Kuukauden tiimi: Frodo ja Bilbo

Kaapuhemmon viidestoista painos. S.31 sanoi:

Mutta pahaa ei ollut vielä seurannut; ja herra Reppuli oli avokätinenkin, useimmat olivat valmiit suomaan anteeksi, hänen omituisuutensa ja hyvän onnensa. Sukulaitensa (paitsi tietysti Säkinheimo-Reppulien) luona hän edelleen vieraili kuten asiaan kuului, ja monet köyhiin ja vähäisiin sukuihin kuuluvat hobitit ihailivat häntä yli kaiken. Mutta läheisiä ystäviä hänellä ei ollut, ennen kuin eräät hänen nuoret sukulaisensa alkoivat varttua.
Näistä vanhin ja Bilbolle läheisin oli nuori Foro Reppuli. Yhdeksänkymmenen ikäisenä Bilbo otti hänet perijäkseen ja toi hänet Repunpäähän asumaan ja murskasi Säkinheimo-Reppulien haaveet lopullisesti. Bilbolla ja Frodolla sattui olemaan sama syntymäpäivä, syyskuun kahdeskymmenestoinen. >> Frodoseni, sinun on parasta tulla tänne asumaan>>, sanoi Bilbo eräänä päivänä, >>sitten voimme pitää syntymäpäiväjuhlamme mukavasti yhdessä.>> Frodo oli noihin aikoihin kolmannellakymmenellään, hobittien vastuuttomassa iässä lapsuuden ja täyti-ikäisyyden välillä; täysi-ikäisiksi he tulivat kolmenneljättä iässä.

Click to expand...

