Kuu paistaa aurinkokelloon

Jotenkin vain luulen, että en enää kiusaa yötopicin lukijoita. Joten päätin luopua näistä lopullisesti. Tervemenoa. Luvut ovat kellonaikoja. Järjestys on päinvastainen.

1.15 (syyskuun kahdeskymmenesseitsemäs)

yöt ovat olleet tyyniä kauan,
tänään on kuitenkin tuullut,

siksi on pimeys ääniä täynnä,
kuoleman askel ei kuulu.



2.18 (syyskuun toinen)

vain siksi, että oli sen aika,
universumi hengitti sisäänpäin
ja kaukaiset tähdet kuulivat kutsun
palata pimeään kotiinsa



3.15 (heinäkuun viides)

avaruus ei ole entisensä, sillä
komeetassa on ihmisen tekemä reikä:
(huraa)
se on ihmisen kokoinen
avaruuden mittapuulla, mutta
onpahan reikä kumminkin
ja kertoo jotakin meistä
satunnaiselle kävijälle
poismenomme jälkeen



2.24 (kesäkuun kahdeskymmenesensimmäinen)

Kulkija, näin sinut taas,
olit iloinen niin kuin ennenkin.

Kysymään ehtinyt et,
minä juuria kasvatan kuitenkin.



1.03 (toukokuun kahdeskymmeneskuudes)

kuvioita, tarinoita ei
avaruuteen kirjoitettu

vain sinut näen, oi
suuri kutoja,

kylmät silmäsi ja
pisarat verkossa



1.51 (toukokuun kahdeskymmenesneljäs)

tiedätkös,

Zubeneschemali,

valo jonka lähde kuoli

jatkaa matkaa

kuin nuoli



2.45 (huhtikuun kolmaskymmenes)

olisitte vieneet minutkin
vieras jäi taloon yksin
kun isäntä lähti

sataan ja tuhanteen vuoteen
ei näiden pilvien alle
loista yksikään tähti



1.51 (huhtikuun kahdeskymmenesviides)

Kirkkaampi kuin aamutähti,
voittaa kuunkin valollaan;
aurinkoa loistavampi,
kerran vain sen nähdä voi.



3.25 (huhtikuun yhdeksästoista)

ilta oli pitkä kuin kommentaari,
taivas musta ja pilkallinen;
Antares supatti itsekseen
niin aina, niin aina,
kateellinen kuin minäkin



1.32 (huhtikuun neljästoista)

muinainen taivas,
sulje meidät
piiloon ikipimeältä,
äärettömältä

olisimme lapsia taas
ja kävisimme sotia
sinun iloksesi,
muinainen taivas



1.19 (maaliskuun kahdeskymmeneskahdeksas)

salama ja vaunut,
Sisilian paino
murskasivat
sinut, silti,
Enkelados,
sinä hengität vielä
tyhjyyteen

älä luovu



1.06 (maaliskuun kymmenes)

terve, Mimas,
kahdesti surmattu
vielä jaksat
suojella isääsi,
vaikka Zeus on
aleatorinen



1.58 (helmikuun kahdeskymmenesseitsemäs)

lumisade
oli niin kaunis,
että vieläkin
katson taivaalle

meteorit
vetävät viivoja
tähdestä tähteen

odotan sadetta
en toivo



1.53 (helmikuun neljästoista)

Saturnuksen renkaat
rahisevat unisina

Titanilla sataa lunta

aamulla luistelen
metaanijäällä
ja katson kiikarilla
sinistä Neptunusta



2.09 (helmikuun seitsemäs)

Kheops etsii pohjoista
eikä sitä löydä

taivas muuttuu
Maa pysyy

tyhjyyden tytär
kivinen äiti



1.52 (helmikuun toinen)

keveät sanat
ovat surun lapsia

pilvien takana
suuri Orion
naulittu taivaan seinään



2.34 (tammikuun kahdeskymmeneskahdeksas)

kohtalo ei minua saavuta
sillä merkkini on
Ophiuchus
putosin tähtien väliin
ja asun suuressa metsässä

hiljaa kuin siili



1.25 (tammikuun kahdestoista)

minä pyörin vinhasti ympäri
silloin kallio allani
muuttuu suureksi ilmapalloksi:
minä lennän Etelän ristiin
lintujen kumppanina,

(jalanpohjat kiinni pallossa,
pää alaspäin, tukka silmillä)

kurjet puhuvat tuulista



2.33 (joulukuun viides)

kirjat vaihtavat asentoa
toukka kuolee lasin takana
polun jää on nälkäinen

pannussa kahvin haamu
mukissa eilisen aamupäivä
jääkaappi lukee loitsua

sanat eivät enää minun
nimet ovat komerossa
ikkunassa paha Algol



2.50 (joulukuun toinen)

viisi

Otava kaatuu hitaasti
lattianraoissa on elämää
varjot syöpyvät seiniin

neljä, kolme, kaksi

kuu kävelee katon taakse
hämähäkit kahisevat matolla
nurkkiin kasvaa hämärää

yksi

maan akseli huojuu
ruoho mutisee hangen alla
jänikset tulevat metsästä

ei mitään

kissa nostaa päätään, se tietää
yön käsi on laiha
huomenna vähemmän

8.42 (toukokuun kahdeskymmenes - vajaat kolme vuotta myöhemmin)

Loppulause

huomenna
minä rakennan koneen
joka kertoo,
kun olen poissa,
missä on Proxima Centauri
joskus,
ehkä

se on yksinkertainen kone,
siinä on puinen viisari
ja nimikyltti:
"tähdenosoitin, P. C."

hei hei

En yhtään tiedä onko tämän takana jokin Suurempi Konteksti joka tarvittaisiin tajuamaan jotain mitä en ilman sitä tajunnut, mutta mikäli ei ole (toivottavasti oikeastaan ei olekaan) niin nämähän ovat jotenkin ihan kauhean siistejä! Jäin miettimään kaikenlaista tähdistä, aurinkokelloista ja miten nuo numerot ja päivämäärät liittyvä kaikkeen.

