Kuukauden Sankari: Éomer Éadig

Vetehinen

Hobitti
Éomer Éadig

Éomer syntyi kolmannella ajalla 2991 Markin marsalkka Èomundille ja Théodwynille. Éomerin isä kuoli hänen ollessa 11-vuotiaana ja vähän aikaa isänsä kuoleman jälkeen kuoli myös hänen äitinsä. Hänet ja hänen sisarensa Éowynin adoptoi Rohanin kuningas Théoden, Théodwynin veli.

Éomerista kasvoi voimakas soturi ja Théodenin teki hänestä kolmannen Markin marsalkan ja oli vastuussa Itä-Markista kuten isänsä. Kotiaan hän piti Aldburgissa Foldissa ja puolusti éoredinsa kanssa Rohania Mordorin örkeiltä.

Sormuksen sodan aikana hän ja hänen éored vaikuttivat Keski-Maan tulevaisuuteen pelastamalla Merrin ja Pippinin örkkijoukolta. Mielenkiintoista on ajatella miten Merrin taikka Pippinin olisi käynyt, jos esimerkiksi Éomer olisi totellut Griman vaikutuksen alaista Théodenia ja jättänyt örkkijahdin. Olisiko hobitit kuolleet? Olisivatko he kuitenkin onnistuneet pakenemaan? Kuka olisi tappanut Noitakuninkaan, jos Merri ei olisi vapautunut? Olisiko Faramir poltettu elävältä isänsä kanssa, jos Pippin ei olisi ollut elossa?

Palatessaan Edorasiin Éomer tapasi Aragornin, Legolasin ja Gimlin ja antoi heille hevoset. Itselleni tuli ajatus tästä, että jos hevosia ei olisi annettu olisiko tapahtumat ”myöhästyneet” ainakin pari päivää, jos Kolme Ajomiestä olisivat kävelleet.

Helmin Syvänteen taistelussa hän taisteli Aragornin rinnalla ja ennen Pelennorin kenttien taistelua Éomer suostui johtamaan rohirrim Ghân-buri-Ghânin neuvomalle reitille örkkileirin ohitse. Mitä jos tässä vaiheessa Éomer olisi ollut jukuri ja ei olisi uskonut Ghân-buri-Ghânia reitin suhteen ja johdattanut rohirrimin suoraan örkkileiriin? Kuinka paljon Théoden olisi vastustanut tässä asiassa, jos Éomer olisi halunnut johtaa rohirrimin eri reittiä kuin Ghân-buri-Ghân ehdotti? Varsin epätodennäköistä tämä kuitenkin olisi ollut, mutta entä jos? Olisiko Minas Tirith turhaan odottanut apua Rohanilta? Sormuksen Sota olisi voinut loppua nopeammin, mutta Sauronin voittoon.

Pelennorin kenttien taistelun jälkeen ei ole minulla kunnollista muistikuvaa Éomerin vaikutuksesta, Tarusta lukiessani pätkiä Éomer tuntuu seuraavan Aragornia ystävyyden vuoksi. Kokonaisuudessaan minun mielestä Éomerin vaikutus tarinaan on juuri rohirrimin takia. Miten hän olisi vaikuttanut yksinäisenä miehenä, jolla on vain miekkansa eikä joukkoja komennettavana? Vain yksi rohanilainen, joka ei näy tarinassa ollenkaan?

Vedin tässä varsin suuria linjoja, sen myönnän ja keskityin enemmän entä jos-kysymyksiin. Ainakin itse ymmärsin näin tämän idean, että mietitään miten kukin hahmo on vaikuttanut Keski-Maan historiaan.
 
Mietin tässä, miten paljon Éomer oli kulttuurinsa tuote ja missä määrin oma ainutlaatuinen yksilönsä. Hänen isänsähän oli myös Itä-Markin marsalkka aikoinaan, Éomer oli kuninkaallista sukua ja kuului siihen ylimysten ryhmään, josta Rohanin mahtimiehet valittiin. Siinä mielessä Vetehisen kysymys siitä, mitä Éomer olisi voinut tehdä, jos hän olisi ollut vain yksi mies, on vaikeasti lähestyttävä. Hänet oli kenties kasvatettu tulevaan tehtäväänsä pienestä pitäen, ruhtinas maanpaossa ei muutu rahvaaksi, vaan pysyy maattomana ruhtinaana.

