"Kuka tai mikä haluaisit olla, jos ?"

Minuakaan ei haltiana olo viehättäisi nimenomaan kuolemattomuuden takia. Minä en vain kestäisi katsella ikuisesti maailman muuttumista muuttumatta itse mihinkään suuntaan.

Haluaisin olla huoletonta elämää elävä tavallinen hobitti. Asuisin Konnussa ja hoitaisin ihanan vihreää puutarhaani ja söisin paljon hyviä ruokia. Mulla olisi pieni ja kodikas kolo kaukana muun maailman vaaroista ja sodista. Loikoilisin ruohikolla päivät pitkät kaikessa rauhassa pilviä katsellen ja aina välillä ottaisin nokoset. Sepä vasta olisi yksinkertaista mutta mukavaa elämää.

Minäkin olisin hobitti.
Olisin laiska ja kova syömään. Minulla olisi suursyömäri poni lemmikkinä ja olisimme erottamattomat. Joskus vaihtelun vuoksi ratsastaisin ponillani rauhallisia pikku lenkkejä.
Olisin kova laulamaan ja keksimään runoja. Enimmäkseen viihtyisin ponini kanssa omissa oloissa. Toki minua kuitenkin "kovasti paljon" kiinnostaisi mitä muut hobitit touhuaa. Ihan noin uteliaisuuden vuoksi.

Kuulostaa varmaan hullulta, mutta haluaisin olla ehkä joku Rohanin ratsuista, tai joku poneista, esim. Bil tai Stybba. Hevoset ovat ihania ja uljaita eläimiä ja niillä on merkittävä osa Tolkienien kirjoissa, ainakin omasta mielestäni . Jos en olisi hevonen/poni, niin sitten varmaan tahtoisin kuulua Rohanin kansaan, voitte varmaan päätellä miksi. Toisaalta haluaisin olla myös hobitti ja asustella Konnussa päivät pitkät ratsastellen pienillä poneilla ja kuunnellen Bilbon tarinoita Bilbon seikkauluista.

No minä haluaisin olla kääpiö. Kääpiöt ovat niin niin niin omanlaatuisia haha ''

Millä te wannabe-hobitit ajattelitte elää? Ruoka tuskin kävelee itse pöytään, jos vain lekottelee nurmikolla tai ratsastelee ympäriinsä päivät pitkät.

Isilmírë sanoi:

Millä te wannabe-hobitit ajattelitte elää? Ruoka tuskin kävelee itse pöytään, jos vain lekottelee nurmikolla tai ratsastelee ympäriinsä päivät pitkät.

Click to expand...

Kyllä sitä ehtii lekottelun ohella työskentelemäänkin. Ruokavarastoa täyttäisi myös puutarhan herkut. Tai sitten olisin hobittilapsi.

Isilmírë sanoi:

Millä te wannabe-hobitit ajattelitte elää?

Click to expand...

Tarkoitus on varmaan kuulua johonkin maanomistajasukuun. Eiväthän Bilbo, Frodo, Merri tai Pippin tehneet päivääkään töitä.

Minäpä varmaan haluaisin olla jonkin sortin haltia. Vaikka identiteettitestissä minusta tuli feanor, niin en kuitenkaan pidä itseäni yhtä ylpeänä kuin mitä noldor. Ehkä olisin sinda ja Imladrisissa asuisin. Rakentelisin, taiteilisin, metsästäisin&kalastaisin osallistuisin haltiakodon puolustukseen ja ympärystöjen tiedusteluun.

(korjasin typoja jälkeenpäin)

Haluaisin olla Pohjoisen samooja. He ovat suosikkihahmojani. Olisi mukavaa samoilla Erämaassa harmaassa tai vihreässä kaavussa ja metsästää Sauronin palvelijoita.
Tai sitten voisin olla sudenratsastaja. Olisi hauskaa viilettää hukan selässä ja hyökätä Keski-Maan vapaiden kansojen kimppuun suurella joukolla.

