Kuninkaalliset (myös Suomen)

Eli mitä mieltä olette perustuslaillisesta monarkiasta? Itse olen jotenkin hupsahtanut kuninkaallisiin, joten voin olla hieman puolueellinen asiassa.

Näin heti alkuun: olisiko hyvä jos Suomen kuningas-hanke olisi toteutunut? Siis jos joku pikku toinen maailmansota ei olisi puhjennut, eräs saksalainen aatelinen olisi reissannut tänne ja Kuninkaanlinnassamme majailisi nykyisin ihkaomat kruunupäät. Aika siisti ajatus minusta...on tuskin perusteltua olettaa, että tänne olisi päässyt kehittymään mitään hirmu-monarkiaa vaan länsimaalainen nukke-kuningas, jolla ei ole muuta virkaa kuin kulkea tyylikkäänä ympäri ja lausua yleviä mielipiteitä.
Mielestäni se olisi ollut jopa hyväksi, sillä ei voitane sanoa, että suomalaiset suuremmin arvostaisivat nykyisiä johtajiaan. Poliitikkoja pidetään ainakin eräissä piireissä pelkkinä oman hyödyn tavoittelijoina, joiden linjatkin ovat täysin samanlaiset. En taaskaan leimaa kenenkään kontulaisen poliittista kantaa...

Mutta uskon kuitenkin, että kuningashuone olisi jotain, jota voisi kunnioittaa eri tavalla kuin vaikka Lipposta tai Jäätteenmäkeä. Vai? Tarvitsisimmeko sellaista kansakunnan isä/äiti -hahmoa?

Toisaalta kuningashuoneet käsittääkseni tulevat maksamaan vähemmän mukavan summan. Hovi ja sen arvoinen puuhastelu eivät ole ihan halpaa touhua...
Sitä paitsi, kuinka olisimme voineet kiintyä ulkomaalais-syntyiseen kuninkaaseen? Onhan sellaistakin kyllä tapahtunut, lähimpänä Ruotsissa, missä kuningatar on muistaakseni saksalainen.

Olen edelleenkin kuningas-myönteinen, mutta kuten sanoin, olen toivottoman romanttisen villityksen vallassa... ops:

Itse asiassa Suomen monarkiahankkeen kaatuminen ei johtunut toisen maailmansodan synnystä vaan ensimmäisen maailmansodan päättymisestä saksalaisten tappioon. Ei Saksassakaan ollut kuninkaallisia enää ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Suomen kuninkaasta ei pitänyt tulla pelkkää nukkehallitsijaa, vaan ihan oikea sellainen. Koska homma meni puihin ja Suomesta tuli tasavalta, annettiin presidentille poikkeuksellisen paljon valtaa, jotta saataisiin edes vähän kuninkaallista meininkiä. Siitä sitten luovuttiin siinä vaiheessa kun Kekkonen käytti sitä valtaa aika omaperäisesti (ei välttämättä huonosti, mutta Kekkosen toimista ei oikein ota selvää). Tai siis kun Kekkonen erosi ja Koivisto nousi presidentiksi, tämä itse kavensi omia valtaoikeuksiaan. Jos Suomeen olisi saatu kuningas, hänellä olisi ollut takuulla enemmän valtaa kuin presidenteillä ikinä.

Mielenkiintoinen detalji: Suomen ensimmäisen kuninkaan piti olla Väinö I, Suomen ja Karjalan kuningas, Ahvenanmaan herttua, Lapinmaan suuriruhtinas, Kalevan ja Pohjolan isäntä. Mahtipontista mutta kornia.

Minusta olisi aivan outoa, jos Suomessakin olisi kuningas/kuningatar.
Eikös se ollut niin, että ilman ensimmäistä maailmansotaa Suomeen ei olisi tullut ollenkaan kuningasta, vaan idea lähti ensimmäisen maailmansodan aikana ja jos sota olisi päätynyt Saksan voittoon, Suomessa olisi tällä hetkellä julkisuudenkipeä miljonääri. Jos Suomeen olisi tullut kuningas, olisi tietysti ollut hienoa, jos sitten olisi valittu joku suomalainen (ehkäpä vähän hankalaa toteuttaa silti.. superlottoarpajaiset- sinustako uusi kuningas?).

