"Kuka tai mikä haluaisit olla, jos ?"

Haltia. Salaperaisyyden, kuolemattomuuden, kauneuden ja viisauden takia. En haluisi olla kuitenkaan mikään kirjan hahmoista vaan sellainen "minä haltia". Oisin kaunis, itsenäinen, viisas ja voimakas haltia NAINEN, joka kiertää Keski-Maata ja osallistuu taisteluihin siellä täällä. Välillä myös menisin lepäämään Rivendelliin tai Lórieniin. Minua kunnioitettaisiin ja arvostettaisiin sekä haltioiden, ihmisten, kääpiöitten ja hobittien keskuudessa.
 
Nyt kun elämä on tuonut huolia ja mieli on usein maassa, niin toivon olevani huoleton hobittirouva.
Haluaisin nautiskella lapsen lailla elämän pienistä iloista, nautiskella ruoasta, puutarhan hoidosta ja hankkia ison liudan lapsia. Muodokkuus ja tanakkuus olisivat enemmänkin ylpeyden aihe eikä kurveja tarvitsisi edes ajatella saatikka hävetä. Minulla ei olisi tarvetta matkustella pois kotikolosta, mutta ottaisin toki mielenkiinnolla vastaan muun maailman uutisia, jos sellaisia joskus korvaani osuisi.
 
^ Cepi, toivottavasti murheesi selviävät hyvin päin ja voit olla huoleton ihan täällä Telluksellakin. :(

Gubler sanoi:
Jostain syystä työskentely kivikaivoksissa viehättää kovasti.
Click to expand...

Aaaahh, työvoimaa. ^_^ Sehän mustan ruhtinaan sydäntä lämmittää. Tai, eeh, tätä rinnanseutua täällä, tiedättehän, keuhojen paikkeilla kylkiluitten alla.

Tiedättekö, liki kaikissa olennoissa on se ongelma, että he jäävät paitsi jostain. Jos on hobitti, niin maailma on melko rajattu, ja suurin osa Keski-Maan ihmeistä jää sivu suun. Tai jos onkin seikkailullinen hobitti, niin siltikään ei ole voinut olla todistamassa Ensimmäisen Ajan merkkitapauksia. Jos on entti, kotka tai kääpiö, on varsin sidottu oman yhteisönsä ja luonnollisen ympäristönsä puitteisiin. Ja jos on ihminen, niin kuten sanottua kuolla kupsahtaa melko nopeasti ja siinä se sitten olikin.

Jos on ainu, niin luultavasti täytyy toimia jossain omassa tehtävässään joka saattaa hyvinkin rajata vain pienen alueen sisälle. Tai jos on paha ainu, niin muuten jees mutta toisaalta olisi välissä aikaslaisen kiva päästä ulos päiväsaikaan ja ihailla Keski-Maan kauneimpia paikkoja muutenkin kuin san laight pruuf kaavun alta, samoojia ja haltioita vältetellen.

Jos on haltia... ok, haltiat elävät kauan ja pääsevät kaikkiin parhaisiin bileisiin, ja haltiana voi odottaa selviytyvänsä astetta vaativimmistakin seikkailuista. Mutta haltiat joutuvat luopumaan joko Keski-Maasta tai Valinorista.... Eli siis he saavat ensin elää muutaman tuhatta vuotta Keski-Maassa ja eläköityä sitten Valinoriin. Mutta joka tapauksessa... he.... äh....

Jaahas. Älä vihaa pelaajaa. Vihaa peliä.

Tyhmät haltia.
 
Totta kai ja ehdottomasti olisin hobitti. :)
Jotenkin hobittien huoleton elämänasenne ja pienistä iloista nauttiminen on mikä viehättää minua. Kaiken ei tarvitse olla hienoa ja suurta.

(Mutta olisihan se hienoa nähdä maailma haltian silmin ja tuntea kaiken suuruus. Ja olla niin pirun hyvä kaikessa! Puhumattakaan kauneudesta. :D)
 
Jos joku voisin olla niin olisin ihminen. Minua kiehtoo suunnattomasti kirjoissa Aragorn, kuinka metsien samoojasta tulee kuningas. Nöyrä ja viisas henkilö.
 
