KTK 2022-23 #8: 2.III. Elrosin perilliset


Toinen Aika

Elrosin Perilliset

Alla oleva sisältää spoilereita. Mikäli tämä vaikuttaa inkoherentilta ja jokseenkin kehnolta alustukselta, siihen on syynsä, mikä käynee ilmi tekstistä. Hellämieliset älkööt vaivautuko.

Ja Laichalaf, tuo entti, ryhtyi lukemaan ja kääntämään nykykielelle tuota merkillistä kirjaa:

“Mainittakoon heti alkuun että tämä selonteko toisen ajan tapahtumista on kasattu useista lähteistä, joista osa on merkittävässä määrin epävarmoja, joten sen luotettavuus on kyseenalaistettava. Tosin Toisena Auringon Aikana tapahtui Sauronin ensimmäinen nousu valta-asemaan, örkkien, villi-ihmisten, ja ikävä kyllä myös Numenorilaisten maanpettureiden johtajaksi, ja Lännen (eli Amanin) Valtiaiden vastustajaksi ja heille uskollisten Numenorilaisten ja haltioiden pahimmaksi viholliseksi.

Tämä aiheuttaa useita katkoksia tiedossa oleviin kronologioihin, ja ainoastaan pääpiirteet Toisen Ajan historiasta tunnetaan.

Asioiden etenemisjärjestyksen selvittämisessä eräs tärkeä apuneuvo on Numenorilaisten Kuninkaiden luettelo, jossa kerrotaan osa tapahtumista. Haltiat puolestaan ovat harvinaisen niukkasanaisia koko Toisen Ajan historian suhteen ja mitä luultavimmin ainoastaan Lindonin satamien ja Rivendellin arkistot pitävät sisällään edes osia kertomuksista. Näihin ei ihmisillä ole yleensä pääsyä, mutta voimme arvailla tapahtumia siitä vähästä mitä haltioilta on suoraan kuultu. Saatamme myös uskoa selityksen syylle evätä useimmilta pääsy kirjastoihin Lhunilla ja Rivendellissä, haltiat kertovat meille että täyttä varmuutta Sauronin tuhoutumisesta ei edelleenkään ole.Tämä vihollinen on kavalaa kavalampi ja hän kykeni jopa näyttelemään niin katuvaista, että hän sai Lännen Valtiaiden Sotaherralta (Eonwe) tekojaan anteeksi ja onnistui katoamaan Vihan Sodan joukkojen näköpiiristä, kun koko maailma oli saatu pelastettua hänen herraltaan Morgothilta. Vihan Sodan aiheuttamia vahinkoja jouduttiin korjaamaan Keski-Maassa pitkään, ennen kuin haltiat perustivat 6 valtakuntaansa. Suurin osa näistä tuhoutui jo varhain Sauronin hyökätessä rannikoille ja Eriadoriin. Vain vanhin, seitsemäs, Ossiriandin raunioille perustettu Cirdanin johtama, Harlindonin ja Forlindonin yhdistetty valtakunta selvisi Toisen Ajan myllerryksistä ennallaan.
Mutta alkakaamme tutkimaan Nunmenorin kuningasluetteloa, tahi, kuten sitä myös lähteissä kutsutaan Elrosin Perillisten luetteloksi, vaikka se onkin vajavainen jopa Numenorin ylhäis- ja varsinkin alhaisaatelin suhteen. Ilmeisesti asiakirjat, joista enemmänkin voisi selvitä, sijaitsevat edelleen Umbarissa tai jossakin vielä eteläisemmässä siirtokunnassa. Toki Kuningas Tarciryan Earnil, jonka toimeksiannosta ryhdyin tämän kirjoittamiseen, on yrittänyt solmia suhteita etelän jäljellä oleviin Numenorilaisiin, saadakseen selville muiden muassa näitä seikkoja, mutta vastaanotto ei meille ole edelleenkään erityisen suopea.

