Kuninkaalliset (myös Suomen)

Valokki sanoi:
Epäilen, että mikäli Suomessa olisi ollut saksalainen kuningas, hän olisi menettänyt kruununsa jatkosodan rauhanteon seurauksena, vaikka maasta ei olisikaan tullut kansandemokratiaa.
Click to expand...
Veikkaan että kuningas valtionpäämiehenä olisi ollut aika hyvä syy tehdä Suomesta kansandemokratia. Muutenkin kunkku olisi 20-40 -luvuilla ollut sisäpoliittinen riski; saksalaisaatelisella tuskin olisi ollut pelisilmää harjoittaa Ståhlbergin ja Kallion liennytyspolitiikkaa vasemmistoon päin ja toiseksi pahimmassa tapauksessa mies olisi saattanut pitää lapuanliikettä oikein hyvänä juttuna. Pahin skenaario olisi tietysti ollut se, että mies olisi liittänyt Suomen akselivaltoihin jos ei täysivaltaisena niin ainakin -vastuullisena jäsenenä.

Nykyään kun presidentin valtaoikeuksista on luovuttu, on minusta jokseenkin sama, kuka siellä valtionpäänä huseeraa. Monarkin plussaksi voisi laskea sen, että se on verrattomasti tyylikkäämpi keulakuva kuin joku kämyinen pressa. Vallan periytymisen ongelmakohdat voisi ratkaista vaikkapa siirtymällä vaalikuninkuuteen, jossa aina edellisen hallitsijan delattua tai luovuttua kruunusta valittaisiin uusi. Kuninkaanvaaleista voisi hyvällä tuurilla vaikka saada turistivetonaulan.
 
Ereinion sanoi:
. Muutenkin kunkku olisi 20-40 -luvuilla ollut sisäpoliittinen riski; saksalaisaatelisella tuskin olisi ollut pelisilmää harjoittaa Ståhlbergin ja Kallion liennytyspolitiikkaa vasemmistoon päin .
Click to expand...

Tai sitten maahan tynkäeduskunnan kutsusta tulleen ja entente-valtojen karsastaman saksalaissyntyisen kuninkaan olisi päinvastoin ollut vallassa pysyäkseen pakko ryhtyä heti harjoittamaan jopa Ståhlbergia pidemmälle menevää liennytyspolitiikkaa.
(Toisaalta, kenties se talvisodan "yksimielisyys" oli paremminkin Esko Riekin ja Etsivän keskuspoliisin kuin Ståhlbergin ja Kallion ansiota.)

Kovin usein näkee sellaisia käsityksiä että jos historian eri kriisikohdissa olisi valittu jokin muu kuin toteutunut vaihtoehto niin seuraukset olisivat olleet huonot (esim. että Suomi ei olisi voinut säilyä itsenäisenä jos punaiset olisivat voittaneet vuonna 1918 tai jos maasta olisi tullut kuningaskunta tai jos lapuanliike olisi saanut vallan tai jos Neuvostoliiton vaatimuksiin syksyllä 1939 olisi suostuttu jne.).

Mutta miksi ihmeessä suomalaisten kulloinkin valitsema tai muuten toteutunut vaihtoehto olisi joka kerran ollut paras tai ainoa mahdollisuus? Emmehän me oikeasti ole mikään Jumalan valittu kansa.
 
Telimektar sanoi:
Kovin usein näkee sellaisia käsityksiä että jos historian eri kriisikohdissa olisi valittu jokin muu kuin toteutunut vaihtoehto niin seuraukset olisivat olleet huonot.

Mutta miksi ihmeessä suomalaisten kulloinkin valitsema tai muuten toteutunut vaihtoehto olisi joka kerran ollut paras tai ainoa mahdollisuus? Emmehän me oikeasti ole mikään Jumalan valittu kansa.
Click to expand...
Menee offtopiciksi, mutta menköön. Minusta vaihtoehtoja pitäisi kyetä arvottamaan tapahtumahetken tulevaisuushorisontissa, ei toteutuneeseen historiaan vertaamalla. Esimerkiksi talvisotaa ennen ei päättäjillä voinut olla tietoa siitä, millainen talvi tulisi, ja tällä puolestaan oli ratkaiseva strateginen merkitys.
 