Tolkienin kuvaamaassa maailmassa ominaisuudet ovat kuitenkin varmaankin vähintään yhtä suuressa määrin perinnöllisiä kuin meidänkin maailmassamme. Perinnöllisyyteen kuuluu sukulinjoissa esiintyvän jatkuvuuden lisäksi silti myös se, että geenit sekoittuvat ja saavat aina uusia ilmiasuja. Éomer oli ruhtinas sukulinjansa kautta sekä kulttuurillisesti että geneettisesti, mutta silti hänessä oli jotain ainutlaatuista.

Éomerin päätöstä Gríman uhmaamisesta voi tarkastella tässä valossa. Vaikuttaa, ettei Rohanin yhteiskunnalliseen rakenteeseen kuulunut korkean tason poliittinen juonittelu. Tästä voidaan puhua tarkemmin varmaankin Grímaa käsiteltäessä. Joka tapauksessa Éomerin valitsema ratkaisu on pikemminkin moraalinen kuin pragmaattinen. Hän ei aloita vastakampanjaa Gríman syrjäyttämiseksi, vaan käy taisteluun örkkejä vastaan käskyistä välittämättä. Mutta herääkin kysymys, onko kyse marsalkan roolin vetämisestä vai tämän roolin takana piilevästä perimmäisestä luonnosta? Kallistuisin jälkimmäiseen suuntaan. Jos auktoriteettien kyseenalaistaminen ja kapinointi huonoja päätöksiä vastaan olisi kuulunut rohirrimin perinnäistapoihin, ei Gríma olisi voinut koskaan saavuttaa asemaansa hovissa. Éomeria voi varmaankin kuvata omapäiseksi ja voimakastahtoiseksi persoonaksi.

Eiköhän tämä riitä hetkeksi, jätän estraadin muille, mutta palaan varmaan vielä aiheeseen.
 
Olen miettinyt, millainen on mahtanut olla Théodredin ja Éomerin suhde. Hehän olivat serkuksia, Théodred muutaman vuoden vanhempi. Voisin helposti kuvitella, että Théodred on ollut eräänlainen ihailtu isoveli Éomerille. Uskon, että Théodredin kaatumisella on ollut valtavan suuri merkitys Éomerille ja hänen toimiinsa. Päättäväisyyteen taistella örkkejä vastaan. Voisin myös kuvitella Aragornin astuneen myöhemmin Théodredin sijaan. Yksin on ikävä hakata päätä seinään, kaksin hauskempi :D.

Toinen merkittävä asia (mennään oikein freudilaisuuteen), joka on varmasti vaikuttanut, on isän ja äidin varhainen poismeno. Mahdollisesti halu jatkaa sankari-isän viitoittamaa tietä örkkijahdissa.
 
Éomerin elämästä ja vaikutuksesta neljännellä ajalla (hän kuoli vuonna 63 na.) kerrotaan lähinnä Tarun Sormusten herrasta liitteessä A II. Hänestä tuli "suuri kuningas" ja hän hallitsi 65 vuotta, kauemmin kuin yksikään edeltäjistään (muuatta Aldor Vanhaa lukuun ottamatta). Hänen yhteytensä Gondoriin pysyivät luonnollisesti läheisinä (olihan vaimokin Imrahilin tytär ja tietysti Elessar oli hänen paras kamunsa). Éomerin hallituskausi oli Rohanissa rauhan aikaa, väkiluku (ja hevosten määrä) lisääntyi. Mutta piisasi sotimistakin: Éomer ratsasti usein (Eorlin valan velvoittamanakin) Elessarin kanssa sotimaan aina Rhûnin järven taakse ja pitkälle etelän maille. Tiedä sitten, paljonko sotasaalista ja uusia laitumia nuo retket tuottivat. Länsikairan punainen kirja keskittyy sotatoimien sankarilliseen puoleen. Se vielä tiedetään Éomerin päivien päästä (Vuosien kirja, TSH III, Liite B), että hänen luonaan asuivat hänen viimeisenä vuonnaan (1484 kl.) mahtihobitit Holdwine ja thain.
 
