Kuolevaiset Amanissa - miten kävi Frodolle ja Bilbolle?

annie alaska

Kontulainen
Mutta miksi ihmisten on niin vaikea luopua? Kun on aika, voi kuolema olla hyvä ja rauhan tuova. Niin, en tiedä.
 

Dilbert

Hobitti
embla sanoi:
Mutta miksi ihmisten on niin vaikea luopua? Kun on aika, voi kuolema olla hyvä ja rauhan tuova. Niin, en tiedä.
Maailmassa on paljon surkeutta ja viheliäisyyttä, mutta myös monia niin kauniita asioita, että ne on vaikea jättää.
 

Glanwen

Hobitti
Olen minäkin sitä mieltä kuten on tullut jo täällä todettua, että Frodo, Bilbo ja Sam matkasivat kaikki meren yli ja kuolivat Amanissa.

Rupesin tuossa kuitenkin laskeskelemaan, että tapasivatkohan Frodo ja Sam kuitenkaan? Samin matkatessa meren yli hän oli 99-vuotias (1383-1482), ja Frodo 15 vuotta vanhempana jo 114. Jos Valinorin "säteily" lyhentää kuolevaisen elinaikaa, on Frodo ollut jo vähintään toinen jalka Mandosin oven välissä.

Periaatteessa nuo iät eivät ole hobiteille mahdottomia, mutta rankkoja kokeneina ja Frodo yli 50 vuotta autuudesta nauttineena herrat ovat tainneet olla jo aika finaalissa. Voihan olla, että Frodo odotti Samia (jos kerran Valinorissa sai Numenorilaisten tapaan päättää itse kuolemansa hetkestä) ja he lähtivät yhdessä melko saman tien "eteenpäin". Tuntuisi mielestäni aika surkealta, etteivät ystävykset olisi enää tavanneet.

Onkohan missään sanottu tarkemmin, kuinka paljon nopeammin kuolevainen Valinorissa vanhenee? Lyhentyykö jäljellä oleva elinaika puoleen? Vai vain miinus 10 %?

Vai olisiko käynyt niin, että sormus olisikin tässä kohtaa ollut Frodolle siunaus; muistaakseni TSH:ssa on sanottu, että Frodo näytti viiskymppisenä sormuksen vaikutuksesta edelleen kolmekymppiseltä ja jos tuo Sauronin säilöntäaine olisi pyyhkinyt Frodolta nuo kriittiset parikymmentä vuotta, hän olisi siten ollut fyysisesti Samia nuorempi; jos Valinor-effect on vain -10 % luokkaa, ovat F&S melko samoilla viivoilla. Joka tapauksessa uskon, ettei Samin oleskelu kuolemattomilla mailla ollut oikeastaan muuta kuin käväisy.
 

Telimektar

Fundamentalisti
Glanwen sanoi:
Onkohan missään sanottu tarkemmin, kuinka paljon nopeammin kuolevainen Valinorissa vanhenee?
Onkohan missään sanottu, että kuolevainen
vanhenee Valinorissa nopeammin kuin Keski-Maassa?

Lähtökohta tälle käsitykselle on kai Akallabethissa, kun Manwën sanansaattajat sanoivat kuningas Tar-Atanamirille
"...there you would but wither and grow weary the sooner, as moths in a light too strong and steadfast" (Silmarillion, HarperCollins Paperback 1999, sivu 316.)
Suomennoksessa Kersti Juva on vielä muuttanut alkutekstin merkitystä kirjoittamalla:
" ..siellä te vain kuihtuisitte ja kuolisitte sukkelampaan, niin kuin yöperhoset liian kirkkaassa ja tasaisessa valossa". (WSOY 1979, s. 330)

Tolkien itse ainakin myöhemmissä kirjoituksissaan näyttäisi olevan sillä kannalla, että Amanissa oleskelu ei vaikuttaisi kuolevaisen elämän pituuteen sitä eikä tätä, paitsi sillä tavoin ettei siellä ole Keski-Maan vaaroja ja sairauksia (ellei kuolevainen sitten toisi niitä tullessaan).

Tolkienin Aman and Mortal Men -kirjoituksessa ("Myths transformed, text XI") pohditaan tilannetta, jossa valar olisivat sallineet joidenkin ihmisten asettua Amaniin haltioiden tavoin, ja että ihmislapsia olisi sitten syntynyt Amanissa
Then, even though in Aman, a mortal child would still grow to maturity in some twenty years of the Sun, and the natural span of its life, the period of the cohesion of hröa and fëa, would be no more than, say, 100 years. Not much more, even though his body would suffer no sickness or disorder in Aman
...But in Aman such a creature would be a fleeting thing, the most swift-passing of all beasts.