Kyllä minulta kunnioitusta löytyy ennemmin oikeasti hyvin virkansa hoitavaa ja fiksua presidenttiä, kuten Tarja Halosta kohtaan, kuin esimerkiksi Ruotsin kuninkaallisia, joita kohtaa tuntuu löytyvän vain media-arvoa. Ei minulla ole kuitenkaan mitään oikeasti kuninkaallisia vastaankaan (ainakin niin kauan, kun Tanskan prinssin kuva pällistelee lehdissä ja telkkarissa ), kyllähän hekin varmasti paljon töitä tekevät.

Ja eihän presidenttiys ja kuninkaallisuus ole enää edes nykypäivänä niin glamouria, kuin ennenvanhaan, Tarja Halonenhan on täysin tavallinen kaduntallaaja, mutta hoitaa silti tehtävänsä hyvin (dropsit sinne)

Lukikos kukaan sitä Helsingin sanomien olikos se nyt Kuukausiliitteen juttua, Jos Suomessa olisi kuningas?

Ensinnäkin Suomeen ei siksi tullut kuningasta koska ensimmäinen maailmansota päättyi Saksan antautumiseen ja sen kuningashuoneen vallanmenetykseen, Saksasta tuli tasavalta. Sitä harvoin muistaa, että ennen ensimmäistä maailmansotaa Euroopassa ei juurikaan ollut demokratioita.

Minulle monarkia viittaa korruptioon ja heikkoon hallintoon ja moraalittomuuteen. Sielläpäin maailmaa missä on vallassa monarkia ei todellakaan mene hyvin esim. Saudi-Arabia tai Nepal. On tietenkin toinen asia ne maat, joissa kuninkaalla ei ole todellista valtaa. Mutta näissäkin tapauksissa olisi syytä miettiä mitä monarkia symboloi: harvainvaltaa ja epädemokraattisuutta.

Olen yrittänyt pohtia miksi jotkut ihmiset ihailevat kuninkaallisia ja jotkut haluisivat jopa sellaisen tänne Suomeen. En ole selkeää vastausta keksinyt. Onko joillain ihmisillä niin kova tarve johonkin isä- tai äitihahmoon? Minusta vahvan johtajan kaipuu on suorastaan vaarallista. Siksi diktaattoreita on vielä tänäkin päivänä olemassa.

Suomeenkaan ei olisi muuten koskaan äänestetty demokraattisesti kuningasta. Siihen päädyttiin vain siksi, että lähes puolet eduskunnasta oli potkittu pois kansalaissodan jälkiselvittelyiden takia. Toisaalta täytyy muistaa, että esim. Kokoomus-puolue perustettiin saamaan Suomeen kuningasvalta. Ja tavallaan tuo puolue pitää tämän päivän ”aatelisten” eli suurten yritysten johtajien puolta.

Onneksi Ruotsissakin on viimevuosina alettu keskustelemaan monarkian lakkauttamisesta. 8)

Siis täysin älytöntä touhua on mielestäni juuri se, että on valtioita, joilla on kuninkaat ja kuningatteret, mutta heillä ei sitten olekaan sitä valtaa käytännössä yhtään. Arvovaltaa ehkä, mutta politiikassa ei mitään sanansijaa. Esimerkiksi Englannissa ja Ruotsissa pääministerit taitavat olla ne, jotka pitelevät politiikan piuhoista kiinni. Hassua, että kuningashuoneisiin upotetaan käsittämättömiä summia rahaa vain siksi, että joku Kaarle Kustaa menee laukomaan ulkopoliittisia sammakoita suustaan ties millä edustusmatkoillaan.

Jos kerran pitäisi monarkia olla, niin olisi sitten kunnolla kanssa.

Olen aina vähän ihmetellyt, kun jotkut ihailevat niin paljon esimerkiksi Brittien Windsoreja. Se suku on kuitenkin enemmän täynnä kaikenlaisia kummia salaliittoja, juonittelua ja asioiden peittelyä, kuin mikään muu tietämäni hallitsijasuku. Oikeastaan lähes kaikki Euroopan kuninkaaliset ovat jollakin tapaa sukua toisilleen, koska on ikivanha käytäntö naittaa vaikka joku prinsessa naapurimaan kruununperilliselle jne.
Windsoritkin olivat alunperin saksalaista Sachsen-Coburg-Gotha-sukua (Micklenberg-Sterlitz), joka on hallinnut Britanniaa vuodesta 1714 lähtien. Ja he muutivat nimensä Windsoriksi vasta joskus I-maailmansodan aikana.

