Kuukauden sankari: Samvais Gamgi

Kointähti

Koala on steroids
Samvais Gamgi

Alleoleva perustuu kirjaan Taru sormusten herrasta ja sen liitteisiin.

Samvais Gamgi, joka tunnettiin paremmin pelkällä Sam-nimellä, oli vuonna 2983 kolmatta aikaa (vuonna 1380 konnunlaskua) syntynyt hobitti. Hänen isänsä Hamfast Gamgi, lyhyemmin "Ham" tai Samin puheessa "Ukko", oli Hobittilaan muuttanut puutarhuri, ja Sam seurasikin tämän jalanjälkiä päätyen Repunpään puutarhuriksi. Mahdollisesti hän toimi myös yleisemminkin Repunpäässä jonkinlaisena renkinä ja palvelijana, sillä muusta palveluskunnasta ei ole ainakaan puhetta. Jää tosin hivenen epäselväksi, millainen tarkkaan ottaen Samin palvelusuhde oli - hänellähän saattoi olla muitakin toimeksiantoja tai omakin puutarhansa hoidettavanaan - mutta voidaan olettaa hänen olleen päätoiminen Repunpään palvelija, sillä hän ei missään tuo esiin muita velvollisuuksiaan. Kaiken kaikkiaan hän tuntuu olleen vaatimatonta sukua ja omaksuneen palvelijan roolin. Mainittakoon vielä, että Samin äidin nimi oli Kello Kilttilä, ja perheessä oli Samin lisäksi neljä vanhempaa sisarusta (ilmeisesti kolme poikaa ja yksi sisar) ja yksi nuorempi sisar. Muusta perheestä tiedetään hyvin vähän.

Voidaan epäillä, että Samin elämässä täysin ratkaiseva käännekohta oli tämän keskeinen jäsenyys Sormuksen saattueessa. Näistä tapahtumista kertoo TSH perusteellisesti, riittäköön tiivistettäväksi tässä, että ensin yhdeksänhetkisessä saattueessa ja sittemmin kahden Frodo Reppulin kanssa Sam kuljetti Sormuksen Mordoriin ja oli näin suuressa roolissa Sauronin kukistumisessa. Joka tapauksessa 23. syyskuuta 3018 ja 3. marraskuuta 3019 välinen reilun vuoden jakso oli käänteentekevä nuoren hobitin elämässä. Rengistä oli tullut jossei herra, niin ainakin oman elämänsä sankari. Hänestä vaikuttaa myös tulleen selvemmin merkittävien hobittien Frodo Reppulin, Peregrin Tukin ja Meriadoc Rankkibukin ystävä tänä aikana.

Toukokuun 1. päivä vuonna 3020 Sam meni naimisiin Ruusa Töllin kanssa, ja näiden esikoinen syntyi 25. maaliskuuta 3021. Kaiken kaikkiaan he saivat 13 lasta. Kuuden vuoden päästä Sam valittiin Konnun pormestariksi 47 vuoden iässä. Koska hobittien täysi-ikäisyyden rajana pidettiin perinteisesti 33 vuotta, voidaan häntä pitää huomattavan nuorena tähän virkaan astuessaan. Hän piti virkaa hallussaan seitsemän kautta eli 96 vuoden ikään asti. Kuusi vuotta tämän jälkeen hänen vaimonsa menehtyi, minkä jälkeen Sam kulki perimätiedon mukaan Harmaisiin Satamiin ja purjehti meren yli.

Mitkä olivat ne Samin ominaisuudet, jotka tekivät hänestä korvaamattoman kumppanin Frodolle näiden matkalla? Miten puutarhurista kehittyi menestyksekäs pormestari? Jatkoiko Sam isänä Ukon tapaa nimitellä jälkikasvuaan "pölkkypäiksi"? Mitä muita kysymyksiä juuri sinä olet kehitellyt mielessäsi?

Keskustelu alkakoon!
 
Tolkienin Kirjeistä minulle jäi mieleen, että Tolkien piti Samia TSH:n varsinaisena päähenkilönä, valitettavasti en pysty täsmentämään tietoa ja toivon muistavani oikein. Joka tapauksessa Sam näkemykseni mukaan edustaa laajasti Tolkienin ihanteita. Frodo on ilmiselvä ihanteellinen hahmo jonka voi nähdä Jeesus-hahmona ja kuvaan sopii, että Tolkien on laittanut omaa ihanneminäänsä Samiin, Frodon palvelijaan jolloin Tolkien rinnastuu Jeesuksen palvelijaksi.