Kahden vaiheilla. Pidän haltioista, monista syistä joita täällä on esitettykin. Olisi jos jonkinmoista tietoa ja taitoa, eikä kiirettä minnekään, sillä aika ei ns. loppuisi kesken. Muutaman ylistyksen kuolemattomuudellekin olin huomaavinani. En haluaisi olla haltia, elleivät läheisenikin olisi kuolemattomia. Olisi liian suuri tuska jäädä lopulta yksin, ja nähdä kaikkien rakkaiden lipuvan hiljakseltaan rajan toiselle puolelle.

Enemmän luonteenomaista minulle olisi siis olla hobitti. Kotokolossa (ei kotikolossa, kuten moni muu sanoo, sillä sattumoisin satun nimittämään tätä nykyistä kotianikin kotokoloksi, tämä on minusta varsin kolomainen kotokolo [sivuhuomautus]) elely ilman suurempia stressitekijöitä olisi perin mukavaa. Pidän puutarhassa möyrimisestä, nokosista sekä hyvästä ruoasta (piippukessua en kyllä polta), joten kai minä olisin siis hobitti.
 
Hmm luulempa että haluaisin olla Gandalffin tapainen tietäjä/velho.Magia ja mystisyys ovat aina kiehtoneet minua.Tosin en ole aivan varma onko gandalf ihminen vai maia.

toki joinakin päivinä voisin olla vaikka angamarin noitakunigas ja näyttää ryppyilijöille myrskn merkit.
 
Lyhyesti ja ytimekkäästi: noldo. Luulen/tiedän, että maanpakolaisena maanpäällisessä helvetissä elävälle kuolemattomalle on harvinaisen mieluisaa kuulla valarin armahduksesta päästä takaisin kotiin.

Mutta vaihtoehtoisesti (vaihtoehtojahan suositaan) kuuluisin mielelläni Rohanin kansaan. Rohirrimissa kiteytyvät sellaiset korkeat ja hyvät ihmisyyden ominaisuudet, joita itse katsoo ylöspäin.
 
Hmm, tätä aihetta olen miettinyt jo mmutamia vuosia, mutta en tähän keskuteluun kuitenkaan ole osallistunut. Kun innostuin Tarusta, halusin olla haltia - mikä olisikaan ihanampaa kuin elää kuolemattomana? Kun asiaa olen jälkeenpäin ajattelen, kuolematon elämä olisi kärsimystä minulle vaikka siinäkin elämässä on puolensa. Mutta en kestäisi katsoa maailman muutumista ja muiden kuolemista kun itse pysyisin muuttumattomana.

Näin ollen haluaisin olla ihminen, mieluiten Rohanissa. Gondor ja Minas Tirith olisivat liian kaupukimaisia minulle. Ja rohanilaisten kulttuuri kiehtoo minua yksinkertaisesti niin paljon, että mieluusti asustelisin siellä. Hobittien elämä ei minua haluta, liian laiskaa, jopa minulle :grin: Toinen rotu mikä haluaisin olla on entti. En entvaimo, vaan entti. Samoilisin metsissä ja vahtisin puita ja välillä sanoisin vastaantulevalle entille hyvä huomenet, joka kestäisi ainakin pari tuntia. Enttien elämän nopeus olisi minulle sopivaa...
 
Joo, itsekin olen ajatellut asiaa heti kun innostuin TSH:sta.. Mutta itse olen samaistunut kääpiöihin. Itsepäinen Gimli kuvaa minua hyvin. Kirves sopii minulle kuin nyrkki silmään. Muutenkin syön paljon kokooni nähden. Pimeässäkin viihdyn hyvin. Parta ja vaatteet puuttuu niin sitten olisin kuin kääpio. Varmastikin olisin hyvin seikkailunhaluinen ja kävisin tappamassa parit örkit aina oluen jälkeen.
 
Haluaisin varmaan olla hobitti.
Iloinen kansa joka ei välitä muun maan menosta, vaan syö vain paljon ja polttaa piippukessua.
 
Pakko sanoa rehellisesti: olisin hobitti, koska hobitti on ainoa näistä olennoista, joka saa laiskotella välillä ihan OIKEASTI... :D
 
Lanthir sanoi:
hobitti on ainoa näistä olennoista, joka saa laiskotella
Click to expand...

Etkö ole ajatellut lohikäärmettä, sehän voi makailla kultakasansa päällä satoja vuosia? :wink:
 
Etkö ole ajatellut lohikäärmettä, sehän voi makailla kultakasansa päällä satoja vuosia?
Click to expand...