(HoME X, 428).

Tässä ei siis ole mitään puhetta mistään vanhettavasta säteilystä tms., Sen sijaan Tolkien painottaa, että ihmisistä olisi turhauttavaa kun kaikki muu Amanissa olisi paljon pysyvämpää tai hitaammin vanhenevaa, jopa sikäläiset eläimet ja kasvit. (Tässä kirjoituksessa yksi Valinorin ja siellä asuvien haltioiden "biologinen" vuosi on 144 aurinkovuotta.)

Mahtisormusten vaikutus vanhenemiseen tuntuu TSH:ssa hiukan ristiriitaisesti kuvatulta. Periaatteessa Frodon biologisesta iästä pitäisi kai vähentää 20 vuotta, mutta Suurimman sormuksen tuhon jälkeen tämä vaikutus ehkä katosi.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Maailman Muuttuminen ja Lumotut Saaret

Liekö sitten topiikin otsikko aiheeseen aivan sopiva, mutta ehkä sen verran lähellä kuitenkin, että käy. Siis:

Silmarillionin 11. luvussa kerrotaan, miten <i>valar</i> tekivät Lumotut Saaret vaikeuttaakseen laitonta siirtolaisuutta ja terroristien maahanpääsyä. Saarilla oli se inhottava ominaisuus, että "jokainen joka astui maihin noille saarille, lumoutui, ja vaipui uneen jota <b>kestää</b> Maailman Muuttumiseen saakka." (Silm. 124)

Alkuteksti: <I>but all that ever set foot upon the islands were there entrapped, and <b>slept</b> until the Change of the World.</i>

Kysymykseni koskee noita lihavoimiani sanoja. Olenko ymmärtänyt väärin, vai pitäisikö mennyt aikamuoto suomentaa menneellä aikamuodolla: <i>kesti</i> - eli tässä viitataan jo tapahtuneeseen mullistukseen, Maailman Muuttumiseen Númenorin tuhon yhtyeydessä. Ja nämä onnettomat nukkujat heräsivät silloin ja joutuivat minne joutuivatkin. Nykyisellään suomennos antaa mielestäni ymmärtää, että mainittu Maailman Muuttuminen on vielä edessäpäin ja Lumotuilla Saarilla - missä ne sitten ovatkin, ehkä repeytyivät Amanin mukana Maailmasta erilleen - uinuu yhä epälukuinen määrä merenkulkijoita. Mutta jos olen oikeassa, tämä käsitys on harhaanjohtava. Olenko siis ymmärtänyt oikein vai vasein?

Niin, ja <i>minne</i> ne piruparat joutuivat, jos heräsivät Ilúvatarin aiheuttaman kataklysmin meteliin? Kysymykseen liittyy tietysti toinenkin nukkujien ryhmä eli Ar-Pharazônin invaasiojoukko, joka taitaa joka tapauksessa olla yhä unessa Unohdettujen Luolassa, mutta se luola on Amanilla eikä saarilla. Huomattakoon vielä, että kertomuksessa Ar-Pharazônin sotaretkestä ei mainita lainkaan Lumottuja Saaria. Niitä ei kuitenkaan liene vielä ollut poistettu siinä vaiheessa kun númenorilaiset armadansa Amaniin ajoivat.

PS. Kertomuksessa Lumotuista Saarista näyttää olevan paino- tai käännösvirhe: "Ja nämä saaret kiristyivät kuin verkko ikään Varjoisiin Meriin pohjoisesta etelään sen tielle joka purjehti <b>lännestä</b> Tol Eressëaa, Yksinäistä Saarta kohti." (Silm. 123). Alkutekstissä tietenkin: <i>And these isles were strung as a net in the Shadowy Seas from the north to the south, before Tol Eressëa, the Lonely Isle, is reached by one sailing <b>west</b></i>. Eihän olisi mitään järkeä puhua lännestä - siis Amanista - Tol Eressëalle purjehtimisesta, vaan tässä pitäisi lukea "...joka purjehti <b>länteen</b> Tol Eressëaa...".

Ja kun nyt on siirrytty Amanin linnoittamiseen, toinenkin outo kohta suomennoksen sivulla 123: "Mutta he asettivat Calaciryaan monta vartiota ja pystyttivät <b>vanhat</b> tornit..." - harva torni on vanha jo pystytettäessä. Tässä pitäisi olla "<i>vahvat</i> tornit", kuten alkutekstissä: <i>But in the Calacirya they set <b>strong</b> towers...</i> - sattuuhan sitä.
 