Ensimmäiseksi Numenorin kunikaaksi itseoikeutetusti valittiin Elros, tuo liki myyttinen Numenorin perustajahahmo, joka kantoi suonissaan kaikkien kolmen suuren ihmisten suvun muinaisten sankarien verta. Hänen esi-isiensä ja – äitiensä joukosta löytyvät niin Iki-Beor, joka ensimmäisenä näki viisaita haltioita (nomin, noldor) ; Tuor, joka nai haltiaprinsessa Idrilin; Emeldir ja Beren, joita ilman Numenorin saarta ei ehkä koskaan olisi synnytetty, Hador ja Huor, joiden teoista alkuvuosien sodissa haltiat edelleen laulavat, ja Hareth – Halethin kansan ylhäinen edustaja. Muinaisista ajoista kuulemme nykyään enemmän haltioilta kuin läheisemmästä historiasta, ehkä noista surullisista ajoista on haltioidenkin mittapuulla kulunut jo riittävän kauan aikaa. Hänen aikanaan perustettiin useimmat Numenorin kaupungeista.

Elrosin veli asuu edelleen haltian hahmossa Rivendellin Laaksossa Rhudaurin vieressä. Hänellä olisi epäilemättä paljon kerrottavaa toisen ajan kulusta, mutta kysyttäessä, hän useimmiten vain katsoo kohti Rakkauden Tähteä jonka kerrotaan olevan taivaalla hänen ja Elrosin isän Earendilin tähden. Samainen tähti johdatti ihmiset Numenoriin, jonne he meripurjehduksiin tottumattomina eivät olisi voineet päästä. Cirdanin haltioista osa halusi lähteä Amaniin ja he avustivat kansan siirtymisessä Lahjan Maahan.”

Laichalaf keskeyttää kääntämisen ja kommentoi:

“Anteeksi, tämä Gondorin 900-luvun historioitsijan tekemä selonteko toisen ajan taphtumista suhteessa Numenorin kuninkaiden valtakausiin, keskittyen lähinnä ihmisiin, joita ei muualla mainita, on auttamattoman jaaritteleva ja pitkäpiimäinen jopa entille, joten siirrytään nopeampaan aikajanaan, tuohon joka on käännetty moderniksi westroniksi tuohon kokoelmaan tarinoita nimeltä Keskeneräiset Tarut. Lisäksi, tuosta selonteosta on selvästikin revitty osia pois jossain kohdassa historiaa, joten se on toisaalta auttamattoman puutteellinen, entitkin mainitaan vain kolme kertaa, minkä tarkastin ensimmäiseksi, heti saatuani kirjan käsiini, tämä on häpeällistä, tahdomme ajatella että teimme kyllä enemmän mainitsemisen arvoista toisella ajalla.”

Tämän jälkeen Laichalaf nukahtaa, enkä jaksa odottaa hänen heräämistään.

Itse en ymmärrä vanhaa kieltä, liekö haltiaa, enkä edes kirjoitustapaa, jolla tuo dokumentti on kirjoitettu, joten minun on tyytyminen Keskeneräisten Tarujen versioon Toisen Ajan kulusta. Ikävä kyllä tästä puuttuvat laajat sukutaulut, joita dokumentissa selvästikin on. En tiedä miten entti on saanut sen haltuunsa, kenties sen on tuonut tänne joku lähistöllä asuvan pikkukansan jäsenistä, he tuntuvat elävän kiertolaiselämää, ja varmaankin vanhasta kirjasta on revitty sivuja tulen sytyttämistä varten. He eivät kuitenkaan vaikuta kansalta jolla olisi muinaisten kielten lukutaitoa, tai muuta suurta tietämystä, muusta kuin luonnonkasveista ja eläimistä. Kummallista kansaa tosiaan, hyviä kätkeytymään toki. Mutta miten tuollaiset puolikkaan ihmisen kokoiset olisivat voineet saada käsiinsä tällaisen aarteen, en tiedä. Kenties ovat napanneet sen mukaansa Haradista, heidän joukossaan näkyy tummempaakin väkeä, kenties ovat ruttoa paenneet. Heistä pitäisi ottaa paremmin selvää, vinkkinä tuleville tarunkertojille.