Yhdistin akaisemmin laittamani otsikon alle tämän keskustelun. Kaikille kuukauden hahmoille on siis olemassa jo valmiiksi omat topikit.

Minkäköhänlainen aviopuoliso on mahtanut olla tämä ensin vanhempansa menettänyt, sitten setänsä hidasta kituutusta sivusta seuraava maansa menettänyt mies joka saa kokea suuren sodan ja tuhon ennen kuin nouseekin kokonaisen kansan kuninkaaksi? Luulisi tuollaisella menneisyydellä kasautuvan jo aika tavalla erilaisia traumoja. En epäile hetkeäkään uljautta ja jaloutta kuninkaana (kun se kerran on kirjattu ylös niin tiedetään ettei valta noussut hattuun), mutta mahtoikohan hän koskaan päästä irti menneisyytensä taakasta?
 
Éomerin ja Imrahilin tyttären avioliitto olisi voinut olla jännitteinen, mutta ehkä ennemmin sen vuoksi että gondorilainen ylimysnainen todennäköisesti piti sisimmässään rohanilaisia jonkin verran alempiarvoisina. Éomerista ei anneta sellaista kuvaa että hän olisi jotenkin varhaisessa vaiheessa traumatisoitunut (kun esimerkiksi Denethorista mainitaan erikseen että hän kävi vaimonsa kuoltua synkemmäksi ja umpimielisemmäksi). Sota ja sankarikuolemahan olivat parasta mitä rohirrim tiesivät.

Nimenomaan ensimmäisessä esiintymisessään Éomerista annetaan kuva hiukan yksinkertaisena barbaarina, ja tähän mielikuvaan pari kertaa myöhemminkin palataan. Esimerkiksi Saruman sanoo Éomerille Orthancin portilla: "Asekunto on teidän osanne, ja siitä saatte korkean kunnian. Surmatkaa ne jotka herranne nimeää vihollisiksi ja tyytykää siihen. Älkää sekaantuko asioihin joita ette ymmärrä." Ja Éomer taas itse toteaa viimeisessä neuvottelussa: "minulla on vain vähän tietoa näistä syvistä seikoista; mutta en sitä tarvitsekaan." Mutta entä jos hovijuonittelut eivät olletkaan rohanilaisille niin vieraita? Oliko Éomer itse tekeytynyt yksinkertaisemmaksi kuin mitä olikaan, ettei hänen olisi epäilty tavoittelevan kruunua? Muutamia kertoja Éomer replikoi varsin sukkelasti, esimerkiksi hänen vastauksensa Gimlille: "Niin monia outoja asioita on tapahtunut, että ei tunnu lainkaan ihmeelliseltä oppia ylistämään kaunista naista kääpiön rakastavien kirveeniskujen voimalla." Éomerin ja Gimlin suhde on muutenkin hauska, Éomerhan ihaili erityisesti miehekkyyttä, ja Gimli taas oli oikea machojen macho.
 
Minä luulen että tuo mahdollinen yksinkertaisuus tai muiden silmissä barbaarisuus oli vain kulttuurin ja kasvatuksen luomaa harhaa. Rohirrim eli käsittääkseni aika maanläheisesti, puolusti maataan, rakasti hevosiaan (enkä tarkoita nyt fyysistä rakkautta vaan puhdasta arvostusta ja välittämistä) ja eli ympäri laajaa Rohanin maata pienissä ryhmissä. Onko käsitykseni edes jotenkin oikea? Olen luonut sen nimenomaan omien mielikuvieni pohjalta. Mutta siis tuon tyylinen elämä voi sivistyneistä ja enemmän kirjaviisautta omaavista kansoista tuntua hiukan barbaariselta, vaikka se ei sitä olisikaan. Minä en usko että Éomer olisi luonteeltaan millään tavoin barbaari. Edes sillä pienellä vihjailevalla tavalla josta Telimektar puhui. Hän on vain kasvanut sellaiseen kulttuuriin jossa arvostetaan hiukan alkukantaisempia asioita.
 