Tarien

Hobitti
Itse uskon Bilbon ja Frodon eläneen Kuolemattomissa maissa ilman pahoja tuskia, ikävöiden kuitenkin Kontua.
Kaksikko tiesi, että eteenpäin olisi mentävä, jos he vielä aikoisivat nauttia elämästään. Vaikeaa se oli, mutta helppoa siihen katsottuna, jos tuska helventyisi.
En usko, että kenenkään teoria täällä on väärä. Tolkien aina jättää ajattelemisen aihetta.
Itse uskon, että Bilbo ja Frodo nauttivat olostaan Kuolemattomissa maissa, he ymmärsivät, että elämästä tulisi nauttia.
Uskon he elivät siellä pidempään kuin olisi uskottu (vaikka puhutaankin paikan olevan liian voimakas kuolevaisille) ja voi olla että Samin seurattua heitä Kuolemattomille maille, Frodo ja Sam tapasivat taas.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Tarien sanoi:
ja voi olla että Samin seurattua heitä Kuolemattomille maille, Frodo ja Sam tapasivat taas.
Tämä kysymys on pälkähtänyt joskus toisinaan minunkin päähäni. Jos tosiaan Sam meni Länteen, niin kuin toivon käyneen, soisin totta vie hänen saaneen kokea sen ilon, että hän olisi tavannut rakkaan isäntänsä (ja Bilbo-herran). Itse asiassa luulen, että Samista ei mikään Valinorin ihanista näyistä (Galadriel mukaan lukien) olisi tuntunut yhtään miltään, jos hän sinne saavuttuaan olisi saanut kuulla Frodon ja Bilbon lähteneen Lännemmäs. Jotenkin voisin arvata Tolkienin ajatelleen samoin kun hän kirjoitti Liite C:hen maininnan Samin poistumisesta.

Koska Lännestä ei kai Velhojen ja Glorfindelin jälkeen ole tullut mitään eikä ketään tälle puolelle, asia jäänee iäksi ajaksi vastausta vaille, tai siis ainakin Dagor Dagorathiin saakka.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
sojourn

Viittaat varmaan tähän Valinor - kuolemattomat maat -topiikissa viimeksi siteerattuun kappaleeseen J.R.R. Tolkienin kirjeestä:

J.R.R. Tolkien (Letters sanoi:
"As for Frodo or other mortals, they could only dwell in Aman for a limited time - whether brief or long. The Valar had neither the power nor the right to confer 'immortality' upon them. Their sojourn was a 'purgatory', but one of peace and healing and they would eventually pass away (die at their own desire and of free will) to destinations of which the Elves knew nothing."
Suomeksi ehkä suunnilleen näin:

"Mitä tulee Frodoon tai muihin kuolevaisiin, he saattoivat asua Amanissa vain rajoitetun ajan - lyhyen tai pitkän. <i>Valar</i>illa ei ollut voimaa eikä oikeutta antaa heille 'kuolemattomuutta'. <b>Oleskelu</b> Amanissa oli heille 'kiirastuli', mutta rauhallinen ja parantava, ja lopulta heidän oli jatkettava matkaansa (kuoltava omasta halustaan ja vapaasta tahdostaan) määränpäähän, josta haltiat eivät mitään tienneet."

- Ehkä siihen voisi laittaa myös 'vierailu', 'viipyminen', jopa 'käynti' - mikä olisi kuitenkin ehkä turhan pikaiseen visiittiin viittaava, koska hehän saattoivat viipyä siellä ties kuinka kauan jos se oli heille <i>tarpeen</i>, niin kuin J.R.R. antaa nähdäkseni ymmärtää. Uskon ainakin, että Frodo odotti Samin tuloa.
 

