Kuukauden tiimi: Thorinin seurue

Thorinin seurue, kolmetoista kääpiötä, esitellään heti kirjan alussa chaplinmaisessa farssikohtauksessa: kääpiöt saapuvat yksittäin ja pienissä ryhmissä Bilbon koloon ja isäntä muuttuu koko ajan epätoivoisemmaksi. Lopulta seurueen johtaja Thorin jää viimeisenä sisään purskahtavan kääpiöryppään alle. Komedia päättyy, Bilbon ruokakomeron sisältöä ovat tyhjentämässä (tulojärjestyksessä) Dwalin, Balin, Kili, Fili, Dori, Nori, Ori, Oin, Gloin, Bifur, Bofur, Bombur ja Thorin.

Kääpiöt yksilöidään lähinnä huppulakin värin perusteella. Persoonallisista piirteistä mainitaan tämän lisäksi Dwalinin sininen (!) parta ja kultainen vyö, Balinin iäkkyys ja valkoinen parta (sekä se, että he ovat veljeksiä), Filin ja Kilin keltainen parta, työkalupussi ja lapio ja Bomburin lihavuus. Dorista, Norista, Orista, Oinista, Gloinista, Bifurista ja Bofurista emme saa tietää tässä vaiheessa oikeastaan mitään.

Tämän jälkeenkin kääpiöt toimivat useimmiten ryhmänä, jossa jokaisella saattaa olla oma erikoistehtävänsä, kuten musisoinnissa Bilbon luona, mutta kääpiöiden toiminta sujuu lähes aina joko yhtä aikaa tai perättäin. Tästä esimerkkinä myös saapuminen Beornin luo ja laatikkoleikki Haltiakuninkaan tyrmässä ynnä Järvikaupungin rannassa. Toiminnan esittäminen kääpiö kääpiöltä etenevänä on yleensä koominen elementti. (Saapa nähdä, millä tavalla ja miten paljon sitä hyödynnetään tulevissa elokuvissa...)

Thorin on luonnollisesti koko ajan eniten esillä ja arvokkain henkilö, tarkimmin luonnehdittu yksilönä (ylpeys, jääräpäisyys, kunnianhimo ja lopulta katastrofiin päättyvä vuoren valloitus antikliimaksinaan Bilbon puhuttelu kuoinvuoteella). Thorinista voisin jopa kysyä: millainen hän oli henkilönä ja miten hän kehittyi? Muut kääpiöt jäävät statisteiksi; Balinista nousee ehkä esiin eniten persoonallisuutta - lähinnä kuitenkin se, että hän alkaa pitää Bilbosta. Muiden kääpiöiden suhde Bilboon jää mielestäni aika ulkokohtaiseksi, vai jääkö?

Muut kääpiöt mainitaan useimmin osana koko joukon nimilistaa tai toisinaan eri repliikkien lausujana, mutta lausahdukset ovat yleensä sellaisia, että ne voisivat tulla kenen tahansa kääpiön suusta. Ja usein johtolauseena onkin vain "Joku kääpiöistä sanoi" tms.

Kääpiöiden yksilöinnistä voisi mainita seuraavia asioita:

• Dorin ja Norin mielestä aterioiden piti olla säännöllisiä, runsaita ja usein toistuvia
• Oin ja Gloin olivat taitavimpia sytyttämään tulen.
• Fili ja Kili olivat ketteriä, tarkkasilmäisiä ja porukan nuorimpia.
• Bomburin lihavuus ja kömpelyys tulee koomisena piirteenä esiin tuon tuostakin.

Mahtaako tämän lisäksi tulla esiin muita yksilöllisiä piirteitä?

Kaiken kaikkiaan kääpiöiden keskinäistä tärkeysjärjestystä voi ehkä arvioida sen perusteella, miten usein heidän nimensä koko kirjassa esiintyvät (monta kertaa näistäkin luettelon osana):

• Thorin: 250
• Balin: 67
• Bombur: 59
• Fili: 49
• Kili: 37
• Dori: 34
• Gloin: 23
• Dwalin: 21
• Bofur: 21
• Oin: 18
• Bifur: 19
• Nori: 14
• Ori: 9

Tuntemattomimmaksi jäävä Ori ei koko seikkailun aikana lausu yhtään omaa repliikkiään, hänen äänensä kuuluu vain kerran, kun hän yrittää tarjota Beornille palveluksiaan yhdessä Norin kanssa. Silläkin kerralla Beorn keskeyttää hänet. Nori ei paljon useammin pääse ääneen. Itse asiassa edellä mainitun Beorn-kohtauksen lisäksi yksikseen hän puhuu vain kerran, kun hän moittii puusta käsin Doria siitä, että tämä jätti taas kerran hobitin oman onnensa nojaan.