Mutta asiaan. Elrosin Perilliset-luku Keskeneräisissä Taruissa on nykymittapuun mukaan auttamattoman vajaa sukutaulujen suhteen. Naisia mainitaan vain neljätoista, kun taas kuninkaita luetellaan peräti 25. Tämän tekstin kokoaja ei selvästikään ole ollut kiinnostunut muusta kuin perimysjärjestyksestä. Tosin moniaalla muualla kerrotaan että ylhäiset Numenorilaiset tapasivat naida vain ylhäisimpien sukujen joukosta, joten naisia voitaisiin mainita laajemminkin. Nykyään ymmärrämme ettei ole juurikaan eroa siinä onko herttuatar, jaarlitar tai pelkkä paronitar, mitään niin häpeällistä eivät varmasti niin korkean sukutaustan omaavat naiset ole tehneet, että heidät pitäisi jättää mainitsematta. Mitään viittausta Umbariin muuttaneista ylhäisaatelin jäsenistä ei tehdä, ikävä kyllä. Olisimme kenties välttäneet erheet suhteissamme tuohon rosvovaltioon. Kuitenkin on tiedossa, Akallabeth-kronikasta että Sormusten Saajien joukossa oli ylhäisiä Numenorilaisia ruhtinaita. Tämän on ajateltu tarkoittavan kolmea, Sauron käytti sormuksia myös muiden kansojen ruhtinaiden ja sankarien käännyttämiseen ja varmasti niin laajojen sotajoukkojen kokoaminen vaatii ainakin 6 kansaa. Missä lienevät nämä Numenorilaiset varjot nyt? Voisiko joku heistä olla Rhudaurin vihollisten päällikkö? Selvästikin hän tietää Numenorista perittyä tietoa.

Naisista ensimmäisenä mainitaan itseoikeutetusti Silmarien, Tar-Elendilin vanhin lapsi. Hänestä polveutuvat kaikki Gondorin ja Arnorin kuninkaat näihin päiviin. Olimme hänen aikoihinsa mennessä oppineet haltioilta jo niin paljon meritaitoa että matkat Keskimaahan onnistuivat helposti. Sanotaan että Osse ja Uinen suojelivat meitä tuolloin. Osaamme edelleen hädässä huutaa:”Meri on aina oikeassa!”, mutta enää emme tiedä merten jumalten kaikkia lepytyskeinoja, Uinenilta pyydämme rauhallisia vesiä merelle lähdön jälkeen, mutta kun kiire iskee mielestämme oikeutetussa hädässä, sanat Osselle saattavat johtaa myrskyyn tai jopa pahempaan. Enää emme mielellämme kulje laajoja aavoja.

Aldarionista kerrotaan toisessa keskeneräisessä tarussa huomattavasti enemmän. Valarin Panna purjehtia länteen alkoi herättää kysymyksiä osassa merimiehiä. Hänen jälkeensä Numenor saattoi saada myös kuningattaren. Tar-Telperienin tullessa valtaan perimysjärjestystä oli kaiketi muutettu toistamiseen, kuten huomautuksissa sanotaan. Numenorin kuningashuoneen henkilösuhteet Aldarionin kuolemasta Telperionin pojan Tar-Minastirin kuolemaan vaatisivat lisäselvityksiä joita meillä ei ole. Luultavasti niistä saisi hienon sukutarinan. Yksi tai kaksi osaa jotka päättyvät vallan luovutukseen. Tämän jälkeen alkoi Keski-Maan asukkaiden painostus, ns. kaupankäynti, puiden raivaus rannikoilta ja ylipäätään kaikki mikä johti myöhempiin tapahtumiin,