Suuri ongelmahan on juuri siinä, että on mahdotonta tietää, mitä olisi tapahtunut, jos olisi tapahtunut toisin. Jos Suomessa olisi ollut I maailmansodan jälkeen entisen Saksan keisarin lanko kuninkaana, on mahdotonta tietää miten punaisten ja valkoisten suhde olisi kehittynyt. Ja miten voittaneet vallat olisivat suhteutuneet Suomeen. Koska Ståhlberg ja hänen seuraajansa onnistuivat luomaan Suomesta yhtenäisen ja vaurastuvan valtion ja säilyttämään itsenäisyyden, päätöstä pidetään oikeana. Siis hyvään johtanut päätös on oikea, koska muut olisivat voineet päättyä huonosti.

Kaikki vaihtoehtohistoriat ovat hankalia, sillä on mahdotonta muuttaa vain yhtä asiaa, kuten Suomen hallitusmuotoa. Yksi muutos vaikuttaa muihin tapahtumiin ja aiheuttaa lisää muutoksia, joten lopulta ei koko ajatelma sortuu jatkuviin muutoksiin.
 
Olórini puhuu asiaa, mutta mielestäni menneitä päätöksiä voidaankin arvioida pääasiassa poistamalla mielestä tulevaisuuden tapahtumia. Esimerkiksi tässä kuninkuusasiassa pitäisi poistaa mielestä toinen maailmansota mahdollisine seurauksineen, koska se ei ollut päättäjien tulevaisuushorisontissa. Oikeastaan edes Venäjän tulevaisuus Neuvostoliittona ei ollut lukkoon lyöty, bolshevikit olisivat vielä voineet hyvinkin menettää valta-asemansa.
 
Voisiko jälkiviisastelussa ottaa huomioon myös erään esimerkin menneisyydestä? Tarkoitan sitä, että saksalaissyntyinen Suomen kuningas olisi vallan mainiosti voinut olla mukana luovimassa maataan maailmanpolitiikan karikoissa, jos hän olisi ollut hyvä luovimaan - riippumatta taustastaan. Emme tosin saa koskaan tietää, miten viisas hallitsija hän olisi ollut.

Mutta menestyihän eräässä ei niin far far away kuningaskunnassa aikoinaan hallitsijana muuan Napoleonin marsalkka, joka tilanteen niin vaatiessa sujuvasti siirtyi entisten vihollisten Britannian ja Preussin liittolaiseksi ja viimein laski perustan ennen näkemättömän pitkälle rauhan kaudelle aiemmin ah niin lukuisten ja enenevässä määrin tappiollisten sotien vaivaamassa maassaan.

Ehkäpä olisi syytä osallistua meneillään olevaan kirjoituskilpailuun (ks. Nuotio).
 
Ainahan on toki mahdollista että asiat olisivat jotenkin ihmeellisesti päätyneet toiseen positiiviseen lopputulokseen, mutta tietenkin myös jotain negatiivista olisi seurannut. Kukaan tuskin väittää edes toteutuneiden valintojen johtaneen ainoastaan optimaalisiin tuloksiin. Menneisyyden päätöksiä jälkiviisaasti ihmetellessä usein unohtuu se millaisen tiedon varassa ja millaisessa tilanteessa päätökset on tehty. Aikakauden ollessa toinen, voi hetkeä verrata lähinnä aikakauden toisiin päätöksiin ja tapahtumiin.

Suomen ollessa yksi ensimmäisen maailmansodan seurauksena syntyneistä Itä-Euroopan valtioista, ne ovat myös parhaita vertailukohtia. Ne tarjoavat edes jonkinlaista konkreettista apua vaihtoehtohistorialle. Näissä vanhojen imperiumien raunioille syntyneissä valtioissa autoritaarisuus sai vallan maailmansotien välisenä aikana (Tshekkoslovakia poikkeuksena), ja olettaisin että kuningasvalta olisi vienyt maata enemmän tähän suuntaan kuin tasavalta vei.