Monia hauskoja yhteissynttäreitä nämä kaksi hobittia saivat viettää yhdessä Repunpäässä ennen Bilbon odottamatonta katoamista hänen täyttäessään yksitoistakymmentäyksi vuotta ja Frodon kolmekymmentäkolme ja tullessa täysi-ikäiseksi.
Tästä ajasta ei kerrota paljoa ainakaan niissä lähteissä joita olen lukenut. Voisin silti hieman spekuloida tämän ajan tapahtumia.
Voisin kuvitella nuoren ja vanhempansa menettäneen Frodon ehkä ajatelleen että muuton myötä saisi enemmän omaa tilaa kaikkien jaloissa pyörivien sukulaisten jäädessä Bukinmaahan. Samalla hän lienee ollut myös haikea jättäessään ystävänsä ja lapsuudenmaisemansa, mutta vastuuttomassa iässä haetaan omaa paikkaa maailmassa ja halutaan kokea kaikkea uutta. Siksi lähtö lienee ollut Frodolle helppo. Pääsee mukavan Bilbo-herran luokse asumaan Rankkivuon toiselle puolelle. Oma tilaa lienee mielestäni ehkä se suurin muutos Frodon elämässä. Tuskinpa Bilbo oli kovin ankara kasvattaja nuorelle perijälleen ja todennäköisesti Frodo sai olla ja elää hyvin paljolti miten tahtoi. Toki Bilbolla riitti tarinoita ja varmasti opetuksia, mutta minun on hankala kuvitella häntä komentamassa Frodoa ellei siihen olisi todella hyvää syytä. Ja kuitenkin Frodolla oli yksi hobitti johon saattoi turvata ja luottaa. Vähän kuin isän korvike jos näin voi sanoa. Tosin en usko Bilbon ikinä olleen Frodolle ihan suoranainen isän korvike vaan ehkä ennemmin vähän kuin kummisetä tai jotain vastaavaa. Sitä paitsi nuorta Frodoa varmasti kiehtoi Bilbon omituisen maine ja huhut aarteista ja seikkailuista.
Joka tapauksessa näilläkin kahdella hobitilla oli selvästi vahva kiintymyssuhde. Ei samalla tavoin kuin Samilla ja Frodolla, mutta kuin perheenjäsenillä toisiinsa. Tätä suhdetta ei myöskään ole kuvattu yhtä tarkasti kuin Samin ja Frodon välistä suhdetta ja joudun aika paljon kirjoittamaan asioita myös sen mukaan miltä ne minusta tuntuvat olevan ja lukemaan tunnetiloja rivien välistä. Kuitenkin kiintymys oli selvä. Jo Frodon lähtiessä matkaan hän mielessään lähti seuraamaan Bilboa, ei muuta ja palatessaan hän toi tarinansa bilbolle ja se lieni tavallaan jopa suurempi kotiinpaluu kuin paluu lopulta Repunpäähän. Frodon matka ja ajatukset linkittyivät jatkuvasti enemmän tai vähemmän Bilboon. Frodo rakasti tuota vanhaa hobittia ja Bilbo oli toiselle matkalleen lähtiessä selvästi kovasti ikävöinyt Frodoa.
[quote='Kaapuhemmon viidestoista painos. S. 206 Elrond Bilbolle]
>>Herää pikkumies!>> hän sanoi hymyillen. Sitten hän kääntyi Frodoon päin ja viittasi tämän luokseen.>> Nyt on vihdoin tullut hetki jota olet toivonut>>, hän sanoi. >> Tässä on ystävä jota olet kaivannut.>>[/quote]
Seikkailultaan Rivendelliin palatessaan Frodo lähti jälleen ensimmäiseksi etsimään Bilboa. Hän löysikin vanhan ja väsyneen hobitin. Selvästi elämänsä ehtoopuolta elävän joka nukkui paljon (mutta ei koskaan ruoka-aikojen ohi) ja oli selvästi jo vähän höpsähtämässä lahjoittaessaan Frodolle uudestaan Piikin ja mithrilpaidan ja unohtaessaan että Frodon retken tarkoitus oli lähteä tuhoamaan sormusta. Joka tapauksessa Frodo vietti pari viikkoa Bilbon luona vaikka varmasti noin pitkän matkan jälkeen olisi jo vähän kaivannut kotiin. Hän kunnioitti Bilboa ja halusi viettää tämän kanssa aikaa vielä kun mahdollista. Frodon lopulta lähtiessä Bilbo tuli surulliseksi. Oli varmasti mukavaa ja turvallisen ja kotoisan tuntuista kun Frodo ja Sam pyörivät lähettyvillä. Vaikka viimeinenkoto olikin hyvä paikka niin uskon että syvällä sisimmässään jokainen vanha hobitti kaipaisi tuttujen esineiden ja asioiden pariin. Kun Bilbo ei enää oikein pystyisi eikä jaksaisikaan lähteä kotiin (enkä tiedä haluaisiko edes lähteä Frodon vaivoiksi) niin hän jäi annettuaan Frodolle vielä tehtäväksi kirjata muistiin seikkailunsa. Vastuut ja elämän taakka oli siirretty eteenpäin ja nyt saattoi vain keskittyä tekemään sitä mikä milloinkin tuntui hyvältä. Matkustivathan hobitit lopulta yhdessä länteen, mutta sitä ei tässä vaiheessa tiedetty.

