Toinen Aika
Elrosin Perilliset
Alla oleva sisältää spoilereita. Mikäli tämä vaikuttaa inkoherentilta ja jokseenkin kehnolta alustukselta, siihen on syynsä, mikä käynee ilmi tekstistä. Hellämieliset älkööt vaivautuko.
Ja Laichalaf, tuo entti, ryhtyi lukemaan ja kääntämään nykykielelle tuota merkillistä kirjaa:
“Mainittakoon heti alkuun että tämä selonteko toisen ajan tapahtumista on kasattu useista lähteistä, joista osa on merkittävässä määrin epävarmoja, joten sen luotettavuus on kyseenalaistettava. Tosin Toisena Auringon Aikana tapahtui Sauronin ensimmäinen nousu valta-asemaan, örkkien, villi-ihmisten, ja ikävä kyllä myös Numenorilaisten maanpettureiden johtajaksi, ja Lännen (eli Amanin) Valtiaiden vastustajaksi ja heille uskollisten Numenorilaisten ja haltioiden pahimmaksi viholliseksi.
Tämä aiheuttaa useita katkoksia tiedossa oleviin kronologioihin, ja ainoastaan pääpiirteet Toisen Ajan historiasta tunnetaan.
Asioiden etenemisjärjestyksen selvittämisessä eräs tärkeä apuneuvo on Numenorilaisten Kuninkaiden luettelo, jossa kerrotaan osa tapahtumista. Haltiat puolestaan ovat harvinaisen niukkasanaisia koko Toisen Ajan historian suhteen ja mitä luultavimmin ainoastaan Lindonin satamien ja Rivendellin arkistot pitävät sisällään edes osia kertomuksista. Näihin ei ihmisillä ole yleensä pääsyä, mutta voimme arvailla tapahtumia siitä vähästä mitä haltioilta on suoraan kuultu. Saatamme myös uskoa selityksen syylle evätä useimmilta pääsy kirjastoihin Lhunilla ja Rivendellissä, haltiat kertovat meille että täyttä varmuutta Sauronin tuhoutumisesta ei edelleenkään ole.Tämä vihollinen on kavalaa kavalampi ja hän kykeni jopa näyttelemään niin katuvaista, että hän sai Lännen Valtiaiden Sotaherralta (Eonwe) tekojaan anteeksi ja onnistui katoamaan Vihan Sodan joukkojen näköpiiristä, kun koko maailma oli saatu pelastettua hänen herraltaan Morgothilta. Vihan Sodan aiheuttamia vahinkoja jouduttiin korjaamaan Keski-Maassa pitkään, ennen kuin haltiat perustivat 6 valtakuntaansa. Suurin osa näistä tuhoutui jo varhain Sauronin hyökätessä rannikoille ja Eriadoriin. Vain vanhin, seitsemäs, Ossiriandin raunioille perustettu Cirdanin johtama, Harlindonin ja Forlindonin yhdistetty valtakunta selvisi Toisen Ajan myllerryksistä ennallaan.
Mutta alkakaamme tutkimaan Nunmenorin kuningasluetteloa, tahi, kuten sitä myös lähteissä kutsutaan Elrosin Perillisten luetteloksi, vaikka se onkin vajavainen jopa Numenorin ylhäis- ja varsinkin alhaisaatelin suhteen. Ilmeisesti asiakirjat, joista enemmänkin voisi selvitä, sijaitsevat edelleen Umbarissa tai jossakin vielä eteläisemmässä siirtokunnassa. Toki Kuningas Tarciryan Earnil, jonka toimeksiannosta ryhdyin tämän kirjoittamiseen, on yrittänyt solmia suhteita etelän jäljellä oleviin Numenorilaisiin, saadakseen selville muiden muassa näitä seikkoja, mutta vastaanotto ei meille ole edelleenkään erityisen suopea.
Ensimmäiseksi Numenorin kunikaaksi itseoikeutetusti valittiin Elros, tuo liki myyttinen Numenorin perustajahahmo, joka kantoi suonissaan kaikkien kolmen suuren ihmisten suvun muinaisten sankarien verta. Hänen esi-isiensä ja – äitiensä joukosta löytyvät niin Iki-Beor, joka ensimmäisenä näki viisaita haltioita (nomin, noldor) ; Tuor, joka nai haltiaprinsessa Idrilin; Emeldir ja Beren, joita ilman Numenorin saarta ei ehkä koskaan olisi synnytetty, Hador ja Huor, joiden teoista alkuvuosien sodissa haltiat edelleen laulavat, ja Hareth – Halethin kansan ylhäinen edustaja. Muinaisista ajoista kuulemme nykyään enemmän haltioilta kuin läheisemmästä historiasta, ehkä noista surullisista ajoista on haltioidenkin mittapuulla kulunut jo riittävän kauan aikaa. Hänen aikanaan perustettiin useimmat Numenorin kaupungeista.