Sen tyyppisten naimakauppojen takia tuokin suku on jo aika "sukurutsainen" ja täynnä kaikenlaisia omituisia sairauksia. Olen kuullut monia juttuja esim. vammaisina syntyneistä enoista, serkuista ja muista jäsenistä, joita on piiloteltu mielisairaaloissa ja muissa suljetuissa laitoksissa kuolemaansa saakka poissa tavallisen kansan silmistä, jotta suvun kunnia ei tahriintuisi :roll:
Eräänkin tarinan mukaan sillä jokin aika sitten kuolleella kuningataräidillä oli epämuodostunut isoveli, jonka huhuttiin olleen kokonaan pitkän karvan peitossa. Ja tyyppiä pidettiin 10 vuotta piilossa jossakin suvun linnoista, kunnes hän kuoli noin 17 vuotiaana joskus 1920-luvulla.

Jos tämän tyyppiset tarinat kiinnostavat enemmän, niin kannattaa etsiä kirjastosta Kitty Kelleyn 1997 ilmestynyt "Kuningasperhe", joka on täynnä vanhoja asiapapereita ja haastatteluja suvun lähipiiriin kuuluneilta ihmisiltä etc. Ja tässä on vaikka yksi nettisivu, miltä löytää jonkun verran tietoa kuninkaallisten omituisista sukujuurista. http://worldroots.com/brigitte/royal/royal00.htm

Vähän aikaa sitten (pääsiäisenä?) tuli mielenkiintoinen minisarja nimeltään jotain tyyliin Kadonnut prinssi, joka kertoi kuningatar Elisabethin sedästä, joka oli epileptikko ja jolla oli oppimisvaikeuksia ja jotain muutakin. Hän kuoli ehkä neljätoistavuotiaana.
Kaien tuon sukurutaisuuden jälkeen on virkistävää että nuoret kuninkaalliset menevät naimisiin kaikenlaisten ihmisten kanssa, kuten esim. Tanskan kruununprinssi tänään.
Minulla ei ole erityistä mielipidettä monarkiasta, tosin olen sitä mieltä että Suomi on parempi tasavaltana. Tanskan kuningatar kyllä vaikuttaa kiinnostavalta ihmiseltä, eivät kaikki kuningattaret kuvita Tarua sormusten herrasta.

Jos nyt vielä hieman käsitellään tuota Suomen kuningasasiaa, lainailen tässä vapaasti Seppo Hentilän tekstiä teoksesta Suomen poliittinen historia:


Sisällisodan jälkeen voitolle päässeiden joukossa oli syvää pettymystä kapinaan noussutta kansaa kohtaan, porvarillisissa piireissä katsottiin että Suomi ei ollut kypsä demokratiaan. Kaikenlaisia kaavailuja oli mm. äänioikeuden rajoittamisesta varallisuuden ja yhteiskunnallisen aseman mukaan. Konservatiiviset piirit vakuuttuivat yhä enemmän siitä että kuningasvalta on maahan saatava ja auktoriteettien kunnioitus palautettava. Saksa oli luontainen paikka mistä kuningasta kysellä - Venäjän vihollinen, jääkärit oli siellä koulutettu ja suhteita sinne oli vanhastaan sivistyneistön piirissä.

Monarkian kannattajia olivat useimmat vanhasuomalaiset, ruotsalaisen kansanpuolueen edustajat ja osa nuorsuomalaisista. Maalaisliitto ja nuorsuomalaisten tasavaltalainen siipi olivat vastapuolella. Sosialidemokraattejahan eduskunnassa ei sodan jälkeen ollut jäljellä kuin muutama, kyseessä oli varsinainen tynkäparlamentti. Suurimmillaan eduskunnan vahvuus tuona aikana oli 111 edustajaa.

J.K. Paasikiven johtama senaatti sitten antoi eduskunnalle esityksen monarkistisesta valtiomuodosta kesäkuussa 1918. Eduskunta hyväksyi esityksen, mutta tasavaltalainen oppositio pystyi estämään asian kiireelliseksi julistamisen - päätös olisi jäänyt lepäämään yli vaalien odottamaan uuden eduskunnan vahvistusta. Monarkian kannattajien seuraava taktiikka oli vedota vuoden 1772 hallitusmuotoon, jonka tulkittiin yhä olevan voimassa; valtiopäivien oli hallitsijasuvun sammuttua ryhdyttävä toimeen uuden monarkin valitsemiseksi. Tähän saatiinkin eduskunnalta valtuudet 9.8.