Näkikö Bilbo jo Frodon adoptoidessaan että myös Frodossa oli hieman seikkailijaa pakon edessä vai tekikö Bilbon kasvatus Frodosta seikkailuille alttiin? Eihän Frodo toki, vaikka seikkailuista ja matkoista haaveilikin Bilbon tarinoita kuunnellessaan lopulta ollut niin kovin halukas lähtemään matkaan ennen kuin oli aivan pakko. Mutta eipä se ollut kyllä Bilbokaan aikoinaan kääpiöiden kanssa lähtiessä erityisen innostunut matkastaan. Kuitenkin molemmille tuli matkustelu tutuksi ja jonkinlainen kaipuu kulkemaan oli molemmilla. Oliko se vain sattumaa että Bilbo valitsi perijäkseen niin sopivan hobitin?
Entä mitä lännessä mahtoi tapahtua? Kaksi hobittia (ainoat hobitit varmasti ikinä) jotka matkustivat yhdessä kuolemattomille maille. Tiivistikö tämä matka heidän suhdettaan entisestään? Elivätkö he aikojen loppuun vai kuolivatko lopulta? Elävätkö he edelleen jossain muuallakin kuin muistoissamme? Joka tapauksessa nämä kaksi pitivät huolta toisistaan ja vaikka heillä ei ollut suuria yhteisiä tarinoita niin Frodon tarina oli erottamaton jatko Bilbon tarinalle ja näin näitä kahta hobitta ei voi sen enempää kuin näitä kahta tarinaakaan ikinä täysin erottaa toisistaan.
Tällaisesta suhteesta kahden elävän olennon välillä minä pidän. Sitä ei voi kokonaan katkaista vaikka haluaisi eikä sitä halua katkaista vaikka voisi.

Bilbon ja Frodon suhteen on varmasti tarkoitus olla läheinen ja lämmin sekä sillä tavalla avoin, että siinä ei ole niitä rasitteita joita helposti on aviopuolisoiden tai lasten ja vanhempien välillä. Jaamarkin toteaa, että tällaisesta suhteesta hän pitää ja epäilemättä tämä on ollut Tolkieninkin mielestä hyvä, läheinen mutta ei liian likeinen tai kahlitseva. Tolkienille kun tavanomainen aviopuolisoiden suhde tuntuu tuottavan vähän päänvaivaa. Ehkä se on liian arkinen fantasiaan.
Lapsuudesta tunnistan mielentilan jossa on Bilbon ja Frodon välisen suhteen piirteitä. Ala-asteen aikana olin tyypillisesti kesälomalla pari viikkoa minua paljon vanhemman serkun maatilalla. Elo oli vähän kuin hobittilassa konsanaan. Keskellä kesää peltotöitä ei juuri ollut, viljan kasvaessa omia aikojaan työt olivat lähinnä mukavia askareita ja puuhasteluja, välillä ehti ratsastaa tai käydä retkellä jossain. Bilbo ja Frodokin tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän lomalla kokoajan. Serkun kanssa tultiin mitä luontevimmin juttuun keskenään, hänen ei tarvinnut kasvattaa minua ja minun ei tarvinnut vängätä ja valittaa mistään, kunhan nautittiin olosta.
Bilbon ja Frodon suhde korostaa hobittien mielenlaatua ja Kontua rauhan ja leppoisan elämän tyyssijana, että sankareittemme harmoninen suhteensa ja pikku retket ovat pahennuksen aiheena. Tarinan kannalta Bilbon ja Frodon suhde on taustaa ja kehystä jolla ei ole suurta merkitystä ja jonka yksityiskohtiin ei ole tarpeettomasti uppouduttu.
Varmasti bilbon esimerkki ja kiinnostus ulkomaailmaa kohtaan vaikutti Frodoon ja varmasti Frodo oli keskimääräistä hobittia alttiimpi seikkailuille. Toisaalta hän oli varovaisempi ja harkitsevampi kuin Merri ja Pippin.
Bilbon vanhenemisen kuvaus tuo hienosti esille miten elämä siirtyy yhä enemmän muistoihin ja miten vanhoihin kullattuihin muistoihin ei ole paluuta, vaikka kuinka palaisi vanhoihin tuttuihin paikkoihin. Tolkien totesi itsekin, että TSH:n keskeisiä teemoja ovat ajan kulumiseen liittyvä muutos ja vääjäämätön luopuminen. Varmasti vanhoilla päivillään Bilbo piti nuoruutensa Kontua maailman parhaana paikkana. Niin kuin sanotaan, joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle.