Vaan olisiko moiselle joukkiolle kannattanutkaan luoda enemmän erityispiirteitä? Eikö kolmentoista kopla toimikin parhaiten juuri joukkona? Sekä hauskuttajana että eteenpäin rynnistävänä kääpiömassana, joka kannattelee harteillaan Thorinia, äänitorvea ja suunnannäyttäjää. Bilbon vastapoolina on yleensä joko Thorin tai sitten kääpiöt yhtenä joukkiona. Bilboon ja Thoriniin kannattaakin keskittyä, muuten koko juttu olisi muuttunut toki aivan liian sekavaksi. Vai olisiko joku halunnut, että kääpiöitä olisi ollut vähemmän? No, olihan Nasaretin miehelläkin kaksitoista seuralaista retkillään, eivätkä heistäkään monet esiinny evankeliumeissa juuri muuten kuin nimeltä mainittuna tai yhtenä joukkona vaikkapa Gennesaretin järvellä huutamassa...

Näiden mietelmien kera jätän teidät pohtimaan kääpiölauman sisäistä dynamiikkaa ja kysyn vielä erikseen, millaisia ajatuksia Thorin Tammikilpi herättää? Hänessä on satukirjan hahmoksi sentään oivallisen paljon sekä hyviä että huonoja puolia. Jopa traagisuutta, vai mitä?

Ja kun kysymyksiä olen alkanut esittää, kysyn vielä muutaman lisää:

Miksi Filin ja Kilin piti kuolla? Vai kuolivatko he vain, koska sodassa aina jotkut kuolevat?

Onko Bomburin lihavuudelle naureskelu ollenkaan reilua? Vai onko se vain osoitus 30-luvun brutaaleista asenteista?

Olivatko Bifur ja Bofur muka veljeksiä? Vai ehkä sittenkin Bofur ja Bombur, joiden serkku Bifur oli? Esitänpä pari sitaattia sekä englanniksi että suomeksi:

1)

The Hobbit: There they were at last, twelve of them counting poor old Bombur, who was being propped up on either side by his cousin Bifur, and his brother Bofur...

Hobitti: Siinä he viimein olivat, kaikki kaksitoista, kun mukaan laskettiin Bombur-parka jota hänen serkkunsa Bifur ja tämän veli Bofur pitelivät pystyssä,...

Lohikäärmevuori: Siinä he olivat viimeinkin, kaikki kaksitoista, lukien mukaan vanhan Kuhnun, jota kannattivat molemmin puolin hänen serkkunsa Pihnu ja veljensä Puhnu.

2)

The Hobbit: ...Bifur gave a cry: "My cousins! Bombur and Bofur – we have forgotten them, they are down in the valley!"

Hobitti: ...Bifur huusi: "Serkkupojat! Bombur ja Bofur – me olemme unohtaneet Bomburin ja Bofurin! He ovat alhaalla laaksossa!"

Lohikäärmevuori: ...Pihnu kirkaisi: – minun serkkuni! Kuhnu ja Puhnu – me olemme unohtaneet heidät, he ovat laaksossa!