Elrosin veli asuu edelleen haltian hahmossa Rivendellin Laaksossa Rhudaurin vieressä. Hänellä olisi epäilemättä paljon kerrottavaa toisen ajan kulusta, mutta kysyttäessä, hän useimmiten vain katsoo kohti Rakkauden Tähteä jonka kerrotaan olevan taivaalla hänen ja Elrosin isän Earendilin tähden. Samainen tähti johdatti ihmiset Numenoriin, jonne he meripurjehduksiin tottumattomina eivät olisi voineet päästä. Cirdanin haltioista osa halusi lähteä Amaniin ja he avustivat kansan siirtymisessä Lahjan Maahan.”
Laichalaf keskeyttää kääntämisen ja kommentoi:
“Anteeksi, tämä Gondorin 900-luvun historioitsijan tekemä selonteko toisen ajan taphtumista suhteessa Numenorin kuninkaiden valtakausiin, keskittyen lähinnä ihmisiin, joita ei muualla mainita, on auttamattoman jaaritteleva ja pitkäpiimäinen jopa entille, joten siirrytään nopeampaan aikajanaan, tuohon joka on käännetty moderniksi westroniksi tuohon kokoelmaan tarinoita nimeltä Keskeneräiset Tarut. Lisäksi, tuosta selonteosta on selvästikin revitty osia pois jossain kohdassa historiaa, joten se on toisaalta auttamattoman puutteellinen, entitkin mainitaan vain kolme kertaa, minkä tarkastin ensimmäiseksi, heti saatuani kirjan käsiini, tämä on häpeällistä, tahdomme ajatella että teimme kyllä enemmän mainitsemisen arvoista toisella ajalla.”
Tämän jälkeen Laichalaf nukahtaa, enkä jaksa odottaa hänen heräämistään.
Itse en ymmärrä vanhaa kieltä, liekö haltiaa, enkä edes kirjoitustapaa, jolla tuo dokumentti on kirjoitettu, joten minun on tyytyminen Keskeneräisten Tarujen versioon Toisen Ajan kulusta. Ikävä kyllä tästä puuttuvat laajat sukutaulut, joita dokumentissa selvästikin on. En tiedä miten entti on saanut sen haltuunsa, kenties sen on tuonut tänne joku lähistöllä asuvan pikkukansan jäsenistä, he tuntuvat elävän kiertolaiselämää, ja varmaankin vanhasta kirjasta on revitty sivuja tulen sytyttämistä varten. He eivät kuitenkaan vaikuta kansalta jolla olisi muinaisten kielten lukutaitoa, tai muuta suurta tietämystä, muusta kuin luonnonkasveista ja eläimistä. Kummallista kansaa tosiaan, hyviä kätkeytymään toki. Mutta miten tuollaiset puolikkaan ihmisen kokoiset olisivat voineet saada käsiinsä tällaisen aarteen, en tiedä. Kenties ovat napanneet sen mukaansa Haradista, heidän joukossaan näkyy tummempaakin väkeä, kenties ovat ruttoa paenneet. Heistä pitäisi ottaa paremmin selvää, vinkkinä tuleville tarunkertojille.