Sinilakki

Hobitti
Itsekkin olen aina lohdattunut itseäni ajatuksella, että Frodo, Bilbo ja kenties Gimlikin (Myös Sam) Tulivat kuolemattomiksi, Kuolemattomilla Mailla. Ei ehkä valarin voimasta, mutta mielestäni Frodo ja Bilbo sormuksen kantajina saivat jonkinlaisen "kuolemattomuuden". Tai ehkä he jäivät sinne niin kauaksi aikaa asumaan kunnes itse halusivat kuolla. Ja Tuorin sanotaan olleen ainoa ihminen, joka lasketaan vanhempaan sukukuntaan. Ja miksi ajattelisimme, että Frodo ja Bilbo ovat ihmisiä? Kenties sukua ihmisille, mutta eivät ihmisiä. Hobittejahan he kansaltaan olivat, mutta laskettiinko hobitit seuraajiin? Kirjeistä sanoisin vielä sen verran, että miksi aina uskoisimme Tolkienia? Hänen mielipiteensä ja ajatuksensahan tunnetusta vaihtelivat aina joskus, ja kenties ennen kuolemaansa hän vielä, rakkaudestaan hobitteihin? :D Vaihtoi mielipiteensä, ja antoi Frodolle ja Bilbolle esikoisten elämän?
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Mutta kuolema ei ollut ihmisten kirous eikä edes kohtalo, vaan Erun heille antama lahja. Miksipä valar olisivat tuota lahjaa Bilbolta ja Frodolta riistäneet?
 

Sinilakki

Hobitti
Niinno, tietysti en tullut kirjotaessani tuota pahemmin ajatelleeksi. Kyllä, se on ihmisten LAHJA. Mutta ajattelin nyt hobitteja ja ihmisiä hiukan eriasiana. Ja kuten jo kirjoitinkin "Ja miksi ajattelisimme, että Frodo ja Bilbo ovat ihmisiä?" Sillä voimmeko laskea hobitit seuraajiin? Minun mielestäni emme voi, mutta tietysti jokainen pelaa tyylillään. Voimmeko sanoa hobitteja Iluvatarin lapsiksi? Mielessäni vaan kaikki merkit viittaavan Frodon kuolemattomuuteen ja siihen tilaan mieleni jätänkin. En halua pilata iloani, ja eihän meidän aina Tolkienin kirjeitä uskoa, jos se nyt vaikka olisi muuttanut mielensä. :D

Vielä sen verran sanoisin, että eiväthän valar sitä riistäisi, vaan itse Eru, sillä valarhan ei pysty tekemään kestään kuolematonta, vaan se olisi ollut Erun tehtävä.

Erityisesti en aikoinaan pitänyt tästä Tolkienin haltia/ihminen asetelmassa, jossa ihmiset LIIAN usein näytetään ns. ailahtelevaisiksi pahoiksi. Ja tosiaan kuolema on ihmisten siunaus, ei kirous ja itse Eruhan sanoi, että ihmisillä on vapaa tahto valita hyvästa ja pahasta, mutta opinhan sentään hiukkasen enemmän pitämään haltioista.
 

Banazîr Gamgi

Kontulainen
Tätä vanhaa ketjua lukiessani aloin mietiskelemään asiaa johon en löytänyt osviittaa aiemmista viesteistä. Sanotaan aluksi sen verran, että en oikein ymmärrä Sinilakin (jonka aika Konnussa päättyi meille tuntemattomista syistä nelisen vuotta sitten) mielipidettä. Tolkienin kirjeet nimenomaan ovat luotettavia lähteitä, ja jos Tolkien olisikin vaihtanut mielipidettään jostain asiasta, niin ettei aiempi kirje olisi enää pätevä, hän olisi kyllä kirjoittanut sen muistiin. Koska arvoisan professorin jäämistö on pengottu jo patjantäytteitä myöten muistiinpanojen toivossa, voimme turvata siihen tietoon, että tässä keskustelussa esitetty teoria hobittien elämästä Lännessä pitää paikkansa.

He siis menivät Länteen kaikki kolme, EIVÄT saaneet kuolemattomuutta, mutta eivät myöskään kuolleet ennen aikojaan vaan silloin kun olivat itse siihen valmiita ja halukkaita. Ja koska kyseessä oli kuolema, ihmisen _lahja_ , meille niin rakkaat hobitit kyllä ymmärsivät aikanaan luopua elämästä haltioiden keskellä. Kuolemattomuus ei ollut alkujaankaan ihmistä saatikka hobittia varten, viisaat pienet ystävämme kyllä sen tiesivät.

Koska faktat on saatu tässä ketjussa kuntoon jo yli vuosikymmen sitten, nyt olisi mielestäni hyvä aika pienelle mielipiteiden vaihdolle.
-Miten hobitit mielestänne käyttivät elämänsä Kuolemattomilla mailla? Mitä he tekivät, mihin keskittyivät, kenen kanssa raatailivat maailman menosta?
-Milloin kukin hobiteista päätti siirtyä "määränpäähän, josta haltiatkaan eivät mitään tienneet"?

