KTK 2022-23 #5: 1.II. Narn i Hîn Húrin (iii): Glaurungin kuolema – Liite

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti

Tässä on kaksi täysin erilaista osuutta: tragedian huipentuminen ja liite eli kokoelma tekstikatkelmia, joiden tarkoitus on laajentaa Silmarillionin kertomusta. Niiden välissä ovat vielä viitteet, joissa on myös mielenkiintoista lisätietoa.

1. Glaurungin kuolema ja Túrinin kuolema

Ensimmäinen näytös: Turambar, Dorlas, Hunthor

Todellisen loppunäytöksen pohjustukseksi esitetään Glaurungin surmaaminen, josta huolehtivat Turambar ja Hunthor. Jälkimmäinen tosin saa kiven päähänsä ja kuolee. Hänen osansa on näyttää jälleen kerran toteen, että pelkästään Túrinin seurassa oleminen on vaarallista, sillä tästä saattaa singota kuolettavia kirouksen kappaleita. Hunthorin menehdyttyä Túrin toteaakin: "Voi surkeutta! Onko näin vaarallista astella minun varjossani?" Dorlas osoittautuu pelkuriksi ja katoaa pusikkoon odottamaan oman tarinansa surullista täyttymistä.

Túrin Turambar surmaa lohikäärmeen ja antaa malliesimerkin hybriksestä ilkkuessaan kuolevaa matoa: "Terve, Morgothin käärme! Terve kohdatessamme! Kuole nyt ja pimeys sinut nielköön. Näin kosti Túrin Húrinin poika." Entä jos hän olisi vain tyytynyt tappamaan Glaurungin ja lampsinut tiehensä? Niin ei tietenkään toimi traaginen sankari, joka vajoaa pimeyteen lohikäärmeen viimeisen pahuuden ponnistuksen ansiosta. Hybris kiehuu ja kuplii. Pian se valuu yli kattilasta.

Toinen näytös: Níniel ja Brandir (ja Glaurung)

Yhtä lailla kirouksen vallassa on Niënor Níniel, joka Brandirin (kieltämättä pelkurimaisista) ponnistuksista huolimatta ryntää kohti kohtaloaan. Väärinkäsitykset seuraavat toistaan ja Glaurung saa tilaisuuden lausua viimeiset sanansa suoraan pahuuden ytimestä.

"Terve, Nienor, Húrinin tytär. Tapasimme vielä ennen loppua. Iloitsen nähdessäni että olet viimein löytänyt veljesi. Ja nyt saat tuntea hänet: hän on pimeässä-iskijä, kavala vihollinen, uskoton ystävä, sukunsa kiro, Túrin Húrinin poika! Mutta kauheimman hänen teoistaan saat sinä tuta."​

Nyt on katkera liemi lähes kypsää. Níniel aloittaa sankarien tuhoutumisen hyppäämällä Cabed-en-Arasilta kuolemaansa ja hyvästelee yhä tajuttoman Turambarin: "Hyvästi, sinä kahdesti rakastettu! A Túrin Turambar turún’ ambartanen: kohtalon valtias jota kohtalo vallitsee. Onnellinen kuolleena!" Kohtalon rattaat jatkavat synkkää kulkuaan ja niiden jättämä ura on yhä verisempi.

Välinäytös: Brandir ja Dorlas

He ovat oikeastaan sivuhenkilöitä, varsinkin Dorlas, mutta hänenkin pitää saada osansa.

Kolmas näytös:

Totuus alkaa vähä vähältä paljastua kokonaan. Brandiria ei ymmärretä eikä hänkään vielä ymmärrä kaikkea. Mutta kun Túrin tulee paikalle, viimeinenkin ymmärryksen hippu katoaa suureen totuuden ymmärtämiseen ja Túrin tekee viimeisen erehdyksensä surmaamalla Brandirin. Hänellä ei ole tragedian sääntöjen mukaan enää mitään mahdollisuuksia selviytyä.

Loppunäytös:

Túrin tajuaa itsekin pelinsä menetetyksi, kun hän saa kuulla Mablungilta viimeisen varmistuksen: kohtalo on kävellyt hänen ylitseen. Jäljellä on enää puhuva miekka Gurthang (kukaan ei ollut paikalla kuulemassa miehen ja aseen keskustelua, joten voinemme olettaa sen runoilija Dírhavalin dramaattiseksi lisäykseksi tarinaan), jonka kanssa vaihdetaan viimeiset sanat:

"Terve Gurthang, kalman rauta, vain sinä yksin olet jäljellä! Onko sinulla muuta herraa kuin käsi, joka sinua käyttelee? Et kavahda kenenkään verta. Otatko siis Túrin Turambarin? Surmaatko minut sukkelaan?"