Mutta asiaan. Elrosin Perilliset-luku Keskeneräisissä Taruissa on nykymittapuun mukaan auttamattoman vajaa sukutaulujen suhteen. Naisia mainitaan vain neljätoista, kun taas kuninkaita luetellaan peräti 25. Tämän tekstin kokoaja ei selvästikään ole ollut kiinnostunut muusta kuin perimysjärjestyksestä. Tosin moniaalla muualla kerrotaan että ylhäiset Numenorilaiset tapasivat naida vain ylhäisimpien sukujen joukosta, joten naisia voitaisiin mainita laajemminkin. Nykyään ymmärrämme ettei ole juurikaan eroa siinä onko herttuatar, jaarlitar tai pelkkä paronitar, mitään niin häpeällistä eivät varmasti niin korkean sukutaustan omaavat naiset ole tehneet, että heidät pitäisi jättää mainitsematta. Mitään viittausta Umbariin muuttaneista ylhäisaatelin jäsenistä ei tehdä, ikävä kyllä. Olisimme kenties välttäneet erheet suhteissamme tuohon rosvovaltioon. Kuitenkin on tiedossa, Akallabeth-kronikasta että Sormusten Saajien joukossa oli ylhäisiä Numenorilaisia ruhtinaita. Tämän on ajateltu tarkoittavan kolmea, Sauron käytti sormuksia myös muiden kansojen ruhtinaiden ja sankarien käännyttämiseen ja varmasti niin laajojen sotajoukkojen kokoaminen vaatii ainakin 6 kansaa. Missä lienevät nämä Numenorilaiset varjot nyt? Voisiko joku heistä olla Rhudaurin vihollisten päällikkö? Selvästikin hän tietää Numenorista perittyä tietoa.
Naisista ensimmäisenä mainitaan itseoikeutetusti Silmarien, Tar-Elendilin vanhin lapsi. Hänestä polveutuvat kaikki Gondorin ja Arnorin kuninkaat näihin päiviin. Olimme hänen aikoihinsa mennessä oppineet haltioilta jo niin paljon meritaitoa että matkat Keskimaahan onnistuivat helposti. Sanotaan että Osse ja Uinen suojelivat meitä tuolloin. Osaamme edelleen hädässä huutaa:”Meri on aina oikeassa!”, mutta enää emme tiedä merten jumalten kaikkia lepytyskeinoja, Uinenilta pyydämme rauhallisia vesiä merelle lähdön jälkeen, mutta kun kiire iskee mielestämme oikeutetussa hädässä, sanat Osselle saattavat johtaa myrskyyn tai jopa pahempaan. Enää emme mielellämme kulje laajoja aavoja.
Aldarionista kerrotaan toisessa keskeneräisessä tarussa huomattavasti enemmän. Valarin Panna purjehtia länteen alkoi herättää kysymyksiä osassa merimiehiä. Hänen jälkeensä Numenor saattoi saada myös kuningattaren. Tar-Telperienin tullessa valtaan perimysjärjestystä oli kaiketi muutettu toistamiseen, kuten huomautuksissa sanotaan. Numenorin kuningashuoneen henkilösuhteet Aldarionin kuolemasta Telperionin pojan Tar-Minastirin kuolemaan vaatisivat lisäselvityksiä joita meillä ei ole. Luultavasti niistä saisi hienon sukutarinan. Yksi tai kaksi osaa jotka päättyvät vallan luovutukseen. Tämän jälkeen alkoi Keski-Maan asukkaiden painostus, ns. kaupankäynti, puiden raivaus rannikoilta ja ylipäätään kaikki mikä johti myöhempiin tapahtumiin,
Tar-Ciryatanin ajoilta asti on tunnettu että Keskimaa ulottuu huomattavasti kauemmaksi kuin yleensä ajatellaan. Se että suurin osa merikorteista hävisi Kadotetun saaren tuhoutuessa, on suuri harmi edelleen, meillä on jäljellä vain harvoja kuvia siitä millainen maailma oli, kun Suora Tie oli vielä suora. Olemme toki merikunikaiden aikaan käyneet rannikoita pitkin hyvinkin kaukana, mutta koska “kaikki tiet ovat nyt käyrät” on ulapoilla (kyllä, niitä on useita) purjehtiminen muuttunut vaikeaksi eikä kukaan tiedä kuinka kauas länteen tai itään mikäkin tuuli vie.
Numenorilaiset olivat käyneet ylpeiksi, eivätkä he enää pitäneet Sauronin ja Haltioiden sodasta selvinneitä haltioita ystävinään. Galadrielin valtakunnan ja Eregionin Ost-in-Edhilin tuhouduttua sodassa Numenorin kuningasmieliset alkavat sortaa alueilla vielä jäljellä olevia ihmisiä. Eriadorin he jättävät pitkälti rauhaan, mutta Enedhwaithin, Gondorin, Rohanin, Etelä-Gondorin ja Umbarin alueen kansat ajautuvat heidän valtaansa. Heidän on pakko valita Sauronin ja Numenorin välillä. Sauronin kärsittyä tappion Numenorilaisten ja Eldarin liitolle, hän on perustanut linnoituksia Etelämaahan, jotka hän ansoittaa hajoamaan mikäli niitä tutkitaan liikaa. Etelämaan kansa ryhtyy palvelemaan Sauronin poikaa Jeff B… EI!!!