Tar-Ciryatanin ajoilta asti on tunnettu että Keskimaa ulottuu huomattavasti kauemmaksi kuin yleensä ajatellaan. Se että suurin osa merikorteista hävisi Kadotetun saaren tuhoutuessa, on suuri harmi edelleen, meillä on jäljellä vain harvoja kuvia siitä millainen maailma oli, kun Suora Tie oli vielä suora. Olemme toki merikunikaiden aikaan käyneet rannikoita pitkin hyvinkin kaukana, mutta koska “kaikki tiet ovat nyt käyrät” on ulapoilla (kyllä, niitä on useita) purjehtiminen muuttunut vaikeaksi eikä kukaan tiedä kuinka kauas länteen tai itään mikäkin tuuli vie.

Numenorilaiset olivat käyneet ylpeiksi, eivätkä he enää pitäneet Sauronin ja Haltioiden sodasta selvinneitä haltioita ystävinään. Galadrielin valtakunnan ja Eregionin Ost-in-Edhilin tuhouduttua sodassa Numenorin kuningasmieliset alkavat sortaa alueilla vielä jäljellä olevia ihmisiä. Eriadorin he jättävät pitkälti rauhaan, mutta Enedhwaithin, Gondorin, Rohanin, Etelä-Gondorin ja Umbarin alueen kansat ajautuvat heidän valtaansa. Heidän on pakko valita Sauronin ja Numenorin välillä. Sauronin kärsittyä tappion Numenorilaisten ja Eldarin liitolle, hän on perustanut linnoituksia Etelämaahan, jotka hän ansoittaa hajoamaan mikäli niitä tutkitaan liikaa. Etelämaan kansa ryhtyy palvelemaan Sauronin poikaa Jeff B… EI!!!

Tuota tuota. Ei tuo kolmannen ajan 1700-luvulla elänyt entin tavannut tarunkertojakaan ole kovin hyvä tässä.

No niin, Orodruinia hallinoivat muinaiset oliot siis huomaavat Pahuuden jälleen saapuneen alueelle ja ryhtyvät kaivamaan tunnelia laavavarastoon, koska se oli Morgothin viimeinen käsky heille vuonna 21500BP. Sauron vetää veden vastapaineella kiinni pysyneen tulpan irti ja nauraa ratsastaessaan hallavalla oriilla itään 6 päivää, kun etelämaalaiset palavat tuhkaksi. Galadriel huomaa tämän asuessaan Lorienissa ja muuttuu harmaaksi.

Turpa kiinni, katso vaan, äläkä ajattele! Tai LUE SITÄ KAPPALETTA!

Okei. Nyt Numenorin vuosia on jäljellä 1333 vuotta. Eikö tähän väliin voisi saada jonkun Game of Thrones tyyppisen jutskan? Juu, pitää vaan keksiä ihan piruusti hahmoja jaettuna uskollisiin ja kuninkaan miehiin. Vain toiset numenorilaiset tykkää haltioista. Toiset numenorilaiset haluaa lähinnä ottaa löysästi tai sadistisesti teknologiseen ylivoimaansa tukeutuen. Sauron tykkää näistä. Eli pelureita Valtaistuinpelissä olis Gil-Galad ja uskolliset joukot, ja Sauron ynnä kunikaanmiehet. Voidaan pistää isompikin pelureiden jako tähän jos tää ei jostain syystä oo tarpeeksi vaikeaa, kuulostaa ainakin vaikeelta kirjoittaa. Jos on pakko nähdä G panssarissa niin se pitäs tehdä ton ekan ison sodan aikana. Siitä viisastuneena G voi toki tetsata Synkmetsän etelälaitaa ja vaikka Rhunia sieltä jostain Torkviinilän tienoilta mutta stealthillä ja vakoillen koko ajan (hei tehään spinoff: “Galadriel salaisena agenttina, lupa tappaa”, mut vaan kaikkea peikkoa pienempää, ei tää oo ihan Marvelii, voidaan sit keksii siihen kaikenlaisii jännii haltia-aseita, ‘Galadriel pelastaa hobitit ja tappaa vain 6 örkkiä’, vois olla ekan jakson nimi, eiksje?).

