Kuukauden tiimi: Lukitari ja Sauron

Lukitari ja Sauron

Seuraavaksi kerrotut tiedot perustuvat Tarun sormusten herrasta Neljännen kirjan lukuun IX Lukitarin luola sekä liitteeseen B. Lukitarista ja Sauronista on myös omat erilliset keskustelunsa Käärmeessä.

Lukitarin ja Sauronin suhde alkaa todennäköisesti Sauronin perustaessa Barad-dûrin ja muodostaessa Mordorin valtapiirikseen joskus vuoden 1000 jälkeen Toista Aikaa. Vuonna 3441 Toista Aikaa Sauron kukistettiin väliaikaisesti, ja hän palasi Mordoriin vasta vuonna 2951 Kolmatta Aikaa. Kuitenkin Nazgûlit palasivat jo vuoden 1300 tienoilla KA. ja nämä kerääntyivät Mordoriin 1980 KA. Minas Ithil kukistui vuonna 2002 KA. ja sai nimen Minas Morgul. Noin kaksi vuosituhatta Toisella Ajalla ja vuosituhannen Kolmannella Ajalla Lukitari eli Sauronin valtapiirin rajoilla mitä ilmeisimmin ainakin juuri häiritsemättä ellei suorastaan kukoistaen. Suhde päättyi joko Lukitarin mahdolliseen kuolemaan tai Sauronin kukistumiseen maaliskuussa 3019 KA.

TSH:ssa anonyymi kertoja kuvaa Lukitarin ja Sauronin suhdetta seuravasti:

Ja mitä Sauroniin tulee: hän kyllä tiesi missä Lukitari vaaniskeli. Sauronia miellytti se että Lukitari asusti siellä hänen rajallaan nälkäisenä mutta kyltymättömänä pahassa, varmempana vartijana kuin mikään mitä hän itse taidoillaan pystyisi keksimään. Örkit olivat toki hyödyllisiä orjia, mutta Sauronilla oli niitä paljon. Jos Lukitari silloin tällöin pyydysti niitä tyydyttääkseen ruokahaluaan, se sai sen tehdä: Sauronilla oli siihen varaa. Ja joskus, kuten mies heittää kissalleen herkkupalan (kissakseen hän sitä kutsuu, mutta ei hän sitä omista), Sauron lähetti sille vankeja, joille ei ollut parempaa käyttöä: hän keljetutti ne sen luolaan ja sai selonteon Lukitarin leikeistä.

Niin eli kumpikin omasta ilkeydestään nauttien eikä pelännyt mitään hyökkäystä eikä mitään vihaa, ei mitään loppua pahuudelleen.

Ajatus Lukitarista Sauronin kissana on mielenkiintoinen, sillä tämä kertoo jotain Sauronista itsestään. Sauronilla olisi epäilemättä ollut riittävä mahti Lukitarin tuhoamiseksi tai karkottamiseksi rajoiltaan. Hän olisi voinut myös tehdä tästä sota-aseen, ja saattoi kenties yrittääkin tätä. Kuitenkin hän loppujen lopuksi jätti Lukitarin juuri sellaiseksi kuin mitä se oli luonnostaan, paikkaan, jonka se oli valinnut asuinsijakseen. Sauron pyrki pitämään Lukitarin tyytyväisenä sen sijaan, että olisi vanginnut tämän nähden luultavasti jopa erillistä vaivannäköä tämän päämäärän eteen. Kenties Sauronin mielen syövereissä kaikesta huolimatta oli tilaa myös jonkinlaiselle kiintymykselle ja vastavuoroisuudelle.

Ymmärsikö Lukitari asemansa lemmikkinä, ja miten se siihen suhtautui? Miksei Lukitari lähtenyt paremmille metsästysmaille? Tapasiko Sauron koskaan Lukitaria (luomettomasta) silmästä (verkko)silmään? Mitä freudilaiset sanoisivat mustassa tornissa viihtyvän ja luometonta silmää tunnuksenaan käyttävän olennon sekä luolassa elävän hämähäkin perimmäisestä olemuksesta?