Oma mielikuvani on se, että Bilbon oleilu Lännessä oli lyhyt mutta intensiivinen. Hän oli vanha ja väsynyt haltioiden luo saapuessaan, mutta sai helpotuksen vaivoihinsa. Luulen kuitenkin hänen olleen jo sen verran elämää nähnyt, ettei tämä hänen viimeinen seikkailunsa viehättänyt häntä kauaa. Ajattelisin hänen kierrelleen Amanin saloilla ja nauttineen uusista retkistä ja maisemista, tutustuneen haltioiden kanssa ja kirjoittanut runoja ja lauluja heidän kanssaan, kirjoitelleen kirjoja, tiedättehän, kaikkea Bilbomaista. Mutta tuskinpa Bilbon vanha sydän, jo tähän maailmaan väsyneenä, jaksoi oleilla Siunatussa valtakunnassa vuosikymmentä pidempään, sen jälkeen hän aloitti matkansa tuntemattomaan.

Frodo taas jäi minun kuvitelmissani Länteen pidemmäksi aikaa. Hän oli vielä nuori ja elämäniloinen, kunhan pääsi irti Keski-maassa tuntemistaan vaivoista. Luulisin kuitenkin, ettei sormuksen jättämä jälki koskaan lähtenyt täysin hänen sydämestään, ja se sai hänet tuntemaan itsensä vielä Amanissakin hiukan "vajavaiseksi". Frodon oleilu Ammoisessa lännessä oli kuitenkin kaiken kaikkiaan hilpeää ja huoletonta aikaa, jonka hän vietti pääasiassa Bilbon ja haltioiden seurassa, mahdollisuuksien mukaan Gandalfia jututtaen. Bilbon ajan tullessa täyteen Frodo hyvästeli hänet vailla surua, pikemminkin kaihoa tuntien. Hän oli oppinut että kuolema ei ole loppu, se on uuden alku, ja niinpä hän tiesi jäävänsä eroon Bilbosta vain hetkeksi. Bilbon ollessa poissa Frodo hakeutui luullakseni enemmän haltioiden seuraan tutkien heidän kirjojaan ja ihmetellen heidän tapojaan. Hän teki pitkiä vaelluksia sisämaassa, mutta silloin tällöin myös merelle päin. Siellä hän jäi pitkiksi ajoiksi rannikolle katsellen Keski-maahan päin, ystäviään ikävöiden.

Sam saapui Siunattuun valtakuntaan vanhana ja ystäväänsä kaivaten, ja niin kävi, että Frodo ja Sam saivat tavata toisensa uudestaan. Sam oleili Lännessä vain lyhyen aikaa, ja kun Frodo oli aikansa esitellyt paikan ihmeitä ja asujaimia, ehkäpä vuoden tai kaksi, hän päätti yhdessä Frodon kanssa lähteä. Heidän aikansa tässä maassa oli tullut täyteen. He olivat saaneet nähdä toisensa vielä kerran, ja nyt he pystyivät lähtemään yhdessä. Frodo ja Sam sulkivat silmänsä tälle maailmalle haltioiden ja Valarin hyvästellessä heitä kunnioittavasti ja surumielisesti, mutta viime töikseen hobitit muistuttivat kyynelsilmin, mutta hymyillen: näin kuuluu käydä, nyt me saamme viimein täyden rauhan.

Siinä oli omia ajatuksiani ja mielikuviani, mitä te olette miettineet hobittien elosta Kuolemattomilla mailla?
Löysin tämän ketjun sattumalta, jos samasta aiheesta on uudempi ketju, siirtäkää viestini toki sinne
 

Telimektar

Fundamentalisti
Kontuwikin Tol Eressea-artikkelissa sanotaan, että Sormuksen viejät asettuivat kyseiselle saarelle, mutta tälle ei taida olla mitään viitettä. Quenta Silmarillionin lopussa joka tapauksessa kerrotaan, että maanpaosta palaavat haltiat asettuivat sinne asumaan (ja saivat vierailla Valinorissa), joten Eressea olisi kieltämättä luontevin paikka myös hobiteille.

Bilbo tuskin eli enää montaa vuotta. Todennäköisesti hän teki Eresseassa samaa kuin Rivendellissäkin, eli istui jossain tulisalissa kuuntelemassa lauluja. Yksinäisellä saarella hän sai varmasti kuulla joitakin Rivendellissä tuntemattomia tarinoita, mutta tuskin jaksoi enää tehdä muistiinpanoja. Mikäli Bilbo olisi vielä matkustanut Amanin mantereelle, niin luultavasti hän olisi halunnut nähdä olifantin. Amanistahan löytyi kaikkia Keski-Maassa eläneitä eläimiä, ja Rivendellissä Bilbo oli erityisesti kysynyt Samilta olifantista. (Tämä suuri elukka tuntui kiehtovan hobitteja meidän näkökulmastamme suhteettomankin paljon.)