Tuota tuota. Ei tuo kolmannen ajan 1700-luvulla elänyt entin tavannut tarunkertojakaan ole kovin hyvä tässä.
No niin, Orodruinia hallinoivat muinaiset oliot siis huomaavat Pahuuden jälleen saapuneen alueelle ja ryhtyvät kaivamaan tunnelia laavavarastoon, koska se oli Morgothin viimeinen käsky heille vuonna 21500BP. Sauron vetää veden vastapaineella kiinni pysyneen tulpan irti ja nauraa ratsastaessaan hallavalla oriilla itään 6 päivää, kun etelämaalaiset palavat tuhkaksi. Galadriel huomaa tämän asuessaan Lorienissa ja muuttuu harmaaksi.
Turpa kiinni, katso vaan, äläkä ajattele! Tai LUE SITÄ KAPPALETTA!
Okei. Nyt Numenorin vuosia on jäljellä 1333 vuotta. Eikö tähän väliin voisi saada jonkun Game of Thrones tyyppisen jutskan? Juu, pitää vaan keksiä ihan piruusti hahmoja jaettuna uskollisiin ja kuninkaan miehiin. Vain toiset numenorilaiset tykkää haltioista. Toiset numenorilaiset haluaa lähinnä ottaa löysästi tai sadistisesti teknologiseen ylivoimaansa tukeutuen. Sauron tykkää näistä. Eli pelureita Valtaistuinpelissä olis Gil-Galad ja uskolliset joukot, ja Sauron ynnä kunikaanmiehet. Voidaan pistää isompikin pelureiden jako tähän jos tää ei jostain syystä oo tarpeeksi vaikeaa, kuulostaa ainakin vaikeelta kirjoittaa. Jos on pakko nähdä G panssarissa niin se pitäs tehdä ton ekan ison sodan aikana. Siitä viisastuneena G voi toki tetsata Synkmetsän etelälaitaa ja vaikka Rhunia sieltä jostain Torkviinilän tienoilta mutta stealthillä ja vakoillen koko ajan (hei tehään spinoff: “Galadriel salaisena agenttina, lupa tappaa”, mut vaan kaikkea peikkoa pienempää, ei tää oo ihan Marvelii, voidaan sit keksii siihen kaikenlaisii jännii haltia-aseita, ‘Galadriel pelastaa hobitit ja tappaa vain 6 örkkiä’, vois olla ekan jakson nimi, eiksje?).
Voitko sä ottaa vakavasti tämän?
Kyllä se vaikeeta on. Tar-Telemmaite tykkäsi mithrilistä, ja määräsi porukan tuomaan sitä keinoja kaihtamatta Afrikasta, Arabiasta, Intiasta, vai missä sitä kasvaa. Puuvillaa kans, orjahobitteja sitä kasvattamaan tms.. Tar-Calmacil oli suuri valloittaja ja pakotti Sauron- eiku Kali-maharadzan vetäytymään syvemmälle Keskimaahan. Hänen jälkeensä tuli vielä neljä orjuuttajakuningasta ennenkuin päästään tapahtumiin joissa kerrotaan laajemmin Akallabethissä. Siinä kerrotaan siitä että pahuus loppui pitkäksi aikaa Numenorin tuhon jälkeisen ison taistelun jälkeen, kuten kaikki tietää.
Kunigasluettelo on tosiaan nykymittapuilla aivan vajaa se muistuttaa lähinnä Ior Bockin ‘Suomen muinaiset kuninkaat’-luetteloa fiktiivisyydessään ja Egyptin faaraoluetteloita tapahtumissaan, ja kuka niitä kirjoja enää lukee, telkka on nykyaikaa. Egyptissäkin oli 12 faaraotarta, olisi luullut että Tolkien yksinhuoltajan poikana olisi kirjannut fiktiiviseen Atlantikseensa vähintään saman verran naishallitsijoita, mutta äidin poisnukkumisen johdosta katolinen patriarkaatti ehti vääntämään Tolkienin alkuun lupaavan luonteen kirkolle ja androfiiliselle väestönosalle sopivammaksi. Tämä näkyy mm. toisessa, kirjailijan pääteokseksi kutsutussa opuksessa kahden päähenkilön suhteessa.
Ei tuolla suoralle tielle pääse.
Joo mä ajattelinkin niin että näin tässä käy.