"Mieliisti juon vertasi unohtaakseni herrani Belegin veren ja syyttä surmatun Brandirin veren. Sukkelaan surmaan sinut."​

Ja niin on alkanut esirippu kahista. Tämä kertomus loppuu tähän, vaikka Húrinin osalta tragedia jatkuu: Húrin tulee paikalle (tämä on muuten ihan selvästi teatterin näyttämölle sopiva kohtaus, lavastuksena hautakivi ja valaistus sopivan aavemainen) näkee lastensa haudan ja sitä vasten nojaavan vaimonsa Morwenin, joka myös kuolee ennen seuraavaa päivää. Sitten Húrin menee pistämään Doriathin tuhon käyntiin ennen kuin surmaa itsensä yksin ja unohdettuna.

2. Viitteet

Näitähän ei ole Húrinin lasten tarinassa, joten kannattaa lukea, jos ylimääräiset tiedot kiinnostavat, kuten tämä (viite 19, s. 173):

Mîmin säkissä olevien muiden esineiden arvoitus jää selvittämättä. On olemassa tekstiluonnos jonka mukaan säkissä oli kultaharkkoja jotka näyttivät juurilta. Mîm oli ollut etsimässä "vanhoja aarteita kääpiöasumuksesta läheltä ’laakeita kiviä’". Näillä tarkoitetaan epäilemättä tekstissä mainittuja "monia isoja järkäleitä nojallaan toisiaan vasten", niitä joiden luota Mîm vangittiin. Mutta missään ei ole vihjettäkään tämän aarteen osuudesta Bar-en-Danwedhin tarinassa.​

Tällaisia tekstiluonnoksia on ilmeisesti vino pino, ja niistä Christopher-parka on tarinansa koonnut. Keskeneräisten tarujen kirjan kokoamisen aikaan leikkaaminen ja liimaaminen oli vielä pahasti kesken, mikä käy esiin Narn-luvun liitteistä. Ennen Húrinin lasten tarinan ilmestymistä ne tuntuivat vielä jänskiltä vaikkakin kirjallisen nautinnon kannalta kyseenalaisen sirpalemaisilta. Nyt ne tuntuvat vain kyseenalaisen sirpalemaisilta.

Ai niin, ennen liitteitä piti vielä mainitsemani viitteisiin kuuluvasta Cabed-en-Arasin ympäristön kartasta (s. 174), että sitä ei kannata tutkia tästä opuksesta vaan Húrinin lasten tarinasta (s. 294), johon Christopher on liittänyt parannellun version.

3. Liite

Jos jollakulla tulee mieleen sanottavaa itse kertomuksesta, se on oikein hyvä, mutta minä tyydyn kertomaan mistä kohdin Húrinin lasten tarinaa nämä palaset löytyvät (jos löytyvät), jos sellainen sattuisi ketä kiinnostamaan. Húrinin lasten tarina saattaa siis vaikuttaa (niin kuin on kirjallisen nautinnon saamisen kannalta hyvä asia) yhtenäiseltä tarinalta myös sen jälkeen, sanoo Christopher, "kun Túrin ja hänen miehensä asettuvat asumaan vähäkääpiöiden muinaiseen asuntoon Amon Rûdhille" (s. 175) vaikka itse asiassa yhtenäisyys on Christopherin saksien ja liimaputkilon ansiota, sillä tästä lähtien "ei ole olemassa yhtä yksityiskohtaista versiota ennen kuin 'Narn' jatkuu siitä, kun Túrin lähtee pohjoiseen Nargothrondin häviön jälkeen" (s. 175). Siinä mielessä liite on opettavainen kokemus: nämä ovat "monia yritelmiä", "joitakin lyhytä luonnoksia, jotka ovat yhtä yksityiskohtaisia kuin 'Narn' " ja "irrallisia fragmentteja".


1)

KTK s. 175-176: Hyvän aikaa sujui... – – ...puhelivat hiljaa keskenään. Miehet eivät iloinneet tästä yhtään, ja Andróg katseli tätä menoa kauna sydämessään.
HLT 7 "Vähäkääpiö Mîm", s. 138-140; Hyvän aikaa sujui... – – ...puhelivat hiljaa keskenään.

