KTK 2022-23 #20: Loppukeskustelu

Telimektar

Fundamentalisti

Vuosi 2021 oli aktiivista aikaa Lukutuvassa. Käsiteltiin ensin Maamies ja lohikäärme, yhdeksän alustusta välillä 18.5. – 10.8 ja sitten Tom Bombadilin seikkailut, 18 alustusta välillä 30.8-11.11. Tällainen spurtti vei ilmeisesti lukutupa-aktiivien kirjoituslihakset maitohapoille.

Kun Tik avasi 20.1. 2022 keskustelun Keskeneräisten tarujen kirjan mahdollisesta käsittelystä Lukutuvan seuraavana projektina, niin yhdeksän kuukautta myöhemmin, 12.11. päästiin varaamaan alustusvuoroja. Ensimmäinen alustus (KTK:n esipuheesta) julkaistiin 29.11, ja nyt, noin puoli vuotta myöhemmin ilmestyy tämä sarjan viimeinen, kahdeskymmenes alustus, ”Loppukeskustelu”. Yhdeksääntoista ensimmäiseen alustukseen on tullut hätäisen laskelmani mukaan 118 kommenttiviestiä. Alustuksia on kirjoittanut kuusi henkilöä, näistä Tik kahdeksan ja Isilmírë viisi. Vastausviestejä on näiden lisäksi kirjoittanut toiset kuusi, eli käsittelyyn on osalllistunut yhteensä 12 henkilöä. (Kun KTK:n ottamisesta käsittelyyn äänestettiin, niin kyllä- ääniä tuli kymmeneltä kontulaiselta ja ehkä-ääniä neljältä. Kukaan ei äänestänyt vastaan tai jonkin muun vaihtoehdon puolesta.)

Eniten kommentoidut alustukset ovat tähän mennessä olleet ”Sormuksen etsinnät” (18 vastausta), ”Tuor” (15 vastausta) ja ”Aldarion ja Erendis” (11 vastausta). Sensijaan ”Numenorin saari” ja ”Taistelut Rautkymin kahlaamoilla” ovat saaneet tyytyä kumpikin yhteen velvollisuudentuntoiseen vastaukseen. Kyse ei ole siitä, että kiinnostus olisi laskenut loppua kohti, koska eniten vastauksia synnyttänyt keskustelunavaus oli sarjan loppupuolella (14/20).

Minkä tyyppistä keskustelua suosituimmat avaukset synnyttivät? ”Sormuksen etsinnät” herätti pohdintaa muun muassa sormusaave Khamûlin nimestä sekä siitä, kenen hallussa nazgulien yhdeksän sormusta Kolmannen ajan lopussa olivat, mutta erityisen runsas ja omasta mielestäni antoisa oli keskustelu sormusvarjojen ja vampyyrien suhteesta. Olin etukäteen ajatellut että ”Sormuksen etsinnät” -keskustelu tulisi olemaan joko kuiva tai olematon, kun kyseisen Tolkienin tekstikatkelman pääsisältönä ovat pohdinnat siitä, kuinka monta Mustaa Ratsastajaa oli minäkin päivänä Anduinin tai Rankkivuon itä- tai länsipuolella ja mihin paikkoihin ne suunnittelivat väijytyksiään.

”Tuor” -luvun käsittelyssä keskusteltiin psykologiselta kannalta (tarinassa varsin lyhyesti mainittua) Tuorin äidin Rianin itsetuhoista käyttäytymistä ja sitä miten lähiympäristön olisi pitänyt tähän suhtautua. Sitten pohdittiin Gondolinin piilossapysymistä ja Kotkien roolia tässä. Omasta mielestäni erittäin kiinnostavia vaikka vähemmälle huomiolle jääneitä olivat rinnastukset klassisen kirjallisuuden kuvauksiin ”tuonpuoleiseen” siirtymisestä (Vergilius ja Dante).

”Aldarion ja Edendis” -luvun käsittelyssä pohdittiin monelta kannalta päähenkilöiden suhteen psykologiaa, mikä oli myös luvun näkyvin eksplisiittinen teema. Luvussa esiintyneet adunaicinkieliset nimet synnyttivät lingvististä pohdintaa. Keskiajan Europpaan esitetyt rinnastukset Numenorin vallanperimysjärjestyksen muutoksista ja metsänistutuksesta jäivät vähemmälle pohdinnalle, samoin kuin ajatus Numenoriin henkilöiden yksilötasolla hiipivän ”varjon” ja Keski-Maassa samoihin aikoihin paluutaan tekevän Varjon rinnakkaisuuteen.

Vilkkaan keskustelun syntyminen edellytti siis useiden eri asioihin kohdistuvien kommenttien samanaikaista esittämistä: keskusteluja henkilöiden psykologiasta, Tolkienin luoman maailman tapahtumien ja kielien yksityiskohdista sekä laajempia kirjallis-filosofisia assosiaatioita. Odottamaani vähemmälle huomiolle jäivät ne alustukset jotka painottuivat Tolkienin kuvaaman maailman sotilaallis-historiallisiin ja taloudellis-maantieteellisiin yksityiskohtiin.

Mielestäni KTK:hon koottujen tekstikatkelmien kirjallinen ja sisällöllinen kiinnostavuus on melko vaihtelevaa. Osa näistä tekstikatkelmista olisi voinut sisältyä "Hobitin" ja "Sormusten herran" uudelleenkirjoitettuihin tai laajennettuihin laitoksiin. (Tolkien olisi mielestäni hyvin voinut täydentää "Tarun" vuoden 1966 laitoksen liitteitä ja kirjoittaa ehkä joitakin kohtia päätekstistä uudestaan, "Hobitin" perusteellista uudelleenkirjoittamista hän suunnittelikin.) Silmarillion oltaisiin voitu toteuttaa hieman laajempana, ehkä kaksiniteisenä laitoksena, mahdollisimman pitkine Tuor- ja Turin-versioineen. Loput KTK:n materiaalista olisi voinut sisältyä HoME:ihin.

Mutta luultavasti Christopher Tolkienilla ja/tai kustantajalla oli J. R. R. Tolkienin kuoleman jälkeen huoli siitä, nielisikö ostava yleisö ylipäätään enää mitään Tolkienin postuumia aineistoa, joten Silmarillionia koottaessa piti olla nopea ja tiivistyylinen. Kun Silmarillion yllättäen myi, niin sitten luultavasti ajateltiin että KTK olisi ehdottomasti viimeinen jäämistön muoto mitä enää kannattaisi yrittää julkaista.
 
Last edited:
Ylös