Voitko sä ottaa vakavasti tämän?

Kyllä se vaikeeta on. Tar-Telemmaite tykkäsi mithrilistä, ja määräsi porukan tuomaan sitä keinoja kaihtamatta Afrikasta, Arabiasta, Intiasta, vai missä sitä kasvaa. Puuvillaa kans, orjahobitteja sitä kasvattamaan tms.. Tar-Calmacil oli suuri valloittaja ja pakotti Sauron- eiku Kali-maharadzan vetäytymään syvemmälle Keskimaahan. Hänen jälkeensä tuli vielä neljä orjuuttajakuningasta ennenkuin päästään tapahtumiin joissa kerrotaan laajemmin Akallabethissä. Siinä kerrotaan siitä että pahuus loppui pitkäksi aikaa Numenorin tuhon jälkeisen ison taistelun jälkeen, kuten kaikki tietää.

Kunigasluettelo on tosiaan nykymittapuilla aivan vajaa se muistuttaa lähinnä Ior Bockin ‘Suomen muinaiset kuninkaat’-luetteloa fiktiivisyydessään ja Egyptin faaraoluetteloita tapahtumissaan, ja kuka niitä kirjoja enää lukee, telkka on nykyaikaa. Egyptissäkin oli 12 faaraotarta, olisi luullut että Tolkien yksinhuoltajan poikana olisi kirjannut fiktiiviseen Atlantikseensa vähintään saman verran naishallitsijoita, mutta äidin poisnukkumisen johdosta katolinen patriarkaatti ehti vääntämään Tolkienin alkuun lupaavan luonteen kirkolle ja androfiiliselle väestönosalle sopivammaksi. Tämä näkyy mm. toisessa, kirjailijan pääteokseksi kutsutussa opuksessa kahden päähenkilön suhteessa.

Ei tuolla suoralle tielle pääse.

Joo mä ajattelinkin niin että näin tässä käy.
 
Otettakoon esille muuan yksityiskohta halllitsijaluettelossa, paitsi että ensin toinen yksityiskohta. Tajusin nimittäin itsekin vasta nyt, että luvun nimi on muuttunut vuoden 2021 laitoksessa! Luettelon englanninkielinen nimi on The Line of Elros: Kings of Númenor sekä pienemmällä präntätty alaotsikko: from the Founding of the City of Armenelos to the Downfall. Vuoden 1986 laitoksessa (s. 298) alaotsikon alkua oli hieman siirretty:

III Elrosin perilliset
Númenorin kuninkaat
Armenelosin perustamisesta
Númenorin häviöön

Mutta vuoden 2021 laitoksessa (s. 255) otsikko vastaa tarkemmin alkuteoksen otsikkoa:

III
ELROSIN PERILLISET:
NÚMENORIN KUNINKAAT

Armenelosin perustamisesta Númenorin häviöön

Muutos näkyy myös sisällysluettelossa (s. [6]) ja luvun parittomien sivujen ylätunnisteessa, eli luvun suomenkielinen nimi on nyt "Elrosin perilliset: Númenorin kuninkaat" eikä pelkkä "Elrosin perilliset".

Joku saattaa kenties vielä kysyä, voisiko The Line of Elros olla paremmin "Elrosin suku", mutta eikö line viittaa nimenomaan jnk jälkeläisiin kun taas "Elrosin suku" voisi tarkoittaa myös hänen esivanhempiaan, joista tässä ei liiemmin ole kysymys. Korkeintaan voisi seurata alkuteosta vielä orjallisemmin alaotsikossa ja kirjoittaa "Armenelosin kaupungin perustamisesta Häviöön".