Mutta Telimektar, lohikäärmeellähän on kuitenkin ainainen valppaus siihen, että joku yrittää anastaa sen aarteen. Eihän koko ajan kynnet valmiina olemista voi kutsua laiskotteluksi. :grin:
 
Minusta aarrekasan päällä lojuminen kuulostaa hiukkasen epämukavalta. Olkoonkin lohikäärmeen kaikenkestävä nahka, mutta kovat kultakimpaleet eivät makuusijana mitenkään erityisesti houkuttele. =P

Minä en haluaisi olla hobitti. Onhan siinä toki se kodikas ja lämmin elämäntapa ja piippukessut ynnä muut, mutta kyllä ne hobitit joutuvat varmasti työtäkin tekemään kaikkien niiden herkkujen ja polttelujensa eteen; eivät ne ilmesty jostain tyhjästä suoraan käyttöä varten. Ajatus maanviljelijäurasta ei ole minun mieleeni, joten puolituiselämä ei ole kovinkaan todennäköinen vaihtoehto. Sitäkin enemmän saattaisin nauttia esimerkiksi kauppiaan elämästä jossakin päin Gondoria tai elämästä Númenorissa jotakin mukavaa työtä tehden lähellä rannikkoa. Muutenkin ihmiset Ardassa ovat alkaneet kiinnostaa minua nykyään enemmän kuin normaalisti, ja näpit syyhyää tutkimaan Tolkienin teoksia. (Damn you, Eddings maraton!)

Haltiat ovat tietenkin minulle sitä mieluisinta lukemista, niinkuin ovat aina olleet, mutta jossakin vaiheessa voisi alkaa keskittyä enemmän muihin kansoihin. Haltiapainotteisen lukuintoni voi todistaa mm. sillä, että mieleen ovat kyllä suurin piirtein palaneet kiinni Finwën huoneen sukupuut ynnä muut, mutta Bëorin huoneen nimet ovat.. Öh, vähän keskeneräisessä opiskeluvaiheessa. Vieläkin. [22] Mutta kyllä minä vielä joskus!
 
Círdan sanoi:
Minusta aarrekasan päällä lojuminen kuulostaa hiukkasen epämukavalta. Olkoonkin lohikäärmeen kaikenkestävä nahka, mutta kovat kultakimpaleet eivät makuusijana mitenkään erityisesti houkuttele. =P
Click to expand...

Kulta ja jalokivethän muodostavat lohikäärmeelle lopulta kestävän rintapanssarin. Veikkaan että Lohikäärmeen ahneus ja epäluulo ajavat sen makaamaan aarteiden päällä vaikka se olisi kuinka epämukavaa kunnes se lopulta ei ole ollenkaan epämukavaa. Mitä ahneuteen tulee niin se lienee niin lohikäärmeen luonnossa että se tuskin häiritsee sitä itseään. Mutta lohikäärmeenä olisi varmasti kovin yksinäistä. Muuten lohikäärmeen elämä olisi kovin leppoisan tuntuista.

Hobittien elämässä taas nimenomaan tuo maanviljelys ja luonnollinen elämäntyyli vetoaa. En ole mikään viherpiiperö, mutta jos ei ole mitään tekemistä niin tuskastun. Toki rikkaimmat hobitit voivat varmasti ostaa kaiken tarvitsemansa, mutta jos on hyvä valvomaan ja pitää sosiaalisesta elämästä niin voisi työskennellä vaikka Vihreässä Lohikäärmeessä. Ja onhan hobitteja myös Briissä jossa elämäntapa voi olla toisenlainen.
 
Minä olisin uljas Éowyn Eomundintytär. Olen rohkea ja sitkeä, valmis taistelemaan. Matkaan siis, Rohan kutsuu lapsiaan, Markin herran torvet soivat kohtio Minas Tirithiä!:wink:
 
Hmmm... Ehkäpä päällimmäinen ajatus olisi, että haltia. :grin: Perustelut: haltiat ovat kauniita ja fiksuja, he saavat asustaa luonnon helmassa (Rivendell) ja osaavat käyttää jousta. :D Jos kuitenkin sellainen haltia, joka kiertää maailmaa. Tapaisi kuninkaita ja kuningattaria, sotilaita, hobitteja ja velhoja...

Toinen, perimmäisempi ajatus hobitti, koska hekin asustavat luonnon helmassa, syövät ja viettävät rauhallista elämää. Ehkä kuitenkin liian rauhallista minulle...

Ehkäpä se haltia-juttu olisi parempi. Ikuinen elämä ja luonnossa asustelu kuulostavat juuri sopivilta! [10]
 
You must log in or register to reply here.
Ylös