Ei kuningasvalta tietenkään automaattisesti mikään katastrofi olisi ollut, mutta siihen sisältyi paljon riskejä. Suhde ympärysvaltoihin olisi ollut jo aluksi negatiivinen. Toisaalta ymmärrän miksi monarkia sai kannatusta silloisessa tilanteessa. Yritettiin veikata oikeaa hevosta.
 
Tulisiko Pohjois-Korean nykyinen hallinto kelpuuttaa kuninkaallisten joukkoon? Johtajuus kun tuntuu siirtyvän alenevassa polvessa, ja siihen vaikuttaa selvästi sisältyvän yliluonnollista perimää, joka näkyy niin ylivoimaisena kyvykkyytenä kuin merkkitapahtumia juhlistavina näyttävinä luonnonilmiöinäkin.
 
Määrittelykysymys, mutta kyllähän tuo dynastialta on jo pitkään vaikuttanut. Vaalikuninkuus ei toisaalta edellyttäisi hallitsijoiden sukulaisuutta keskenään, vaan kyse olisi lähinnä hallitsijan asemasta, aatelisesta syntyperästä ja monarkian ulkoisista muodoista.
 
Irrallisena tietoina tämmöinen että Victoria de Marichalar y Borbón (Espanjan kuningattaren tytär) omaa mahdollisesti pisimmän pelkästään naisten kautta selvitetyn sukulinjan. Suku on jäljitetty 1100- luvun alkuun asti eteläiseen Ranskaan, Carcassonen (!) ja Forcalquerin alueelle. Tätä sukulinjaa voi vallan hyvin verrata Hapsburgeihin. Sukulinjan mitokondriaalinen, liki ainoastaan naisten kautta periytyvä, DNAn haplotyyppi on jokin H-ryhmän alatyypeistä. Tämä ei tietenkään yksin riitä osoittamaan sukuyhteyttä.

Kaikki nykyään tiedetyt Kaarle Suureen yhdistettävissä olevat sukulinjat (näitä on monia) kulkevat sekä miesten että naisten kautta.

Mutta kenestä Suomen kuningas, kun Uunokin taisi hylätä ajatuksen leffan lopussa kun ei parinvaihto sopinutkaan. Melko huono pätkä se Presidentti. Seremoniallinen tietysti pitäisi Kunkun olla ja suomea puhuva.
 
Last edited:
Laichalaf sanoi:
Irrallisena tietoina tämmöinen että Victoria de Marichalar y Borbón (Espanjan kuningattaren tytär) omaa mahdollisesti pisimmän pelkästään naisten kautta selvitetyn sukulinjan. Suku on jäljitetty 1100- luvun alkuun asti eteläiseen Ranskaan, Carcassonen (!) ja Forcalquerin alueelle. Tätä sukulinjaa voi vallan hyvin verrata Hapsburgeihin. Sukulinjan mitokondriaalinen, liki ainoastaan naisten kautta periytyvä, DNAn haplotyyppi on jokin H-ryhmän alatyypeistä. Tämä ei tietenkään yksin riitä osoittamaan sukuyhteyttä.
Click to expand...
Jos näitä matrilineaarisia sukupuita tahtoo tutkia nin youtube kanavalla UsefulCharts on video juuri tästä "Garsendan sukulinjasta" tai itseasiassa useampiakin. Garsendan linja on pisin tietämänsä Euroopan hallitsijoiden matrilineaarinen linja lähtien Forcalquierin kreivittärestä Garsendasta (1180-1242). Wikipediasta selviää että tämän kreivitär Garsendan äidin nimi oli (Forcalquierin) Garsenda, isoäitinsä Béziersin Adelaide ja tämän äiti Carcassonnen Saura/Saure (syntyi 1125) ja linjaa voi jatkaa Alba (Autun) Châlonsiin (syntyi 846). Ja jotta varmasti menisi sekaisin niin kreivitär Garsenda antoi tyttärelleen nimen Garsenda (joka onneksi anoi omalleen nimen Constanza).
Nuo videot katsottuaan ainakin yksi asia on selvää (jollei aiemmin ollut kuullut aiheesta); Euroopan kruunupäät ovat/olivat montaa kautta sukua toisilleen...
UsefulCharts on myös tehnyt videon Suomen kuningaslinjasta..
 
Last edited:
You must log in or register to reply here.
Ylös