Mutta ihan oikeasti voisi kysyä Tolkienin sanavalinnan "Kings of Númenor" perään, sillä kuten tiedämme, Elrosin perillisiin kuului useita hallitsevia kuningattaria. Miksi ei siis "Rulers of Númenor" tai edes "Kings and Queens of Númenor"? Ei kun ei, joten minkä sille mahtaa.

* * *​

Toinen yksityiskohta on ratkaisematta jääpä arvoitus, joka lienee vain tarinoiden keskeneräisyyden manifestaatio, yksi monien joukossa.

"Elrosin perillisissä" (joo, aion kyllä käyttää tätä nimeä kun viittaan luvun nimeen niitä näitä kirjoittaessani, ja suosittelen samaa muillekin, eihän se kaksoispisteen jälkeen tuleva osuus mitenkään taivu) kuningas Tar-Minastirin sanotaan saaneen valtikan vuonna 1731 ta., jolloin hänen äitinsä Tar-Telperien kuoli (KTK 2.III, s. 301 / 255). Mutta toisaalla KTK:ssa eli luvussa 2.IV. "Galadrielin ja Celebornin tarina" (joka on monien keskenään kovastikin ristiriitaisten ja eri ikäisten tekstien konglomeraatti) kerrotaan, että Tar-Minastir lähetti suuren laivaston Keski-Maahan Gil-galadin avuksi haltioiden sotaan Sauronia vastaan ja tämä tapahtui vuonna 1700 ta. (KTK 2.IV., s. 327 / 277). Tämä mainitaan myös Sormusten herran liitteessä B eli "Vuosien kirjassa" vuonna 1700 ta. tapahtuneeksi (TSH, liite B, s. 1120).

Ristiriidan huomasi myös KTK:n arvovaltainen toimittaja Christopher Tolkien, joka toteaa, ettei osaa sitä selittää (KTK 2.III., s. 308 / 261 [viite 9]). On kuitenkin niin, että "Elrosin perilliset" on kirjoitettu ilmeisesti vuoden 1960 tienoilla eli se on selvästi TSH:n "Vuosien kirjaa" nuorempi teksti, mutta toisaalta lukuun 2.IV. kuuluva teksti "Galadrielista ja Celebornista", jossa Tar-Minastir mainitaan, on ilmeisesti vielä myöhäisempi. Joten argumenttia "Tolkienin viimeinen sana" ei tässä voine käyttää ainakaan "Elrosin perillisten" vuosilukujen pelastamiseksi.

Ongelman ratkaisisi se, että Tar-Minastir oli vielä kruununprinssi Minastir auttaessaan Gil-galadia, mutta hän tuskin missään tapauksessa meni laivaston mukana, "Elrosin perillisissä" sanotaan että hän lähetti laivaston ja "Galadrielista ja Celebornista" toteaa vielä selvemmin, että "kuningas Tar-Minastir lähetti suuren laivaston". "Vuosien kirjassa" hänet mainitaan vain nimeltä, ei titteliltä, mutta koska nimi kuuluu "Tar-Minastir", etuliitteineen se tarkoittaa selvästi kuningasta.

Ehdotan tähän yksinkertaiseksi ratkaisuksi sitä, että Tolkien ei "Elrosin perillisiä" kirjoittaessan muistanut, että Tar-Minastirin piti olla kuningas jo vuonna 1700 ta., ja siksi läiskäisi sen kummemmin miettimättä Tar-Telperienille yli 30 vuotta liian myöhäisen kuolinvuoden. Hämmentävää mutta silti todennäköisintä, vai onko?
 