Kaksi hobittia (ainoat hobitit varmasti ikinä) jotka matkustivat yhdessä kuolemattomille maille. Tiivistikö tämä matka heidän suhdettaan entisestään? Elivätkö he aikojen loppuun vai kuolivatko lopulta? Elävätkö he edelleen jossain muuallakin kuin muistoissamme?

Click to expand...

Tämä kysymys on askarruttanut lukijoita alusta lähtien. Niinpä Tolkien joutui vastaamaan siihen kirjeissään. Esimerkiksi Naomi Mitchisonille hän kirjoitti (huom. jo 22. syyskuuta 1954, siis ennen Kuninkaan paluun ja jopa ennen Kahden tornin ilmestymistä, mikä on hieman hassua) että Frodo ja Bilbo sekä lopulta myös Sam "voivat lähteä haltioiden kanssa Haltiakotoon, mutta: "He eivät voi elää siellä ikuisesti, ja koska he eivät voi palata kuolevaiseen maailmaan, he voivat "kuolla" ja kuolevatkin - vapaasta tahdostaan ja jättävät maailman." (Kirjeet, kirje 135, sivu 251).

Paljon myöhemmin (syyskuussa 1963) hän kirjoittaa Eileen Elgarille ja käsittelee vielä tarkemmin Frodon ja Bilbon matkaa lähteen: "Frodo lähetettiin tai hänen sallittiin mennä Meren yli parantumaan - jos se oli mahdollista, ennen kuin hän kuoli. Hänen olisi ennen pitkää määrä "mennä pois": yksikään kuolevainen ei voinut tai voi asua maan päällä tai ajassa loputtomasti. Hän siis meni joksikin aikaa sekä kiirastuleen että palkintoon: hän sai aikaa miettiä, olla rauhassa ja ymmärtää paremmin asemansa pienuudessa ja suuruudessa..."

Bilbon matkan länteen Tolkien toteaa olevan "epäilemättä Gandalfin itsensä ansiosta, jotta suunnitelma olisi täydellinen. Gandalf oli pitänyt Bilbosta tavattoman paljon jo hobitin lapsuudesta saakka. Hänen seuransa oli itse asiassa Frodon kannalta välttämätöntä - on vaikea kuvitellakaan että edes Frodon kokemia asioita läpikäynyt hobitti voisi olla onnellinen maallisessa paratiisissa ilman itsensä kaltaista kumppania, ja Bilbo oli se, jota Frodo eniten rakasti." Tolkien toteaa vielä että Bilbo tarvitsi matkaa itsensäkin takia, sillä hänessä oli yhä "Sormuksen jälki". Asiasta on vielä paljon enemmänkin, se kannattaa lukea kokonaisuudessaan (Kirjeet, kirje 246, sivu 412), mutta jo näistäkin sitaateista näkee, että Frodo ja Bilbo olivat tosiaan tiivis tiimi.

Siitä, valitsiko Bilbo perijäkseen Frodon hänen ominaisuuksiensa vuoksi vai kehittyivätkö ne sen jälkeen, en itse osaa (ainakaan nyt) sanoa mitään. Kysymys on kuitenkin sangen kiinnostava.

Tik sanoi:

Siitä, valitsiko Bilbo perijäkseen Frodon hänen ominaisuuksiensa vuoksi vai kehittyivätkö ne sen jälkeen, en itse osaa (ainakaan nyt) sanoa mitään. Kysymys on kuitenkin sangen kiinnostava.

Click to expand...

Bilbo: [enigmatically] You're a good lad, Frodo. I'm very selfish, you know. Yes, I am. Very selfish. I don't know why I took you in after your mother and father died but it wasn't out of charity. I think it was because... of all my numerous relations, you were the one Baggins that showed real spirit.

Lainaus esiintyy Sormuksen Ritareissa. Onko Tolkienin omaa tuotosta vai käsikirjoittajan itsensä keksimää hölinää?