Frodosta ja Samista minäkin ajattelen, että Frodo oli vielä elossa kun (jos) Sam saapui Eresseaan, mutta että molemmat kuolivat melko pian tämän jälkeen.
 

Banazîr Gamgi

Kontulainen
Kontuwikin Tol Eressea-artikkelissa sanotaan, että Sormuksen viejät asettuivat kyseiselle saarelle, mutta tälle ei taida olla mitään viitettä. Quenta Silmarillionin lopussa joka tapauksessa kerrotaan, että maanpaosta palaavat haltiat asettuivat sinne asumaan (ja saivat vierailla Valinorissa), joten Eressea olisi kieltämättä luontevin paikka myös hobiteille.
Nyt hävettää vähän, olin kokonaan unohtanut kyseisen saaren olemassaolon. *ruoskii itseään* Mikäs tolkienisti minäkin muka olen... Olin jotenkin automaattisesti ajatellut että "jonnekin sinne länteen päin ne kaikki menevät, samaan paikkaan varmaan kaikki."

Noh, hyvä että tuli korjatuksi;)
 

Luvailin

Kontulainen
Kontuwikin Tol Eressea-artikkelissa sanotaan, että Sormuksen viejät asettuivat kyseiselle saarelle, mutta tälle ei taida olla mitään viitettä.
Aiemmin tässä keskustelussa lainataan Tolkienin kirjettä:
"As for Frodo or other mortals, they could only dwell in Aman for a limited time - whether brief or long. The Valar had neither the power nor the right to confer 'immortality' upon them. Their sojourn was a 'purgatory', but one of peace and healing and they would eventually pass away (die at their own desire and of free will) to destinations of which the Elves knew nothing."
(Letters, #325)
Tol Eresseä ei liene osa Amania? En löytänyt täysin selkeää määritelmää, mutta ainakin Silman luvussa Of Eldamar sanotaan, että teleri asuivat ensin Tol Eresseässa ja vasta, kun Ossë oli opettanut heidät rakentemaan laivoja, they came to Aman and the shores of Eldamar. Saarihan myös kuljetettiin paikalle idästä, kun varsinainen länsi (eli Aman?) oli jo "valmis". Mutta oliko Aman aina vain Lännen manner, vai käyttikö Tolkien nimeä joskus epämääräisemmin niin että Yksinäinen saari olisi ollut mukana?

Noin yleisesti, itse vasta tätä keskustelua lukiessani pysähdyin ajatukseen, että hobitit eivät kai eläneetkään ikuisesti (tai siis maailman loppuun asti) Lännessä. Jotenkin tuokin Kirjeiden kohta oli mennyt ohi, ja olin jostain saanut päähäni, että hobitit elivät Lännessä haltioiden tavalla. Mutta olisihan se yllättävää, jos heidän kohtaloaan noin vain muutettaisiin eikä siitä meille edes erikseen mainittaisi...
 

Harri Perälä

Kontulainen
Kaikkitietävä Google paikallisti seuraavat sitaatit:
The 'immortals' who were permitted to leave Middle-earth and seek Aman – the undying lands of Valinor and Eressëa, an island assigned to the Eldar – set sail in ships specially made and hallowed for this voyage – –
Kirje 325, heinäkuu 1971 (Letters, s. 410).

'The sojourn of Frodo' (he went on) 'in Eressëa – then on to Mandos? – was only an extended form of this. – –'
Christopher Tolkien siteeraa isänsä kirjoitusta "Reincarnation of Elves" (HoME X, s. 365).
 

Hanna Kullanväärtti

Kontulainen
Suomen Tolkien-seura
Valitettavasti luulen, että sekä Frodo että Bilbo kuolivat melko pian Kuolemattomille maille saavuttuaan. Bilbo yksinkertaisesti siksi, että oli niin vanha ja Frodo siksi, että oli niin "kulunut" 😥 Mutta uskon, että molemmat ymmärsivät paljon asioita ja sitten saivat rauhan ennen kuolemaansa. Surku käy Samia, joka saapui myöhemmin. En usko, että Frodo ja Bilbo olivat silloin enää elossa.
 
Ylös