritykseen osallistuminen olisi ollut varsin stressaava kokemus ja ehkä lähempänä ensimmäisen maailmansodan pahimpia olosuhteita kuin mikään Sormusten herrassa kuvattu taistelu. (Laavaa, savua, myrkyllisiä kaasuja, kivisadetta, kauhua herättäviä nazgulien kirkaisuja, Mordorissa, seitsemän vuoden ajan...).

Tolkien ehkä kaipasi ensimmäisen maailmansodan jälkeen "länteen" ja nostalgiaan , mutta monet hänen aikalaisensa kokivat eri tavalla tai reagoivat saman lähtökokemukseen toisensuuntaisesti. Kenties Arnorissa ajateltiin että Viimeisen liiton sodan kauhut eivät enää koskaan saa päästä toistumaan ja että haltiat olivat huijanneet Eriadorin rehelliset maalaispojat kuolemaan joidenkin kaukaisten intressien takia. Tolkien ei kai koskaan kirjoittanut tällaista ideaa eksplisiittisesti, mutta se olisi voinut käydä hänen mielessään juuri rinnastuksena 1920-luvun Eurooppaan, ja se olisi voinut olla taustaselityksenä siinä vaiheessa kun hän kirjoitti ylös idean siitä että Arnorin kuninkaaat olisivat hylänneet Annuminasin heti Viimeisen liiton sodan jälkeen (jolloin väki oli joka tapauksessa vähentynyt).

Telimektar sanoi:

[Ajateltiin,] että haltiat olivat huijanneet Eriadorin rehelliset maalaispojat kuolemaan joidenkin kaukaisten intressien takia.

Click to expand...

Mielenkiintoinen ajatus, joka ei ole koskaan ennen käynyt mielessäni. Kun kerrotaan, että haltiain ja ihmisten sukukunnat »vieraantuivat toisistaan» liiton sodan jälkeen, olen aina pitänyt vieraantumisen tärkeimpänä lähteenä Elrondin ja muitten haltiaylimysten katkeruutta Isildurin itsekkyyden takia. Mielikuvissani useimmat númenorilaisten jälkeläisistä olisivat sodan jälkeen mielellään ryhtyneet »leikkimään Andoria ja Eressëaa» lindonilaisten ja lothlórienilaisten kanssa mutta useimmissa tapauksissa saaneet nuivan vastaanoton ja sitten asteittain lakanneet yrittämästä.

Ihmisten aktiivinen vieraantuminen haltioista on ahdistava vaihtoehto – mutta ei laisinkaan mahdoton. Tosin silloin Lothlórienin Haldirin ajatus, että Sauron olisi vihollistensa hajaannuksen takana, ei läheskään kokonaan pidä paikkaansa. Ihan itsehän nuo kuvittelivat pärjäävänsä omillaan paremmin kuin yhdessä.

Myös yksittäisten hallitsijoitten oikut olisivat voineet ratkaista suunnan, JRRT:llä kun oli vain harvoin tapana antaa ruohonjuuritason vaikuttajien huolehtia kansojen välisten lämpimien suhteitten rakentamisesta.

Mitä tulee liiton sodan ja Barad-dûrin piirityksen aiheuttamaan henkiseen pahoinvointiin, olet varmasti oikeassa. Taivaansusi on eräässä kirjoitelmassaan elävästi kuvaillut, miten paljon Sauronin nujertamisen on täytynyt muistuttaa I maailmansodan länsirintamaa.

***

Näkykiviin palatakseni: Vohobitin ihmettelemä oletettu toivioretki Imladrisista Elostirioniin näyttäisi itse asiassa perustuvan yllättävänkin vahvasti JRRT:n omiin kirjoituksiin. Harmi, että en ole milloinkaan nähnyt »The Road Goes Ever On» ‑nuottikirjaa, sillä se vaikuttaa sisältävän TSH:n liitteitten tasoisia kommentaareja. Näin niihin viittaa Michael Martinez (jos nyt olen käsittänyt hänen hiukan ylimalkaisen viitteensä oikein):

[Tolkien writes that t]he Noldor who lived outside of Lindon would visit Elostirion from time to time, and gaze into the palantir, “to look afar at Eressea (the Elvish isle) and the Shores of Valinor, close to which it lay. The hymn in Vol. I, p. 250, is one appropriate to Elves who have just returned from such a pilgrimage.” The hymn Tolkien’s comment refers to is that (apparently) sung by Arwen in Rivendell, but Gildor’s folk sing a similar song in the Shire just before they encounter Frodo, Sam, and Pippin. Tolkien notes that Gildor and his people are traveling east and so must have visited Elostirion.

Click to expand...