KTK:n kappaleen viimeinen virke puuttuu HLT:sta. Tässä siis sakset, ei liima.​

2)

KTK s. 177: referaatti. Tässä mainittuja juonenkehittelyjä (miten Beleg löysi Bar-en-Danwedhin, miten Anróg löysi piiloportaat, miten Beleg paransi Andrógin haavan, miten Mîm himosi lembasia) ei löydy HLT:sta.

3)

KTK s. 177-178: Hopealehdet loistivat... – – "...vähemmän ylpeitä."
HLT 7 "Vähäkääpiö Mîm", s. 141-142: mutta hopealehdet loistivat... – – "...vähemmän ylpeitä."

Mainittakoon, että KTK:ssa Beleg sanoo "Tämä on lembasia, eldarin matkaleipää" (s. 177) kun taas HLT:ssä "Tämä on lembas in·Elidh, eldarin matkaleipää (s. 141-142). Tässä siis liima, ei sakset.​

4)

KTK s. 178: Túrin otti ilomielin... – – ...ja Melianin kehotuksesta).
HLT 8 "Jousen ja Kypärän maa" s. 146-147: Túrin otti ilomielin... – – ...ja Melianin kehotuksesta).

5)

KTK s. 180: "Miksi olet niin surullinen... – – ...on häneltä tie etelään tukossa. Siitä sietää Nargothrondin kiittää, ja auttaakin se voisi, toimittamalla mitä tarvitaan."
HLT 8 "Jousen ja Kypärän maa", s. 148: "Miksi olet niin surullinen... – – ...on häneltä tie etelään tukossa."

KTK:ssa siis Túrinin viimeinen repliikki on hieman pidempi kuin HLT:ssa. Miksi nuo sanat on jätetty pois HLT:sta? Tiedäpä tuota. Juuri ennen tätä viimeistä kappaletta puolestaan HLT:n teksti kulkee hieman pidempään Belegin repliikissä:

KTK s. 180: "...Mutta se seisoo yksin ja näkyy kauas, eikä sen saartamiseen tarvita isoa armeijaa."
HLT 8 "Jousen ja Kypärän maa", s. 148: "...Mutta se seisoo yksin ja näkyy kauas, eikä sen saartamiseen tarvita isoa armeijaa – ellei sitä puolusta sotajoukko, joka on paljon suurempi kuin meidän on tai tulee tuskin koskaan olemaan."​

6)

KTK s. 180: "Tahtoisin hallita maata, mutta en tätä maata. Täällä on haluni vain koota sotavoimaa. Sydämeni kaipaa isäni maahan Dor-lóminiin, ja sinne minä menen kun voin." – Tätä tekstiä ei löydy HLT:sta.

KTK s. 180: referaatti: On myös arveltu että Morgoth pidätteli kättään jonkin aikaa ja hyökkäsi vain näön vuoksi, "jotta helppo voitto herättäisi kapinallisissa ylimielisyyttä; ja niin kävikin".
HLT 8 "Jousen ja Kypärän maa", s. 147: Silloin Morgoth hillitsi kätensä, vaikka hän usein lähtikin valehyökkäykseen, jotta helppo voitto herättäisi kapinallisissa ylimielisyyttä. Ja niin kävikin

7)

KTK s. 181: referaatti Andrógin kuolemasta
HLT 8 "Jousen ja Kypärän maa", s. 151

8)

KTK s. 181-182: referaatti Lohikäärmekypäriä ja Nargothrondia käsittelevistä luonnoksista, tekstikappale "Kypärää peläten... – – ...katsoi Glaurungia silmiin", toinen referaatti Lohikäärmekypäristä. – Mitään tällaista ei ole HLT:ssa, jossa kypärää ei enää näy Dor-Cúartholin häviön jälkeen.

9)

KTK s. 182-183: Gwindor vastusti aina... – – "...koska taistelu käytiin", sanoi Gwindor.
HLT 10 "Túrin Nargothrondissa", s. 161-165: "Mutta Gwindor vastusti aina... – – "...koska taistelu käytiin", sanoi Gwindor.

10)

KTK s. 184-185: Finduilasilla Orodrethin tyttärellä oli kultaiset hiukset... – – ...kuninkaan sydämessä ja ajatuksissa.
HLT 10 "Túrin Nargothrondissa", s. 166-169: Finduilasilla oli kultaiset hiukset... – – ...kuninkaan sydämessä ja ajatuksissa.