Hobitin Bilbo nyt oli kuin Tolkienin ruumiillistuma, yhtäläisyyttä on vähän joka asiassa. (Anteeksi pahemman luokan rönsy: minulle tulee mieleen Tolkienin yllättävä menestyminen rugbyssä pienestä koosta ja epäurheilullisuudesta huolimatta kun Hobitissa kuvataan miten Bilbosta kuoriutuu taistelija hänen pitäessä hämähäkkejä loitolla kääpiöiden ollessa vielä kovin tokkuraisia). Sam sen sijaan on monella tavalla eri maata kuin Tolkien, erityisesti kirjaviisauden osalta. Tolkienin elämäkerrassa todetaan yksikantaan, että Samin esikuvana ovat 1. Maailmansodan sotilaspalvelijat jollainen Tolkienillakin oli upseerina. Tämän analogian mukaan Frodo edustaisi ensisijaisesti Tolkienia mutta en juuri näe yhtäläisyyksiä.

Sam edustaakin Tolkienin ihannetta tervejärkisyydestä, maanläheisyydestä, hyväsydämisyydestä ja yksikertaisesta elämästä joka on samalla mitä arvokkain. Sam osoittaa lukijoille, että luotettavuus, järki ja hyvyys eivät ole koulutuksesta tai kirjaviisaudesta kiinni kuten sotilaspalvelijat osoittivat Tolkienille.

Hobitit näyttävät kuinka pienimmätkin voivat saada aikaan suuria tekoja ja Sam on tavallaan tämän ajatuksen ruumiillistuma, toteuttaa ajatuksen puhtaimmillaan. Vaatimaton puutarhuri on ratkaisemassa maailman kohtaloita, eikä ylpistymisestä ole merkkiäkään. Sam olisi jopa liiankin hyveellinen ja täydellinen ellei hän olisi niin rakastettava. Uskon, että Samilla ei olisi ollut vaikeuksia heittää sormusta Tuomiovuoren uumeniin.

TSH:n kantavia teemoja ovat toveruus ja tässä Frodon ja Samin välinen toveruus on keskeisimmässä asemassa. Sodanaikaisten muistojen lisäksi uskon, että varsin ihannoituun toveruuden kuvaukseen on vaikuttanut Tolkienin nostalgiset muistot Inklingseistä ja myös myöhemmät ”kaverikerhot” olivat selvästi tärkeitä Tolkienille. En voi olla jopa näkemättä tiettyä yhtäläisyyttä Tolkienin ja Samin elämänkaarissa kuten alku suhteellisen vaatimattomissa oloissa, suuren sodan kokeminen, toveripiirien vaihtuminen enemmän perhekeskeisyydeksi ja pitkäaikaisen arvostetun aseman saavuttaminen (pormestari/professori). Jos menen oikein pitkälle, näen Samin edustavan elämän tarkoitusta, Tolkienille ehkä sekä ihanteena että oikeutuksena hänen elämälleen.
 
Kun nyt päästiin mielenkiintoiseen kysymykseen siitä, kuka Tolkienin hahmoista edustaa olennaisimmin häntä itseään, näkisin vastauksen löytyvän kaikista kirjojen kolmesta tärkeimmästä hobitista: Bilbosta, Frodosta ja Samista. Voidaankin arvella kirjojen historian liittyvän tähän olennaisesti. Hobitti oli Tolkienin ensimmäinen tiedostamaton yritys muodostaa kuvaa itsestään ja elämästään, ja tässä vaiheessa hän keskittyi eniten vielä ulkoisiin seikkoihin. Bilbo kuvaakin hänen omaksumaansa roolia tässä maailmassa. Hän saavuttaa sisukkuutensa ja onnekkaiden sattumusten kautta arvonantoa sekä aineellista hyvinvointia. Kuitenkin Bilboa liikuttavat voimat jäävät hämärän peittoon.

