KTK 2022-23 #19: Hakemisto, kuvat, kartat

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti

Vielä olisi tämmöinen osuus edessä ennen Suurta Loppukeskustelua:

Kuviahan ei vuoden 1986 laitoksesta löydy muuten kuin kannesta. Mutta josko aloittaismme siitä? Kyseessä on jälleen yksi Matti Louhen arvoituksellinen kuva, jonka selitys pakenee ainakin minua. Luola, jossa kolme harmaahapsista huppupäistä, punakauluksista veijaria risti-istunnassa karkeatekoisilla tuoleila, joiden selkänojat ovat korkeat, mutta kivenmurikoista tehdyt jalat sitäkin matalammat. Kaksi veijaria tuijottaa toisiaan, kolmas murjottaa kauempana. Lisäksi hänen takanaan on isohko kivi, jolla on selvästi silmät ja irvistävä suu. Vähän niin kuin muumien Mörön esivanhempi? Keitä he ovat ja mitä he touhuavat? Kuva löytyy tiedostona mm. Kontuwikistä.

Vuoden 2021 kuvitettu laitos puolestaan sisältää kahdeksantoista kuvaa, joiden tekijät ovat tuttuja nimiä: John Howe, Alan Lee ja Ted Nasmith. Kansipaperin kuva ("Númenorilaiset purjehtivat Keski-Maahan") on kokonaisena sivulla 257. Tässäpä kirjan sivulta 9 löytyvä kuvien luettelo. Kuvien kuvaukset ovat siis suoraan peräisin kirjasta:
  • Tuor pakenee Meren raivoa (Alan Lee, s. 46)
  • Tuor näki edessään Gondolinin valkoisen lumen keskellä (Ted Nasmith, s. 67)
  • Glaurung ja Azaghâl (John Howe, s. 94)
  • Amon Rûdh (Ted Nasmith, s. 121)
  • Glaurung lähtee Nargothrondista (Alan Lee, s. 141)
  • Beleg lähestyy Amon Rûdhia (John Howe, s. 179)
  • Vihreä Eldalondë (Alan Lee, 197)
  • Aldarion palaa ensimmäiseltä matkaltaan (Ted Nasmith, s. 206)
  • Númenorilaiset purjehtivat Keski-Maahan (John Howe, s. 257)
  • Galadriel ja Celeborn Hämyveden äärellä (Ted Nasmith, s. 273)
  • Amroth ja Nimrodel (Alan Lee, s. 283)
  • Dagorladin taistelu (John Howe, s. 300)
  • Cirionin ja Eorlin vala (Ted Nasmith, s. 349)
  • Satuttiin sattumalta (Alan Lee, s. 369)
  • Sormuksen etsintä (John Howe, s. 393)
  • Rautkymin kahlaamojen ensimmäinen taistelu (Alan Lee, s. 411)
  • Drúedain Halethin metsässä (John Howe, s. 437)
  • Siniset velhot matkalla itään (Ted Nasmith, s. 447)

Mitähän näistä voisi sanoa? Osaatteko arvioida, kuka kolmesta herrasta on onnistunut parhaiten tavoittamaan keski-maalliset aiheensa? Omasta puolestani voin ainakin sanoa sen, että Ted Nasmith ei mielestäni vieläkään ole oppinut kuvaamaan humanoideja. Sikäli hän siis muistuttaa kuvataiteilijana näistä kolmesta eniten prof. Tolkienia itseään.

* * *​

Entäpä sitten hakemisto? Mitä nyt sitä on tullut selattua ja hieman verrattua sanastoon eli vuoden 1986 laitokseen, täytyy todeta, että pienempiä ja suurempia muutoksia on tehty: painovirheitä korjattu, puuttuvia hakusanoja lisätty ja ennen kaikkea nyt on käytössä oikea hakemisto sivunumeroineen. Tällaisten kanssa suurinta huvia (jos vaikka nettiyhteydet katkeavat lopullisesti eikä ole mitään tekemistä) on tietysti löytää jotakin korjattavaa.

Mikrotietouden lähteenä hakemisto on sitä paitsi jännittävä tapaus: sen koonnut Christopher Tolkien on mm. upottanut siihen useita pätkiä tunnetusta esseestä "Gondorin joet ja kokkovaarat", jota ei tietääkseni vieläkään ole julkaistu missään aivan kokonaisena: pisimmät pätkät ovat KTK:ssa, Vinyar Tengwarissa (42, 2001, s. 5-31) ja Kirjoituksia Keski-Maasta -teoksessa (s. 439-).