11)

KTK s. 186: "Silmäsi ovat sumentuneet..." – – "...Húrin Thalionin poika."
HLT 10 "Túrin Nargothrondissa", s. 170-172: Silloin Finduilas nousi ja näytti toden totta kuningattarelta. "Silmäsi ovat sumentuneet..." – – "...Húrin Thalionin poika."

12)

KTK s. 187-190: Keväällä tuli Nargothrondiin kaksi haltiaa... – – ...Sillä sen verran Ulmon sanoista kuitenkin ymmärrettiin.
HLT 11 "Nargothrondin tuho", s. 173-177: Kun oli kulunut viisi vuotta Túrinin tulosta Nargothrondiin, tuli sinne keväällä kaksi haltiaa... – – ...Sillä sen verran Ulmon sanoista kuitenkin ymmärrettiin.

Mainittakoon pieni yksityiskohta. KTK:ssa Gelmir kertoo Orodrethille retkistään Arminasin kanssa mm. että "olemme vaeltaneet paljon Dagor Bragollachin jälkeen" (s. 187), mutta HLT:ssa hän väittää että "olemme vaeltaneet paljon Nirnaethin jälkeen" (s. 173). – Syystä tai toisesta Christopher on muuttanut taistelun nimen. Ehkä hänellä on ollut valittavanaan kaksi luonnosta, joista myöhempään isä-Tolkien on tehnyt muutoksen tai sitten tämä on korjannut taistelun nimen rivin ylle tai marginaaliin tehdyllä merkinnällä, joka jostakin syystä jäi Christopherilta huomaamatta KTK:ta toimittaessa. Mene ja tiedä. Mutta tämä on vain yksi esimerkki monien joukossa siitä, että HLT on vaatinut aimo määrän toimitustyötä. Ken siihen tahtoo perehtyä tarkemmin lukekoon HLT:n liitteen 2 "Tekstin rakenne" (s. 287-295).​

Nyt on sana vapaa.
 
minä tyydyn kertomaan mistä kohdin Húrinin lasten tarinaa nämä palaset löytyvät (jos löytyvät), jos sellainen sattuisi ketä kiinnostamaan.

Kiinnostaa kyllä, kiitoksia kovasti. Minä olen useamman kerran suunnitellut käyväni rinnakkain läpi Húrinin lasten tarinan ja vastaavat KTK:n osat, selvittääkseni kohta kohdalta mahdolliset erot, mutta tehtävä on tuntunut työläältä ja panos-tuotos-suhteessa kyseenalaiselta.
Nyt ihmettelen joidenkin KTK:sta löytyvien kiinnostavien yksityiskohtien pois jättämistä Húrinin lasten tarinasta.

Jäljellä on enää puhuva miekka Gurthang (kukaan ei ollut paikalla kuulemassa miehen ja aseen keskustelua, joten voinemme olettaa sen runoilija Dírhavalin dramaattiseksi lisäykseksi tarinaan),

Toisaalta Mablung ja kumppanit kiirehtivät Túrinin perässä. Tämä sai etumatkaa, mutta Cabed-en-Arasin partaalle saavuttuaan pysähtyi ainakin hetkeksi seisomaan ja katsomaan ympärilleen. Tekstin sanamuotojen perusteella ei minun mielestäni voi poissulkea sitä mahdollisuutta, että lähestyvä Mablung olisi kuullut viimeisen keskustelun, joko fyysisin korvin (jotka haltioilla olivat terävämmät kuin ihmisillä), tai jopa jonkinlaisena telepaattisena välähdyksenä.

Jos jollakulla tulee mieleen sanottavaa itse kertomuksesta

Eräs minua askarruttava kohta on Túrinin Mablungille esittämä kuvaus Nienorista. "Ruskea hän oli kuin marja ja tummat hänen hiuksensa, pieni ja hoikka hän oli kuin haltialapsi, kuka hänestä erehtyisi!"
[Mablung: ... Ei sisaresi ollut sellainen. Hän oli pitkä, ja siniset olivat hänen silmänsä, ja hiukset hienoa kultaa...]

Onko tämä Túrinin esittämä kuvaus muistuma jostakusta toisesta, vai täyden sekoamisen tuotetta?
 
Onko tämä Túrinin esittämä kuvaus muistuma jostakusta toisesta, vai täyden sekoamisen tuotetta?

Olen ajatellut tämän tarkoittavan sitä, että Túrin esittää tahallaan mahdollisimman kaukana Nínielistä olevan kuvauksen yrittäen kieltää totuuden. Túrinhan ei ollut koskaan aiemmin nähnyt sisartaan, joka syntyi vasta kun hän oli jo lähtenyt Dor-lóminista.
 
Olen ajatellut tämän tarkoittavan sitä, että Túrin esittää tahallaan mahdollisimman kaukana Nínielistä olevan kuvauksen yrittäen kieltää totuuden. Túrinhan ei ollut koskaan aiemmin nähnyt sisartaan, joka syntyi vasta kun hän oli jo lähtenyt Dor-lóminista.

Tässä olen samaa mieltä.Túrin esittää tahallaan täysin päinvastaisen kuvan sisarestaan. Mutta syyksi tähän olen omassa mielessäni aina ajatellut sitä, että epätoivossaan ja surussaan hän kohtalon täysin murtamana ivaa omaa sokeuttaan tässä asiassa. Nienorhan (tai Niniel) oli suorastaan kuin Túrinin isän kuva. Kuten Mablung sanookin: "Hän oli pitkä ja siniset olivat hänen silmänsä ja hiukset hienoa kultaa, isänsä Húrinin kuva mutta nainen."
 
Olen tulkinnut kohdan samoin kuin Aldarian: Túrin pilkkaa katkerana omaa sokeuttaan, kun ei tajunnut Nínieliä sisarekseen, vaikka totuuden nyt jälkikäteen paljastuttua syyllisyydentuskassaan ajattelee, että sen olisi pitänyt olla itsestäänselvä asia.
 
Last edited:
Toisaalta vaikka Túrin epäilemättä pilkkasikin katkerasti itseään esittäessään kuvauksen Nienorista pienenä, hoikkana ja tummana tyttönä, niin tämä ei välttämättä ollut vasta tuossa tilanteessa keksitty tarkoituksellisen tosiasiainvastainen kuvaus, ainakaan pelkästään. Saattahan olla että tämä oli mielikuva jonka Túrin oli jo varhain muodostanut nuoremmasta sisarestaan, jonka syntymästä hän oli jälkeenpäin kuullut, mutta jota hän ei ollut ehtinyt lapsena nähdä, ja jonka tarkemmasta ulkomuodosta ei ehkä oltu lähetetty viestiä. Túrin itse ja hänen äitinsä olivat tummia, aikaisemmin kuollut sisar Lalaith oli ollut isänsä tapaan vaalea, joten toinen, tumma sisar olisi tavallaan täydentänyt sarjan?

Vielä toisesta asiasta
(kukaan ei ollut paikalla kuulemassa miehen ja aseen keskustelua

Voimme tosiaan hyvin ajatella että tässä kullervomaisessa keskustelussa olisi kyse Dírhavalin lisäyksestä tarinaan, Tolkienillahan on paljonkin tarinoita tarinoiden sisällä. Mutta jos haluttaisiin puolustaa kyseisen keskustelun "historiallisuutta", niin aiemman Mablung-hypoteesini lisäksi olisi toinenkin mahdollinen reitti todistuslausunnolle. Nimittäin vaikka paikalla ei olisikaan ollut ketään kuulemassa miehen ja miekan viimeisiä sanoja, niin tämän kyseisen tarinan puitteissa olisi johdonmukaista ajatella että Morgoth ja/tai tämän silmien ja korvien kautta Húrin olisivat matkan päästä (tai ehkä Túrinin pään sisältä) nähneet ja kuulleet nämä tapahtumat.

"...saat nähdä minun silmilläni ja minun korvillani kuulla, eikä mikään jää sinulta salaan." Húrin tosin väitti Morgothille että "sinä et heitä näe etkä voi heitä kaukaa hallita", mutta ehkä hän oli väärässä. Tarinan lopussa paljastuu että Húrin oli Morgothin vankina istuessaan nähnyt kaukaa yhtä ja toista. Esimerkiksi kun Húrin lopulta tuli lastensa kuolinpaikalle, hänen ei tarvinnut katsoa hautakiveen, koska hän tiesi mitä siihen oli kirjoitettu.

But Húrin did not look at the stone, for he knew what was written there
 
Ylös