Éomerin kasvatuksesta puheen ollen: hänestähän tuli vähän yli 11-vuotiaaana kuninkaan kasvattipoika. Théoden puolestaan oli syntynyt Gondorissa (missä hänen isänsä viihtyi niin hyvin, ettei olisi halunnut palata Rohaniin) ja hänen äitinsä oli gondorilainen. Tosin Théoden muutti takaisin Rohaniin vanhempiensa mukana jo viisivuotiaana, mutta siitä huolimatta hänen kasvatuksensa oli varmasti hyvin gondorilainen. Éomer on saanut siitä varmasti osansa. Mikään yksinkertainen solttu Éomer ei myöskään voinut olla, sillä hänet oli ylennetty marsalkaksi vuonna 3017. Nimitys ei ollut mitenkään nimellinen, koska hän vastasi Rohanin itäisten rajamaiden puolustuksesta. Se mikä hänen käytöksessään näyttää junttimaiselta, oli takuulla teeskentelyä, ehkä vieraiden hämäämiseksi.
 
Telimektar sanoi:
Oliko Éomer itse tekeytynyt yksinkertaisemmaksi kuin mitä olikaan, ettei hänen olisi epäilty tavoittelevan kruunua?

Tämä ei voi pitää paikkaansa, sillä Markin miehet eivät valehtele. Éomer sanoo niin itse (luku "Rohanin Ratsastajat"). :)

Tik sanoi:
Théoden puolestaan oli syntynyt Gondorissa (missä hänen isänsä viihtyi niin hyvin, ettei olisi halunnut palata Rohaniin) ja hänen äitinsä oli gondorilainen.

Éomerin sanotaan myös puhuvan yhteiskieltä gondorilaisittain ("R. R."). Ehkä hän osasi lukeakin: rohirrimin kulttuuri oli ilmeisesti enimmäkseen kirjoituksetonta ("R. R."), mutta he tunsivat erään riimukirjoituksen muodon (liite E). Ainakin hän oli asemansa mukaisesti kiinnostuneempi suurista asioista kuin tavallinen rohanilaisjuntti, jollaista Éothain edustaa. Tuskin hänen gondorilaissivistyksensä kuitenkaan kovin syvälle ulottuu, sillä hän näyttää joutuvan pikemminkin taikauskoisen pelon kuin kunnioituksen valtaan, kun Aragorn ja kumppanit puhuvat Lórienista ja heiluttelevat Andúrilia hänen nenänsä edessä. Kun Boromirille esiteltiin Aragornin sukuluetteloa ja aseistusta, hän totesi vain, että olisihan tuollainen miekka kätevä, mutta ans kattoo.
 
Éomerista huokuva vaikutelma yksinkertaisesta soturista saattaa olla myös osa rohanilaisen mieskäsityksen performanssia. Hänhän on TSH:n tapahtumien aikaan 27-28 vuoden ikäinen, siis kokenut muttei lainkaan ikääntynyt soturi. Kenties varovainen viisaus liitettiin vasta vanhuuden saavuttaneisiin miehiin, ja intomielinen sotakuntoisuus oli nuoren miehen osa. Varovaisuus, oveluus ja juonittelu saattoi olla erityisesti nuorukaisen suorittamana osoitus yleisestä moraalittomuudesta. Rohanin kuningashan on koko rohirrimin kansan johtaja, ja johtajuuden arvovalta tulee tulee niiden arvojen heijastamisesta, joita hallittavilla on. Esimerkiksi kuningas Fengelistä kerrotaan: "Häntä ei kiitoksella muisteta. Hän ahnehti ruokaa ja kultaa ja haastoi riitaa omien marsalkoittensa ja lastensa kanssa." Hän tosin hallitsi tästä huolimatta 50 vuotta, joten tätä kuninkaan persoonasta johdettua arvovaltaa ei pidä liioitella.

Mutta tiivistettynä voidaan ajatella, että Rohanin kuningas edusti rohanilaisen mieskäsityksen korkeinta ilmentymää. Ja tähän mieskäsitykseen kuului varmaankin, että miestä arvioitiin ikäkausittain osoitetun kulttuurillisiin arvoihin sopeutumisen kautta. Kannattaa tässä yhteydessä muistaa Machiavellin opastus siitä, että ruhtinas saa osakseen halveksuntaa osoittaessaan "häilyväisyyttä, kevytmielisyyttä, naismaisuutta, arkuutta ja epäröivyyttä" ja kunnioitusta osoittaessaan "suuruutta, rohkeutta, vakavuutta ja voimakkuutta". Vaikka renessanssin Italiassa varmaankin näitä ominaisuuksia osoitettiin toisin kuin kolmannen ajan Rohanissa, sopii tämä kuva yllättävänkin hyvin Éomeriin.