* * *​

Kartat taasen ovat suomennoksen eri laitoksissa kovin erilaiset. Vanhassa laitoksessa on erillinen karttaliite, jonka toisella puolella on Númenorin kartta ja toisella Sormusten herran yleiskartta muutamien korjausten ja lisäysten kera. Nämä korjaukset ja lisäykset on sittemmin otettu mukaan myös Herran uudempiin laitoksiin. Christopher kertoo kartasta ja siihen tekemistään korjauksista pikästi esipuheessaan (s. 27-28, uusi laitos). Lisäksi niistä uusista nimistä, jotka Tolkien vuonna 1969 pyysi Pauline Baynesia lisäämään Keski-Maan kuvakarttaan, kertoillaan alaviitteessä sivulla 303 (uusi laitos).

Uudessa laitoksessa kartat ovat värillisiä, mikä on toki hienoa, vaikka väritys ei olekaan alkuperäinen piirre, ja ne ovat etu- ja takaesilehdellä, eli eivät joudu hukkaan yhtä helposti kuin irrallinen karttaliite - niin kuin varsinkin kirjastojen kappaleille on usein käynyt; pokkaripainoksissa 2003 ja 2004 karttoja ei ole ollut alun perinkään. Lisäksi uudessa laitoksessa on se etu, että mukana on myös Beleriandin kartta, joka puuttuu vanhasta suomennoksesta.

Vanhan karttaliitteen eittämätön etu vuoden 2021 laitokseen on kuitenkin se, että Númenorin kartta on liitteessä iso; uudessa laitoksessa se on sivulla 194 pienenä ja kyljelleen käännettynä. Uuteen laitokseen on tehty yksi muutos: tekstissä s. 229 / 196 esiintyvä Pohjoisnokka (engl. North Cape) oli vanhassa kartassa "Pohjoisniemi", nyt se on kartassakin "Pohjoisnokka".
 
Last edited:
Tuota Matti Louhen kuvaa pohdiskeli joskus, ja tuli tulokseen että pukel-miehiä siinä, hyvin vapaasti tulkittuna. Esihobitteja he eivät ainakaan ole koska heillä on miekat. Vaaleatukkaisia pukel-miehiä ei kerrota olevan olemassa. Kysyä sopii myös mitä he kuvassa tekevät? Onko kyseessä tuijotuskilpailu vai joku muu leikki? Liittyvätkö miekkojen asento leikkiin, vai onko kyseessä kenties vakavamielinen zen-harjoitus? Harmaatukkaisia hobitteja taisi olla olemassa, mutta nämä vaikuttavat nuorehkoilta yksilöiltä. Voisiko kyseessä olla myöhäisen neljännen tai jopa viidennen ajan hobitteja? Onko M. Louhi kenties tavannut nykyään eläviä hobitteja? Nuo tarinat ovat mitä suurimmassa määrin keskeneräisiä jos koskaan alkavatkaan. Mielenkiintoisia hahmoja, ja vain yhdessä kuvassa.
 
Omasta puolestani voin ainakin sanoa sen, että Ted Nasmith ei mielestäni vieläkään ole oppinut kuvaamaan humanoideja

Nasmithin kuvitus on syy, miksi en ole voinut ostaa Silmarillionin uutta suomenkielistä laitosta. Olen kuvitellut tilannetta jossa joku vieras kyselisi Tolkien-harrastuksestani, sattuisi löytämään hyllystäni tuon kyseisen kirjan, ja muodostaisi käsityksen Tolkienista ja Tolkien-faneista Nasmithin kuvituksen perusteella. Pelkään että kuolisin häpeästä.

Matti Louhen arvoituksellinen kuva, jonka selitys pakenee ainakin minua...Keitä he ovat ja mitä he touhuavat?

Ehkä Louhi on vain improvisoinut kuvan joka hänen mielestään jotenkin yleisellä tavalla kuvaa kirjan tunnelmaa? Mutta jos olisi pakko esittää kuvalle jokin perusteltu kohde kirjasta, niin lähtisin suopeasta hypoteesista jonka mukaan sekä henkilöiden kolmiluku että kalustettu luola ovat merkityksellisiä. Tämän pohjalta väittäisin että kyseessä ovat kolme viimeistä vähäkääpiötä. Taustalla irvistävä kivi viittaisi siihen että vähäkääpiöiden sukukunta on hyvin pian palaamassa odotuksen kivisaleihin Tekijänsä luokse.
 
Last edited:
Tuota Matti Louhen kuvaa pohdiskeli joskus

Kyseessä on omasta mielestäni varsin paha maalaus, melkeinpä kuin harmin ja epäonnen levittämiseksi tehty. Se sopisi paremmin ehkäpä jonkin Michael Moorcockin romaanin kanteen.
 
Ylös