Ajattelin siis avata tällaisen topikin, kun ei näemmä ole tämäntyyppistä vielä...
Eli, kyse olisi siis Ardan kansojen kulttuureista. Tavoista, käsitöistä, taiteista, perinteistä...
Ja jostakinhan se alkusysäys on nyt aloitettava, aloittakaamme - yllätys, yllätys - haltioilla...
Haltioiden kulttuuri oli, kuten kaikki tiedämme, ikivanhaa. Siihen liittyi monia, monia eri asioita, joiden käsittelyyn kaikkineen menisi liikaa aikaa. Ensisijaisesti kulttuuri ilmeni ennen kaikkea erinomaisilla käsitöillä ja huolitelluilla esineillä. Käyttöesineet, työkalut ja jopa aseet olivat yksinkertaisesti sanoen kauniita. Useasti ne jäljittelivät niitä oloja ja olosuhteita missä kukin haltiakansa eleli. Esimerkiksi Lothlórienin haltiat käyttivät koristeissaan paljon "puisia" elementtiä ja esineiden muotona ja teemana olivat lehdet ja luonnon muodot. Ne muodot, jotka olivat aivan lähellä ja jonka keskellä he asuivat.
Kirjallisuutta ei paljoakaan kumpua ilmi Tolkienin kirjoituksista. Ilmeisesti haltiat kuitenkin lukivat kirjoja tai ainakin joitakin kirjoituksia. Historiallisia muistelmia ehkä enimmäkseen, päiväkirjoja ja ehkä runokirjoja. Kuuluisin viittaus kirjallisuuteen Tolkienin teoksissa on tietenkin Elrondin kirjasto. Tuo mahtava kirjasto, joka sisältää melkeinpä koko Keski-Maan historian. Eli, enimmäkseen haltioiden kirjastot olivat varmastikin täynnä historiallisia muistiinpanoja, sopimuksia, kirjeitä...Mukana saattoi toki olla lauluja, (ja runoja) ja - kuka ties - hiukan ehkä jopa keromakirjallisuuttakin. Ainakin jonkintyyppisiä "legendoja" siellä varmasti oli, tyyliin Berenin ja Lúthienin taru, mahdollisesti monin kappalein ja ehkä jopa monina eri versioina.
Käsitöitä kävinkin jo hiukan tuossa yllä läpi. Mutta entä sitten muut taiteet? Oli maalauksia, veistoksia, koriste-esineitä...Ne olivat monipuolisia ja kauniita, useasti siroja verrattuna vaikkapa númenorilaisten jylhiin ja tummanpuhuviin muotoihin. Ne olivat, niin juuri, haltiamaisia...
Tavat. Minkälaisia haltiat olivat käytökseltään, maailmankatsomukseltaan? Selkeitä "luokkajakoja" ei ollut. Ylempiarvoisia selvästi kunnioitettiin, mutta silti johtajatyypitkin olivat lopulta hyvinkin läheisiä kansan kanssa. Mitään suuria aukkoja ei siis jäänyt henkilöiden välille, ottaen huomioon juuri "valtias-alamainen-rakenteen". Perhesuhteissa haltiat olivat läheisiä, mutta kuolemattomuuden kautta lopulta perhejäsenten tiet hyvin usein erosivat ja he saattoivat olla pitkän ajan näkemättä toisiaan. Tavoilleen uskollisina haltiat kuitenkin säilyttivät aina kunniansa ja koettivat antaa aina mahdollisimman jalon kuvan itsestään.
Ihmiset...
Ihmiset saivat tunnetusti paljon vivahteita haltioiden kulttuurista Númenorin aikoihin. Silti heille kuitenkin muodostui jalo ja kunnioitettu omanlaatuisensa kulttuuri-ilmapiiri, joka säilyi kuitenkin vain omana varjonaan Akallabêthin jälkeen. Osgiliathista ja Minas Anorista tulivat jonkinlaiset "kulttuurin keskukset", ne paikat, jonne säilöttiin viimeisimmät ja hienoimmat muistot Tähden Saaresta.
Kirjallisuus oli varmasti pitkälti samanlaista kuin myös haltioilla. Voi kuitenkin olla, että tiedot olivat enemmän asiapohjaisia ja "virallisempia". Enemmän siis asiakirjoja ja sen tyyppisiä. "Viihde"kirjallisuus oli varmaankin hiukan vähäisempää kuin haltioilla. Niitä omia todellisia legendoja kun ihmisillä ei niinkään ollut. Toki niitä oli, mutta loppujen lopuksi ihmiset eivät taineet olla niin hanakoita kirjaaman niitä ylös.