Théodenilla oli yhteensä neljä sisarta, joista ilmeisesti vain Théodwyn, Éomerin äiti tunnetaan. Hyvin todennäköisesti Éomerilla oli siis miespuolisia serkkuja, jotka olisivat syntyperänsä puolesta voineet yhtä lailla tulla Théodenin työn jatkajiksi. Valitsiko Théoden Éomerin seuraajakseen pelkästään, koska tämä oli hänen luonaan kasvanut, ja hän oli tähän kiintynyt? Vai oliko päätöksen taustalla Éomerin tarkempi tuntemus, joka antoi viitteitä siitä, että tällä oli edellytyksiä paljon muuhunkin, kuin pelkkään soturin ja sotapäällikön osaan?
 
Minä uskon että isänsä menettänyt ja lopulta kuitenkin kasvatti-isänsä rakastama poika oli luonnollinen ykösvalinta kun valtaistuimenperijä menehtyi. Saavutuksilla voi olla osansa siinä kuinka paljon Théoden kunnioitti ja rakasti kasvattipoikaa, mutta jollei hän olisi täydellinen juntti niin tuskin valinta olisi ollut toinen vaikka hän ei olisikaan ollut sotasankari.
 
Mutta mitä todisteita meillä on lopultakaan siitä, että Théoden todella valitsi Éomerin seuraajakseen? Noitakuningas oli karkottanut kaiken väen Lumiharjan alle ruhjoutuneen Rohanin kuninkaan ympäriltä, Éowyn makasi tajuttomana kentällä. Théoden puhui pitkään nimenomaan Merrille, Éomerin ja joidenkin kuninkaan ritareiden saapuessa paikalle hän sanoi ainoastaan "Terve, Markin kuningas! Ratsasta nyt voittoon! Sano hyvästini Éowynille!" ennen kuolemaansa. Koska hän ei tiennyt edes Éowynin makaavan vieressään, ei hän päätöstä tehdessään ollut täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Ehkä hän puhui itselleen viimeisinä sanoinaan, tai houraili sekavia? Merri lienee ollut tärkeä todistaja Éomerin kuninkuusvaateen osalta. Eipä siis ihmekään, että Meriadoc sai myöhemmin Bukinmaan Herraksi tullessaan "upeita lahjoja" Éomerilta ja Éowyniltä... ;)
 
Tik sanoi:
Mikään yksinkertainen solttu Éomer ei myöskään voinut olla, sillä hänet oli ylennetty marsalkaksi vuonna 3017. Nimitys ei ollut mitenkään nimellinen, koska hän vastasi Rohanin itäisten rajamaiden puolustuksesta. Se mikä hänen käytöksessään näyttää junttimaiselta, oli takuulla teeskentelyä, ehkä vieraiden hämäämiseksi.
Mutta onhan toki mahdollista, että Éomer oli taitava sotilasjohtaja mutta siitä huolimatta käytökseltään juntti. Eivät nämä kaksi sulje toisiaan mitenkään pois. É. saattoi siinä määrin perehtynyt sotataitoon että muunlaisen koulutuksen hankkiminen oli jäänyt vähemmälle.
 
Olisi yleisemminkin ottaen kiinnostavaa miettiä, minkälaisen koulutuksen Keski-Maan ylimykset ovat saaneet. Voisin hyvin kuvitella, että Éomerille (ja Éowynille) olisi järjestetty esimerkiksi jonkinlaista kotiopetusta historiassa ynnä muussa, kenties haltiakielessä, vaikkakaan en muista onko kirjoissa sanottu tästä mitään.

On harmi, että Éomerin lapsuudesta kerrotaan niin vähän.
 
Haltiakielen opetukseen en jaksa ihan uskoa. Muistelisin hämärästi että Rohanissa haltioita ei juurikaan tunnettu kuin tarujen mystisinä olentoina jotka asuvat omaa hämäräperäistä maataan. vai muistanko väärin?
 