Taru sormusten herrasta on myöhäisempi paluu samaan aihepiiriin, ja siinä nähdäkseni Tolkien jakaa minuutensa kahteen osaan: henkeen Frodon hahmossa ja ruumiista edustavaan Samiin. TSH:n lopussa Sam puhuu kahtaalle vetämisestä, ja tämä repeämä levenee kuiluksi Frodon lähtiessä Meren taa. Tässä näkyy varmaankin Tolkienin uskonnollisuus, mikä ilmeni jonkinlaisena kaipuuna tuonpuoleiseen. Kuitenkin hän oli samalla perhekeskeinen mies, joka nautti tovereiden seurasta ja arkisesta puuhastelusta. Sam on juuriaan myöten hobitti, vaikka hänessä onkin myös taruista kiinnostunut puolensa, mutta Frodo on haltiamieli, jota lisäksi monet Vihollisen aseet sekä Sormuksen taakka vahingoittavat. Tolkienin elämän perusta oli yksinkertaisissa arvoissa, joita Sam ilmentää, mutta vaikkapa tämän kirjailijanuraa on vaikea ymmärtää, ellei oteta huomioon tämän haaveilevaa ja kenties haavoittunuttakin puolta - Frodoa.
 
Minusta ajatus Samista varsinaisena päähemkilönä on kovin järkevä (olipa ajatus kuinka todenpohjainen hyvänsä). Frodo kantoi sormusta, mutta Sam kantoi Frodoa.
Jollakin tavalla näen Samin matkassa jotain itsestänikin. Ensin hiljainen ja arka joka vain haaveilee asioista, mutta ei usko koskaan olevansa tarpeeksi suuri ja merkityksellinen toteuttaakseen haaveitaan. Sitten Sam heitetään kokemaan asioita joita hän ei koskaan voinut edes kuvitella. Niin hienoja kuin huonojakin. Suojaisan konnun ulkopuolella avautuu raadollinen maailma jossa ei voi pärjätä olemalla pelkkä seuraaja. Tarvitaan vain joku jota ihailla ja joka johdattaa noihin kokemuksiin ja lopulta muutosprosessi alkaa. Frodo on Samille miltei jumaloitu hahmo ja Sam todennäköisesti elää elämäänsä myös Frodon kautta. Mutta kun Frodon voimat hupenevat on Samin pakko tehdä jotain. Tässä vaiheessa pakon ajamana Sam joutuu tekemään päätöksiä ja valintoja itse. Pikkuhiljaa itseluottamus karttuu ja todellinen käännekohta Samin elämässä minun nähdäkseni ei olekaan välttämättä matka sormuksensaattueessa vaan Frodon lähtö tai valinta Frodon ja Ruusan välillä. Matka vain valmisteli ja kouli Samia tulevaa varten. Kun Sam valitsi Ruusan Frodon edelle ja Frodo lähti sai Sam alkaa oikeasti elää omaa elämäänsä omana itsenään.
Luonnostaan nöyrä ja aavistuksen ehkä epävarmakin Samwais joka kuitenkin kokemustensa myötä sai huomata osaavansa toimia ja ajatella aivan itse ja tehdä oikeita ratkaisuja oli varmasti mainio paketti pormestariksi. Kun lisätään siihen vielä kansainväliset yhteydet ja kokemus myös konnun ulkopuolisesta maailmasta josta monellakaan hobitilla ei ollut kovin selvää käsitystä olivat minusta selkeästi etu kyseisessä toimessa.
 
Vielä pieni mutta itselleni merkityksellinen yksityiskohta. Sam on, jos ei ainoa niin, ainakin se joka saa minut selkeästi eniten liikuttumaan lukiessani TSH:ta. Samissa on eniten jotain mitä en osaa oikein analysoida, ehkä ns. elämän makua. Samin kohdalla taidetaan kuvata erityisen paljon sitä mitä hänen päänsä sisällä liikkuu, muiden kohdalla kuvataan enemmän toimintaa. Tuntuu siltä, että Tolkien laittoi omia Taruun liittyviä liikutuksen tunteita Samin ajatuksiin ja näin ne välittyvät helposti lukijalle.
 
Tästä muistui mieleen että ryhmäteatterin Hobitissahan Nimenomaan Sam oli laitettu kertojaksi vaikka Frodo tai Bilbo olisi kirjan kirjoittajana tietyllä tavalla ajateltuna ollut luontevampi valinta. Tässä on vähän samantapainen asetelma kuon Holmesilla ja Watsonilla (tosin ehkä ihan himpunverran liian kaukaa haettua, mutta kuitenkin).
 
Ansiokasta pohdintaa Samista! Samvais Gamgihan kohoaa puutarhurin ja lakeijan roolista arvoon arvaamattomaan, kun hänet valitaan Konnun pormestariksi. Siten hän osoittaa myös Tolkienin uskoa säätykiertoon, kun alhaissyntyinen hobitti nousee Peregrinin ja Meriadocin kaltaisten nuorten ylimysten rinnalle ja ehkä ylikin. Samin sosiaalista kohoamista kuvastaa sekin, että hänestä sikiävät vaikutusvaltaiset Tarhurien ja Tornien Mesikersojen suvut. Sam oli selkeästi myös erittäin suosittu mies, sillä hänet äänestettiin pormestariksi seitsemän kertaa.
 
Tämmöinen kysymys Samista:

Lukitarin piston uneen vaivuttama Frodo makaa maassa, Sam on lähdössä kohti Mordoria Sormus mukanaan mutta örkit lähestyvät:

Miten hän pääsisi pakoon, miten pelastaisi itsensä, miten pelastaisi Sormuksen. Sormus. Hän ei tajunnut ajattelevansa tai päättävänsä. Hän vain huomasi vetävänsä ketjun esiin ja ottavansa Sormuksen käteensä. Örkkiosaston kärki ilmestyi halkeamaan aivan hänen eteensä. Hän pani Sormuksen sormeensa. (TSH II/4.10. "Mestari Samvaisin valinnat", s. 759)​

Tämän jälkeen Sam lähinnä kuuntelee örkkipäälliköiden keskustelua ja kuulee, että Frodo elää. Sitten hän lähtee örkkien perään. Lopulta hän on taas "samassa solassa jossa hän oli pannut Sormuksen sormeensa ja nähnyt Shagratin komppanian marssivan ohi", ja kas:

Hänestä tuntui että jos hän kerran sivuuttaisi solan huipun ja astuisi itse Mordorin maahan, tuo askel olisi peruuttamaton. Hän ei ikinä palaisi. Vailla selvää tarkoitusta hän veti Sormuksen esiin ja pujotti sen taas sormeensa. (TSH III/6.1. "Cirith Ungolin torni", s. 928)​

Kysymys kuuluu: Missä välissä Sam otti sormuksen pois sormestaan voidakseen pujottaa sen taas sormeensa?
 
En tiedä onko kompakysymys vaiko ei, en jaksa tähän hätään lukea tarkasti tuota kohtaa lävitse, mutta käväisi mielessäni, että hänhän päättää jättää Tehtävän saadessaan kuulla Frodon olevan elossa. Sitten hän pohtii, että jos vetää miekkansa esiin, niin örkit näkevät sen loimotuksen välittömästi. Ja enpä osannut vastata päästäni kysymykseen: Näkyykö örkit tunnistavien miekkojen loimotus ulkopuolisille, jos sormus on sormessa?
 
Ei ole kompa. Kun Sam laittaa sormuksen kirjan mukaan uudestaan sormeensa, hän ei ole vielä löytänyt Frodoa eikä ollut tekemisissä ärkkien kanssa. Minä vain en löytänyt edellä mainittujen sivunumeroiden välistä 4. kirjan lopusta enkä 6. kirjan alusta kohtaa jossa hän ottaisi sormuksen pois.

Mitä se semmoinen oikein toimittaa?
 
Hmm.. tosiaan Sam ei taidakaan tuossa mainitsemassani kohdassa vielä tajuta Frodon olevan elossa. Joka tapauksessa hän havahtuu tajutessaan, että halkeamaan tullut örkkiosaston kärki näkee Frodon – melkein heti Sormuksen ensimmäisen sormeen laittamisen jälkeen (heti seuraavalla sivulla Kaapuhemmossa); Ja tällöin hän päättää luopua Tehtävästä (ja kaikista päätöksistä, [eli myös implisiittisestä päätöksestä pitää Sormusta sormessa?]), jonka näkisin oivalliseksi kohdaksi ottaa Sormus pois, vaikka sellaisesta ei mitään puhutakaan. Epäilykseni heräsi, koska Sam hetimmiten alkaa sitten pelätä miekan loimotuksen paljastavan hänet, ja tarvitsisiko tällaista pelätä, mikäli Sormus on yhä sormessa tuossa kohtaa? Tämä on toki vain pikaiseen tekstin vilkaisuun perustuvaa arvailua.
 
Ylös