Kuninkaaksi olisi haluttu Saksan keisari Wilhelm II:n poika Oskar, mutta keisarihuone katsoi Suomen olojen olevan liian epävakaat prinssin luovuttamiseen. Valinnan kohteeksi päätyi lopulta keisarin lanko, Hessenin prinssi Friedrich Karl, joka antoi suostumuksensa suomalaisten kuningaslähetystölle syyskuun 1918 alussa. Tasavaltalaiset onnistuivat viivyttämään kuninkaanvaalia eduskunnassa kuukauden ajan, mikä olikin riittävästi: tilanne muuttui sodassa ja samana päivänä kun eduskunta valitsi Friedrich Karlin kuninkaaksi, 19.10.1918, Saksa pyysi länsivalloilta aselepoa. Sota päättyi, Saksan keisarikunta luhistui ja samalla haaveet Suomesta kuningaskuntana. 14.12. Friedrich Karl ilmoitti luopuvansa kuninkuudesta. Sen pituinen se tarina.


Eli varsin epädemokraattisin keinoin sitä koitettiin Suomesta kuningaskuntaa tehdä, ja aika hilkulla oli ettei onnistunutkin. Onneksi näin, väittäisin. En mitään virkaa kuningashuoneella meillä näekään, oli kuninkaalliset häät ja muut seremoniamenot sitten kuinka söpöjä tahansa.

Tuli vaan mieleen kun tuo Enhrooth-keskustelu on jälleen kaivettu esille, että tämän topicin voisi yhdistää siihen. Enhroothhan oli sekä reaalisesti että symbolisesti Suomen aatelinen. Kaiken lisäksi tuntuu, että ne jotka haluaisivat Suomeenkin aatelisia olivat koviakin Enhrooth faneja. Voi olla, että olen väärässä. Enhrooth oli joka tapauksessa aatelinen ja hänen asemansa ei aluksi niinkään perustunut jatkosodan torjuntataisteluihin kuin siihen, että hän oli Kekkosen adjutanttina 1960- ja 1970-luvuilla aina kun tänne tuli kuninkaallisia muista pohjoismaista. Vasta myöhemmin hänestä tuli jostain ihmeen syystä jonkinlainen sotasankari, vaikka ei hän jatkosodan aikana ollut everstiä kummempi. Eli komensi noin 5000 taistelijaa. Ja kaikenmaailman everstejähän oli sota-ajanvahvuudessa sadoittain.

Vohobitin mielipide Enhroothista on sama kuin aatelisista ja kuninkaallisista. Eli ei mikään erityisen ylevä.

Sillanrakentaja sanoi:

Siis täysin älytöntä touhua on mielestäni juuri se, että on valtioita, joilla on kuninkaat ja kuningatteret, mutta heillä ei sitten olekaan sitä valtaa käytännössä yhtään. Arvovaltaa ehkä, mutta politiikassa ei mitään sanansijaa. Esimerkiksi Englannissa ja Ruotsissa pääministerit taitavat olla ne, jotka pitelevät politiikan piuhoista kiinni. Hassua, että kuningashuoneisiin upotetaan käsittämättömiä summia rahaa vain siksi, että joku Kaarle Kustaa menee laukomaan ulkopoliittisia sammakoita suustaan ties millä edustusmatkoillaan.

Jos kerran pitäisi monarkia olla, niin olisi sitten kunnolla kanssa.

Click to expand...

Japanissa on edelleen keisari, jolla ei ole enää valtaa. Valta vietiin pois Toisen Maailmansodan jälkeen, jossa yhdysvaltalaiset hyväksyivät keisarin olevan "muodollinen Japanin kansan yhtenäisyyden edustaja". Japanilaiset kun todella olivat valmiita toimimaan keisarinsa puolesta kuolemaan asti ja keisariuden peruuttaminen olisi saattanut aiheuttaa yhdysvaltalaisille suunnattomia ongelmia). Vaikka keisarilla ei nykyisellään ole valtaa, on tämä nykyään Japanin olemassaolon kuva, hahmo joka yhdistää kaikkia japanilaisia.

Tämän kommentoinnin tarkoitus oli lähinnä osoittaa se, miksi näitä vallattomia kuninkaita ja keisareita on. Hallitsijoiksihan heitä ei voi enää millään sanoa.