Kaikkein mieluiten minä olisin puolihaltia - olettaen, että puolihaltiatkaan eivät erimmin sairastele. Huomasin nimittäin juuri tätä keskustelua lueskellessani, että joku sanoi (anteeksi, en muista kuka) etteivät haltiat sairasta. Minulla itselläni on vallan kamala oksentamis/oksennuskammo, ja jos olisin haltia, se ongelma olisi sillä ratkaistu.
Minua kiehtoo haltian elämässä, kuten monia muitakin täällä, rauhaisuus, läheisyys luonnon kanssa, kauneus, älykkyys... oma rauha ja tila ovat aina olleen minulle tärkeitä, samoin kuin tietynlainen "viisaus", jos sitä siksi voi kutsua minun kohdallani.
Jostain syystä minua kiehtoo myös se suru, joka myös on aiemmin täällä mainittu. Kuulostaa ehkä omituiselta, mutta suru on minulle tärkeää - sen avulla osaa iloita enemmän hyvistä asioista.

Haluaisin pysyä Keski-Maassa, jostain syystä ajatus länteen, meren yli matkaamisesta on minulle jonkinlainen iljetys - paikka, johon haltiat matkustavat vaikuttaa minusta jollain lailla liian täydelliseltä, jos ymmärrätte mitä ajan takaa.

Kuten sanottu, olisin mieluiten puolihaltia - ja puolihaltia siitä syystä, että "pelkkä" haltia on sekin hieman liian täydellinen minun makuuni. Jollain lailla haltioille on käynyt minun mielessäni samalla tavalla kuin vampyyreille - niistä on kadonnut se suurin hohto. Puolihaltia on jo sanana jo paljon "rosoisempi".

Minä haluaisin olla kotka. Se on niin mahtava ja melkein kaikkien arvostama, uljas ja puhdas laji. Saisin liidellä vapaasti, vapaana maailman pahuuksista ja kauheuksista. Tosin luulen kyllä että jos pakenisin pahuuksia ne löytäisivät minut ennen pitkää. Kotkilla on myös joitain merkittäviä rooleja Tolkienin kirjoissa.
Jos pahoista pitäisi valita niin kuuluisin varmaan Haradrimiin. Ehkä joku sen johtajahahmoista. Ehkäpä olisin Fuinur, Númenorin lainsuojaton. :wink:

Juu, tuolla ihan ekana laitoin, että haluaisin olla haltia. Sitten, kun asiaa tarkemmin mietin, niin tulin toisiin aatoksiin ja laitoin, että haluaisinkin olla ihminen. Ja nyt seuraa vähän perusteluja yms.
Haluisin olla ihminen, koska kuitenkin kyllä se elinaika maan päällä on ihan riittävästi. Ja ihmisissä tykkään juuri siitä inhimillisyydestä.
Toisaalta haluisin olla samooja, mut sitten haluisin olla rohanilainenkin.. hmm..
Ja samanlaiset hiukset kuin Éomerilla!

Minulla on paha tapa vääntää kaikki asiat aina monimutkaisemmiksi, kuin mitä ne oikeastaan ovat, ja niin teen nytkin.