Käsityöt olivat, noh, "ihmismäisiä". Ne eivät olleet aivan niin huolliteltuja kuin haltioilla ja ne toivat esille enemmän "isänmaan" rakkautta kuin luonnoninspiraatiota ja kaihoa, kuten haltioilla. Tietysti haltioilla oli omat tunnuksensa, mutta ne yleensä olivat sotalipuissa ja muissa sellaisissa. Esimerkiksi Rohanissa "isänmaan" rakkaus korostui useilla hevosaiheilla. Niitä kun ei ollut pelkästään aseissa vaan myös muissa käyttöesineissä ja käsitöissä.
Taiteet. Ihmiset eivät olleet niin taiteellisia kuin haltiat, se on nyt sanomattakin selvää. Haltioiden ylivoimaisuus taiteiden suhteen perustuneekin lauluihin ja niiden tuottamiin muistoihin. Ihmiset vetäytyivät useammin ehkä vain suuriin saleihinsa ja muistelivat menneitä katsellen esi-isiensä harmaita patsaita. Laulua varmaankin oli, mutta se ei kertonut ihmisten koko tarinaa, toisin kuin haltioilla. Haltiat kun olisivat pystyneet laulamaan Esikoiden tarinan aina Alusta siihen päivään saakka.
Tavat. "Valtias-alamainen-suhde" oli selvä. Oli myös eräänlaisia luokkajakoja ja selviä tehtävänantoja. Valtias oli valtias, sotilas oli sotilas, kansalainen oli kansalainen. Tavoiltaan ihmiset olivat ehkä hiukan monipuolisempia kuin haltiat. Jokahetkinen ylpeys ei totetunut välttämättä edes tärkeissä tilaisuuksissakaan, karkeana ja maallisena esimerkkinä vaikkapa ryyppääminen...
Pääpiirteittäinhän näitä asioita tässä nyt setvitään. Kääpiöihin ja hobitteihin en nyt kiinnity sen enempää. Kääpiöiden kulttuuri on hyvänä vastapainona haltiakulttuurille. Kyseessä ovat jylhät, raa'at muodot, voimakas kulttuuri, taiteista ei niin tietoakaan ja hyvin erilaiset tavat. Hobitit sen sijaan pitivät omia pikkutaiteitaan yllä, vaikkakin päällisenä mielessä elämän ajan olikin hyvät sadot, työnteko ja arkipäiväinen elämä.
Eli nyt vaan kommenttia kehiin, omia mielipiteitä ja mielikuvia. Jos tästä jotakin keskusteluakin voisi saada aikaan... :roll: :wink:
Eli, kyse olisi siis Ardan kansojen kulttuureista. Tavoista, käsitöistä, taiteista, perinteistä...
Ja jostakinhan se alkusysäys on nyt aloitettava, aloittakaamme - yllätys, yllätys - haltioilla...
Haltioiden kulttuuri oli, kuten kaikki tiedämme, ikivanhaa. Siihen liittyi monia, monia eri asioita, joiden käsittelyyn kaikkineen menisi liikaa aikaa. Ensisijaisesti kulttuuri ilmeni ennen kaikkea erinomaisilla käsitöillä ja huolitelluilla esineillä. Käyttöesineet, työkalut ja jopa aseet olivat yksinkertaisesti sanoen kauniita. Useasti ne jäljittelivät niitä oloja ja olosuhteita missä kukin haltiakansa eleli. Esimerkiksi Lothlórienin haltiat käyttivät koristeissaan paljon "puisia" elementtiä ja esineiden muotona ja teemana olivat lehdet ja luonnon muodot. Ne muodot, jotka olivat aivan lähellä ja jonka keskellä he asuivat.
Kirjallisuutta ei paljoakaan kumpua ilmi Tolkienin kirjoituksista. Ilmeisesti haltiat kuitenkin lukivat kirjoja tai ainakin joitakin kirjoituksia. Historiallisia muistelmia ehkä enimmäkseen, päiväkirjoja ja ehkä runokirjoja. Kuuluisin viittaus kirjallisuuteen Tolkienin teoksissa on tietenkin Elrondin kirjasto. Tuo mahtava kirjasto, joka sisältää melkeinpä koko Keski-Maan historian. Eli, enimmäkseen haltioiden kirjastot olivat varmastikin täynnä historiallisia muistiinpanoja, sopimuksia, kirjeitä...Mukana saattoi toki olla lauluja, (ja runoja) ja - kuka ties - hiukan ehkä jopa keromakirjallisuuttakin. Ainakin jonkintyyppisiä "legendoja" siellä varmasti oli, tyyliin Berenin ja Lúthienin taru, mahdollisesti monin kappalein ja ehkä jopa monina eri versioina.