Ehdotan tähän yksinkertaiseksi ratkaisuksi sitä, että Tolkien ei "Elrosin perillisiä" kirjoittaessan muistanut, että Tar-Minastirin piti olla kuningas jo vuonna 1700 ta., ja siksi läiskäisi sen kummemmin miettimättä Tar-Telperienille yli 30 vuotta liian myöhäisen kuolinvuoden. Hämmentävää mutta silti todennäköisintä, vai onko?

Enpä ainakaan itse pysty perustelemaan sen kummemmin, miksi tuo ei olisi todennäköisin vaihtoehto, mutta esitänpä silti tässä tapauksesta saamani ensivaikutelman. Voi olla että tämä tulkintani on ristiriidassa joidenkin muiden tekstien kanssa, siitä saapi huomauttaa mielellään. Eli tämä perustuu yksinomaan näihin muutamaan asian kannalta keskeisimpään osioon 'Elrosin perilliset'-luvussa.

Sellainen kävi mielessä nimittäin, että jospa sanaa 'hallita' olisi käytetty useammassa eri merkityksessä, eli de jure ja de facto sekä näiden yhdistelmä, joista keskimmäinen siis tarkoittaisi mainitun valtikan hallussapitoa. Tar-Vanimelden luvussa ainakin mainittiin, että silloin nämä kaksi hallitsemisen osa-aluetta olivat hallussa eri henkilöillä, ( joskin käytännön vallankäytöstä ei tosin ainakaan tässä minun suomennoksessani käytetty varsinaisesti sanaa 'hallita'.) Tar-Telperienin luvussa taas kerrotaan:

"... hänen jälkeensä valtikka tuli Minastirille, ...",

mutta ei todeta suoraan valtikan siirtyneen vuonna 1731 ta. Lisäksi mainitaan:

"...naisten elinikä oli pitempi taikka sitten he eivät yhtä vähällä heittäneet henkeään"

Ylläolevien johdosta minulle jäi mielikuva, että Tar-Telperien olisi periksiantamattomuutensa ja vallan janonsa johdosta saattanut viimeiset vuosikymmenensä hyvinkin hallita taka-alalla, siirrettyään valtikan jo Minastirille, kun ei ollut ehkäpä enää kykenevä esiintymään vakuuttavasti kansan edessä tms. Tar-Minastir olisi näinollen lähettänyt laivaston tänä aikana, ollessaan kuningas, muttei tosiasiallinen hallitsija. Hänen luvussaan ei myöskään sanota suoraan vuotta, jolloin hän sai valtikan, mutta sen luovutusvuodeksi tiedetään kertoa eksplisiittisesti 1869.

Eli tässä ajatuskulussa siis Tar-Telperien 'hallitsi' 175 vuotta, joista mahdollisesti viimeiset vuosikymmenet ilman valtikkaa tosiasiallisena hallitsijana. Tar-Minastir sitten 'hallitsi' 138 vuotta, johon olisi näinollen laskettu ainoastaan vuodet, jolloin hänellä oli sekä valtikka, että todellinen käytännön yksinvaltius.
 
Mielestäni ainut varteenotettava selitys ristiriidalle on unohdus taikka virhe. Muutoinhan olisi selitys toki kirjoitetettu auki eikä jätetty lukijan ihmeteltäväki. Mutta noin muuten olen sitä mieltä, että Lagrangian selitys on hyvin tolkienmainen. Eikö hänellä(kin) ollut tapana keksiä tämän kaltaisia selityksiä huomatessaan ristiriitaisuuksia?
 
Ehkä Bilbo oli jo vähän dementoitunut kun alkoi käydä läpi Rivendellissä Numenorin kuningasluetteloita. Tai sitten vika on Pippinin, joka tunnetusti ei ollut terävimmästä päästä.
 
luvun suomenkielinen nimi on nyt "Elrosin perilliset: Númenorin kuninkaat" eikä pelkkä "Elrosin perilliset".

Tämä täsmennys on ehkä perusteltavissa sikälikin että myös kolmannen ajan Gondorin ja Arnorin hallitsijat olivat jossain mielessä Elrosin perillisiä?