Rohanin ratsastaja sanoi:

Bilbon ja Frodon suhteen on varmasti tarkoitus olla läheinen ja lämmin sekä sillä tavalla avoin, että siinä ei ole niitä rasitteita joita helposti on aviopuolisoiden tai lasten ja vanhempien välillä. Jaamarkin toteaa, että tällaisesta suhteesta hän pitää ja epäilemättä tämä on ollut Tolkieninkin mielestä hyvä, läheinen mutta ei liian likeinen tai kahlitseva.

Click to expand...

Aloitin tiistaina lukemaan Tarua uudelleen, kuten silloin tällöin teen kun haluan pitkän tarinan. On aina mielenkiintoista katsoa, mihin asioihin sitä tällä lukukerralla kiinnittää huomiota. Bilbo sanoo jotain sen suuntaista kun tietäisi jo miten Frodo tulee elämään. Hän on pohtinut sitä, kuinka Frodo tulee asumaan Repunpäässä yksin. Siis samankaltaista poikamieselämää, mitä Bilbo itsekin. Kaipa hobitit ovat oppineet tuntemaan toisensa ja sisäisen levottomuutensa, kun tällainen asia on niin varma. Koloon kun mahtuisi vaimo ja lapsiakin. Frodo arvosti 22. syyskuuta Bilbon syntymäpäivänä ikäänkuin unohtaen että hänellä on sama syntymäpäivä. Hän näyttää jollain lailla jäljittelevän Bilboa ja varmasti on oikea hobitti siihen. Monet asiat saivat alkunsa juuri 22. syyskuuta ja tietyn ikäisenä. Viittaa jollain lailla siihen, että hobitti haluaa pitää kiinni järjestyksestä ja säännöllisyydestä. Frodo rakasti vielä Kontua, mutta oli varmasti antanut itselleen luvan lähteä, kun olisi oikea aika, eli takaraja joka on 50 vuoden ikä ja syyskuu?

Myös tällä lukukerralla huomioni kiinnittyi kasveihin, joita on mainittu kukkivan puutarhassa syksyllä ja ne todentotta ovat syksyllä kukkivia, kun viimeksi asiaa tarkastelin. Syyskuu Konnussa on vielä varmasti kesäisempi ja lämpimämpi, mitä meillä Suomessa. Myös sellainen yksityiskohta jäi mieleeni, että Lothon hiusten kerrotaan olevan vaaleat. Onko siis Säkinheimo-Reppuleissa vahvaa helokeesiverta? Nyt hoksasin myös sen, että Gandalfin kerrottaan oleskelleen Konnussa ja Repunpäässä kokonaiset 2 kuukautta (touko-kesäkuuta) ennen Frodon lähtösyksyä. Hän on tuolloin varmasti kiertänyt Konnun rajat ja varmistanut, että siellä on koko joukko samoojia valppaina. En osaa kuvitella Gandalfia toimettomana, eli istumassa pelkästään Repunpään puutarhalla ja kertaamassa Frodon kanssa asioita Mordorista ja Sormuksesta, vaikka sellaistakin keskustelua varmasti oli. Ehkäpä Gandalf myös tapasi ohi kulkevia kääpiöitä ja Länteen suuntavia haltioita.

Mukavaa, kun joku palaa vielä näihin vanhoihinkin keskusteluihin, tällaistakin on puhuttu vuosia sitten! Kun yleisemminkin näiden arkistojen lukijat jättäisivät ajatuksiaan...

Jotenkin näen Bilbon ja Frodon tarinassa ajatuksen sukupolvien ketjusta, molemmilla on retkensä omalle vuorelleen, ja sen minkä yksi saa taakakseen, joutuu toinen tuhoamaan. Vähän niinkuin Tolkienien osat ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa, tai Hitler ja muut natsit ensimmäisen ms:n rintamalla ja toisen kulisseissa. Historia ja henkilöhistoriat leikkaavat, ja jälkeen jää traumatisoituneita miehiä.