Ehkä Sauronilla oli mielessä myös Ungoliath (noinko se kirjoitettiin) ja hän tahtoi olla kuten Melkor eikä siksi puuttunut hämähäkin tekemisiin? En muista miten Silmassa Melkorin ja Ungoliathin tarina päättyi, mutta jotenkin ajatuksena vartaan sitä Sauroniin ja Lukitariin. En ehkä oikein usko että sauron olisi yrittänyt muuttaa sitä sota-aseeksi. Ennemmin oli tyytyväinen siihen että Lukitar pysyi luolassaan ja toimi samalla täydellisenä rajavartijana kun vaihtoehtona Lukitar olisi voinut vaikka vaellella pitkin Mordoria metsästämässä örkkejä ja olematta millään tavoin hyödyksi. Lukitar taas saattaisi minun mielikuvissani olla tyytyväinen siihen että Sauronin paluun myötä örkkiravintoa taas riitti, mutta muuten olla melko välinpitämätön koko Sauronisa.

Analogia parien Melkor-Ungoliant ja Sauron-Lukitar välillä on mielenkiinkiintoinen. Mikä Ungoliant oikein on? Se ilmaantui pimeydestä Ardaan jonkinlaisena Melkorin kateuden ilmenemismuotona. Ungoliant näyttäytyy varsin aktiivisena ja tavoitteellisena toimijana kun Lukitar vaikuttaa melko passiiviselta omassa kolossaan lymyäjältä joka ei tunnu ottavan kantaa ympäräröivään maailmaan. Vaikea kuvitella, että Lukitar edes erityisesti mieltäisi suhdettaan Sauroniin, ellei heillä sitten ole jokin oma viestinnän taso. Sauron on lähinnä se aktiivinen osapuoli joka ehkä näkee enemmänkin vivahteita heidän suhteessaan. Tolkienin vertaus kissaan kuvaa tätä; ihminen näkee suhteessaan lemmikkikissaansa monenlaisia asioita joista kissalla ei ole käsitystä, eikä se taida edes tietää olevansa ihmisen lemmikki.

Ungoliant siis paritteli toisten hämäkin muotoisten olentojen kanssa. Mitä olentoja ne sitten olivat? Olivatko ne mahdollisesti passiivisempia ja paikallaan pysyvämpiä. Olivatko ne kuin Tom Bombadilin pimeä vastine, luonnon pahuuden/pimeyden henkiä.

Miksi Lukitar ei lähtenyt paremmille metsästysmaille? Sillä oli varmaan itseään miellyttävä ympäristö kuten pimeässä ja kosteassa kellarissa on hämähäkkejä miellyttävä ympäristö. Paikka oli tuttu ja turvallinen. Lukitarilla olisi ollut melkoinen kiipeäminen ja matka alueille joilla on esim. enemmän ihmisiä, eihän se kuitenkaan olisi halunnut luopua rakkaasta luolastostaan jonne olisi pitänyt taas palata.

Freudin näkemykseen en osaa ottaa kantaa mutta hämähäkkeihin on liittynyt monenlaisia uskomuksia. Niitä on mm pidetty kotitontun lemmikkeinä. Hämähäkit on myös liitetty sekä elämän synnyttämiseen että kuolemaan. Hämähäkkien maailmassa urokset ovat varsin vaatimattomia otuksia. Kuvaisivatko Ungoliant ja Lukitar Tolkienin kompleksista suhdetta naisiin?

Lyhyessä yksinkertaisuudessaan Lukitarin ja Sauronin suhde oli hyvin yksinkertainen, Lukitar vartioi rajaa ja Sauron palkitsi hänet siitä hyvästä. Luola oli oiva paikka hämähäkille se sai myös jonkinmoista suojaa Sauronilta, koska ihmiset eivät pahemmin halunneet mennä Mordoriin.

Isilmírë sanoi:

Mikään "Tolkien: a biography" -linkeistä ei aukea ainakaan minun puhelimelleni.

Lisäksi Sauron ei käsittääkseni varsinaisesti kutsunut Lukitaria kissakseen vaan kissamaininta on kirjassa vain vertauskuvana sille, minkäluonteinen Sauronin ja Lukitarin suhde oli: "Ja joskus, kuten mies heittää kissalleen herkkupalan (kissakseen hän sitä kutsuu, mutta ei hän sitä omista), Sauron lähetti sille vankeja, joille ei ollut parempaa käyttöä ..."

Click to expand...

Ajattelin vastata tämän otsikon alla Isimirën viestiin Wikiuutisia-ketjussa. Kysymyshän on Kontuwikin Lukitari-artikkelin maininnasta "Sauron kutsui Lukitaria kissakseen".