Muuten merkillepantavaa tuossa hallitsijaluettelossa on sen kuvaama järjestäytyneisyys ja olojen turvallisuus. Yksikään hallitsija (ennen Ar-Pharazonia) ei kuole ennenaikaisesti eikä yksikään kuningas kuole lapsettomana, eli kaikki miespuoliset hallitsijat menivät naimisiin ja (ehkä Ar-Pharazonia lukuunottamatta?) saivat aikuisiksi eläneitä lapsia. Gondorin ja Arnorin kuningasluetteloistahan löytyy näitä väkivaltaisesti tai lapsettomina kuolleita kuninkaita ja näissä tapauksissa seuranneita kruunun periytymisiä hallitsijan veljelle tai etäisemmille sukulaisille.

Gondorissa ja Arnorissahan nainen ei ikinä perinyt kruunua eikä hallinnut. Ilmeisesti maanpaon valtakuntien Uskolliset halusivat tässäkin seurata mahdollisimman tarkasti ihailemiensa noldor-haltioiden esimerkkiä ja hylätä Númenoriin hiipineen turmelluksen?
 
Gondorissa ja Arnorissahan nainen ei ikinä perinyt kruunua eikä hallinnut. Ilmeisesti maanpaon valtakuntien Uskolliset halusivat tässäkin seurata mahdollisimman tarkasti ihailemiensa noldor-haltioiden esimerkkiä ja hylätä Númenoriin hiipineen turmelluksen?

Ei hallinnut nainen näissä valtakunnissa, mutta Númenorin käytäntö kyllä muistettiin ja siihen vedottiinkin ainakin kerran. Nimittäin kun pohjoisen Arvedui vaati Gondorin kruunua itselleen Ondoherin kuoltua poikineen ja jättämättä muita jälkeläisiä kuin tyttärensä Fírielin, joka oli Arveduin puoliso.

Arvedui päätti vaateensa näihin sanoihin:

"Lisäksi Númenorissa vanha valtikka periytyi kuninkaan vanhimmalle lapselle, miehelle tai naiselle. On totta että tätä lakia ei ole otettu huomioon maanpaon valtakunnissa joita sodat ovat yhtenään vaivanneet; mutta tällainen oli kansamme laki johon nyt vetoamme, koska Ondoherin pojat ovat kuolleet lapsettomina." (TSH, liite A I, s. 1082-1083).​

Kappale jatkuu: Tähän Gondor ei vastannut. (TSH, liite A I, s. 1083). Eli vuonna 1944 ka. laki oli yhä sama kuin Númenorissa, mutta sitä ei vain ollut otettu huomioon. Gondorkaan ei yrittänyt kiistää lakia. Jätti vain vastaamatta Arveduille ja toimi niin kuin ”sotien yhtenään vaivaamassa Gondorissa” oli toimittu ja istutti Anárionin valtaistuimelle sotapäällikkö Eärnilin, joka oli kuningas Narmacil II:n nuoremman veljen pojanpojanpoika. Siis niukka naukka valtaistuinkelpoinen, mutta kelpasi etelän väelle.

Voi miettiä, oliko kysymys turmeluksen hylkäämisestä vai normaalista patriarkaatin käyttäytymistavasta: ”ei niistä naisista kuitenkaan olisi kovan paikan tullen johtajiksi”.

Voi miettiä myös, mikä oli Tolkienin mielipide gondorilaisten testosteroniriippuvuudesta. Itse en osaa siihen vastata, mutta jotenkin aavistelen hänen sittenkin kunnioittaneen naisten voimakkuutta ja kykyä selviytyä vaikeissa olosuhteissa. Muistakaamme Mabel Tolkienia, sukunsa hylkäämää leskiäitiä kasvattamassa kahta poikaansa. Ronald kyllä muisti.
 
Ylös