Minusta monarkia on vanhentunut instituutio ja mitä pikemmin se poistetaan, sen parempi. Kun maalla on presidentti, ei veronmaksajien rahoilla tarvitse elättää kuin yksi henkilö. Ja presidentti sentään tekee jotain. Kuninkaallisissa ärsyttää se, että he eivät tee muuta kuin edustavat, eikä heillä ole edes minkäänlaista poliittista valtaa. Suuret uutiset ovat jotain Tanskan prinssin häitä - kuinkahan paljon nekin tulivat maksamaan? Niin hyvin ei mene yhdelläkään maalla, että kannattaisi elättää kokonaista hovia, jota ei tarvita muualle kuin juorulehtien otsikoihin. Sitä paitsi on aivan järkyttävää, että kuningasperheiden lapset ovat tavallaan alusta asti sidottuja kohtaloonsa, ei minkäänlaista mahdollisuutta normaaliin elämään. Tai kai siitä valtikasta voi kieltäytyä, mutta sosiaaliset paineet ovat varmaan aika kovat.

Nukkelhallitsijahan se kunkku todennäköisesti olisi:
Ruotsin ja Englannin tapaan.

Kuninkaalliset toisivat Suomeen Pohjoismaista Glamouria.
Ja toisi lisää menoja myös.
Iltapäivälehdet saisivat kirjoittaa muustakin kuin ruotsin prinsessan anoreksiasta.
Joka toinen päivä puhuttaisiin suomen prinssin huumesekoiluista.
Cool.

Ja kun on kuninkaallisia,
olisi kuningassuku.
Kuningassuvun sisällä olisi kruununperimysristiriitoja.
Voisin ryhtyä salamurhaajaksi ja nyhtää rahaa kaikilta toisiaan vastaan kilpailevilta sukukunnilta.
Suomen kuninkaalliset kuolisivat tällä tahdilla tosin nopeasti sukupuuttoon.
Mutta USA ei sentään sen jälkeen enään hyökkäisi epädemokraattiseen suomeen.Suomeen saataisiin demokratia....
Eli monarkia olisi hyvä juttu,sillä sen jälkeen voisimme saada Suomeen kansanvallan-ja itse pystyisin nyhtämään suunnattomat kasat rahaa sillä välillä.

Lehteä lukiessani luulin tämän päivän dokumentti selventäisi näiden kuningashuoneiden sukulaisuussuhteita. Päinvastoin. Se ennemminkin sekoitti minua. Siis onko olemassa mitään sivustoa missä olisi näiden sukupuu?

Niin, ja vielä sen verran, että onko näillä kuningassuvuilla sukunimeä (tietysti on), tai siis että mikä se on milläkin suvulla, kun aina on vaan että Norjan kruununprinssi se ja se ja Englannin kuningas se ja se IX. Että semmoista

Ruotsin kuninkaalliset ainakin ovat Bernadotteja. Onko Englannissa vielä vallassa Windsorit?
Löysin tälläisen sivuton, joka ehkä selventää asia tai hämmentää vielä enemmän: http://www.btinternet.com/~allan_raymond/Monarchies_of_Europe.htm

Joku mainitsi tuossa taannoin, että hovin pitäminen voisi tulla kaalliiksi. Mehän tiedämme, että Suomen valtion kassa on miljoonia miinuksella. Jos meillä siis olisi kuninkaalliset, he ehkä olisivat alusta alkaen koettaneet pitää talouden mahdollisimman korkealla, kapinoiden pelossa. en tiedä, sopiiko logiikkaan, mutta idea sekin. Voisihan olla ihan vaihtelua saada kuningasperhe tännekin, joskaan ei mielleellään yhtä sisäsiittoista kuin muualla päin Eurooppaa.

nimim. Kyllästynyt Vaaleihin

Se ei kyllä oikein ole minkään kuningashuoneen vaan hallituksen ja kansanedustuslaitoksen asia päättää valtion rahanmenosta ja budjettiratkaisuista, ainakin jos tarkoituksena on jatkaa mitenkään demokraattisella tavalla elämistä ja hallintoa. Onhan noita monarkkeja kyllä maailmalla jotka valtiontalouttakin ohjailevat - yleensä nätisti tuloja omiin ja suosikkien taskuihin järjestäen. En oikein usko että sellaista Suomeen kaipaamme.