Kointähti sanoi:
Mutta mitä todisteita meillä on lopultakaan siitä, että Théoden todella valitsi Éomerin seuraajakseen?

Tämä seuraajaksi nimeäminen tapahtuu kyllä jo "Kultaisen kartanon kuningas" -luvussa, kohdassa jossa todistajina olivat kaikki Edorasissa ja lähiseudulla asuvat ylimykset ja päälliköt. (Olkoonkin että koko tarina on tietysti hobittien ja Gondorin myöhemmän Telcontar-dynastian välittämä.) Mitenkään yllättävä Éomerin nimitys ei ilmeisesti ollut, koska esimerkiksi Denethor kyseli Éomerin senhetkisestä asemasta Rohanin hovissa.

Éomer vaikuttaa kyllä mieheltä, joka on nopea tarttumaan tilaisuuksiin. Esimerkiksi heti Pelennorin taistelun jälkeen hän kehottaa Aragornia marssimaan Minas Tirithiin kuninkaan tunnukset liehuen, vaikka Denethorin oletettiin olevan vielä elossa. Sen verran Éomer piittasi aiempien Markin kuninkaiden 500 vuotta kestäneestä lojaalisuudesta Gondorin käskynhaltijoiden suvulle, joka oli kuitenkin aikanaan luovuttanut Calenardhonin maakunnan rohirrimille.

Rohirrimin kielitaidosta: Gondorin ylimystöhän puhui sindaria, joten joku Minas Tirithissä pidempään oleskellut rohanilainenkin olisi ehkä voinut sitä oppia, mutta mitään erikoisempaa tarvetta tämän kielen opiskeluun rohanilaiset tuskin tunsivat.
 
Telimektar sanoi:
Kointähti sanoi:
Mutta mitä todisteita meillä on lopultakaan siitä, että Théoden todella valitsi Éomerin seuraajakseen?

Tämä seuraajaksi nimeäminen tapahtuu kyllä jo "Kultaisen kartanon kuningas" -luvussa, kohdassa jossa todistajina olivat kaikki Edorasissa ja lähiseudulla asuvat ylimykset ja päälliköt. (Olkoonkin että koko tarina on tietysti hobittien ja Gondorin myöhemmän Telcontar-dynastian välittämä.)

Näinhän asia näyttää olevan, mutta todettakoon oman versioni tapahtumien kulusta olleen huomattavasti jännittävämpi. ;)

Mutta toinen huomattava asia on se, kuinka nopeasti Éomer ylenee vangista kuninkaan perilliseksi. Oliko tässä vangitsemisessa kyse jonkinlaisesta aristokraattisesta kotiarestista vai mistä? Ainakaan Éomerilta ei ollut riistetty marsalkan arvoa vangitsemisesta huolimatta. Miten asiat olisivat edenneet, jos Gandalf ei olisi puuttunut tilanteeseen, ja Gríma olisi saanut jatkaa Théodenin neuvonantajana? Olisiko Sarumanin hyökätessä tapahtunut palatsivallankumous, jossa Éomerin kannattajat ja vanhalle vallalle uskolliset olisivat ottaneet yhteen?
 
Ainakin Rohan olisi tallottu maan tasalle jos se olisi ollut hajallaan Sarumanin armeijan hyökätessä. En ole ihan varma olisiko Éomerin kunnia antanut myöten hyökätä oman kansansa jäseniä vastaan vaikka olisi miten ollut kyse maan parhaasta. Minulla on sellainen kutina että hän olisi joko palannut apuun Sarumanin armeijan hyökätessä (mikä olisi ollut epätoivoista) tai sitten vetäytynyt Gondoriin (mikä ehkä olisi aiemmin mainitun kunnian nimissä ollut epätodennäköistä).
 
Lienee tietysti tyypillistä ihmisyhteisöille, että rivit tiivistyvät ulkoisen uhan alla. Vaikka johto ei olisikaan tilanteen tasalla, siitä haetaan turvaa. Tosin toisen maailmansodan aikanakin pystyi syntymään saksalaisten upseerien salaliitto, joka yritti murhata Hitlerin... Mitä jos Théoden olisi ollut täysin toimintakyvytön, Éomer vangittuna ja Sarumanin armeijat liikekannalla? Olisivatko Rohanin ylimykset päättäneet yksissä tuumin, että vanhan kuninkaan oli aika väistyä?
 