JOS muuttuisin omanikäisekseni(=kehitysvaiheisekseni) olennoksi siten, että muistaisin entisen elämäni ihmisenä ja olisin muutenkin luonteeltani samankaltainen, olisi haltioiden kohtalo ehdottomasti minulle paras. Toki, silloin muuttuisivat henkiset kykynikin: olisin enemmän kiinni maailman iloissa ja suruissa, mutta toisaalta minulla olisi pääsy haltioiden henkiseen maailmaan, ja ennen kaikkea, en tuntisi ainakaan vielä vuosituhansiin väsymystä! Tämä olisi varsin miellyttävää vaihtelua.
Mutta suurin syy, miksi haluaisin kuulua Esikoisiin, on se, että pelkään kuolemaa. Pelkään sitä, että minulla ei ole aikaa tehdä niitä kaikkia asioita, jotka olisivat tekemisen arvoisia, joko hyväksi itselleni tai muille. Inhoan ajatusta, että jokainen valintani sulkee pois jonkin toisen mahdollisuuden, ja joudun kuolemaan "keskeneräisenä", tietoisuuteni himmenee kesken kaiken. Tieto lähes loppumattomasta ajasta antaisi toivoa. Enkä nyt tarkoita, että minulle riittäisi jokin muutama tuhat vuotta puolhaltian(tms) elämää, minun pitää olla maailmassa niin kauan kuin Arda on, sitten olen valmis.
Toisaalta, kun maailma loppuu, on haltioiden kai (toisin kuin ihmisten) aika viimein kadota täysin. Sekin on helpottava ajatus, sillä en haluaisi olla missään muodossa, itse Erunkaan seurassa, aivan koko ikuisuutta olemassa. Ja toisaalta minua myös arveluttaa, ettei ihmisenä elianaikanaan saa tietää, mitä Eru on suunnitellut kuoleman ja Toisen Soiton välille, jonkinlaista unenomaista sielunharhailua kenties?? Epävarmuus ahdistaisi ihmisenä, vaikka eihän toki haltioiden lopullinen kohtalokaan ihan täysin selkeä ole.

Mutta se syvällisyyksistä.

Mieluiten olisin noldo, joka kulki tähtien valaiseman Keski-Maan halki Suurella Matkalla, ja päätyi onnellisesti Valinoriin. Olisin Finarfinin porukoissa: sydämeni haluaisi kostoa Morgothille ja seikkailuja, mutta lopulta tulisin järkiini ja palaisin kauniiseen Tírioniin ystävieni, lasteni ja rakastavan vaimoni luo (kyllä, olisin siis mieshaltia). Työkseni tekisin jotain rakennustaiteeseen liittyvää, mutta aina välillä voisi uppoutua kirjallisuuteen, luovuuteen, viiniin, yrtteihin ja kenties puutarhanhoitoon. Mielelläni myös asuisin joitakin aikoja Amanin eri seuduilla, kuten Oromën metsissä, Valmarissa tai Alqualondëssa. Ai niin, Vihan Sotaanhan minun pitäisi myös ottaa osaa, mutta osani tosin jäänee varsin vähäiseksi, sillä taistelutaitojen harjoittaminen ei ole ollut päällimmäisenä mielessäni. En kuitenkaan pakene, vaan jännitän pienen jouseni ja selviän hengissä onnenkantamoisella.


MUTTA JOS syntyisin uudelleen ilman muistoja yms, valitsisin mieluiten varakkaan hobitin elämän. Silloin en ajattelisi kuolemasta samoin kuin nyt, ja voisin elää lyhyen, onnellisen ja yksinkertaisen elämän hyvin mielelläni. Esimerkiksi Bilbon äiti Belladonna Tuk vaikuttaa ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta: en haluaisi nähdä Sarumanin tihutöitä Konnussa, mutta olisi mukavaa, jos esim Vihreä Lohikäärme olisi jo olemassa ja piippukessun käyttö keksitty, ja tokihan Repunpäässä olisi melko ihanteellista asua.

(pahoittelen, tuli liikaa turhaa jaariteltua..)

Lindwenin viestissä on minusta aika hyvä pointti - jos muistaisi jotain entisestä elämästään, olisi ihan erilaista kuin jos ei muistaisi. Jos minä en muistaisi mitään tästä elämästä, enkä siis potisi oksennuskammoa, voisin luultavasti ilomielin olla ihminenkin. Mutta vain Rohanissa. Jostain syystä Gondor ei koskaan oikein kolahtanut minuun, eikä muutkaan ihmisten asuttamat paikat.