Enpä kuitenkaan tiedä miten varmasti siihen voi vastata. Mutta on kai niin, että sanat "kissakseen hän sitä kutsuu" voi ymmärtää joko kirjaimellisesti (eli että oli jotenkin tiedossa, että Sauron käytti tätä nimitystä) tai sitten vertauskuvallisesti, mutta pitäisin kuitenkin ensimmäistä vaihtoehtoa todennäköisempänä. Sillä jos kertoja haluaisi esittää vertauskuvan Sauronin ja Lukitarin suhteesta, otaksuisin hänen muotoilevan sanansa toisin, jotensakin näin: *"Ja joskus, kuten mies heittää kissalleen herkkupalan (kuin kissa se on hänelle, mutta ei hän sitä omista), Sauron lähetti sille vankeja, joille ei ollut parempaa käyttöä ..."

Minä ymmärrän tuon edelleen niin, että suluissa oleva tekstipätkä viittaa tuohon kuvitteelliseen mieheen ja sanamuotoon kissalleen, siis omistusliitteeseen. Siis että samalla tavalla kuin mies heittää makupalan kissalle, jota kutsuu omaksi kissakseen, vaikkei kissaa oikeasti voi omistaa koska se on hyvin itsenäinen eläin, myös Sauron heittää makupaloja Lukitarille, jonka ehkä kuvittelee jollain tasolla omistavansa, vaikkei itsenäistä, hirveää, puhtaasti omien tarkoitusperiensä mukaan toimivaa Lukitaria tosiasiassa voi kukaan omistaa ja komentaa.

Isilmírë sanoi:

Minä ymmärrän tuon edelleen niin, että suluissa oleva tekstipätkä viittaa tuohon kuvitteelliseen mieheen ja sanamuotoon kissalleen, siis omistusliitteeseen.

Click to expand...

Noin minäkin olen tuon aina tulkinnut.

Enpä sano tähän juuta enkä jaata, mutta mitä sanoo alkuteksti (kursivointi Tolkienin):


Huom. että verbiä own ei käytetä tässä nykyään tavallisessa merkityksessä 'omistaa jtk' vaan vanhassa merkityksessä 'tunnustaa jnk auktoriteetti/ylemmyys tjsp.'

Joka tapauksessa alkutekstissä miehen ja kissan / Sauronin ja Lukitarin suhde ilmaistaan hieman toisella tavalla kuin suomennoksessa eli jotakuinkin näin: "kissakseen hän [m.] kutsuu sitä [f.], mutta se [f.] ei ole hänelle [m.] alamainen"

No, eipä tämä liene sen selkeämpi puoleen tahi toiseen kuin suomennos. Joko kissasta käytetään yleisesti she-pronominia (ei siis it) tai sitten she viittaa nimenomaan Lukitariin.[/i]

Ainakin internetsin ihmemaan erilaisilta kyselysivuilta näyttää löytyvän paljonkin ihmettelyä aiheesta 'why are dogs commonly called "he" while cats are called "she"?'.

Pidin Isilmírën tulkintaa mahdollisena, mutta aika vaikeana sivuhuomautuksena. "Kissakseen hän sitä kutsuu" kuulostaa varsin epäsuoralta viittaukselta kissojen luonteeseen. Sitä paitsi Sauronin ja Lukitarin suhde oli aika kaukana omistajan ja kissan suhteesta, pikemminkin Lukitar oli kuin kulkukissa, joka metsästää aitan nurkissa ja syö heitetyn herkkupalan muttei antaudu silitettäväksi.

Alkutekstissä tällainen tulkinta vaikuttaa kuitenkin luontevammalta. Ensinnäkin Tik huomauttaa, ettei merkitys ole "vaikkei mies sitä omista" vaan ettei "kissa ole miehelle alamainen". Toisekseen "to his cat (his cat he calls" korostaa huomautuksen koskevan edellistä sana paria (tosin "his cat (his cat" voisi olla vielä selvempi). Suomennoksena "kissalleen herkkupalan (kissakseen hän sitä kutsuu" tuntuu painottavan enemmän ajatusta, että jotain (so. Lukitaria) kutsutaan kissaksi.

Mitä englannin pronomineihin tulee, voihan ajatella she:n heijastuvan kissaan joka tapauksessa, koska se on vertauskuvassa herkkujen (vankien) saaja (Lukitar). Toiseksi siitä saadaan tämä kätevä tapa erotella kaksi häntä (mies- ja naispuoleiset), joka ei olisi paljon vaikeampi, jos molemmista käytettäisin sanaa he ("his cat he calls him, but he owns him not").