Éomer on esittäytynyt minulle pragmaattisena, määrätietoisena ja hyvin maskuliinista eksistenssiä toteuttavana miehenä. Hän arvostaa elämässään suoruutta, rehellisyyttä, voimaa (sekä fyysistä että tahdonvoimaa), ase- ja kenttäkelpoisuutta, mutta myös perinteitä ja hierarkioita.
Yksi seikka, mihin kiinnitin huomiota aiemmassa keskustelussa, johon en voi olla kommentoimatta, on barbaarisuus. Mitä sillä tarkoitetaan Keski-Maan kontekstissa? Minulle se on meidän maailmassamme titteli, arvonimi taantuneen ja mädän Rooman pelätyille ja kadehdituille vihollisille. Jos sillä tarkoitetaan raakalaismaisuutta, niin tulisi myös vastava kysymyksiin 'suhteessa mihin' ja 'millä perusteella'.
Éomer ei mielestäni ollut missään nimessä 'juntti'. Hän oli jalat maassa, suorassa seisova komentaja, jolla ei ole aikaa höphöpö-jutuille. Se, että hänelle puolituiset ja entit edustivat 'akkojen satuja', ei ole mikään ihme. Jos keskiverto yliopistokoulutettu kuulisi nyt, kun joku alkaisi tosissaan selittää, että miten 600 vuotta sitten Prahan juutalaiset valjastivat Golemin käyttöönsä, joka tappoi hirvittävän määrän ihmisiä, niin ottaisiko hän tätä ihan tosissaan? Saati sitten että huomioisi tätä käytännön tekemisissään. Minusta Éomer oli hyvin fiksu - hän uskoi vasta kun näki. Ja juuri tämä asia piti hänet hengissä. Ja se, että hän ei osannut ilmeisesti kuin westronia ja rohirricia(?), oli vain pragmaattista. Sindarin taito sen ajan Rohanissa olisi yhtä hyvä juttu, kuin silmälasit sokealle. Toki näyttäisi fiksulta, jos joku vaan näkisi.
Ja mitä tulee vallan siirtymiseen, niin kenelle muullekaan se olisi voinut siirtyä? Hän oli ainoa, johon Theoden saattoi luottaa. Eikä Éomerin kapinointi ja luvattomat örkkijahdit varmasti lopulta vähentäneet hänen arvoaan itsenäisiin päätöksiin kykenevänä ja sydäntään kuuntelevana päällikkönä Kuninkaan silmissä. Éomer oli kiivas, nopea sanomaan mielipiteensä, mutta ei suinkaan kykenemätön myöntämään olevansa väärässä tai oppimiskyvytön. Päin vastoin, hänen ystävyytensä ja samankaltainen naismaku Gimlin kanssa osoittavat, että (vaikka toinen pitikin äidistä ja toinen tyttärestä) hän oli hyvin yhteistyökykyinen, reilu ja suvaitsevainen ihminen. Rohanilla ja kääpiöillä oli ollut hirvittävän huonot välit sitten Scathan surmaamisen, kun kääpiön käppänät vaativat, että scathan surmanneet rohirrim antaisivat sen aarteen kääpiöille, joilta se oli ryöstetty. Eikös se torvi, jonka Éomer ja Éowyn antoivat merrille, ollut nimenomaan Scathan aarteesta peräisin?

Minusta Éomer on hieno mies, vaikka olikin nykymittapuulla sovinistinen. Hän vaan jää jonkun verran Aragornin varjoon, mutta ihmekös tuo, sillä vain aniharva ei jäänyt hänen varjoonsa.

Sinänsä muuten aika jännä allegoria omasta historiastamme tuli mieleen Rohaniin liittyen: Skyytithän tulivat anglo-saksien apuun sotimaan heidän palkkaamina, ja asettuivat sittemmin nykyisen Irlannin ja Skotlannin seuduille. Caledoniasta tuli Skotlanti, eli skyyttien maa, kun Calenardhonista tuli Rohan, Hevosruhtinaiden maa.
 
Ylös