Tästä alustuksesta jäi jostain syystä päällimmäiseksi huoli Orista ja Norista. Unohdetut ja sivuutetut kääpiöt. Vaikka kaikilla kääpiöillä varmasti riitti luonnetta niin kaikkien esiin nostaminen olisi tehnyt kirjasta melkoisen sekavan. Mutta jos jokaisesta olisi tehty oma kirja niin luonteenpiirteitä olisi varmasti löytynyt.
Haluaisin kuitenkin luoda jonkun mielikuvan mahdollisesta Orista ja Norista.
Ori on hiljainen (luonteva ajatus kun hän ei paljoa äänessä ole), mutta tuskin ujo. En saata uskoa että se olisi kovin vallitseva piirre kääpiöiden keskuudessa. Hän on rauhallinen ja hoitaa hommansa asiallisesti. Ehkä hän kaipaisi enemmänkin arvostusta ja kannustusta, mutta pärjäilee näinkin. Todennäköisesti hänen haaveitaan on vaatimaton ja hiljainen työ jonka lopputulos on kuitenkin jotain kaunista. Lisäksi hän tahtonee pienen perheen jonka kanssa elää hyvin tavallista kääpiön elämää. Joku seikkailun kipina hänellä täytyy kuitenkin myös olla ja tarjotessa hän osaa tarttua tilanteeseen kun kerran tuli lähteneeksi Yksinäisenvuoren retkikuntaan mukaan.
Nori on myös hiljainen, mutta varsin päättäväinen. Hän ei lörpöttele turhia, mutta jos on sanottavaa niin sanoo asiansa. Luultavasti hän on myös useimmiten oikeassa silloin kun suunsa avaa. Tosin hän mieluusti jättäytyy vastuun ulkopuolelle. Hän tuskin sietää kovin hyvin itseensä kohdistuvaa kritiikkiä ja on paljon suorituskeskeisempi ja kunnianhimoisempi kuin Ori. Nori halunnee kaikessa hiljaisuudessa valmistella jotain todella suurta ja hienoa ja sitten yllättäen paljastaa sen kaikille ja saada kehuja ja kunniaa. Nori halunnee saada nimensä historianlehdille, mutta ei olemalla hallitsija tai sotasankari ja päällepäsmäri vaan ehkä kaivertamalla sanoinkuvaamattomankauniita pylväitä tai louhimalla uuden Morian tms.

Mutta nämähän ovat siis vain minun pääni luomia kuvia joiden pohjana hatarat muistikuvat Hobitista ja tuo Tikin alustus. Älkää siis lukeko niitä sen todempina asioina kuin mitä ne ansaitsevat olla.

Thorinin seurueesta olisi tietysti TSH:n tyyliin kirjoitettuna saanut kovin erilaisen kuvan. Nyt kääpiöt halutaan useassa tilanteessa nimetä vähän kuin Lumikin seitsemän kääpiötä ja leimata heidät jollain tietyllä piirteellä. Numerolla 13 on tärkeä merkitys ja siitä on seurannut seurueen koko. Hobitin kerrontatyylin kannalta tämä on vähän ongelmallista. Kaikkia kääpiöitä ei saada kunnolla luonnehdittua ja personoitua kuten Tik totesi ja sitten vielä seuraa vähän tarpeettoman tuntuisia pitkiä nimilistoja. Valittuun tyyliin noin puolet pienempi joukko olisi ollut toimivampi.

Thorin Tammikilpi on ainoa jonka luonteesta saa voimakkaan mielikuvan ja jonka mielenliikkeisiin on mahdollista päästä mukaan. Muiden kääpiöiden kohdalla käy lähinnä niin, että kerrotaan mitä kääpiölle tapahtuu ja lukija eläytyy tilanteeseen sen mukaan miltä hänestä mahdollisesti tuntuisi. Thorin tuo hyvin esille sen miten eri tavalla asiat voi nähdä. Hän kiivailee mutta myös perustelee näkemyksensä. Thorinin jäykkäniskaisuus aiheuttaa lukiessa vahvaa harmistusta, että eikö hän nyt voi ajatella vähän muitakin ja kuvaa kullan/rahanhimon riivaamaa mieltä.

Filin ja Kilin kuoleminen saa ajattelmaan, että miksi juuri he ja juuri tämä ajatus on varmasti yksi Tolkienin päällimmäisistä muistoista sodasta. Miksi juuri tiettyjen hänen hyvien ystäviensä piti kuolla. Mielestäni tässä on vähän lipsuttu sadun kaavasta ja tuotu esiin sodan mielettömyyttä.

Bomburin lihavuudelle naureskelu ei mielestäni ole erityisesti 30-lukua vaan 80-lukua edeltänyttä aikaa. Nyt lihavuus on kansantauti eikä siinä ole mitään hauskaa. Lihavuus on aikaisemmin yleisesti yhdistetty huumoriin ja komiikkaan esim. sirkuspellejen jättikokoiset housut tai ohukainen ja paksukainen. Pyöreitä ihmisiä tyypillisesti luonnehdittiin lupsakoiksi ja huumorintajuisiksi. Sanoisin, että Bomburin lihavuus on varsin itsestäänselvä vakioelementti jonka asema vain on muuttunut ja se nähdään eri valossa. Nykyään enemmän lasketaan liikalihavuudesta aiheutuvia kansantalouden kuluja.

Selvältä käännösvirheeltä tuo tosiaan näyttää, että Bifur ja Bofur muka olisivat veljeksiä.