Joskin kun olen niin ADHD niin en jaksanut lukea kaikkia, joten siinä vaiheessa kun en enää jaksanut keskittyä täysin lopetin, jatkan siis myöhemmin loput.

Kiitoksia vain. Jos mitään kontekstia on olemassa, se on Käärmeen Yötopic, jossa nämä ovat alun perin ilmestyneet. Numerot ovat niitä kellonaikoja, jolloin ne on lähetetty (suluissa mainittuina päivinä). Öiseen aikaan koneen ääressä istuessa usein ajattelee tummaa taivasta ja tähtiä, siitä astronominen painotus. Ja silloin herää myös sellaisia kysymyksiä, kuten mitä aikaa aurinkokello näyttää kuun valossa? Käänteistä Aikaa? Epäaikaa? Kuu paistaa heliää, kuollut ajaa keviää, etkös elävä pelekää?

Minä en osaa mitään hienoa analyysiä antaa, mutta sanonpa sanasen kuitenkin.

Nämä olivat hyviä; mukavan lyhyitä ja simppeleitä. Hassua oli myös se, kuinka kovin eri aikoina kirjoitetut runot voivat tyyliltään liittyä toisiinsa. Eniten pidin avaruusaiheisista, ne saivat minut, kuten Roarkin, mietiinmään kaikkea jännää, kuten avaruuden sisältöä - ekseteraa ekseteraa. Ne runot taas, joissa mainittiin paljon nimiä ja sensellaista jäivät minulle hieman hämyiksi. En tiedä, ehkä niiden älyämiseen tarvitaan jotain suurempaa ymmärrystä.

Loppulausahduksen "hei hei" oli jotenkin suloisa. Kolmen vuoden jälkeen työ on vihdoin valmis ja on aika sano hyvästit (aikana numerot 8.42 [25]).

Liiallinen hämäryys on toki paheksuttavaa, mutta tässä vähän selityksiä omituisiin nimiin:

Ophiuchus eli Käärmeenkantaja on tähdistö, jonka halki ekliptika nykyään kulkee, mutta siitä huolimatta se ei kuulu Eläinrataan

Farao Kheops eli Khufu tunnetaan pyramidistaan, jonka neljän pääkuilun jotkut väittävät (kaikki eivät ole samaa mieltä) rakennetun osoittaman kohti Thuban-nimistä tähteä, joka pyramidin rakentamisen aikoihin oli Pohjantähti. Teoria on kuitenkin mielestäni kauhean romanttinen, vaikka ei pitäisi paikkaansa.

Titan on Saturnuksen suurin kuu, joka on vesi- ja hiilivetyjään peitossa.

Mimas on myös yksi Saturnuksen kuista. Se on saanut nimensä gigantti Mimaan mukaan. Eli hän oli niitä maaäiti Gaian poikia, jotka tämä synnytti hedelmöitettyään itsensä Uranoksen verellä sen jälkeen kun Kronos oli kastroinut isänsä Uranoksen. Täytyy tunnustaa, etten enää muista miksi Mimas olisi "kahdesti surmattu", ainakin hän sai kerran surmansa Zeuksen joukkoja vastaan taistellessaan - taisipa tulla Areen keihäästä hänen kohtalonsa. Ellen sitten tuolloin ajatellut sitä, että hän sai uusia surmaniskuja kuuna ollessaan - Mimas-kuun pinnassa on harvinaisen paljon kraatereita.

Enkelados on myös Saturnuksen kuu (tunnetaan kuuna yleensä latinalaistetussa muodossa Enceladus), ja hänkin oli kreikkalaisessa mytologiassa gigantti, joka sai surmansa joko Zeuksen salamasta tai Athenen vaunuilla yliajamana. Joidenkin mukaan Athene vain heitti häntä keihäällä ja sen jälkeen hänet vangittiin Etnan alle, missä hän yhä edelleen kieriskelee ja aiheuttaa toisinaan maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia. Kuu-Enceladus puolestaan "hengittää tyhjyyteen", sillä sen etelänapa-alueelta kohoaa vesihöyryä.


Antares on tietysti tähti ja niin on myös Zubeneschemali eli Beta Librae, jonka arabiankielinen nimi ("pohjoinen saksi") johtuu siitä, että ennen muinoin Vaakaa pidettiin Skorpionin osana (tosin ehkä yleisempi nimi on kuitenkin Zubeneschamali).

Komeetassa olevasta ihmisen tekemästä reiästä oli sen takia puhe, että niihin aikoihin moisesta tapauksesta puhuttiin uutisissa. Lienee ollut tämä projekti kyseessä. Varsinaista Armageddon-meininkiä, yeah!

21.51

...jättivät jälkeensä koneita kuun pinnalle,
tuhosivat kaiken muun:

viikset,
hännät
ja korvat