Ereine sanoi:

Ruotsin kuninkaalliset ainakin ovat Bernadotteja.

Click to expand...

Vitsihän on siinä, että tämä alkuperäinen Bernadotte oli Napoeleonin yksi sotamarsalkka.

Ihmettelen miksi ruotsalaiset aikoinaan hyväksyivät kuninkaakseen ranskalaisen sotilaan - ja hyväksyvät vielä nykyäänkin hänen perilliset kuninkaaksi.

Toiseksi (lähes?) kaikkialla muualla palautettiin vanhat monarkiat valtaan Napoleonin sotien jälkeen, mutta ei Ruotsissa, vaan siellä sai jatkaa Napoleonin keksimä kuningas. Miksi, tietääkö joku kertoa?

Olisihan se sinänsä hienoa jos Suomessa oli presidentin tilalla kuningas/kuningatar. Mutta enpä usko että tämä pakka sinänsä kovin erinlainen kuitenkaan olisi.
Niin tosiaan. Ajatus siitä että olisimme saaneet kuninkaaksemme jonkun ulkomaalaisen olisi saattanut ravistella kansaa mutaa jos näin olisi käynyt uskon ma että tuosta ulkolaisesta verestä olisi enää melkoisen vähän jäljellä nykyisessä huoneessa jos sellainen olisi. Emmehän me toki kuitenkaan niin sisäsiittoisia ole ettemmekö olisi hyväksyneet saksalais syntyistä kuningasta. Toivon niin...

Vohobitti sanoi:

Ihmettelen miksi ruotsalaiset aikoinaan hyväksyivät kuninkaakseen ranskalaisen sotilaan - ja hyväksyvät vielä nykyäänkin hänen perilliset kuninkaaksi.

Toiseksi (lähes?) kaikkialla muualla palautettiin vanhat monarkiat valtaan Napoleonin sotien jälkeen, mutta ei Ruotsissa, vaan siellä sai jatkaa Napoleonin keksimä kuningas. Miksi, tietääkö joku kertoa?

Click to expand...

Varmaan vastausaika tähän kysymykseen on jo mennyt ohitse, mutta yritetään.

Svedut saivat Venäjältä rökkiinsä vuosina 1808 - 09. Kuningas Kustaa IV Aadolf sai syyt häviöstä niskoilleen ja lähtöpassit valtaistuimelta. Uutta kuningasta alettiin etsiä - sellaista, joka kykenisi vahvistamaan Ruotsin kovin huteraksi käynyttä asemaa.

Näihin aikoihin Napoleon-kuume oli Euroopassa ylimmillään, korsikalainen keisarimme kun oli vielä tässä vaiheessa voittamaton. Melko mutkikkaiden vaiheiden jälkeen Ruotsin kruunua sitten tarjottiin kunnostautuneelle Napoleonin marsalkalle Jean-Baptiste Bernadottelle, jonka muutamat ruotsalaiset upseerit tunsivat vanhastaan. Napo itse luonnollisesti hyväksyi hankkeen. Ajatuksena oli, että sotilasgloorian kyllästämä Jean-Baptiste johtaisi sinikeltaiset aseet taas voittoon ja palauttaisi Suomen valtakunnalle.

Ranskan ihailu oli ollut Ruotsissa vanhastaan varsin voimakasta, eikä tämä esinationalistinen aikakausi muutenkaan pitänyt kovin kummallisena sitä, että valtaistuimelle nousee vierasmaalainen mies. Roomaliskatolinen uskonsa Jean-Baptisten piti sentään vaihtaa luterilaiseksi.

Vastoin ruotsalaisten odotuksia kävi sitten niin, että kunkku omaksui Venäjän suhteen sovinnollisen asenteen ja käänsi lopulta aseensa entistä isäntäänsä vastaan. Ruotsi oli vuonna 1812 mukana Napoleonin vastaisessa liittokunnassa. Jean-Baptiste havitteli kaiketi Ranskan kruunua itselleen, mutta sitä ei sentään herunut. Ukko sai tyytyä Ruotsin kruunuun, jota tosin pönkitti Napoleonin liittolaiselta, Tanskalta, anastettu Norja.

Nyt sitten Victoria ja Daniel menivät naimisiin! Onnea heille. Kyllä itsellänikin kohosivat onnenkyynelet silmiin kun seurasin tilaisuutta telkkarista.