Laulusi elää, Tuor! (ja niin elät sinäkin)
Makar sanoi:
"Ja Tuor tuli Nevrastiin ja hän katsoi Belegaeria, Suurta Merta, ja lumoutui...ja häneen asettui levottomuus joka viimein oli vievä hänet Ulmon valtakuntaan."
Mihin Tuor teidän mielestänne tämän mukaan päätyi?
Kuka tietää? Tuor ja Gondolinin tuho on painetussa Silmarillionissa lähteidensä puolesta sellaista tilkkutäkkiä, etten ole vielä saanut siitä mitään selvää. Joka tapauksessa Tolkien ei tietääkseni 30-luvun jälkeen kajonnut tarinaan (lukuun ottamatta KTK:n "myöhempää Tuorin tarinaa" joka seuraa melko tiiviisti Kadonneiden tarujen kirjan versiota 1910-luvulta!). Tämän vuoksi C. Tolkienin toimittajan osuus on harvinaisen suuri juuri tältä osin.
Esimerkiksi kyseinen, Makarin siteeraama lause, on napattu vuoden 1930 Quentasta (§16, HoME IV, 142) ja siirretty pois alkuperäisestä kontekstistaan. Tässä tarinan versiossa Tuor on jo kulkenut pitkin Suuren Meren länsirantaa Sirionin suulle saakka, tavannut Angbandin orjuudesta karanneen Bronwegin (Voronwën) ja lähtenyt tämän kanssa etsimään Turgonia. Nan-Tathrinissa (Nan-tathren) Ulmo sitten ilmestyi viimein Tuorille, kun tämä "seisoi illalla korkeassa ruohikossa, ja tuon näyn mahdista ja majesteettisuudesta kerrotaan Tuorin laulussa, jonka hän teki pojalleen Eärendelille. Sen jälkeen
oli Tuorin sydämessä ainiaan kaipuu merelle ja meren loiske soi hänen korvissaan, ja häneen asettui toisinaan levottomuus joka viimein oli vievä hänet Ulmon valtakuntaan." (suom. minä, paitsi kursivoitu osuus on mukailtu Kersti Juvan suomennoksesta luk. ott. alleviivattua sanaa)
Quentassa siis näin: "Thereafter the sound of the sea and the longing for the sea was ever in Tuor's heart and ear; and an unquiet was on him at whiles that took him at last into the depths of the realm of Ulmo." - Tarpeellisten muotoilujen lisäksi ainoa edes vähän lauseen merkitystä muuttava poisto ovat sanat
at whiles, joita C. Tolkien jostakin syystä ei kelpuuttanut painettuun Silmarillioniin.
Sanojen
into the depths of the realm of Ulmo merkitystä pitäisi ehkä etsiä nimenomaan tämän samaisen Quentan kertomuksen jatkosta. Siinä Tuorin kohtalosta kerrotaan (§17, s. 151) vain, että hän vanhana ja merta kaivaten rakensi Eärámensa ja purjehti Idrilin kanssa auringonlaskua ja Länttä kohti eikä tullut enää mukaan mihinkään tarinaan tai lauluun.
Mutta tähän kohtaan Tolkien lisäsi myöhemmin (viite 3, s. 155):
Mutta Tuor yksin kuolevaisista ihmisistä laskettiin vanhemman rodun joukkoon ja hän liittyi noldoliin
jota rakasti ja aikojen jälkeen asui, tai niin on sanottu, [viivattu yli: Tol Eressëalla] yhä laivallaan matkaten haltiamaiden merillä tai leväten jonkin aikaa Tol Eressëan haltiain (alkutekstissä engl. Gnomes
) satamissa; ja hänen kohtalonsa on erotettu ihmisten kohtalosta.
Mistä sitten lie peräisin tuo painetun Silmarillionin sanamuoto: "Mutta myöhempinä aikoina
laulettiin että...", sitä en tiedä. Liekö peräisin Christopherin kynästä? Quentaan tehty lisäys ainakin antaa ymmärtää yksiselitteisesti, että Tuor otettiin Esikoisten joukkoon. Löytyneekö jostakin myöhäisempi teksti, jossa hänen kohtalonsa muuttuu taas epävarmaksi?