Ihminen tuntuu lämpimämmältä kuin haltia, kun ajattelee tällä tavalla. En silti kyllä vaihda mielipidettäni kokonaan ja sano, etten haluaisi mieluiten olla puolihaltia!

Lindwen sanoi:

Esimerkiksi Bilbon äiti Belladonna Tuk vaikuttaa ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta: en haluaisi nähdä Sarumanin tihutöitä Konnussa, mutta olisi mukavaa, jos esim Vihreä Lohikäärme olisi jo olemassa ja piippukessun käyttö keksitty, ja tokihan Repunpäässä olisi melko ihanteellista asua.

Click to expand...

Varmuuden vuoksi en kehottaisi valitsemaan Belladonnaa. Näetsen meille tuntemattomasta syystä Gandalf kutsuu häntä Hobitin alkuluvussa "Belladonna-ressuksi", joten hänen elämänsä ei kenties kuitenkaan ollut aivan parhaasta päästä? Voi tietysti olla, että Belladonnan oma mielipide eroaisi Gandalfin näkökulmasta, mutta ihan varmemmaksi vakuudeksi...

Haluaisin olla haltia Keski-Maassa. Syyt: asustelisin rauhassa Rivendellissä. Välillä samoilisin maita ja mantuja. Menisin tapaamaan Synkmetsässä ja Lórienissa asuvia sukulaisia. Kävisin Konnussa Vihreässä Lohikäärmeessä hörppäämässä tuopillisen olutta... Ai mutta harvemminhan haltiat juovat olutta, no vettä sitten. Sitten palaisin Rivendelliin, kuuntelisin vanhoja lauluja ja tarinoita. Se olisi hienoa elämää (en tietenkään tarkoita sitä, että nykyisessä on jotain vikaa). Voi, haluaisin edes käydä Keski-Maassa joskus...

Minä haluaisin olla kääpiö. Jostain syystä työskentely kivikaivoksissa viehättää kovasti. Tosin olen vegetaristi, joten mässäily sianlihalla ei oikein sovi kuvaan. No, jäisipä ainakin enemmän aikaa riidellä suippokorvien kanssa (se jos mikä on taatusti kääpiön elämisessä hienoa!)

No koska minä olen haltia, riitelisin Gublerin kanssa koska hän on kääpiö! No ei vaiskaan.

Haluaisin olla haltia. Yksi syy on Lindwenin hienosti kuvailema kuoleman pelko, se ettei ehdi tehdä kaikkea ihanaa, mitä maailmassa olisi tajolla, vaan vain sulkea vaihtoehtoja pois vuosi vuodelta. Eihän tuohonkaan nyt ihan ikuista elämää tarvitsisi, mutta haltioilla olisi luultavasti ainakin tarpeeksi aikaa...
(Ankeaa, kun 15-vuotias murehtii jo kuolemaa?)

Lisäksi vielä se haltioiden sellainen... luonnonläheisyys? Kuinka he onnistuvat nauttimaan paljon kauniista keväistä ja erityisesti se, kuinka he käsittelevät eläimiä. Eläimet ovat minulle todella tärkeitä, ja olisi ihanaa voida vain ratsastella varusteettomalla hevosella jossakin metsässä. Tietysti haltiat siis tekevät muutakin kuin ratsastelevat, mutta vapaa-ajalla ehtii sitäkin : D
Sitten on vielä se salaperäinen taianomaisuus, joka ainakin kirjoissa tuntuu ihanalta, ja kaikki kauniit laulut(rakastan musiikkiakin)... Kyllä, jos päättää saisin, olisin haltia.

Edit//Iseasiassa, kun jäin vielä tuijottelemaan viestiäni, muistin vielä yhden asian haltioista: aistit. Itse olen likinäköinen, ja se on hitusen ärsyttävää, olisi ihana saada kunnon Legolas-näkö : D