Käsitöitä kävinkin jo hiukan tuossa yllä läpi. Mutta entä sitten muut taiteet? Oli maalauksia, veistoksia, koriste-esineitä...Ne olivat monipuolisia ja kauniita, useasti siroja verrattuna vaikkapa númenorilaisten jylhiin ja tummanpuhuviin muotoihin. Ne olivat, niin juuri, haltiamaisia...
Tavat. Minkälaisia haltiat olivat käytökseltään, maailmankatsomukseltaan? Selkeitä "luokkajakoja" ei ollut. Ylempiarvoisia selvästi kunnioitettiin, mutta silti johtajatyypitkin olivat lopulta hyvinkin läheisiä kansan kanssa. Mitään suuria aukkoja ei siis jäänyt henkilöiden välille, ottaen huomioon juuri "valtias-alamainen-rakenteen". Perhesuhteissa haltiat olivat läheisiä, mutta kuolemattomuuden kautta lopulta perhejäsenten tiet hyvin usein erosivat ja he saattoivat olla pitkän ajan näkemättä toisiaan. Tavoilleen uskollisina haltiat kuitenkin säilyttivät aina kunniansa ja koettivat antaa aina mahdollisimman jalon kuvan itsestään.
Ihmiset...
Ihmiset saivat tunnetusti paljon vivahteita haltioiden kulttuurista Númenorin aikoihin. Silti heille kuitenkin muodostui jalo ja kunnioitettu omanlaatuisensa kulttuuri-ilmapiiri, joka säilyi kuitenkin vain omana varjonaan Akallabêthin jälkeen. Osgiliathista ja Minas Anorista tulivat jonkinlaiset "kulttuurin keskukset", ne paikat, jonne säilöttiin viimeisimmät ja hienoimmat muistot Tähden Saaresta.
Kirjallisuus oli varmasti pitkälti samanlaista kuin myös haltioilla. Voi kuitenkin olla, että tiedot olivat enemmän asiapohjaisia ja "virallisempia". Enemmän siis asiakirjoja ja sen tyyppisiä. "Viihde"kirjallisuus oli varmaankin hiukan vähäisempää kuin haltioilla. Niitä omia todellisia legendoja kun ihmisillä ei niinkään ollut. Toki niitä oli, mutta loppujen lopuksi ihmiset eivät taineet olla niin hanakoita kirjaaman niitä ylös.
Käsityöt olivat, noh, "ihmismäisiä". Ne eivät olleet aivan niin huolliteltuja kuin haltioilla ja ne toivat esille enemmän "isänmaan" rakkautta kuin luonnoninspiraatiota ja kaihoa, kuten haltioilla. Tietysti haltioilla oli omat tunnuksensa, mutta ne yleensä olivat sotalipuissa ja muissa sellaisissa. Esimerkiksi Rohanissa "isänmaan" rakkaus korostui useilla hevosaiheilla. Niitä kun ei ollut pelkästään aseissa vaan myös muissa käyttöesineissä ja käsitöissä.
Taiteet. Ihmiset eivät olleet niin taiteellisia kuin haltiat, se on nyt sanomattakin selvää. Haltioiden ylivoimaisuus taiteiden suhteen perustuneekin lauluihin ja niiden tuottamiin muistoihin. Ihmiset vetäytyivät useammin ehkä vain suuriin saleihinsa ja muistelivat menneitä katsellen esi-isiensä harmaita patsaita. Laulua varmaankin oli, mutta se ei kertonut ihmisten koko tarinaa, toisin kuin haltioilla. Haltiat kun olisivat pystyneet laulamaan Esikoiden tarinan aina Alusta siihen päivään saakka.
Tavat. "Valtias-alamainen-suhde" oli selvä. Oli myös eräänlaisia luokkajakoja ja selviä tehtävänantoja. Valtias oli valtias, sotilas oli sotilas, kansalainen oli kansalainen. Tavoiltaan ihmiset olivat ehkä hiukan monipuolisempia kuin haltiat. Jokahetkinen ylpeys ei totetunut välttämättä edes tärkeissä tilaisuuksissakaan, karkeana ja maallisena esimerkkinä vaikkapa ryyppääminen...
Pääpiirteittäinhän näitä asioita tässä nyt setvitään. Kääpiöihin ja hobitteihin en nyt kiinnity sen enempää. Kääpiöiden kulttuuri on hyvänä vastapainona haltiakulttuurille. Kyseessä ovat jylhät, raa'at muodot, voimakas kulttuuri, taiteista ei niin tietoakaan ja hyvin erilaiset tavat. Hobitit sen sijaan pitivät omia pikkutaiteitaan yllä, vaikkakin päällisenä mielessä elämän ajan olikin hyvät sadot, työnteko ja arkipäiväinen elämä.
Eli nyt vaan kommenttia kehiin, omia mielipiteitä ja mielikuvia. Jos tästä jotakin keskusteluakin voisi saada aikaan... :roll: :wink: